Pässinpökkimät kansissa ja arvonta!

Sain muutama kuukausi sitten iloisia uutisia: Pirtin kehräämö viettää tänä vuonna seitsenkymppisiään, ja julkaisisi sen kunniaksi kirjan kehräämön historiasta ja toiminnasta.

Miulle uutisen teki iloiseksi se, että kirjassa julkaistaisiin myös Pirtin langoille suunniteltuja neuleohjeita, ja vuonna 2013 suunnittelemani Pässinpökkimät-mallisto haluttiin myös mukaan. Aikanaan mallisto ohjeineen julkaistiin Moda 1/2014 -lehdessä, siitä ja opinnäytetyöstäni voit lukea lisää halutessasi tästä viiden vuoden takaisesta blogipostauksestani.

Kirja nimeltä Villat meille, langat teille on nyt julkaistu, ja sain sen käsiini Kädentaitomessuilla pari viikkoa sitten. Juhlavuotensa kunniaksi Pirtin kehräämö on myös uudistanut visuaalisen ilmeensä, ja esiintyy jatkossa Villanka -tuotemerkillä. 

Kirjaa varten neuleeni kuvattiin uudestaan, tunnistatteko kuvien tyylistä kuka kameran takana on ollut? Sami Repo tietenkin! Sanna Vatanen on toimittanut kirjan yhdessä Pirtin väen kanssa, ja lopputulos on kyllä upea.

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Kirjassa on kaikkiaan 18 ohjetta (joista yksi kudontaohje!): vauvaneuleita, asusteita koko perheelle ja yksi aikuisen neuletakkikin.

Seuraavien kuvien neuleet ovat suunnitelleet Päivi Häkkinen (lasten huovutettu korvamyssy), Mona Tiirikainen (Kehrääjätär -sukat) ja Piia Maria Pekkanen (Tähkä -villatakki ja Pikku-Päkä -vauvannuttu).

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Sain suunnitella kirjaa varten myös yhden upouuden ohjeen, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Käsityöohjeiden lisäksi kirjasta löytyy hurjan paljon upeita kuvia ja tietoa kehräämöntoiminnasta, langoista ja tietysti villan alkulähteestä, lampaista. Kirjan voi ostaa itselleen suoraan kehräämöltä, tai tilata verkkokaupasta.

Ja nyt siihen otsikon lupaamaan jännitysnäytelmään:

Villaviidakko arpoo! 

Kerro kommenttikentässä, oletko käyttänyt suomanlampaan villaa käsitöissäsi, 
ja mitä olet siitä tehnyt. 

Palkintona Pirtin kehräämön lahjoittama Villat meille, langat teille -kirja, 
sekä kaksi vyyhtiä Pirtin värjäämätöntä kampavillalankaa, 
toinen luonnonvalkoinen ja toinen keskiharmaa. 

Aikaa osallistua on viikko, jokaiselle kommentoineelle yksi arpa. 
Arvonta päättyy itsenäisyyspäivän iltana klo 18 
(mikäs sen sopivampaa, onhan tässä kyse erittäin suomalaisesta palkinnosta),
 ja paketti ehtii siis voittajalle sopivasti ennen joulua. 
Jätäthän kommentoidessasi myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden! 

Arpaonnea kaikille :)

Syyslukemiset arvottu!

Jaa pitikö tänään arpoa jotain? ;)

Sopivan sateinen syyspäivä (ensimmäinen sellainen) lehtiarvonnalle. Arvontapostaukseen tuli hurjat 101 kommenttia, Villaviidakon kommentointiennätys!

Satunnaislukugeneraattori arpoi voittajaksi 41. kommentoijan eli Ricchanin, jolle lähtee siis tulemaan 5 numeroa Suurta Käsityölehteä syksyn ratoksi, onnea!

Voittaja kommentoi syksyä näin:

"Syksyisin ensimmäinen innostus, joka mielen valtaa, ovat kynttilät: kynttilä, jonka valopiiri herää pimenevään iltaan... Ihanaa. Myös teetä kuluu paljon lehtien kellastuessa, sekä ruokaa tulee laitettua isommalla vaivalla, kesällä kun tekee vain jotain helppoa ja nopeaa. Leipominen on nyt viime aikoina ollut kovassa huudossa."

***

Oman syksyni kohokohta, sukkasato on lähtenyt vähän nihkeästi liikkeelle, kun valitsin älykkäästi ensimmäisiksi sukiksi ohuet miehensukat. Puikoilla 2,75 mm, fingering-vahvuisella langalla ja tappavan tylsällä mallilla ei tule valmista kovin äkkiä... Onneksi sentään lanka on kauniin syksyinen!

Arvotaan syysinspiraatiota!

Joihinkin ihmisiin iskee syksyn tullen hillitön pesänrakennus-, sisustus- ja tuunausinnostus, ja mie kuulun ehdottomasti siihen joukkoon. Miun kohdalla tämä villitys tosiaan iskee vain kerran vuodessa näin ilmojen viiletessä, ehkä se liittyy johonkin primitiiviseen vaistoon joka käskee valmistautua talven tuloon? :D

Tähän innostukseen kuuluu olennaisesti ideoiden ja inspiraation etsiminen useista lähteistä. Mehukkaiden kuvien kaivelu Pinterestistä, kymmenien (tai satojen) sisustus-, remontti-, ja elämäntapablogien selailu ja kavereiden sisustusideoiden omiminen ovat ihan normaalia toimintaa varsinkin alkusyksystä. Kaikkein parasta on miun mielestä kuitenkin kaivautua sohvannurkkaan hyvän kirjan tai lehden ja kahvikupin kanssa kun ulkona pimeys saapuu joka päivä vähän aikaisemmin ja inhat helteet (!) ovat jääneet taakse. Miulla onkin tapana syksyisin usein tilata taas jokin uusi lehti tai tutustua uudelleen vanhoihin tuttuihin.

Kun miulle sitten tällä viikolla vinkattiin sekä hyvästä lehtitarjouksesta että tarjottiin mahdollisuutta jakaa teille lukijoillekin hyvää syyslukemista, tartuin arvontamahdollisuuteen mielelläni. Tämä onkin muuten ensimmäinen kerta kun vastaan myöntävästi tällaiseen yhteistyöehdotukseen, historiallista! Tällä kertaa tarjous sopi blogin aihemaailmaan kuin nenä päähän ja sattui tulemaan niin sopivaan aikaan etten voinut olla lähtemättä mukaan!

Lehtikuningas.fi -sivustolla on suurensuuri valikoima jos jonkinlaisia aikakauslehtiä, sekä kotimaisia että ulkomaisia hyvin edullisin hinnoin, ja useassa on vieläpä tilaajalahja mukana. Tutustuessani sivustoon miut yllätti erityisesti käsityö- ja askartelulehtien laaja valikoima joista valitsinkin kaksi suosikkiani arvontaan: Modan ja Suuren Käsityölehden!

