Sadonkorjuulla tammikuussa

Vuosi sitten lapsi valitsi itselleen takkilangat Dropsin alpakka-alesta, ja JO NYT on takki valmis. Pitkähköt toimitusajat tässä neulomossa...

Sadonkorjuutakki

Malli: Harvest cardigan / Tin Can Knits
Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa) lämpimän oranssina
 + luonnonvalkoista raidoiksi
Menekki: 452 g kokoon 8-10 vuotta
Puikot: 5 mm Knit Pro

Tämä olikin sitten loppujen lopuksi käsityöhistoriani nopein neuletakki, alle viikossa valmista. Varsinainen pikaneule, pointsit erittäin hyvin kirjoitetulle ja johdonmukaiselle ohjeelle!

Harvest Cardigan on ilmaisohje, josta löytyy kokoja kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Liljalle valitsin lasten suurimman koon, ja neuloin vielä sekä vartalo-osaan että hihoihin lisää pituuta. Taisin kerrankin onnistua tekemään neuleen, jossa on kasvunvaraa! Yleensä arvioin lapseni pienemmiksi kuin he ovat (vaikka mukamas olen mitannutkin), ja teen liian sopivia vaatteita, jotka jäävät pieneksi kahden viikon päästä valmistumisestaan.

Kahdeksan kerää oranssia Nepalia olisi luullut riittävän yhdeksänvuotiaan lapsen takkiin, mutta kohti helmaa tikuttaessani huomasin, että lyhyeksi jää. Miten miusta tuntuu, että joka toisesta aloittamastani projektista loppuu lanka kesken...

Valkoista Nepalia hommasin viime vuonna omaan takkiprojektiin, ja vastahakoisesti uhrasin nyt reunusten raidoitukseen niistä yhden kerän. Onneksi uhrasin, tuli nimittäin just eikä melkein sopivan mittainen vaate!

Muhkeat puunapit (saarnia?) on hankittu Joensuun Taikasormet -kässämessuilta ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. Loppukäyttäjän mukaan olisi vielä tarvittu neljäs nappi, mutta miun silmään näyttää just hyvältä näin parittomalla nappimäärällä.

Muhkea takki lämmittää kivasti niskaa, ja takki aloitettiinkin neulomalla niskakappale, poimimalla sen sivusta silmukat ja jatkamalla raglanlisäyksin. Helppoa ja hauskaa! Tämän voisi neuloa pienemmälle tyttärellekin. Ja tarkemmin ajatellen miekin taidan haluta oman!

Joulukuun pitsit

Joulukuussa neuloin puikot sauhuten pitsiä!

Blingyblingbling

Malli: Lotan Bolero kirjasta Klompelompe - Ihania neuleita lapsille (arviointini kirjasta täällä)

Lanka: Gjestal Ciao Trunte (100 % merinovilla) ja

Alize Angora Gold Simli (75 % akryylia, 10 % mohairia, 10 % villaa, 5 % metallia),

molemmat vaaleanharmaan sävyissä

Menekki: 130 grammaa ohjeen suurimpaan kokoon (noin 150 cm)

Puikot: 4 & 5 mm Knit Pro

Ensin bolero tokaluokkalaiselle koulun itsenäisyysjuhlaan. In action -kuvia ei ole, koska jouduin itse töihin koko illaksi enkä päässyt juhlaan, vieläkin vähän harmittaa. Tätä käytettiin suomenlipunsinisen juhlamekon kanssa, ja aika sievä oli kokonaisuus, vaikka itse sanonkin.

Yhdistelmälanka toimi mainiosti, merino pehmensi aavistuksen tikkuisen kimalluslangan käyttöpehmeäksi lapsenkin iholle, ja neulepinta on tosi kaunis! Kasvunvaraa ja joustoa on sen verran, että tällä mennään kaikki mahdolliset talvijuhlat seuraavan kolmen vuoden ajan.

