Ei heikkohermoisille!

Tuli neulottua niin säväkkä huivi että se imee ympäristöstäkin värit. Eikä vain neulottua, lankakin tuli kehrättyä! 

 

Mutta aloitetaanpas alusta. Tämä tarina alkoi niinkin kauan kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin Kierot Puikot 2013 -retriitissä bongasin kirppispöydästä riemastuttavan värisen topsin polwarthia, ja sain sen omakseni muutamaa lankavyyhtiä vastaan. Värin nimi olikin sopivasti 'exhilaration'.

Paria kuukautta myöhemmin toin kotiin uuden ystäväni Lyylin! Sopivaa "harjoituskuitua" laatikoista etsiskellessä tämä sattui ekana silmään (auts mikä väriyhdistelmä) ja pääsi kehruuseen. En halunnu ottaa riskiä et oisin treenaillessa pilannut jonkun ihanimmista topseista... Pitsikehrä käytössä poljeskelin menemään ohutta säiettä, yrittämättä mitenkään mätsätä tai laskea värien kulkua, annoin vaan mennä!

Harkitsin hetken ketjukertausta, mutta en oikeastaan halunnut epämääräisesti raidoittuvaa lankaa. Siispä kahdeksi säikeeksi! Kehruu ja kertaus tapahtuivat siis viime kesänä.

Tämä järkyttävä lanka saikin sitten odotella jokusen tovin puikoille pääsyä!

Nyt kesäkuussa miusta tuntui että puikoille täytyy saada jotain uutta. Mihinkään kovin älylliseen neulontaan ei sillä hetkellä löytynyt valmiuksia (eikä muuten löydy vieläkään...), joten langassa piti olla sitä jotain. Ja tässähän on, vai mitä? (Se jokin on ehkä kyky aiheuttaa päänsärkyä.) 

Kyselin suomalaisten kehrääjien ryhmässä Ravelryssa hyviä vinkkejä helppoihin huivimalleihin, joita voi neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää, ja joku ehdotti tätä langanvenyttäjää. Ohje on maksullinen, mutta sattumalta olin napannut sen kirjastooni talvella jonkin alekampanjan aikana ilmaiseksi. Joten ei kun neulomaan!

 

 Järkytys

Malli: Quaker Yarn Stretcher Boomerang by Susan Ashcroft

Lanka: Kaksisäikeiseksi kehrätty Greenwood Fiberworks Polwarth roving (100% villaa)

Menekki: 86 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Enpä sitten kuitenkaan jaksanut neuloa niin kauan kuin lankaa riitti, huivista olisi tullut iiiiiiiiso. Ja on se nytkin pitkä, yläreunan pituus on yli kaksi metriä. 

Neulomisokemus oli yllättävän miellyttävä! Ylikierteisiä kohtia ei juurikaan ollut ja langan paksuus ei heitellyt valtavasti. Hyvä minä! Ensi kerralla täytyy tosin muistaa laskea metrit, miulla ei ole aavistustakaan langan spekseistä. Ohutta se on, ehkä light fingeringia? En myöskään ole koskenut rukkiin niin pitkään aikaan, että kaikki on opeteltava uudestaan, kun miulla on taas joskus aikaa kehruuksille... 

Ohjekin oli tosiaan pätevä, juuri sopiva silloin kun lankaa on käytössä rajallinen määrä, ja se kaikki halutaan käyttää. Miulle kyllä nyt jäi vielä viitisenkymmentä grammaa, mihin ihmeeseen mie sen työnnän?

Ja väristä en sano enää yhtään mitään.

Rukilla rakkaalle

Pinkillä linjalla jatketaan, vähän pidemmän projektin merkeissä. Tämä on historiallinen hetki, saanko esitellä: ensimmäinen itse omalla rukilla kehrätystä langasta neulottu asia!

Ensin oli kuitu, jo keväällä 2012 retriitissä ostettu:

Otin sen mukaan treenikuiduksi kun lähdin kesäkuussa Lieksan retriitille, jonka päätteeksi ostin lainarukin omakseni.