Jos haluat voittaa itsellesi laadukasta lukemista ja inspiraatiota syksyyn, voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta! Kerro kommentissasi kumman lehdistä valitset jos arpaonni osuu kohdallesi, ja voit myös kertoa mistä innostut syksyisin :) 

Arvonta on tällä kertaa suunnattu kaikille ja myös anonyymit voivat osallistua. Jätäthän kuitenkin yhteystietosi voiton varalta.

Arvonta alkaa nyt ja viimeinen kommentointipäivä on tiistai 10.9. Arvon yhden onnellisen voittajan keskiviikkoaamuna, jolle lähtee viiden numeron lahjatilaus hänen valitsemaansa lehteä. 

Onnea arvontaan!

Neulehaaveet

PingPong, kello löi kahdeksan ja Villaviidakon 4. synttäriarvonta on päättynyt. Oli mahtavaa lueskella neulehaaveistanne, käykäähän muutkin selaamassa vastauksia jos ette vielä ole niin tehneet!

Ylivoimaiseksi ykköseksi haavelistauksessa nousi The Villatakki. Juuri se paras ja ihanin, joka istuu kuin valettu, näyttää aina hyvältä ja lämmittää kuin tuhat aurinkoa. Kirjoneuleen opettelu ja kirjoneulepaidat taisivat olla toisena eniten mainittuna haaveiden kohteena, ja moni haaveili myös joskus neulovansa tai virkkaavansa ison peiton kääriytymiseen tai jopa parisängylle. Haaveiltiin neuleajasta, neulesuunnittelusta, neulomisen opettamisesta, ja lankavaraston pienenemisestä (miksi ihmeessä?). Erikoisimpiin haaveisiin kuuluivat neulottu hääpuku (oi että, nyt harmittaa kun en itse aikanaan tehnyt!), iltapuku, ja papin stoola!

Satunnaislukugeneraattori arpoi voittajaksi kommentoijan nro 46 joka kirjoitti näin:

"hmm. Mun suurin neulehaave tällä hetkellä ihan oikeasti on se että mulla olisi joskus aikaa neuloa. Neuloisin ihan mitä vaan siis, jos vaan lapsi antaisi :D"

Eli onnea Alanis! Laitahan sähköpostilla yhteystietojasi, niin saat postilaatikkoosi yllärikerän jota voit sitten neuloskella kun sitä aikaa taas joskus riittää ;)

(Hauska sattuma muuten kun tuosta hääpuvusta oli puhe, Alanis on suunnitellut boleron jonka neuloin itselleni omiin häihini reilut kaksi vuotta sitten.)

***

Mistäs Villaviidakossa sitten haaveillaan? Ei ainakaan lankavaraston pienenemisestä!

Ei varmaan tule blogin seuraajille yllätyksenä että miun haaveet kallistuu tuonne neulesuunnittelun puolelle. Eräs kommentoija kiteytti aika hyvin miunkin ykköshaaveen:

 "Kyllähän se olisi aika ihanaa suunnitella itse joku huippunerokas neule, kirjoittaa siihen ohje

 ja sitten katsella siitä toisten hienoja toteutuksia."

Haaveeni ja tavoitteeni on jo jonkin aikaa ollut tulla "oikeaksi neulesuunnittelijaksi". Toivon tavoitteen lähenevän kun opintonikin lähenevät loppuaan ja opinnäytetyön tekeminen on nyt alkanut (aihekuvaus palautettu!). Aiheeni liittyy vahvasti neuleeseen, villaan ja kotimaisuuteen. 

Kiinnostaisiko teitä lukijoita seurata opparini etenemistä reaaliajassa täällä blogissakin? Raportoinnista voisin saada uutta potkua itse työn etenemiseen, kannustuksesta ja inspiraatiosta puhumattakaan :)

Behold, tästä se lähtee!

Nelonen

Vuosi sitten pohdiskelin Villaviidakkoa, sen alkutaipaletta ja merkitystä elämässäni. Tämä on ollut alusta asti miulle enemmän kuin pelkkä blogi, se on toinen kotini ja sen ansiosta olen löytänyt elämälleni suunnan :)

Säästänpä teidät tällä kertaa sen suuremmilta nyyhkytarinoilta ja menen suoraan asiaan:

Julistan avatuksi Villaviidakon perinteisen SYNTYMÄPÄIVÄARVONNAN !

Mikä on suurin neulehaaveesi? Oletko aina halunnut neuloa täydellisen villapaidan? Onko suunnitelmissasi sukittaa koko suku? Tahtoisitko jonakin päivänä neuloa valtaisan palapeiton?

Vastaa ensimmäiseen kysymykseen kommenttiboksissa ja osallistut arvontaan. Palkintona on miun tekemä yllärisukkalankakerä (~ 120 g), projektipussukka sekä jotain namia.

Aikaa vastata on viikko, eli lauantai-iltana 13.4. klo 20 arvon voittajan :)

Miljoonien lankakerien kaupunki

Vuorossa Villaviidakon historian suurin lankakauppakatsaus: kolme päivää, kahdeksan lankakauppaa ja yksi nappikauppa! Esittelyssä siinä järjestyksessä kun niissä vierailin.

(Pahoittelen epäselviä kuvia, onnistuin sähläämään lainapokkarin kanssa niin että se otti vain megan kokoisia otoksia ja tietenkin huomasin asian vasta kotona...)

1. Annie and Company Needlepoint and Knitting

Iso kaksikerroksinen neule- ja ompeluliike Upper East Sidella, melko pohjoisessa. Suuuuri valikoima (myös alelankoja), tupa täynnä porukkaa ja ystävällinen palvelu. Ostin vyyhdin Berrocon alpakkaa ja menin sen kanssa kassalle, mutta miulle haettiinkin uusi, "koskettelematon" vyyhti alakerrasta :D Aika jees.

 

Hinnat melko edulliset, tarjolla runsaasti erikoisempiakin kuituja (biisonia, opossumia, jakkia jne).

2.String

 

Pieni luksusliike East sidella, lähempänä isoja tavarataloja. Valikoimassa enimmäkseen kalliita erikoislankoja, mohairia, silkkiä kashmiria jne. Ei järin lämmin palvelu, sisään tullessa tervehdittiin muttei juuri muuta.

3. Knitty City

Lähilankakauppani Upper West sidella, kahden korttelin päässä kämpiltä ja ehdoton lempparini! Täällä kävin useammin kuin kerran. Sisällä on juuri niin ahdasta kuin kuvasta näkyy, paaaaljon lankaa, oheistuotteita, useampi istahtamispaikka ja lisäksi hyvin laaja neulekirjasto, sekä kirjoja että lehtiä.

Palvelu oli todella mahtavaa ja valikoima melko laaja. Luksuslankoja kuitenkin enemmän kuin peruskauraa ja hinnat keskitasoa. Ostin kerän amerikkalaisen Brown Sheep Companyn herkullisen keltaista villamohair-sekoitetta ja pari alan lehteä.

4. The Yarn co.

Toinen lähilankakauppani, muttei lähellekään edeltäjänsä veroinen. Ystävällinen palvelu mutta pieni valikoima ja korkeat hinnat.

