Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.

Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.

Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D

Summer Shlanket

Malli: Starting Point (mystery KAL) / Joji Locatelli

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,

Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,

sekä Väinämöinen värissä Daalia

Menekki: 360 g

Puikot: 4 mm

Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!

Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.

Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:

Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!

Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)

Neljätoista nappia

Aloitanpa uuden neulevuoden komeasti takilla, jonka piti kylläkin valmistua vanhan vuoden viimeisenä isona neuleena. Toisin kävi. Vuosi sitten tähän samaan aikaan esittelin hupparitakin, jonka valmistuminen oli myös venähtänyt vuodenvaihteen yli. Tästähän voisi tehdä perinteen!

 Kinda Muddy Cardi

Malli: Downtown block / Veera Välimäki

Lanka: Madelinetosh Tosh DK (100% superwash merinoa) värissä Badlands

Menekki: 555 g muokattuun kokoon L

Puikot: 4 mm Knit Pro

Yleensä blogipostausta kirjoittaessani kerron ensin mallista, ohjeesta ja neulekokemuksesta. Nyt teen poikkeuksen ja aloitan langasta, koska se on ehdottomasti tärkein asia tästä projektista puhuttaessa.

Kun nuorempi tytär syntyi lähes kolme vuotta sitten, sain silloisilta opiskelukavereiltani lahjaksi lahjakortin Titityyhyn (ihan paras vauvalahja!). Tilasin kortilla viisi vyyhtiä käsinvärjättyä Madelinetoshin merinoa, kauniissa ruskeanharmaassa värissä nimeltä Badlands. Tarkkaan katsoen vyyhdeistä löytyy myös sinertäviä ja kellertäviä sävyjä, upea värjäys kertakaikkiaan! En ollut tätä ennen raaskinut ostaa näitä arvokkaampia lankoja yksittäisiä vyyhtejä enempää. Sittemmin langanosto-omatuntoni on ilmeisesti kokonaan irtisanoutunut, eikä miulla ole enää mitään vaikeuksia tuhlata investoida laadukkaisiin materiaaleihin.

Ihastuin lankaan niin tulisesti, että se saikin odottaa yli kaksi vuotta arvoistaan neulemallia. Tähtäimessä oli takki, jossa tapahtusi jotain, mutta ei liikaa. Ainaoikeaa ei saisi olla, eikä pitsiä tai palmikkoja ylenmäärin. Sileääkin pintaa pitäisi mallista löytyä, mutta täysin sileä perustakki oli ehdottomasti poissa laskuista.

Vihdoin viime syksynä ohje ja malli kohtasivat! Downtown Block -takin ohje oli viihtynyt neulejonossani jo vuosia, tarkemmin syyskuusta 2012. Kätevä tuo Ravelryn kirjasto, paljastaa kaikki vaietut salaisuudet... Kyseessä on tosiasiassa tyköistuva, pitkähihainen ja lantiolle yltävä perustakki, jonka juju on joustinneuleisessa miehustassa. Olen meinannut aloittaa tämän milloin mistäkin langasta, mutta jostain syystä en ollut ikinä ryhtynyt tuumasta toimeen, ennen kuin nyt!

Ja kyllä kannattikin pantata ohjetta melkein viisi vuotta ja hillota lankoja lähes kolme vuotta, tämä yhdistelmä on todellakin ment to be! Aloittaessani olin kyllä ajatellut neuloa takin ohjeen mukaan pitkähihaiseksi ja vähän vyötärön yli yltäväksi, mutta neuleen edetessä päässäni muodostui selkeä kuva pitkästä, lyhythihaisesta ja liivimäisestä neuletakista, just sellaista vaatekaappini kaipaisi.