Valmiista vyyhdistä en tietenkään innostuksissani laskenut metrejä ennen pesua ja kerintää, mutta sata grammaa noin aran-vahvuista lankaa siinä oli! Tasalaatuisuus vielä hieman hakusessa, mutta erääseen tiettyyn, pitkään jonossa viihtyneeseen pipomalliin se sopi mielestäni mainiosti...

 

Rukilla rakkaalle

Malli: Quynn by Woolly Wormhead

Lanka: Louhittaren Luolan Polwarthista itse kehrätty kolmisäikeinen

Menekki: 95 g päänympärykselle 52 cm.

Puikot: 5 mm

Quynn on varsin epätasaiselle Noro Kureyonille kirjoitettu ohje, joten arvelin sen käyvän hyvin itse kehrätylle, paikoin muhkuraiselle langalleni. Enkä väärässä ollutkaan, mitä nyt neuloin hatun noin kolme kertaa ennen kuin koko osui oikeaan, tässä silmukkamäärät ovat ohjeen kolmannen ja neljännen koon välistä. Eli ilman säätöjä ei menty tälläkään kertaa, mut milloinkas sitä nyt suoraan ohjeesta neulottaiskaan :D

Valmis hattu on söpö, ja langat pahkurat ja paikoittainen ylikierteisyys tekevät siitä vain hauskemman näköisen. Liljakin jopa tykkäsi mallista, sen mukaan takana oleva "lettikolo" on hyvä. Varsinainen sanaseppo... Hatun malli on kyllä mainio, suojaa otsan ja korvat ja menee muotonsa ansiosta syvälle päähän. Taidanpa vielä vähän liottaa myssyä, jos siihen saisi vaikka sentin tai pari korkeutta lisää.

Lapsella alkaa olla ammattimallin taitoja, valittamatta se hengasi kylmällä kuistilla yökkärissä ja väänteli päätään puolelta toiselle äidin käskyjen mukaan :) Enkä edes lahjonut!

Lyyli työssä

Niin sitä vaan kehuttiin rukin hankinnalla mutta kehruista ei blogissa näy jälkeäkään! Tämä epäkohta täytyy korjata.

Ihka ensimmäinen kehruuni Lyydian kanssa Lieksan Tappaamisessa oli Louhittaren Luolan vaaleanpunaviolettia Polwarthia, viime vuoden Savon retriitistä hankittua. Tällaisen paksuhkon langan sain ketjukertaamalla aikaiseksi, runsaasti ylikierrettä ja epätasaisuutta löytyy mutta aika kiva se silti on ja ihan ite tehty! Metrimäärästä ei ole hajuakaan :D

Osaisko joku vinkata helpon tavan laskea valmiin langan metrit? Ihan vaan vyyhdin pituus ja kierrosluku? Kehrääjän käsikirjasta varmaan tieto löytyisi, hommasin vihdoin senkin omaksi mutten oo vielä ehtinyt lueskella kovin tarkasti...

Tässä myö jatketaan yhteistyötä seuraavan kuidun parissa, taas Louhittaren Luolan tuotantoa. Edelleen ollaan siis Lieksan retriitissä.

Ehkä hienoin näkemäni keltaoranssi ikinä, ja kuituna South American oli tähän mennessä ehdoton suosikkikehrättäväni ikinä!

Tästä kehräytyi edellistä lankaa ohuempi ja vähemmän kierrettä omaava vyyhti, aikas suloinen sellainen! Jälleen ketjukerrattuna.

Tässä välissä Lyyli siirtyi omistukseeni (ja sai nimensä), ja nyt on kehruussa Greenwood Fiberworksin Polwarthia värissä "exhilaration" eli riemastus. Osuvampaa nimeä saa hakea :D

Ja vielä viimeinen kuituhehkutus, kotiutin Villavyyhdistä lahjakortillani 200 g Lanitium ex Machinan merinoa värissä Downfall, upean sumuiset sävyt! Olisin mielummin ottanut vaikka Corriedalea, mutta tämä laatu oli ainut jossa oli jäljellä enemmän kuin yksi letti per väri. Saa nähdä miten merinon kehruu aloittelijalta luonnistuu. Kauppias kyllä kehui tätä helposti käsiteltäväksi, katsotaan!