5. Lion Brand Yarn Studio

Ehdottomasti upein näyteikkuna ikinä! Kaikki somisteet tehty langasta, mahtava vai mitä? Lion Brandin (eli jenkkilän Novitan) oma lippulaivakauppa Union Squaren kulmilla. Vain Lion Brandin omia lankoja, jotka ovat lähtökohtaisesti aika edullisia. Mutta voi sitä muovin määrää, tämä oli eka liike jonka kokonaiskuitusisällöstä oli vähintään puolet muovia...

 

Luonnonkuitujakin oli tarjolla, ostin pirtsakkaa sukkalankaa ja hauskan rintanapin "Keep calm and carry yarn". Ja tää on paras, lankaa myynnissä metreittäin (tai siis jaardeittain) :D Loistava juttu täällä oli asiakkaiden käyttöön tarkoitetut tietokoneet joissa oli valmiiksi ravelry auki.

6. Seaport Yarn

Alakaupungilla, ihan 9/11 memorialin vieressä. Sotkuinen, pölyinen ja täyteen ahdettu huone, ei lainkaan houkutteleva eikä edes ulkoasuunsa nähden halpa. Myyjätäti oli kyllä symppis mutta eipä tuo tunkkaisuus silti houkutellut mitään ostamaan :/

7. Loopy Mango

Trendiliike Sohossa. Olin ollut siinä uskossa että tämäkin olisi ihan lankakauppa, mutta enemmän löytyi kaikenlaista sisustus-, lahja- ja vintagetavaraa. Liiketila oli järjettömän korkea ja lankaseinä yletti kattoon saakka. Kaunista mutta kallista. Ja myyjä kierteli perässämme jatkuvasti vaikka sanoin että vain katselemme, se oli vähän epämiellyttävää (varsinkin henkilökohtaisesta tilastaan tarkalle suomalaiselle...).

 

8. Purl Soho

Ehkä kuuluisin Manhattanin lankakaupoista oli kierroksemme viimeinen. Upea liike, puolet lankoja ja puolet kankaita. Hinnat keskitasoa vähän korkeammat ja valikoima laaja, erikoisuutena Brooklyn Tweedin omat langat

Sykähdyttävä paikka, muttei kuitenkaan niin upea kuin olin odottanut. Tai sitten olin vaan jo niin turtunut upeuteen näissä kaikissa lankamyymälöissä...

Ja sitten vielä sokerina pohjalla se nappikauppa:

Tender Buttons: miljoona miljoona miljoona nappiaaaa (kalleimmat ja harvinaisimmat niistä vitriineissä!)....

Yhteenveto suomalaisten ja amerikkalaisten lankakauppojen eroista:

1. Saatavilla on paljon enemmän ihan oikeita luksuslankoja, täyttä kashmiria jne. Kallein löytämäni vyyhti maksoi 80 dollaria / 50 grammaa.

2. Liikkeissä on paljon kursseja, luentoja ja yksityisopastusta saatavilla. Törmäsin useaampaankin kurssiin kauppoja kiertäessäni.

3. Oheismateriaalivalikoima on paljon suurempi. Löytyy jos jonkinlaisia projektipusseja, tarvikekasseja, lehtiä, kirjoja, silmukkamerkkejä, postikortteja, avaimenperiä jne. jne. 

4. Joka kaupassa on vähintään yksi pöytä/tila/alue varattu neulomaan istahtamiselle, yleiselle juttelulle ja kahvittelulle. Monessa paikassa istui ihmisiä neulomassa, sekä sovituissa neuletapaamisissa että muuten vaan ohikulkumatkalla.

***

Ja nyt vihdoin siihen arvontatulokseen! Paljon hauskoja ja liikuttavia vastauksia tuli kysymykseen "mitä ilman joulu ei tule?". Lellu kiteytti sen kauniisti, mitä kaikki eri tavoin ilmaisivat: 

"Mutta ehkä se onkin sitten juuri se, rakkaus, ilman sitä ei joulu koskaan tule. Rakkaus lähimmäisiä kohtaan, rakkaus joulua kohtaan. Kyllä, ilman rakkautta ei tule joulua."

Satunnaislukugeneraattori sai arpoa voittajan, joka oli vastaaja numero 59 eli Neulisti joka kommentoi näin:

 "Kaiken jouluaattona tapahtuvan jouluhäppeningin lisäksi joulu ei voi tulla ilman joulukalenteria. Monen mielestä ne on varmaan lähinnä lapsille tarkoitettu juttu, mutta musta ne virittävät aikuisenkin mielen sopivasti lapsen taajuudelle ja odottamaan joulua ihan simona. Jos rivien välistä ei selvinnyt, niin mulla on yleensä joka vuosi about kolme joulukalenteria. :D"

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, joulukalenteri on pakko saada. Tästä talosta taitaa löytyä kolme tällä hetkellä. Onnea voittajalle! Laitahan osoitteesi sivupalkissa näkyvään mailiin niin saan paketin postiin, saattaa jopa ehtiä aatoksi perille. 

Lähetys sisältää Brown Sheep Companyn Lamb's Pride worstedia joulunpunaisena, Knitty Cityn kestokassin ja Candy Caneseja :) Aikaisemmat koristeostosuunnitelmat menivät uusiksi, koska huomasin että jenkkiläisten krumeluurien pitäisi saada ympärilleen noin kahdeksankymmentä samanlaista koristetta näyttääkseen hyvältä. Karkkikepit sopinevat suomalaiseenkin kuuseen (ja ne voi syödä!)

Villaviidakko goes NYC = Jouluarvonta !

(Kuva täältä)

Tää lähtis nyt kattelemaan astetta suurempia joulukoristeita!

Blogi siis hiljenee reiluksi viikoksi, mutta ei hätää: nytpä onkin otollinen hetki osallistua Villaviidakon perinteiseen Jouluarvontaan, ja voittaa itselleen pala Ameriikan meininkiä!

Mitä ilman ei tule joulu?

Kerro se kommenttilootassa ja siulla on mahdollisuus saada jouluisia tuliaisia Jenkkilästä. Varoitus: jos et ole jouluihminen, ei kannata osallistua! Täältä on tulossa nyt jotain yyber ihanaa jouluista, lankaa ainakin ja varmaan muutakin tilpehööriä :) (Ei toki mitään turhaa krääsää, valitsen jotain mistä itsekin tykkäisin.)

Osallistua saa kunnes mie palajan reissusta, eli keskiviikkona 12.12. on viimeinen päivä kommentoida. Voittaja arvotaan (tai valitaan, jos jollakulla on superhyvä vastaus :D) sitten loppuviikosta.

Good luck!

Oma maa (pensas)mustikka

Mukavan muhkeita, eikö?

