Ei-sinne-päinkään -kuutiolaukku

Vieläkö joku muka bloggaa viime kesän Jyväskylän neulefestareista? Kyllä vain, mie! Sain nimittäin viimein valmiiksi Molla Millsin kurssilla aloittamani kuutiolaukun. Ei siinä mennytkään kuin kahdeksan kuukautta ja risat.

Kesäkassi 2016 2017 

Malli: Inspiraatio Molla Millsin kurssilta, lopputulos jotain ihan muuta

Lanka: Schachenmayr Catania (100 % puuvillaa) väreissä valkoinen, marine ja kirkas punainen

Menekki: 185 g

Koukku: Clover 3 mm

Itse kassi oli kyllä valmis jo syyskuussa, mutta se sai odotella hihnaa ja vetoketjua eiliseen asti. Ompeluhommissa kuluikin sitten kokonainen tunti, kyllä kannatti lykätä mokomaa hommaa monta kuukautta...

D-lenkit ja papukaijalukotkin hommasin jo  viime vuonna, eli viivästyminen ei ollut tarvikkeista kiinni. Olin ajatellut tehdä hihnan punaisesta, kirppikseltä löytyneestä nahkavyöstä. Siitä ei kuitenkaan saanut siististi niittejä irti, joten ompeloitsin hihnan pohjattomasta kangaskaapistani kaivellusta Finlaysonin Taimi-canvasista. Hihnasta tulikin ihan helmi, olen suorastaan naurettavan ylpeä tästä minimaalisen pienestä ompelutyöstä.

Arvoin pitkään sulkemismetodia, nepparit vai vetoketju? Vetskari vei voiton, koska oikean pituinen sattui löytymään pohjattomasta ompelutarvikelaatikosta, eikä just sillä hetkellä hotsittanu ruveta ompelemaan neppareita kiinni. Hyvä tuli. Vuoria en katsonut laukun tarvitsevan, se on kolmella langalla virkattuna erittäin tukeva ja tiivis.

Taimi kuuluu muuten miun suosikkikuoseihin, meiltä löytyy sitä vähän joka puolelta...

Mutta ne kuutiot. Näettekö niitä missään?

En miekään.

Entä jos ottais pikkasen epäselvän kuvan kaukaa?

Ei auta.

Kuutiottomuus ei ole Molla Millsin ohjeen syytä, eikä se myöskään johdu siitä että valitsin värien paikan poiketen suositellusta. Vasta näitä kuvia plärätessä tajusin, miksi en vaan hahmota kuutioita tuossa kuviossa: sehän on koko kuvio ihan metsässä!

Aloitin laukun kurssilla, virkkasin noin 5 cm, purin pois ja aloitin kotona uudestaan, koska halusin vaihtaa koukun isompaan ja virkata laukkuun pohjan. Ilmeisesti olin kuvitellut osaavani kuutiokuvion kuin vettä vaan ja heittänyt ohjeen mäkeen, koska kuviontoistoistahan puuttuu puolet (eikä ohjetta enää löydy mistään)! Noiden valkoisten "kuution kansien" pitäisi olla joka toisella toistolla puoli askelta sivussa, jotta kuutioiden sivut pääsisivät muodostumaan. Nyt kuviointi on lähinnä epämääräisiä vinoneliöitä.

Uskokaa tai älkää, silti laukku on miusta aika kiva. Cataniaa löytyy pohjattomasta lankalaatikosta niin paljon, että voisin seuraavaksi virkata vaikka reilumman kesäkassin! Oisko vaikka pallokuvioinen, se ei varmaan olis liian haasteellinen tälle mie-mitään-ohjeita-tarvi -neulojalle!

Molla Mills on tänäkin kesänä tulossa Jyväskylän neulefestareille kurssittamaan, ja ainakin pari päivää sitten hänen molemmilla kursseillaan oli vielä paikkoja jäljellä. Suosittelen lämpimästi, Molla on iloinen ja välitön tyyppi! Mie onnistuin saamaan paikat Joji Locatellin paidansuunnittelukurssilta ja Nancy Marchantin edistyneiden briossikurssilta. Mahtava heinäkuinen viikonloppu siis tiedossa!

Viimeinen epätoivoinen yritys kuutioiden löytämiseksi, jos ottais kuvan kaukaa ja tarkentais manuaalina sumeaksi?