Uusi perheenjäsen

Rukki tuli taloon!

Vietin viime viikonlopun Lieksassa, kerrassaan mahtavassa neuleretriitissä. Peruutuspaikalle pääsin viime tingassa erilaisten ilmoittautumis-perumis-säätöjen jälkeen, ja onneksi pääsinkin! Sain nimittäin viikonlopun ajaksi lainaan kanssaneulojalta Kromski Symphony -rukin jolla sitten poljeskelin kahdessa vuorokaudessa 200 grammaa villaa langaksi asti. Yhteistyö sujui mitä mainioimmin, ja niinhän siinä sitten kävi että rukkikulta lähti sunnuntaiaamuna tapahtuneen kauppojen hieronnan seurauksena ihan meille kotiin asti ja miulle ikiomaksi!

Joten saanko esitellä, tässä on Lyydia, kavereille Lyyli! (Nimesin hänet uudelleen jotta suhteemme pääsisi kehittymään mahdollisimman mutkattomasti.)

Lyyli ei ole perinnerukki vaikka siltä näyttää, vaan moderni puolalainen viistorukki. Mukana tuli kaikki mahdolliset lisävarusteet high speed -kehrästä viipsinpuihin sekä 24/7 käyttäjätuki, aika hyvä diili :D Nyt kehräilen Kierot Puikot 2013 -retriitistä hankkimaani Polwarth -lettiä jonka väriä luonnehdittiin myyntipuheessa pellen oksennukseksi. Harvinaisen kuvaava nimitys!

P.S. Tuli muuten hyvään saumaan tuo kansikuvakisan voitto, kuituvarastoni on nimittäin säälittävän pieni (ja rahapussi retriittiostosten jälkeen säälittävän tyhjä). Pääsenpähän heti loman alussa Villavyyhtiin valitsemaan herkkutopseja, ihan parasta! Kiitos vielä kaikille äänestäneille ja kiitoksia myös mieltä lämmittävistä ja rintaa röyhistävistä kommenteistanne :)

Jospas minä Kromskin saisin...

Viikonloppuna hurautin neuletapaamiseen naapurikuntaan, eli Kaaville lankakauppa Kujeeseen. Hauskaa oli kuten aina, mikäs sen parempaa kuin silitellä lankahuoneessa vyyhtejä ja ahmia väliin suklaakakkua? Miulla oli tällä kertaa aivan erityisen kivaa, koska sain kokeilla kanssaneulojan rukkia! (Tiinalle kiitos kuvasta.) Siitä onkin runsaasti aikaa kun oon viimeksi päässyt poljeskelemaan, viime kevään retriitin kehruukurssilla nimittäin.

Otin mukaan harjoittelukuiduksi merinoa, joka ei nyt ole mikään miellyttävin kuitu kehrätä mutta eihän noita ihkulettejä voi harkkailuun tuhlata! Aluksi piti vähän ottaa tuntumaa poljeskelemalla tyhjää, ja sitten eikun kokeilemaan. Vähän haparoivaahan tuo homma oli, pitäis varmaan kehrätä useemmin kuin kaksi kertaa vuodessa? :D

Alkoi taas rukkikuume kyllä polttelemaan takaraivossa. Villavyyhdin Majacraftit ja Schachtit jää opiskelijabudjetilla haaveeksi, mutta tuollainen Kromski Sonata ei ois kauheen kallis, ja ensikosketus siihen oli oikein myönteinen. En mie uskaltais sikaa säkissä lähteä hankkimaankaan, kyllä täytyy päästä laitetta kokeilemaan ennenkun sen kalliilla ulkomailta tilaa.

Tunti siinä meni ja tällaisen minivyyhdin sain aikaan. Melkoista taidelankaa, painoa 34 grammaa!