Ja asiasta kukkaruukkuun. Edellisen postauksen kysymys olikin vaikeampi, 13 osallistujaa 33:sta vastasi oikein! En muistanut tarkentaa, että ei tarvitse lukea blogiani juuri Bloggerin kautta voidakseen osallistua, eli kaikki vastanneet olivat mukana :)

Talvi: Valkealla pohjalla mm.  jouluisia kelloja ja nauhoja, sydämiä, lumipalloja, vähän blingblingiä ja vintage-nappilaatikon kansi. Tähtien kimallus hangella, kulkusten kilinä, leikkisät lumipallot.

Kesä: Marjapuuron värisellä pohjalla mm. pirteitä koristenauhoja, hempeitä nappeja, vanhoja pahvisia neulakoteloita ja katseenvangitsijana vaaleanpunainen mohairkerä jossa helminappeja ja pitsiruusu. Täyteläiset sävyt, häähelmet hempeyksineen, sydämineen ja pitseineen.

Kevät: Kirkkaan keltaisella pohjalla mm. värikkäitä nappeja, raikkaita nauhoja, konetekoinen villasukka, koristekukka ja neula&kirjontalankaa. Kevätjuhlapukujen koristeet, lisääntyvä valo, heräävä luonto.

Syksy: Murretun oranssilla pohjalla mm. pellavapitsiä, puunappeja, paksu neulottu lehti ja ohuempi minineule puikkoineen ja useampia koristenauhoja. Ruska, sadonkorjuu ja syysneulonta :D

Satunnaislukugeneraattori arpoi voittajaksi kolmannen oikein vastanneen eli Peikkotytön! Laitahan osoitteesi sivupalkista löytyvään sähköpostiin, ja vaikka pari väritoivetta :)

Lorun loppu

Koulu alkoi maanantaina ja vapaat kesäviikot ovat historiaa, samoin iki-ihana työharjoitteluni lankakaupassa. Tässä kahden viimeisen työharjoitteluviikkoni satoa.

Nyt ne miettii että mie oon seonnut kun ompelen lankakerän täyteen helmiä :D

Kyseessä on neliosainen tekstiiliteos, Lankakaupan Vuosi, jonka suunnittelin ja valmistin koristamaan Napin ja Nauhan karua eteistilaa. Taulut eivät ole vielä paikallaan, ne ripustetaan kyllä sinne lähiviikkoina. Työ lukijat saatte siis olla yleisönä teoksen julkistamisessa :P

 

Joka vuodenajalle on omansa. Materiaaleina mm. pellavakangas, pitsit, satiininauhat, organzanauhat, koristenauhat, vetoketjut, vintage -lankarullat, puu- ja muovinapit, erilaiset langat ja paljon muuta :D Kaikki pohjakankaita lukuunottamatta on ylijäämätavaraa ja hävikkiä liikkeestä.

Arvaatko mikä taulu kuuluu mihinkin vuodenaikaan? 150 lukijan merkkipaalu on saavutettu (hiphei, tervetuloa uudet lukijat!), ja sen kunniaksi kaikkien edelliseen kysymykseen oikein vastanneiden kesken arvon pienen sukkalankapalkinnon :) Voit myös samalla kertoa, mikä niistä on suosikkisi. Arvonta on tällä kertaa vain lukijoilleni. Jätä kommenttisi viimeistään perjantaina puoleen yöhön mennessä, arvon voittajan lauantaiaamuna!

Ensimmäinen villapaitani

Neuloin sen 13-vuotiaana, seiskaluokan käsityöntunneilla syksyllä 2001. Malli oli Novitasta (=silloinen Moda), ja muistan vieläkin tarkasti lehtikuvan: paita oli tehty kirkkaanvioletista langasta ja sitä esitteli julkkis Jaana Pelkonen :D Paita oli ajan muodin mukaan lyhyt, pitkähihainen ja siinä oli syvä v-kaula-aukko, ja lankana muinainen Novitan Maxi Mohair (akryyliä, villaa ja mohairia).

Koululla oli siihen aikaan niin hyvät määrärahat, että oppilaat saivat käydä käsityökaupassa ostamassa koulun laskuun haluamansa langat. Nykyään ei kai tuollaista harrasteta? Hankin Maxi Mohairia mustana useamman kerän, mutta aika nopeasti kävi ilmi ettei lanka riittäisi. Menin hakemaan sitä kaupasta lisää, mutta musta oli loppunut ja vain oranssia oli jäljellä. Otin siis sitä ja ajattelin tekeväni raidallisen paidan. Koska olin aloittanut takakappaleesta, siinä ei tietenkään ollut oranssia, ainoastaan etukappaleessa ja hihoissa. Arvioin kuitenkin langan riittävyyden taas väärin, enkä saanut paitaan symmetrisiä raitoja, vaan toinen hihapyöriö piti neuloa oranssiksi :D

Neulominen sujui muistaakseni ihan sutjakkaasti ja ongelmitta, puikot olivat varmaan jotain kutosen luokkaa. Miuta harmitti suunnattomasti tuo värien epäsymmetrisyys, ja vielä enemmän harmitti kun paidan valmistuttua se osoittautui tietenkin liian suureksi, ja oli lisäksi järkyttävän kutittava. Hyvän numeron sain kuitenkin tekstiilityöstä, taisi olla kymppi todistuksessa koko yläasteajan.

Paita majaili jokusen vuoden omassa kaapissani (en käyttänyt sitä kertaakaan), ja annoin sen lopulta äidilleni joka vakuutti käyttävänsä kyllä paitaa, hänelle se sopi. Kun nyt pääsiäisen aikaan kyselin paidan olinpaikkaa, harmistuin kuullessani että se oli päätynyt jonnekin vaatekeräykseen jo vuosia sitten! Olishan sitä nyt voinut miulta kysyä ennekun laittaa neuleen eteenpäin... No, ehkä se päätyi jollekin joka osaa arvostaa miun näkemää vaivaa ja outoja raitoja :D

(Jos/kun miusta tulee joskus käsityönopettaja, ohjaan kyllä aina oppilaat neulomaan villapaitansa saumattomasti ylhäältä alas! Näin varmistetaan sopivuus ja langan riittävyys, eikä tarvitse tehdä ahdistavia saumoja...)

***

Blogiarvontaani osallistui hurja määrä hauskoja ja liikuttavia tarinoita lukijoiden ensimmäisistä villapaidoista, olen täällä niitä viikon lueskellut välillä nauraen vedet silmissä.

Aika monet olivat neuloneet ensimmäiset paitanja kultaisella/karmaisevalla 80 -luvulla. Paljon isoja laatikkopaitoja, venepäänteitä, pastellisävyjä, kaikenkarvaisia mohair- pörrö- ja äkryylilankoja, erikoisia väriyhdistelmiä unohtamatta: parhaimmistoa ehdottomasti vaaleankeltainen/violetti, sähkönsininen/persikka sekä violetti/keltainen/vihreä :D Monta vauvantakkia ja puseroa on aikanaan syntynyt pikkusisaruksille, serkuille ja omille esikoisille.