Downtown Block aloitetaan tuttuun tapaan pääntieltä, muotoillaan hieman korkeammaksi niskasta, ja posotellaan menemään raglanlisäysten kera kunnes on aika erottaa hihat miehustasta. Jätin hihasilmukat odottamaan, neuloin käsillä olevan vyyhdin loppuun, tikuttelin välissä pienet hihat, ja neuloin lopulla langalla helmaa niin pitkäksi kuin mahdollista. Neuloin kyllä vähän liiankin pitkälle jos tarkkoja ollaan, lanka loppui päättelykerroksella 30 silmukkaa ennen loppua. Purin toisesta hihasta vähän, ja päättelin helman silmukat loppuun. En jaksanut enää purkaa toista hihaa saman mittaiseksi, joten jompikumpi hihoista on nyt yhden kerroksen pitempi kuin toinen (en edes muista kumpi, eikä se käytössä näy). Valmis neule painoi ilman nappeja komeat 555 g, eli tuhteja vyyhtejä olin saanut!

Ohjetta en seurannut oikeastaan enää kaarrokkeen jälkeen, ohjeen mukaan kierretty joustin olisi nimittäin vaihdettu sileään neuleeseen jo kainaloiden kohdalla. Miun mielestä sitä piti ehdottomasti jatkaa rinnan alapuolelle oikeanlaisen muodon aikaansaamiseksi, joten niin tein. Neuloskelin myös vyötärömuotoiluja oman makuni mukaan, ja lantiolle tuli lisättyä roimasti leveyttä. Taattua Veera-laatua ohje kuitenkin oli, voin suositella!

Katse ihmettelemään pysähtyneille ohikulkijoille :D

Vähän hirvitti, että tuli neulottua liian nafti takki, päätelty ja napitettu neule näytti nimittäin hyvin hyvin kapealta. Olin valmistautunut ankaraan pingotukseen, mutta kastelu ja mittoihin kuivumaan asettelu riittivät mainiosti. Takki sopii kuin mittatilaustyö (mikäpä muukaan), vaikka joissain kuvissa näköjään napit näyttävät olevan sinkeällä. Totuus on toinen, takki nimittäin istuu kivasti, ei kiristä tai purista! Nappilistan näennäinen irvistely johtunee sen joustinneuleesta, herää kysymys onko joustinneule paras vaihtoehto nappilistan pohjaksi?

Kyllä, eilen paistoi pirtsakka pakkasaurinko, ihan häikäisi! Kiitokset kaverille kuvausavusta, aika kivoja otoksia ensikertalaiselta :) (Ensi kerralla valitaan paikka, jossa taustalta ei löydy yllättäviä voimajohtoja, ja ohikulkijoita on vähemmän, Tuusniemellä ei olla totuttu haustausmaan aidoilla kävelijöihin.) Kesällä suorassa auringonpaisteessa neulekuvaaminen ei välttämättä ole hyvä idea, mutta tämä harvinainen talviauringon pilkahdus mahdollisti langan kauniin sävyn vangitsemisen jokuseen kuvaan. Huraa!

Miulla on uusi luottoneule, tätä olen käyttänyt valmistumisesta lähtien joka päivä. Huraa!

Festarielämää

Suomen ensimmäiset neulefestarit on nyt koettu, ja mie pääsin osallistumaan ihan pitkän kaavan mukaan! Lauantaiaamuna seiskalta lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää innosta puhkuen, ja kotiin palasin eilen illalla väsyneenä ja rähjäisenä mutta ah niin onnellisena! Hyvä ystävä matkaseurana ja viikonloppu täynnä lankaa, neuleita ja neulemaailman staroja, mikäs sen mahtavampaa!

Viikonloppuun mahtui miun osalta kursseja, vapaaehtoishommia ja iltabiletystä, lankashoppailua tietenkään unohtamatta. Tapasin monia blogituttuja ja uusia ja vanhoja neulekavereita, ja kaikkia paikalla olleita starojakin jututin, ainakin pikkuisen! Kamera on niin täynnä että jos yrittäisin postata kerralla koko viikonlopusta, jutusta tulisi kilometrin mittainen, ja siirappimaisia ylistyssanoja alkaisi tulvia jo korvista ulos! Niinpä ensin yleiskatsaus ja parhaita kuvapaloja festareilta, postailen kursseista sitten hivenen myöhemmin.