Joo ei.

Varmin kevään merkki

Muuttolintujen paluu? Lumimassojen hupeneminen silmissä?

Ei, vaan varmin kevään merkki on se kun tavallisesti kokonaan neuleisiin keskittyneisiin käsityöblogeihin alkaa ilmestyä jos jonkinlaisia virkkaustöitä!

Aurinkokassi

Malli: Bohemian Oasis by Drops design

Lanka: Novita Oklahoma punaisena ja Schachenmayr Catania keltaisena (molemmat 100 % puuvilla)

Menekki: 260 g

Koukku: Clover ergonominen 3 mm

Kun aloitin näitä neliöitä viime kesänä virkkailemaan, ajattelin niistä tulevan olohuoneen susirumaan lampunvarjostimeen päällinen. Aika pian kävi ilmi että lanka ei riitä lähellekään, joten into lopahti siihen. Pari viikkoa sitten löysin palaset lipaston syövereistä ja koukuttelin sitten koulussa ja koulumatkoilla vuosikertalangan loppuun. Tätä ei todellakaan saa mistään lisää, Oklahoma on lopetettu vuosikausia sitten. Hyvä ihme että puuvilla on muuten painavaa, villaan tottuneelle näin pieneen työhön kulunut lankamassa tuntuu valtavalta!

Ajattelin tekeväni tyynynpäällisen, mutta palaset eivät riittäneet siihen tyynyyn johon niitä ajattelin. Niinpä niistä tuli sitten jotain aivan muuta... Lisää lankaakin tarvitsin, kun punaista ei riittänyt enää yhdistämiseenkään. Ja sitten kun visio iski, pitikin purkaa pari palasta että sai virkattua muutaman uuden lapun keltaisella keskustalla :) Tämä kassi on siis tehty virkkaa-visioi-pura-virkkaa-pura-visioi -metodilla.

Kokoa veskalla on noin 27 x 27 x 9 cm, kuvissa sen sisällä on painona pari lankakerää. Mustat Cloverin muovikahvat löytyi omista varastoista, pari vuotta sitten Karnaluksista hamstratut. Kahvojen kiinnityksen virkkasin mututuntumalla ja se olikin ainut asia joka tässä työssä onnistui heti ekalla yrittämällä :D

Ihan hauskahan siitä tuli vaikka matkalla epäilytti monta kertaa että tätä ei kyllä kehtaa ihmisten ilmoille ikinä viedä. Vaan taidanpa kuitenkin kehdata! Kunhan nuo lumet vaikka ensin sulais...

Mehukas paljastus

"He kulkivat edelleen huomaamatta lainkaan, mihin suuntaan joutuivat. Oli liian paljon ajateltavaa, tunnettavaa ja sanottavaa, jotta muihin asioihin olisi voinut kiinnittää huomiota."

Jane Austen, Ylpeys ja Ennakkoluulo (1813)

Juicy Reticule (kyh 14)

Malli: Modern Reticule by Heather Zoppetti (Jane Austen Knits 2011)

Lanka: Itse värjätty seiskaveikka

Menekki: 87 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro -minipyörö

Luin pari Jane Austenin teosta joskus yläasteaikoina, mutten niistä tuolloin juuri perustanut. Upeiden Jane Austen knits -lehtien innoittamana olen alkanut kahlata läpi Austenin kirjoja uudelleen, ja ihastunut täysin niiden ajankuvaan, kieleen ja huumoriin. Sain juuri loppuun kirjan josta edellinen lainaus on peräisin, se on tähän astinen suosikkini. Nyt aloitin nimikkokirjani, Emman.

Heti ensiselailulla viime vuoden Jane Austen knits -lehdestä sattui silmääni tämä suloinen pussukkamalli, koska projektipusseja ei voi koskaan olla liikaa ;) Aikoinaan tämän tyyppisiä pussukoissa ovat rouvat ja neidit säilyttäneet tärkeitä pikkutavaroitaan.

Kesän mehukkain projektipussi on Kool Aid -kirsikkamehujauheella värjätty ;) Viime syksyn kokeiluja, pohjalankana vaaleanharmaa vajaa kerä seiskaveikkaa. Kattilassa värjäsin, mikrossa värjääminen on mielestäni vaan jotenki väärin :D Taidan olla vanhanaikainen.