Alla muutamia lainauksia:

Onnistumisen hetkiä:

Tiina: "Mä neuloin ensimmäisen villapaitani 14-vuotiaana koulun käsityötunnilla. 7 veljestä harmaana ja punaisena - Jussipaitaa pukkasi. Virallinen ohje oli Novitasta, mutta opettajan kanssa laskettiin kyllä silmukat mallitilkun mukaan ihan uusiksi. Ohjeesta otettiin lähinnä se kirjoneuleosuus. Paidasta tuli aikas hieno, vaikka itse sanonkin. Ja voin kertoa, että isä oli melko iloisesti yllättynyt saadessaan synttärilahjaksi tän mun suurimman saavutuksen."

Heidi: "Ensimmäinen paita oli punainen puuvillainen CocaCola-paita, pidetyin paita ikinä! Tein sen 12-vuotiaana ja hyvin onnistui mummon ohjeistuksella. Oli jopa silloin esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssä."

Homsantuu: "Ensimmäisen villapaitani tein jokunen vuosi sitten vauvalle, josta ei vielä ollut tietoakaan. Mummun jämälangoista Jämälankakirjan ohjeella ja tuli ihana. Pian se pääsee oikeaan käyttöön ja loppuu se henkarissa roikottaminen"

Rusina: Minun ensimmäinen neulepaitani oli IHANA! Silloin. Neuloin ensimmäisen paitani 5.luokalla eli oliko se sitten 11-vuotiaana? Lankana oli Kuopion Anttilan lankaosastolta (muistan senaikaisen osaston järjestyksen vieläkin!) ostettua mintunvihreää tekokuituista pörrölankaa: ihaninta mitä kuvitella saattoi. Paidalle ei ollut mitään ohjetta, silmukat vaan luotiin ja eikun neulomaan. Helmassa, etu- ja takakappaleiden yläreunassa ja hihansuissa oli joustinta, muuten sileää oikeaa ja venepääntie. Leveyttä paidalla oli tolkuttomasti - ettei vaan aikaansaannoksesta tulisi harmittavasti liian pieni! Mallitilkuista tuskin oltiin meidän huushollissa kuultukaan. Kaverini halusi joskus meillä käydessään kokeilla neulomista, ja sinne vaan sekaan muutama kerros neulomaan! :D Paita valmistui aikanaan, olin siitä tosi ylpeä ja käytinkin paljon. Usein paidan kaverina oli leveä musta keinonahkainen, muovisolkinen vyö tiukasti vyötärölle kiristettynä. Mahtoi olla upean näköinen luomus hintelän pikkutytön päällä!

Enkuli:  "Minä purin ikuisuus sitten äidin violetin villatakin (pörrölankaa ja vaikea purkaa) ja neuloin itselleni villapaidan, johon virkkasin pinkillä kauluksen reunan, hihansuun reunan ja helman reunan. Taisin hurmata pojat, joten onnistuin hyvin."

Kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti:

Heli: "Mun ensimmäinen villapaita oli luonnonvalkoisesta 7 veljeksestä sileällä neuleella tehty perusvillapaita, jossa oli korkea kaulus. Kaulus tuli pääteltyä vähän liian tiukkaan, eikä villapaitaa saanut edes vedettyä pään yli :D Muutenkin se oli niin kutiseva, että purkuun meni."

Anna: "Löysin Suuresta käsityölehdestä ihanan mohairtunikan/mekon ohjeen. Ostin läjän aivan ihanaa Kid silkiä, ja aloitin ohjeen lukemisen. Ohje oli ainoastaan koossa S/M, ja minä olen kokoa XL. Lievällä avustuksella sain laskettua, että minä tarvitsen noin puolet lisää silmukoita rinnanympärykseen. Ohje kuitenkin aloitettiin helmasta, joten lisäsin saman verran silmukoita sinnekin ja aloin posottaa. Parinkymmenen sentin(!) jälkeen huomasin, että neule on kierteellä. Purkaminen oli yhtä helvettiä, koska mohair. Lisäksi irroitettuani puikot, huomasin, että silmukoiden lisääminen helmaan oli ollut täysin turhaa, ja helmasta olisi saanut vaikka puolijoukkueteltan. :D Koska purkaminen oli mahdotonta, tämä projekti päätyikin sitten roskikseen.."

Oranssi: "Kirjoneuleet halusin opetella myös haastavasti. Ostin vähillä rahoillani pirkkalankaa ja tein Sirkka Könösen Metsä kukkii -paidan (12 eri väriä). Ihmettelin, kun jouduin ostamaan monta kerää lankaa lisää. Paidasta tuli val-ta-va. Aivan käyttökelvoton. Olin teini, en muista kuinka vanha."

Erikoisia ratkaisuja:

Hanna: "Ensimmäinen villapuseroni, ja itse asiassa yksi ensimmäisistä neuleistani oli valkoinen 2o2n pusero, jonka aloitin arviolta 10-vuotiaana (opin neulomaan 5v) kun kaulaliinat ja sukat rupesivat tökkimään liian helppoina. Aloitin tekemään sitä vanhasta lankakerästä, jonka löysin mummolasta, ja pyysin neulomista harrastamatonta äitiäni ostamaan minulle uuden kerän aina kun edellinen loppui. Äiti ei pätkääkään välittänyt materiaaleita saati neuletiheyksistä, joten valmiina vaate oli kuin iisakin kirkon ja tilkkutäkin risteytys. Jättikokoinen ja täynnä kerän levyisiä raitoja paksusta villasta hopeanhohtoiseen tekokuituun, joka oli niin ohutta, että oli kuin kalaverkkoa muihin osioihin verrattuna."

Jaana: "Mun eka ikinä tekemäni paita/takki oli yläasteella, poppanasta kudottu. Luit oikein - poppanasta. Lopputuloksena oli laatikkomainen, jumalattoman suuri ja painava neule, jonka takakappale oli vaaleampaa värierää. Joo, en pitänyt ikinä. Onneksi nykyään onnistuu vähän paremmin :)"

Hely: "Eka villapaita tuli tehtyä ehkä noin 13-vuotiaana. Rennon perusvillapaidan ohje oli ohjeena. Lanka oli jotain pörröistä ja käsittämättömän rumaa tummahkoa vihreää. Sitä ostettiin reilusti. Puikotkaan eivät olleet ihan ohjeen mukaiset. Ja mitään mallitilkkua ei neulottu. Lanka loppui kesken, paita vaikutti jo puikoilla leveähköltä. Kaulus tehtiin jollain mystisellä muulla langalla. Yritin tehdä paidassa nurjia kerroksia ohjeen mukaan. Lopputuloksena helmassa noin 3 kertaa kierteellä olevia silmukoita muutaman kerroksen matkalla. Ja se lopputulos. Ei ahdistanut. Ympärys nimittäin. Ei edes silloin, kun alla oli villapaita, pilkkihaalari ja ylimääräinen toppatakki. Ei siis tullut paraatipaitaa, mutta paita silti. Vaikkakin erittäin omituinen jopa aikakautensa tuotteeksi."