Markkinapaikka Toivolan vanhalla pihalla oli täynnä toinen toistaan herkullisempia lankoja ja tarvikkeita! Uusina tuttavuuksina ranskalainen La Bien Aimee ja Italialainen Snail Yarns, joiden kojut hehkuivat väriloistoa ja pursusivat speklejä, eli roiskevärjättyjä lankoja! Kotimaiset värjärit eivät jääneet yhtään huonommiksi, tarjolla oli niin Ilun, Louhittaren Luolan kuin Hopeasäikeen ja Lanitium ex Machinankin lankoja, sekä monia muita...

Lauantai päättyi komeasti iltajuhlaan Säynätsalossa juhlatalo Juurikkasaaressa. Tarjolla oli grilliruokaa ja juomia, neulestarojen haastatteluja, yhteisvalokuvausta, Stephen Westin uuden musiikkivideon ensi-ilta, sekä elävää musiikkia duo Vonkaleelta.

Löydättekö miut kuvasta?

Illan hämärtyessä kauniiseen auringonlaskuun, siirryimme Niinan kanssa kuvaamaan hänen uutta huiviaan rantalaiturille, ja kukapa muukaan tuli oma-aloitteisesti asettelemaan huivia kauniisti kuvaan, kuin itse Ysolda Teague. Priceless!

Iltajuhlaan osallistujat saivat mukaansa pienet yllätyspussit, miun pussukka sisälsi tällaisia söpöyksiä:

Olin lauantaina niin pyörryksistä kaikista ihanuuksista, etten saanut vielä yhtään lankaa hankittua, voitteko kuvitella! Sunnuntaina sentään sain jotain päätöksiä tehtyä ostosten suhteen, ja kuten arvata saattaa, budjetti natisi liitoksissaan ja lopulta romahti kasaan kuin korttitalo. No kerrankos sitä festareita juhlitaan!

Hommasin kasan ohjeita, melkein jokaiselta festarien staralta! Kaikki ovat tietenkin signeerauksilla varustetut ;)

Raaskin ostaa yhden etanalankavyyhdin, värin nimi on orkidea.

Paitalangatkin nappasin mukaani, kaunista Tuulen Tytärtä värissä Platina. Alankohan kasvaa aikuiseksi? Näistä tulee Veera Välimäen Breathing Space (joita muuten näkyi festareilla kymmeniä!), raitaväriksi Villiviiniä...

Huomaako viimeisistä kuvista että osallistuin Jonna Hietalan valokuvauskurssille? No ehkä ei vielä, harjoiteltavaa riittää! Ja pitäisi saada vihdoin hommattua se kunnon objektiivikin... Seuraavassa postauksessa sitten tarinallisen neulekuvan kurssista!

Pomtsipom

Täällä Savonmaalla tapahtuu harvinaisen vähän. Kaikki kässämessut, -kurssit, ja muut häppeningit järjestetään vähintäänkin naapurimaakunnassa, jollei jopa ihan eri puolella maata. Tänään ei kuitenkaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Kuopiossa pidettiin kevään odotetuimmat avajaiset!

 

Uusi lankakauppa ja kässääjien kohtauspaikka on enemmän kuin tervetullut! Arvatkaa kuka oli (jos ei ihan ensimmäisenä niin heti toisena asiakkaana) paikalla heti kympiltä, kun Kässäkerho PomPom avasi ovensa ensi kertaa!

 

Liiketila Puijonkadulla on pieni mutta avara ja valoisa, eikä liian täyteen ahdettu. Tilaa on juuri sopivasti sohvaryhmälle, pitkälle pöydälle tuoleineen, käsityökirjastolle, ja tietysti lankahyllyille! Valikoima on pieni mutta laadukas, tällä hetkellä mm. Onionin ja Holst Garnin lankoja, jota ei ole tähän mennessä Kuopiosta saanutkaan.