Joululahjaneulomukset pystyy laskemaan yhden käden sormilla: molemmille tyttärille neuloin alpakkaiset unisukat, ja äidilleni mustaa pitsiä:

Musta Maaria

Malli: Maariat / Niina Laitinen

Lanka: Lankavan Lykke (85 % villaa 15 % polyamidia)

Menekki: 96 g kokoon 39

Puikot: 3,75 mm Knit Pro

Äitini käyttää villasukkia vain kotioloissa kylmillä lattioilla. Koska sukkien ei siis ollut tarvis mahtua jalkineeseen, lähdin liikkeelle siitä mistä aita on matalin ja tein pitkästä aikaa paksulankasukat. Pitsiä oli tilattu, joten oman sävellyksen sijaan ajatteli pääseväni helpommalla suunnatessani Niina Laitisen kattavan paksulankasukkaohjevalikoiman (siinäpä vasta yhdyssana) pariin.

Tosin ohjeenmuokkauspirulainen iski jälleen, joten kantapää ja kärki, eikä itse asiassa pitsin asettelu silmukkamäärästä puhumattakaan vastaa alkuperäistä ohjetta. Hyvä mie. En vaan voi sille mitään ettei miun silmä siedä epäsymmetriaa (toiselle puolelle pitsiä olisi ohjetta noudatettaessa jäänyt leveämpi oikein neulottu paneeli kuin toiselle, räyh), ja hollantilainen kantapää on lähes kirosana. No ei sentään, mutta ranskalainen istuu paremmin, ja vaihdoin  vahvistetun kantalapun joustimeksi, koska olen sen arvoinen. Tai äitini on.

Jos mielii kuvata mustia villasukkia tähän aikaan vuodesta, on siedettävä langan muuntautuminen harmaaksi. Mustat Maariat ovat muuten ensimmäiset ikinä neulomani kokonaan mustat sukat. Ja mahdollisesti myös viimeiset.

Koin kauhunhetkiä, kun lanka uhkasi loppua ennen aikojaan: kaksi kerää Lykkeä kului viimeiseen metriin, joten taisivat olla molemmat hieman vajaita keriä kun valmis sukkapari painoi kuitenkin vain 96 grammaa. Onneksi ei tarvitse jatkuvasti neuloa sukkia näin varresta alkaen, se on suorastaan kauhistuttavaa... Maarioista tuli kuitenkin kauniit ja sopivat, pian nähdään miten Lykke kestää.

***

Laskeskelen täällä saldoja ja palaan piakkoin asiaan vuosikatsauksen kanssa. Ja ehkä vihdoin sen syksyisen pienen ideakisan tulosten kanssa, kunhan nuo tuotoksen joskus valmistuisi :D

Siivekkäät

Tunnettu tosiseikka on, etten mie saa retriiteillä neulottua juuri mitään. Tai jos saan, joudun purkamaan kaiken kotiin päästyäni. Ihka ensimmäisellä savolaisella neuleretriitillä vuonna 2012 neuloin kaksi päivää mekon helmaa, jonka huomasin sunnuntaina olevan kierteellä: purkuun. Seuraavana vuonna onnistuin neulomaan yhden kerroksen sukkaa. Viime vuonna neuloin pitsitakkia, jonka kaarrokkeen ulkonäköä vihasin valmiina: purkuun. Ja niin edelleen.

Siksi kanssaneulojat olivat hämmästyksissään (kuten myös mie itse), kun onnistuin sekä aloittamaan että peräti saamaan jotakin valmiiksi tämän vuoden Kieroissa Puikoissa (lisää itse retriitistä edellisessä postauksessa). Tosin en tälläkään kertaa neulonut juuri mitään, sen sijaan virkkasin. Ehkä kannattais vaihtaa lajia?