Pussukan pohja, reunus ja kahvat ovat herringbone-neuletta, joka näyttää vähän kinnasneuleelta. Tiivistä ja hauskan näköistä, sopii erityisen hyvin semisolidille langalle. Malko hidasta neuloa, mutta kuitenkin huomattavasti sitä kinnasneulaa nopeampaa :D Tämä pinta sopisi hyvin talvineuleisiin...

Sitten se paljastus: myönnän nyt rehellisesti etten tule saattamaan kesäyön hullutusta loppuun. En edes yritä. Purin kolme neuletta kokonaan kun ne ei olleet sitä mitä niiden piti, enkä viitsinyt aloittaa uudestaan kun ei yhtään innostanut. Lähdin Liljan kanssa parin viikon lomareissulle pohjoiseen, enkä ottanut edes mukaan kaikkia keskeneräisiä töitä.

Jotenkin tuntuu että koko miun suhde neulomiseen harrasteena ja taiteenlajina on muuttumassa. Luitte oikein, taiteenlajina. Olenhan sentään käsi- ja taideteollisuusalan opiskelija ;)

Ennen miulle oli tärkeää tehdä paljon valmista lukumäärällisesti, siis olla mahdollisimman tuottoisa. Nyt tuntuu että haluan mielummin luoda jotain, mihin sijoitan aikaa ja vaivaa ja lopputulos on sen mukainen. En nyt tarkoita että tästä lähtien haluaisin neuloa vain valtavan monimutkaisia pitsihuiveja tai maata viistäviä neuletakkeja. Yritän ilmaista, että nautin näinä päivinä enemmän itse prosessista, laadukkaista langoista ja monipuolisista neuleohjeista. Neulon mielummin isomman, vaativamman villatakin tai -paidan joka sopii just miulle ja joka varmasti tulee käyttöön, kuin samassa ajassa kolme paria perussukkia ja muutaman pipon. Lisäksi kiinnostukseni neulesuunnitteluun kasvaa päivä päivältä, ja se jos mikä on aikaavievää puuhaa. Ideoita pulpahtaa päähän sitä vauhtia että jos jokaisen työstäisin valmiiksi ohjeeksi, en ehtisi pariin vuoteen sitten muuta neulerintamalla tekemäänkään :D Onneksi kaikki ideat eivät sentään ole niin maailmaamullistavia että ne kannattaisi paperille siirtää.

Älkää siis hämmästykö jos neuleiden valmistumistahti alkaa jossain vaiheessa hidastua aikaisemmasta. Blogia en aio unohtaa, päinvastoin: bloggaamisen ja nettineulemaailman ansiosta olen nyt tässä. Ehkä tulevaisuudessa postausten aiheet koskevat useammin vaikkapa suunnitteluprosessia tai uusia ideoita, valmiiden neuleiden ohella tietenkin :)

Virallinen kesäpäivä

Kesä on täällä! Samoin Kesäyön hullutus!

Ennen hillitöntä uusien aloituksien vuorta summataan toukokuun saldo:

Jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut kuluttamaan viime kuussa yli kilon lankaa! Tarkalleen 1026 grammaa. Iso osa neuleista on vielä salaisia, joten blogissa töiden suuri määrä ei ole vielä näkynyt. Ehkä pikapuoliin ;)

Ensimmäinen työviikkoni lankakaupan tyttönä on onnellisesti takana, ja lankalakko pitää edelleen! Olen näet siirtynyt nappien hamstraukseen. Napissa ja Nauhassa käyneet tietävätkin, että liikkeen nappiseinä on varsin vaikuttava. Voisin viettää sen edessä tuntikausia... Nappien ihasteluun ei kyllä ole töiden lomassa juurikaan aikaa, Nappi ja Nauha kun on melkoisen vilkas putiikki. Muutaman päivän seisominen ja käyskentely edes takaisin alkaa tuntua jo jaloissa, ja toinen polveni on mennyt vähän rikki :/ Ei kestä kiertoliikkeitä ollenkaan ja kävely on aika tuskallista.