 

PomPomissa  oli pannu kuumana koko päivän, ja ovi kävikin tasaiseen tahtiin. Itse viihdyin paikalla puoleen päivään asti valikoimaa ihaillen, kahvitellen, kirjoja selaillen ja neulekaverien kanssa jaaritellen.

Tulevaisuudessa PomPomissa pidetään kursseja ja käsityötapaamisia, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Tunnustettakoon, että suurin syy miun aikaiselle paikalle saapumiselle oli nämä:

Ihanainen Tukuwool ilmoitti viime viikolla lopettavansa. Mie säikähdin pahanpäiväisesti, sillä en ollut päässyt vielä edes kokeilemaan koko lankaa! Hiplaillut olin kyllä sitä useampaankin otteeseen, mutta aina jättänyt ostamatta. PomPom oli saanut ison laarin Tukun Fingeringiä varastoon, ja se olikin avajaistarjouksessa. Ostin tummansinistä Inkua takillisen, ja vielä varmuuden vuoksi kaksi vanhaa roosaa Taatea ja yhden valkean Saken, jos vaikka tulisikin tarve yksivärisen sijaan raitatakille, tai jopa huiville. Kauheesti kutkutti ostaa keltaset tai fuksiat takkilangat, mutta niin vain päädyin tyylikkääseen tummansiniseen. Alankohan aikuistua?

Jouluhöttöä

Marras-joulukuu on ollut täynnä touhua, tuntuu että koko ajan teen jotain mutta silti mitään ei valmistu! Selättääkseni tämän tunteen laitan nyt muutaman vuodenaikaan sopivan kuva itselleni todisteeksi tänne, että ei sitä nyt ihan kädet sylissä ole viimeiset kaksi viikkoa istuttu!

Aloitin joululahjomisen hyvissä ajoin jo marraskuun puolella, kun hyvä ystävä tuli viettämään meille viikonloppua. Virkkasin hänelle pikkukorin jonka täytin lahjuksilla.

Kyseessä siis ihan peruskori pylväillä virkattuna. Stephenin kurssista inspiroituneena yhdistin siihen kolmea yksinään kamalaa lankaa yhdeksi aika hauskaksi jättilangaksi! Punainen ja ruskea ovat tuntemattomia jämiä, ja valkea joku kaamea novitalainen paljettiviritelmä, joka muiden lankojen keralla näyttää oikeastaan aika viehättävältä! Tuli kivan jouluinen lahjakori :) Sisälle pakkasin mm. suklaata ja piparimuotin.

Jotain isompaakin on valmistunut, nimittäin takki!

Kyllä ihan kokonainen takki. Joka on sittemmin purettu. Syyn näette alla:

Ei ihan tullut kuvan mukaista! Syy ei ole langassa eikä mallissa (Veera Välimäen Comfort Cardigan) vaan neulojassa, joka neljä vuotta sitten Pirtin kehräämöllä käydessään osti vain 700 grammaa karstalankaa. Lanka sattui kuulumaan erikoispaksuiseen koe-erään, eikä sitä siis todellakaan saa enää mistään lisää. Siksi valitsinkin ylhäältä aloitettavan, suht simppelin takin, jotta voisin neuloa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Harmi vaan että se ei riittänyt oikein mihinkään, takista tuli lyhyt ja leveä.

Sittemmin olen aloittanut neulomisen uudelleen, eri mallilla ja eri puikoillakin, tällä kertaa toivottavasti lanka riittää. Kaunis jouluinen väri eikö? Hyvällä tuurilla uusi takki jopa valmistuu tämän vuoden puolella...

Viime sunnuntaina juhlittiin perinteisesti kuopiolaisten neulojaystävien kesken kalakukkolaisten pikkujouluja. Pippalot olivat totuttuun tapaan ilon, herkkujen ja langantäyteiset!