Aavistuksen tasaisempaa lankaa lähti myös puodin puolelta mukaan pari kerää ;)

***

Joku kyseli miulta hiljattain ikuisuusprojektini etenemistä. Ensimmäisen tilkun neuloin tammikuun lopulla, ja sen jälkeen olen neulonut kokonaiset kolme lisää! Yhden palan viikkovauhdilla mennään :D Kaikissa on keskipyörylöihin käytetty eri lankoja, koska olen kykenemätön luomaan harmonisia väriyhdistelmiä.

Palaset ovat edelleen aivan yhtä epäsiistejä kuin alussa, mutta elättelen toivoa että epätasaisuudet häviävät massaan valmiissa peitossa. Tätä vauhtia se valmistuu ehkä vuonna 2015.

Lopuksi vielä täytyy ihmetellä sirkussukkien suurta kommenttimäärää, kiitos kaikille kannustuksesta :D Alan jo itsekin uskoa noiden raitojen parhauteen!

Puikot kierossa ja katki

Ensimmäinen savolainen neuleretriitti onnistuneesti takana, kerta kaikkiaan mahtava viikonloppu!

Kuvat puhukoot puolestaan:

Mistä on mainio retriitti tehty?

- iloisesta neulojalaumasta
- notkuvasta herkkupöydästä
- seitsemän rukin hurinasta, surinasta ja kolinasta
- sadan puikon suihkeesta
- lankalotosta jossa kaikki voittivat
- neulekuvauksesta Hitchcockin lintujen vaaniessa taustalla
- yöneulomisesta ja pahennuksen aiheuttamisesta
- unelmanpehmeistä lankavyyhdeistä
- hersyvästä naurusta
- toteuttamatta jääneistä jäynistä
- neulekirjavuorista
- kylmästä uima-altaasta ja lämpimästä saunasta
- puretuista neuleista ja katkenneista puikoista
- uusien asioiden oppimisesta ja niihin hurahtamisesta
- ensimmäisistä kehrätyistä lankavyyhdeistä
- uusista ja vanhoista ystävistä
- edelleen pitävästä lankalakosta
- angoravuohien mohairkarvoista.

Niistä on mainio retriitti tehty!

Edit: retriittipostaukset myös Lellun ja Altocumuluksen blogeissa!

Kevätyllätys

Miulle ojennettiin tänään lankakaupassa salaperäinen kassi täynnä ihanuuksia! Katsokaa miten mainioita neuleystäviä miulla on :)

Lankalakko ei edes tee tiukkaa kun tällaisilla luksusvyyhdeillä lahjotaan :D Überpehmoinen, säihkyvän violetti vyyhti Hand Maiden Cashbahia värissä Amethyst. Katsokaa mikä kiilto, oijoi... Tästä tulee ehdottomasti huivi!

Entäs nämä sitten:

Upeat Paraphernaliat Zeldan värjäämästä mahtavanpunaisesta langasta. Kuva ei tee oikeutta sukille eikä langan elävälle värille, mutta en vaan malttanut odottaa valoisampaa hetkeä tai kuvausapua. Ja tietenkin nämä sopivat jalkaan kuin nenä päähän :)

Kassista löytyi lisäksi pirtsakan vihreä tiskirätti ja nenäliinoja (jälkimmäiset arvatenkin tämän paketin saamisesta johtuvien onnenkyynelten kuivaamista varten). Kiitos ystävät!

Tämä viikko on painettu koulussa ympäripyöreitä päiviä, ja ylläri tuli todellakin juuri oikeaan aikaan piristämään voipuneen opiskelijan päivää. Vaikka tekstiilialaa on ilo opiskella, kymmenen tunnin huovutusrupeamat eivät ole herkkua. Onneksi voiton puolella aletaan olla, ja näyttelyn rakentamisen alkaessa maanantaina tuotteeni lienee valmistunut.