Nyt sitten lähdetään viikonlopuksi ylioppilasjuhliin ja kaveripariskunnan häihin Tampereen suuntaan, rilluttelen polvi tiukassa kääreessä :D Oikein luksusviikonloppu edessä, mökki varattu ja lapsi hoidossa mummolassa.

Mukaan pakkaan tietysti ensimmäiset kyhäilyt, ykkösenä meinasin aloittaa hyvinkin ajankohtaiset paksut villasäärystimet Norosta!

Kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi esittelyyn 1/3 kesämallistostani, virkattu pikkulaukku:

Helmiäinen

Malli: Villaviidakko designs

Lanka: Katia Syros (45 % polyesteria 28 % puuvillaa 27 % akryylia)

Menekki: 58 g, lanka kaksinkertaisena

Koukku: 4 mm

Lienee sanomattakin selvää että tästä Katian kesäuutuudesta ei tullut uutta lempilankaani. Kauniisti se kyllä hohtaa helmiäistään.

Laukku sen sijaan onnistui mukavasti, söpö ja sopivan pieni kesän juhliin :) Ohje tulee saataville ensi viikolla Nappiin ja Nauhaan tulosteena ja mallilaukku tulee olemaan siellä nähtävillä. Jos jotakuta kiinnostaa, voin laittaa ohjeen jakoon tännekin. Hyvin yksinkertainenhan tuo on, taitava virkkaaja osaa melkein kuvasta katsomalla tehdä samanmoisen.

Jos satiininauha olisi ollut musta tai punainen, olisin ottanut sen täksi viikonlopuksi koekäyttöön :D

Laineiden laulu

Tämä pieni perhe vietti perjantaipäivän Joensuussa miun isän veneellä, seilaten Pielisjokea ylös ja alas. Kerrassaan mainio mutta hillittömän kuuma päivä, olisi saanut edes tuulla vähän enemmän. Veneellä on kyllä aina yhtä mukavaa, säästä riippumatta. Kun myö oltiin pieniä, kesäisin vietettiin veneillen monta mukavaa viikkoa, ja Saimaan rannallahan mie oon kasvanutkin. Järvimaisemat on miulle niitä kotoisimpia, ehkä siksi viihdynkin niin mainiosti täällä Itä-Suomessa.

Vähemmän mukavaa oli kyllä se, että kun pysähdyttiin uimaan, mutaisessa pohjassa joku pullonsirpale tai vastaava viilsi nätin vekin miun jalkapohjaan. Illalla siis ajelin vielä Kaaville puhdistettavaksi ja tetanus-piikitettäväksi :<

KYH 24/25 Valmis!

Kivempi kesäkassi

Malli: Inga's Häkelbeutel
Lanka: Scachenmayr Catania Aloe Vera (tumma violetti) ja Catania (vaaleanpunainen) (100% puuvilla)
Menekki: 173 g
Koukku: Clover 3 mm

Alunperin ajattelin virkata kassin isoäidinneliöistä, mutta TiiQ:n toteutuksen nähtyäni päätin tehdä laukusta ohjeenmukaisen. En kyllä osaa virkata englanniksi, joten katsoin vain kuvasta mallia ja annoin koukun heilua. Ja hyvähän siitä tuli, ihana suorastaan. Tein kuitenkin vähän ohjetta pienemmän, tuollaisen käsilaukun kokoisen nyssäkän. Siihen mahtuu just kalenteri, lompakko, kännykkä ja projektipussi ;)

Ostin ihan tätä projektia varten Lumoavasta Langasta Cloverin mainion ergonomisen virkkuukoukun. Miulla oli ennestään yksi sellainen, jonka olen käytössä todennut lyömättömäksi. Tavallisella koukulla pystyn virkkaamaan ehkä vartin kerrallaan (peukalo kipeytyy) mutta tällä välineellä voin koukutella tuntikausia yhteen menoon.

Kyhäilyt on loppusuoralla. Valmistumistaan odottavat vielä lapsen lapaset (peukalot puuttuu), Kesävoi-sukat (vasta puoli sukkaa neulottuna) ja Zetor-huivi (ainakin kolme kaaviontoistoa pitää vielä tikutella). Ja aikaa on siis enaa vain yhdeksän päivää. Ensi viikon vietän perinteisesti Kalajoella yksinlaulukurssilla, joten saa nähdä miten neuleiden käy...