Ja perinteiseen tyyliin pikkujouluista kotiuduttiin lahjakasan kera. Pikkujoulupaketistani putkahti Roosa Nauha -sukkalankaa vaaleanharmaana, suklaata ja kauniita kivitähtiä. Neulojaystävä lahjoi miuta uudella projektipussukalla (ihana lammaskuosi!), ja vielä päälle päätteeksi arpaonni suosi ja sain valita Kraftin valikoimasta vyyhdin lankaa (valitsin BFL DK:ta värissä Boomslang, se on tuo vihreä)! Ostostelin sitten itse Kraftin MCN -vyyhdin upean poltetun oranssin sävyssä, värin nimi on Tamarillo ja lanka sisältää kashmiria, oih!

Piti oikein jättää rajaamatta tämä lahjuskuva, kun keittiön ikkunasta näkyy vihdoinkin hanget korkeat nietokset! Ehkä tänne Savonmualle saadaan valkea joulu...

Eilen heittäydyin koko päiväksi korttiaskartelun pariin, perinteitä kunnioittaakseni viimeisenä mahdollisena joulukorttien lähetyspäivänä! Ideat ja materiaalit oli toki mietitty ja etsitty etukäteen, mutta eihän sitä toki itse työtä voi tehdä hyvissä ajoin, ei ei... Materiaaleina näissä pääasiassa kierrrätyspaperista valmistetut korttipohjat, erilaiset askertelupaperit ja washiteipit, plus muutama huopatähti.

King of Brioche

Vieläkin leijailen täällä jossain Stephen-huuruissa eilisillan jäljiltä! Informatiivisen yhteenvedon eilisillan mahtavuudesta voi lukea Niinan Minä Teen -blogista, mie nyt tyydyn laittamaan muistiin vain muutaman huomion.

Chevron Crew!

- Stephen on mahtava tyyppi! Niin mukava ja symppis ja tyylikäs. Ja kauheen pitkä!

- Kyllä suomalainen varautuneisuus karisi heti Titityyn ovella kun ensimmäisenä kuuluu huudahdus "What a beautiful shawl!" ja suunnittelija itse ryntää heti halaamaan ja toivottamaan tervetulleeksi :D

- Varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä en tuolla Color Play -kurssilla oppinut. Pikemminkin se oli kolmen tunnin show, josta sai innostusta, inspiraatiota ja uusia ideoita sekä vinkkejä. Todellakin hintansa arvoinen kokonaisuus. Varsinkin Stephenin suunnittelutyyli oli innoittava.



- Miusta tuli entistä suurempi Stephen-fani, kun sain kuulla että hän neuleiden suunnittelun ja toteutuksen lisäksi myös kirjoittaa ohjeensa itse. Olin miettinyt asiaa pitkään ja nyt uskaltauduin siitä kysymään. Respectit hänelle!

 
- Monet herra Westin uusimmista neuleista olivat kuvien perusteella miun makuun vähän turhan räväköitä, jopa järkyttäviä. Livenä (kyllä, hänellä oli kymmenittäin neuleita mukana näytillä, ja niitä sai sovitella) monet mallit olivat kuitenkin huomattavasti "ihmisystävällisempiä" ja kauniimpia räikeistä väreistä huolimatta.

- Herra tunnisti hämmästyttävän hyvin kaikki kurssilaisten päällä olleet neuleet, ja muisti jokaisen oman neuleensa langan nimen ja värienkin nimet. 

 - Sain jonkinlaisen värivamman tai -häiriön kurssilta, tänä aamuna oli ostoskassin sisällössä ihmettelemistä!

Lankalauantain lankakätkö

Karautettiin Iiriksen kanssa pienelle pääsiäislomaselle Lappeenrantaan. Lauantaiaamupäivän kulutimme soveliaasti Pyöröpuikko-lankakaupan lankakätköjä etsien. Ensimmäisessä paikassa vedettiin vesiperä, mutta satamassa onnisti! Kätköstä löytyneellä lapulla sai noutaa kaupalta yllätyspussin, josta löytyi sukkalankaa ja oheistarpeita. Mahtava idea! Ja mahtava on itse kauppakin, tarttui sieltä vähän muutakin mukaan kuin palkintopussi...

Rauhallista pääsiäistä kaikille :)