Rva Vaaksanheimo:  "Itselle sitten vähemmän söpöä. Ensimmäinen isoin lienee liivi? vai miksikä kutsua neuletta joka alkaa resorilla ja loppuu resoriin. Kaksi samanmoista kappaletta ommeltiin olkasaumoista ja sivusaumoista kiinni. Ja toivottavasti muistan väärin, etu- ja takakappaleet olivat eriväriset..."

Moneen kertaan käytetty lanka:

Judiuni: "Ensimmäisen villapaitani neuloin 9. luokalla käsityötyunnilla. Lanka oli hertaista vaaleanpunaista Novitan Fendiä tai Frendiä. En oikein enää muista, kun siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Lanka oli siis mohair-sekoitetta ja hirveän pörröistä. Villapaita oli patenttineuletta ja venyi kauheasti. Se ei oikein onnistunut vaan paidasta tuli lyhyt ja leveä ja hihat olivat aivan liian kapeast ja niihin piti neuloa lisäsuikaleet, jotta kädet mahtuivat niihin. Se meni purkuun myöhemmin ja neuloin palmikkovillapaitaa kunnes lanka loppui. Muutama vuosi sitten äitini neuloi langasta minulla pitsineulevillapaidan ja se on liian leveitä hihoja lukuunottamatta ihan onnistunut, enkä ala sitä enää purkamaan, mutta kovin vähälle käytölle se on jäänyt. Malli on vähän suuri 90-lukulaisen näköinen, mutta paita on tallessa."

TiiQ:  "Minä neuloin ensimmäisen neulepaitani vuonna 1986 ollessani 10-vuotias (!). Lankana oli sieltä sinun nykyisen kotikunnan ruokakaupasta ostetut valkoinen ja marjapuuronpunainen mohairhässäkkä. Kai mulla jokin ohjekin oli, mutta en tiennyt mitään tiheyksistä tai mistään muustakaan, joten paidasta tuli ehkä kolme kertaa minun levyiseni. Käärin hihat ja laitoin helmaan nyörin, pääntie oli "muodikkaasti" melkein päältä tippuvan suuri. Käytin sitä paitaa koulussakin. Sittemmin purin paidan ja neuloin langat tilkkutäkkiin, joka on edelleen kesämökillämme käytössä. Harmi, ettei paidasta ole mitään kuvallisia todisteita..."

Hanna: "Ensimmäinen tekemäni villapaitani neuloin 12-vuotiaana. Lankana oli kirkkaan punainen tekokuitumohair. Tein paidan ilman ohjetta. Etu- ja takakappale olivat neliöt, joiden päissä joustetta. Hihat suorakaiteet, joihin neuloin jousteen toiseen päähän. Serkkuni innostamana virkkasin kappaleet yhteen ja villapaidasta tuli ihan karmea. Virkkasin kappaleet ihanliian tiukkaan yhteen, joten siitä tuli ihan epämuodostunut. Päällä se kävi vain kerran. Purin paidan noin kuukauden sisällä ja neuloin langasta lapasia. Niitä tuli käytettyä sitten enemmän."

***

No nyt itse arvonnan tuloksiin.

Ensimmäiseksi voittajaksi valitsin sitkeän (entisen?) neulevihaajan Villafanin joka kirjoitti näin:

"Noh, oma eka neulepaitani oli yläasteen valinnaisen käsityötunnin pakkopullaa josta ei ainakaan neuleinto kasvanut. Oli siis pakko tehdä villapaita, koneella tai käsin. En jaksanut jonottaa konetta (miten niin kärsimätön?) vaan halusin sen kamalimman pakollisen jutun ekana alta pois, jotta voisin sitten keskittyä kivoihin ompelujuttuihin. Otin siis koulun varastosta paksuinta mahdollista lankaa, kamalaa outoa tunkkaista vihreää, paksuimmat puikot ja tikuttelin niillä. Muistelisin, että halu päästä tuosta eroon oli niin suuri, että tein iltaisin kotona vain kidutusneuletta, kappaleen viikossa ja viidennellä ompelin yhteen. Aika hyvin neulomisvihaajalta! :D En muista oliko muuta ohjetta kuin joku opettajan peruspaitaohje. Oliko sellaistakaan? No, äitini säästäväisenä purki neuleen aika pian ja kerät ovat vieläkin äidin komerossa. Jos joskus vaikka tarvitsee. ;) "

Satunnaislukugeneraattori arpoi toisen voittajan, ja arpa osui ullapullan kohdalle:

"Ensimmäisen villapaidan neuloin 9. luokalla tekstiilitunnilla. Tia jos tarkkoja ollaan, tein puuvillapaidan. siinä oli korineuletta, peruspalmikkoa ja iso kirjoneulekuvio etukappaleessa. Ja koska neuloin etukappaleen niin turkasen hitaasti, muut osat neuloin sit koneella, jolloin niihin ei tullut sitä korineuletta eikä palmikkoa. hihat on piirun verran liian pitkät, helma liian lyhyt(joku muutti helman pituutta sen miljoona kertaa, kun ei osannut päättää mikä on hyvä) ja ne hihat, no nehän on muutenkin tosi leveät, niinkuin ko. kässänmaikka opetti. Kyllä se käyttöönkin pääsi, ja tykkäsin tosi paljon. Vieläkin on tuolla vaatekaapin perällä, vaikkei enää päälle "kelpaa" en raaski poiskaan heittää, onhan se ihan ensimmäinen itsetehty iso neule."

Onnea voittajille! Lähettäkäähän miulle sähköpostitse osoitteenne niin saan palkinnot matkaan (kunhan ensin olen ommellut ne :D).

***

Minkäköhänlaisen paidan tulee tämä napero aikanaan neulomaan? Nyt se harjoittelee jo ahkerasti saksien käyttöä:

Kolmevuotisarvonta

Hupsis, ihan meinasi jäädä huomiotta koko blogisynttärit tässä pääsiäistohinassa :D

Eilen tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä kun julkaisin ensimmäisen blogikirjoituksen, ja tänä päivänä kolme vuotta sitten esittelin blogini ensimmäisen neuleen, Liljan kastemekon. Tuolloin blogini sijaitsi eri palvelimella. Löytyykö lukijoista muuten ketään, joka olisi Villaviidakkoa lukenut jo vuodatuksessa?

Kaikenlaista on kolmeen vuoteen mahtunut. Blogia aloittaessani olin lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä, hyvin väsynyt tuore äiti. Asuimme pienellä ylä-savolaisella paikkakunnalla joka tuntui suhtautuvan suorastaan vihamielisesti muualta tulleisiin, ja pienen vauvan kanssa kahdestaan kaiket päivät kotona istuessa seinät tuntuivat kaatuvan päälle.

Kun vauvan kanssa alkoivat pikkuhiljaa rutiinit seljetä, jäi joka päivä aina pikkaisen enemmän "vapaampaa" aikaa. Mitäpä muutakaan mie oisin silloin tehnyt kun neulonut. Tuolloin en pystynyt vielä ollenkaan nukkumaan päivällä, vaikka olin väsymyksestä puolikuollut, uni ei vain tullut silmään. (Nykyään tuota ongelmaa ei enää olen, voin nukahtaa kahdessa sekunnissa silmät suljettuani ja nukkua ihan missä vaan :D).