Villapitoista on koulunkäyntini todella ollut viime aikoina: huovutetaan päiväkausia, ja tänään sitten pidin Englannin tunnilla esitelmän ja demonstraation värttinäkehruusta. Hyvin meni, vitonen tuli jotta napsahti :D

Kala (nimeltään Keltainen Sähikäiskiekkokala) on osa taidetekstiiliäni, saatte kokonaiskuvia sitten näyttelyn avauduttua.

Kehrää kehrää tyttönen

Lupasin uutenavuotena opetella tänä vuonna joka kuukausi jonkun uuden taidon tai tekniikan. Tammikuussa opettelin parsimaan, ja nyt oli vuorossa rukilla kehruu.

Kiuruveden kansalaisopisto järjesti kahden päivän mittaisen kehruukurssin viime viikonloppuna. Koulukaverini oli siitä ensin kuullut ja ilmoittautunut mukaan, ja miunkin piti sitten tietysti päästä :D Kurssille piti olla oma rukki mukana ja kuten aiemmin mainitsin, mie löysin ravelryn kautta ystävällisen ihmisen joka lainasi miulle omansa.

Kurssin ohjaajana toimi paikallinen ikänsä kehrännyt emäntä. Kehruutaitoa häneltä löytyi, mutta opetustaitoa ei ehkä niinkään. No oppiihan sitä katselemallakin, varsinkin kun on etukäteen itseopiskellut aihetta. Paikalle oli tuotu lihalammastilalta saatuja villoja, hyvin autenttista tavaraa lantakökkäreineen päivineen! Siitä sitten opeteltiin karstaamaan, tekemään lepereitä ja niistä lopulta kehräämään.

Meitä kehruunoviiseja taisi olla kymmenen (kaikki muut miuta ja kaveriani vähintään 30 vuotta vanhempia), ja luokkahuone täyttyi toinen toistaan iäkkäämmistä, jopa satavuotiaista rukeista.

Se on helppoa kun sen osaa. Ohjaaja näyttää mallia karjalaisella, kokoontaitettavalla perinnerukilla.

Sitten mie yritän perässä (kieli keskellä suuta tietenkin!).

Säiettä alkaa syntyä.

Aika kului joutuisasti.

Seuraavana päivänä kokeiltiin vähän puhtaammalla mutta rasvaisemmalla kotilampaan tummalla villalla. Se tuntui olevan pidempikuituista ja helpompaa kehrätä.

Ja kotiin tuomisina epätasainen, rasvainen ja möykkyinen vyyhti! Ensimmäinen itse oikeasta villasta kehrätty, tästä se lähtee! (Paranemaan, toivon mukaan...)



Hyvä maku jäi kurssista suuhun ja opin paljon uutta. Seuraava, arvatenkin samanlainen kurssi järjestetaan keväämmällä, mutta mie taidan sen jättää väliin ja etsiä jatko-oppini muualta :)

Pitkäveteistä sukkaa

Vuoden ensimmäinen tilaustyö, paksut polvisukat luokkakaverille valmistuivat vihdoin. Tai vihdoin ja vihdoin, kaksi viikkoa meni siitä kun aloitin. Miksi mie aina innoissani otan vastaan näitä tilaustöitä, ja sitten ne kuitenkin lopulta ovat ikävää neulottavaa ja valmistumisessa tuntuu menevän ikuisuus? Nytkin vaikka sain itse valita millaiset sukat teen? :D Outoa... Tai ehkei niinkään, tässä tapauksessa ehkä lanka tökki, tiedä häntä.

Maan sävyt

Malli: Kärjestä aloitettu perussukka

Lanka: seiskaveikka (ruskeaa, terrakottaa, viininpunaista ja tummanvihreää)

Menekki: 199 g kokoon 40

Puikot: 3,5 mm Knit Pro pyörö (resorissa 3 mm)

Nämä ovat ehkä pisimmät koskaan neulomani sukat, varrella on mittaa melkein 60 senttiä. Paksusta langasta valmistuivat kyllä nopeasti. Lappualoitus ja rankalainen kantapää, yhden kerroksen korkuisia raitoja. Pystyraidat muodostuvat kun joka toisella kerroksella nostetaan silmukka neulomatta. Anopilta olen tämän pystyraidoituksen alun perin keksinyt. Hän neuloo myös paljon, enimmäkseen sukkia. Samaiselta anopilta sain tänään synttärilahjaksi auringon värisen Malabrigo Worsted -vyyhdin :)