Neuleblogit olin löytänyt jo raskausaikana, ja nyt aloin seurata niitäkin kasvavalla mielenkiinnolla. Tuntui tyhmältä kommentoida muille ilman omaa blogia. Janosin myös kiivaasti itselleni paikkaa joka olisi vain miun, ja johon voisin dokumentoida omia juttujani. Paikkaa joka olisi aina siisti ja kaunis, silloinkin kun itse näytin hapsottavalta norsulta pukluläikkiä vaatteissani ja koti oli kuin räjähdyksen jäljiltä.

Puolisen vuotta myöhemmin löysin blogien kautta myös Kuopiossa järjestettävät neuletapaamiset, liityin uusien neuleystävien kannustamana Ravelryyn, ja sillä tiellä ollaan.

Neulominen, siitä bloggaaminen ja neuletapaamiset ovat miulle tosi tärkeitä, varsinkin siksi koska ne jollain tavalla vetivät miut aikanaan takaisin elämään kiinni. Kolme vuotta sitten tuntui että elämä on pelkkää mustaa putkea. Kaikki kaverini asuivat satojen kilometrien päässä, ja ainoat ihmiskontaktini viikoittain vauvan lisäksi olivat mieheni ja hyvin huolestunut neuvolan täti.

Blogien mukana sain ensin läjän virtuaalikavereita, ja myöhemmin lauman ihania, sydämellisiä ja hauskoja kuopiolaisia neulojia, naisia, äitejä, isoäitejä. Kiitos teille ystävät, ilman teitä en olisi tässä enkä tekisi asioita joita nyt teen ja joista nautin suunnattomasti!

No nyt asiaan :)

Arvontaan pääset mukaan jättämällä kommentin tähän kirjoitukseen, jossa kerrot millainen oli ensimmäinen neulomasi villapaita/-takki. Milloin neuloit sen, mistä langasta ja kenelle? Onnistuiko? Jos et ole vielä neulonut paitaa tai takkia, kerro millaisen haluaisit tehdä. Kirjoita kommenttiin myös toivevärisi mahdollista palkintoa varten.

Kommentin jättäneiden joukosta arvon yhden voittajan, ja lisäksi palkitsen sen jolla on mielestäni hauskin/liikuttavin/ikimuistoisin villapaitatarina :) Palkintoon sisältyy ompelemani projektipussi, tietenkin lankaa ja pientä makeaa.

Osallistumisaika päättyy viikon päästä, lauantaina 14.4. keskipäivällä. Onnea arvontaan!

Hilpeää pääsiäisviikonloppua kaikille!

Arvonta päättyi!

Ulkona satelee viisi kertaa isompia hiutaleita kuin viikko sitten, kun laitoin käyntiin pienen jouluarvonnan. Osallistumisaika päättyi, ja oikein arvoitukseen vastasi yksitoista kommentoijaa. Oikea vastaus oli todellakin Dropsin Alpaca ja Novitan Rose Mohair, uskokaa tai älkää :D En ole neulonut jälkimmäisestä langasta mitään vuosikausiin, koska se on niin tekokuituvoittoinen, ja helvetillinen purkaa.

Nti Talonmies vaati kuitenkin mohairlankaa, tai ainakin hippusen ko. kuitua säilyttääkseen jujunsa, ja kirkkaanpunainen, jokunen vuosi sitten hamstrattu Rose Mohair oli ainut lajiaan omistuksessani. Ostin sitä muistaakseni jostain marketista kun halvalla sain, väri oli tuolloin jo lopetettu. Alpacan kanssa siitä tuntuu ilokseni muodostuvan kauniin pehmoinen ja pörröinen neulepinta, toivottavasti langan akryyli ei petä käytössä heti alkuunsa. We'll see.

Ai kuka sen arvonnan sitten voitti? :D Satunnaislukugeneraattori valikoi oikein vastanneiden joukosta henkilön nro 9, eli iikkun! Laitahan osoitetta tulemaan niin ehdit saada toivottavasti ennen aattoa jouluisen paketin :)

Kulkuset, kulkuset, jouluarpajaiset!

Vihdoinkin maisema keittiön ikkunasta on niin luminen kuin tähän vuodenaikaan kuuluukin.

Sen kunniaksi pidetäänpäs pienet Jouluarpajaiset!

Kuten aina, Villaviidakon arvontaan osallistuakseen täytyy arvata jotain ;)

Siispä: Mistä langoista aloitin juuri Nti Talonmiehen?

Vihje: Toinen langoista on hyvin yleinen Villaviidakon asukki, kun taas toista ei ole ikinä tässä blogissa tavattu. (Vanhan blogin puolella ehkä.)

Tulikohan tästä nyt liian helppo? :D

Oli miten oli, oikein arvanneiden kesken (tai jos kukaan ei arvaa niin sitten kaikkien osallistuneiden kesken!) arvon jouluisen palkinnon joka sisältää yhden tai useamman huvutetun joulupallon, jouluisen väristä lankaa ja piparintuoksuisia herkkuja. 

Ai miten niin olen jouluhörhö? (Sallittakoon miulle pieni hörhöily, makaan kotona korkeessa kuumeessa just kun pitäis olla koululla viimeistelemässä näyttelytuotteita. Saa nähdä jääkö kaikki tän jakson opintopisteet saamatta...)

Vastausaika päättyy torstaina 15.12. klo 12, iltapäivällä arvon voittajan.

Paketteja pukkaa

Joulu taisi tulla kuukauden etuajassa, tänne kun on nyt viime päivinä tullut paketteja sisään ovista ja ikkunoista! Tavoistani poiketen laitetaan nyt oikein kuvien kanssa esille ;)

Onnetar suosi miuta jo alkusyksystä Silmukat solmussa -blogin arvonnassa. Eilen posti toi muhkean lähetyksen, joka sisälsi pirtsakan puuvillaisen kolmiohuivin, pari kerää Novitan akryylilankaa ja kaksi kelluvaa kynttilää. Karkkivärinen huivi pääsi heti tänään kaulaan ja se palvelikin tehtävässään erinomaisesti, lämmitti kutittamatta miun atooppista kaulaa :) Ja passaa mustan villakangastakin kanssa loistavasti, kiitos Sirpa!

Voitin myös Kewan miniarvonnassa ihanaisen tilkkupussukan! Piti piilottaa se hyvin ettei lapsi kähveltäisi sitä leikkeihinsä, nuo hentoiset kahvat olisivat säpäleinä alta aikayksikön. Tästä tulee miun sukkaprojektipussi. Kiitos Kewa :)

Torstaina saapui samaan syssyyn marraskuun paketti salaiselta neuleystävältäni.

 
SNY ei ole tainnut lukea ilmoittautumislomakettani kovin tarkasti, pyysin siinä nimittäin ettei miulle lähetettäisi Novitan lankoja. Alkujärkytyksen jälkeen tämä seiskaveikkakerä alkoi kuitenkin kuiskailla lupauksia kauniin harmonisista raitasukista, joten enköhän mie pysty elämään sen kanssa :D Tosin tavoitteeni päästä eroon varastossani majailevista novitalaisista on taas yhden kerän kauempana... Lähetys sisälsi myös Fazerin suklaalevyn samaa sävyä langan kanssa, muhkean herkkusuklaapatukan (meni jo!) Diana -asustelehden, tähtipiparimuotin, askarteluperhosia (hävis jo!) ja kortin. Kiitoksia salainen ystäväni :)

P.S. Viikonlopun aikana bloggaan myssystä, joka syntyi lokakuun SNY -paketin upeasta harmaasta villa-alpakasta <3

Postin tuomaa

Osallistun tänä syksynä neljättä kertaa Salainen Neuleystävä -kierrokselle. Kahdesta ensimmäisesta kierroksesta on vain hyviä kokemuksia, mutta viime keväänä ei kaikki mielestäni mennyt ihan niinkuin piti. Ajattelin nyt kokeilla vielä kerran, ennenkuin siirryn kokonaan Ravelryn puolella järjestettäviin vaihtoihin, joissa on paremmat takuut saada ns. rahoilleen vastinetta. Tykkään vaan hirmuisesti tästä SNY-vaihdosta, koska siinä saa lähettää samalle ihmiselle monta pakettia, ja suunnitella niitä huolella. On kiva nähdä vatsaanottajan reaktio omaan pakettiin, ja miettiä sitten sen perusteella taas seuraavaa...

Perjantaina postilaatikosta löytyi saapumisilmoitus, mutta pääsin vasta eilen hakemaan syyskuun paketin postista. Täällä pikkukylällä posti on pankin yhteydessä mikä on melkoisen hankalaa, pankki kun on auki vain niin lyhyen aikaa päivittäin. Joskus menee viikkokin ennenkuin pääsee lähetystä noutamaan.

Paketista löytyi Haisuli -pyyhe (uusi kokoelmaani, jes!), kaksi vyyhtiä vyötteetöntä harmaata villaa, kaksi kerää valkoista puuvillaa (Korallia), kaksi kerää Blend Bamboota, vihreä vetoketjupussukka ja kortti.

Harmaat vyyhdit ovat mukavan rouheita mutta vähän eri sävyisiä, joten toinen niistä (vaaleampi) pääsee lähiaikoina väripataan. Niistä voisi neuloa vaikka kirjolapaset. Lupasin itselleni opetella tänä vuonna kirjoneuletta, paras ois ruveta jo yrittämään kun vuosi on jo pian lopuillaan :D Puuvillat ja viskoosi ei oikein jaksa innostaa tähän aikaan vuodesta, katotaan sitten ensi keväänä.

Purkautuu -blogista sain onnekkaan sattuman kautta myös lankalähetyksen jo pari viikkoa sitten (ja oli siinä suklaatakin):

Sattuuko joku tietämään mikä noiden kirjavien "sukkalanka"-kerien koostumus on? Lidlin lankojen tiedot lukevat vain niissä tukkupaketeissa joissa ne myydään, pienoinen puute. Mukavan värisiä, tuntuvat puuvillamaisilta. Ruskeansävyisen kerän luulen olevan ihan perussukkalankaa, eli villa+polyamidi 4:1 tms.

Ja kun värjäyksistä oli puhe, niin näytänpä viime päivien puuhailut. Tai ei oikeastaan päivien, näissä kun menee noin 5 minuuttia ja ovat jo valmiita. Kyse on tietysti Koolauksesta :)

Kool-Aid -värejä miulla on ollut muutamia pusseja jo pitkään. Sunnuntaina iski hirveä halu kasvivärjäykseen mutta ei ollut aikaa, joten päätin vihdoin kokeilla koolausta. Ihan mahtavaa! Tosi nopeaa, tehokasta ja hauskaa. Värjäsin hellalla kattilassa, koska miusta lankojen värjäys mikrossa on jotenkin "väärin" :P

Ilun koolausoppaasta lueskelin vähän ohjeistusta ja ryhdyin toimeen. Oranssissa kerässä on pohjalankana beige Nalle, ja väreinä kolme pussia Lemonadea ja yksi Mandarine. Hirvittävän kirkas oranssi Isoveli tuossa takana on myös samasta padasta, mutta siitä tuli noin järkky koska pohjalanka oli valkoinen! Ei muuta kun uusi värjäys päälle, noin järkyttävän värisella langalla en tee mitään. Punasävyinen kerä on vaaleanharmaata seiskaveikkaa, siihen laitoin Cherryä ja Black Cherryä.

Harmi kun nuo jauhepussit on Suomessa ihan ryöstöhintaisia, täytynee pyytää palvelusta siltä rapakon takana opiskelevalta pikkuveljeltä...

Juhannusfiilis

Kun luet tätä, Villaviidakon väki on jo kurvannut juhannuksen viettoon Suomussalmen mökille. Blogin ääreen palaan ensi viikolla, ja toivottavasti voin silloin kertoa että kaikki KYH:it on pantu alulle.

Mutta sitä ennen, katsokaa mikä ihanuus löytyi keskiviikkona postilaatikosta!

Onni potkaisi miuta jo maaliskuussa, kun arvasin oikean vastauksen Nauravan Lampaan blogiarvonnassa. Palkintona oli Juulin itse kehräämä vyyhti räsylankaa, jota varten miun piti lähettää tälle taitavalle käsityöläiselle noin 10 grammaa omia päättelylanganpätkiäni. Näin upea vyyhti niistä siis syntyi, Emman tarina :) Oon ihan fiiliksissä, ihan miun näkönen lanka! Ja kellään muulla KOKO MAAILMASSA ei ole samanlaista lankaa! Mitähän ihmettä tästä neulon, että se pääsee esille parhaalla mahdollisella tavalla? Ehkä pipo?

***
Näiden kesäyön kukkasten myötä toivotan kaikille lukijoille rauhallista/riehakasta juhannusta, tavoitteesta riippuen ;)

Kirjasta Anna Kaikkien Kukkien Kukkia (Lesley Stanfield) virkattuja kukkasia sekalaisista jämälangoista koukuilla 2,5 mm ja 3 mm. Valitsin litteitä malleja, jotta voin liimailla niitä onnittelukortteihin sun muihin. Painavat yhteensä kymmenisen grammaa. Saatte itse arvata mikä on mikäkin!

• KYH 16/25 Päivänkakkara (malli nro. 44)
  
• KYH 17/25 Jouluruusu (malli nro. 45)
• KYH 18/25 Leinikki (malli nro. 42)
• KYH 19/25 Sinivaleunikko (malli nro. 50)
• KYH 20/25 Asteri (malli nro. 60)
• KYH 21/25 Kamomilla (malli nro. 74)