Kuvat napattu häthätää pokkarilla kesken Kokeilevan muotoilun oppitunnin, takana poseeraa kesän 2013 mekkomuotia ;)

Huomenna lähden kehruukurssille Kiuruvedelle, hurraa! Etukäteen on treenattu ahkerasti:

Miun ja Sylvin yhteistyö alkaa jo sujua, tämä on superhauskaa hommaa! Kuvassa on harjoituskehruu yksisäikeisestä hahtuvasta, kertaus meneillään. Toivottavasti tämän viikonlopun jälkeen kehrääminen onnistuu jo "oikeasta" villasta!

Nuoria neitejä ja vanhoja rouvia

Tuntuu että viime aikoina on maailmaan putkahdellut tavallista enemmän vauvoja, ja joka toinen vastaantulija on joko raskaana tai työntää lastenvaunuja. Ehkä sit mie vaan kuvittelen, ei kai vaan vauvakuume ole taas iskemässä? :O

Tällaisen setin kuopiolaiset neulojat tehtailivat entisen kuopiolaisen neulojan, Epan tuoreelle pikku-tyttärelle. Toivottavasti lahja oli mieluinen ja pääsee käyttöön :)

Tulevasta vauvasta syksyllä kuultuamme valitsimme värit ja aloimme tikutella. Tuolloin ei tietenkään ollut sukupuoli tiedossa, joten ei neulottu pinkkiä eikä vaaleansinistä. Housut teki ArualMaria, takin Tiina, sukat ja tumput Lellu ja myssyn mie (tuttu Sweet baby cap, lankana Rowan WoolCotton ja reunuksessa Gjestal Nagano). Pakettiin pääsi myös Hurjan-Hannan virkkaama sympaattinen kilpikonna.

Viime viikonloppuna Lilja sai miun suvun puolelta ensimmäisen pikkuserkkunsa, kun maailmaan putkahti pienenpieni tyttönen. Mie olinkin jo oottanut kuin kuuta nousevaa että pääsen tikuttamaan lisää vauvaneuleita <3 Onnittelut vielä serkulle ja miehelleen esikoisesta! Piipahdin siis alkuviikosta PoP:illa Kuopiossa (ihana kauppa, jos oisin rikas ni ostaisin Liljan kaikki vaatteet sieltä!) ja tehtailin taas uuden myssyn haalarille kaveriksi. Mie sitten tykkään vahvoista väreistä, toivottavasti tuore äitikin!

Stronger Stripes

Malli: Sweet Baby Cap

Lanka: sekalaisia villanjämiä

Menekki: 30 g ihan pieneen myssyyn

Puikot: 4 mm Knit Pro minipyöröt

Sitten niitä vanhempia rouvia. Joku jo arvasikin edellisen postauksen vihjailusta että rukkihan se surisee. Olen menossa ensi viikonlopuksi kehruukurssille Kiuruvedelle. Kurssia varten tarvitsin lainaan rukin ja huutelinkin sen perään Ravelryn kehruuryhmässä kun mistään ei tahtonut löytyä. Antelias kehrääjä Pohjois-Karjalan puolelta lainasi miulle omansa, ja olen nyt koittanut tähän satavuotiaaseen Kiikkalaiseen tutustua pikkuhiljaa. 

Vielä ei yhteistyömme pelitä kovin saumattomasti, mutta jatketaan treeniä. Vieno ja Sylvi tulevat sen sijaan loistavasti juttuun, voisin vannoa että välillä tuolta käsityöhuoneesta (joka joskus aiemmin tunnettiin takkahuoneena) kuuluu kolinaa, kuiskintaa ja kikatusta...

Kutomaankin pitäis ehtiä enemmän, siinä on matto hyvällä alulla. Mistä sais vuorokauteen lisää käsityötunteja?