 Siivekäs I

Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle

Lanka: Araucania Ruca (100 % viskoosia sokeriruo'osta)

Menekki: 92 g kokoon 3-4 v

Koukku: 3 mm Clover

Nuorempi tytär tarvitsi syntymäpäiviään varten jonkinmoisen boleron mekkosensa kanssa käytettäväksi. Erehdyin antamaan ipanan itse valita langan sitä varten, ja esitellessäni erilaisia pastellisia puuvillasekoitteita jostain niiden alta pulpahti lankalaatikon pintaan yksinäinen Ruca-vyyhti järkyttävine väriyhdistelmineen. En muista ikinä tätä lankaa ostaneeni, joten se lienee opiskeluaikaisen työharjoittelupaikkani peruja. Sokeriruo'osta valmistettu lanka on ominaisuuksiltaan hyvin lähellä bambulankaa, kiiltävää, raskasta ja laskeutuvaa.

Lähes vastentahtoisesti tartuin koukkuun, mutta lanka olikin ihan sutjakkaa virkattavaa ja pinnasta tuli yllättävän sievää. Virkkaaminen aloitettiin pääntieltä, ja ällistykseni oli rajaton kun helman pitsiosaan päästyäni langan värit alkoivat läikittyä leveäksi pystyraidoitukseksi! Tällaista ei voi suunnitella. Tai voi, mutta se tuskin olisi onnistunut, ainakaan miulta.

Tein bolerosta niin pitkän kuin lankaa riitti. Ohjeen mukaan hihoihin olisi vielä virkattu muutamia kerroksia, mutta miusta tällainen kevyt kesävaate ei tämän pidempiä hihoja tarvinnut. Napeiksi sitten hohtavat helminapit ja avot, nätti ko sika pienenä!

Paitsi että. 

Lapsi ei ollut retriitissä mukana, joten sovitusta ei voinut tehdä: liian pienihän siitä tuli. Jostain syystä kuvittelen jälkikasvuni paljon todellista pienemmäksi, kun he eivät ole näköpiirissäni. Virkkaamani koko oli ohjeen suurin, mutta lankani ja koukkuni suositusta ohuemmat.

Juupajuu.

Siispä uutta lankaa etsimään. Tällä kertaa valitsin langan korkeimman omakätisesti, ja Wollmeisen jämät pääsivät hyötykäyttöön. Mallia en kokenut tarpeelliseksi vaihtaa, takki oli helppoa ja nopsaa virkattavaa.

Siivekäs II

 Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle

Lanka: Wollmeise Twin väreissä Himbeere ja 0-Rh-negativ 

Menekki: 80 g suurennettuun kokoon 3-4 v

Koukku: 3 mm Clover

Tällä kertaa jatkoin kaarroketta syvemmäksi ja loin kainaloiden alle enemmän tilaa, jolloin minitakista tuli sopiva. Wolmeisen ovat jäännöstä muutaman vuoden takaisesta Happy Street -huivistani. Lankaa olisi kyllä saanut olla enemmän, kernaasti olisin virkannut helmaan vielä muutaman kerroksen pitsiä. Ohjeen mukaan virkattu takkihan yltäisi lantiolle, mutta malli näyttää kyllä ihan uskottavalta boleromittaisenakin. Kirsikkana kakun päällä on suloinen kangaspäällysteinen tyttönappi.

Iiris oli suorastaan haltioissaan saadessaan  uuden juhlaboleron päälleen synttärijuhlapäivänä!

Ilme onneksi kirkastui kakun äärellä onnittelulaulun raikuessa. Kolmevuotiaan hiustyyli on rennon lennokas!

Kakkosversiosta tuli siis sopiva. Villasekoitelanka oli yllättävää kyllä huomattavasti ikävämpää virkattavaa kuin edellinen viskoosisisarensa, eikä se laskeudukaan yhtä kauniisti valmina vaatteena. Muuntokuiduillekin on siis paikkansa, vaikka suurimman osan vuodesta keskitynkin suitsuttamaan luonnonkuituja!

Sokeriruokotakki kääriytyi lahjapaperiin odottamaan serkkutytön kaksivuotispäiviä, ne saapuvatkin onneksi pian ja ensimmäinenkin takki saanee oikeankokoisen käyttäjän.

Laventelinen kanervainen

Syyskuussaa MeijuKP etsi Ravelry-ryhmässään testineulojia uudelle lasten neulepaitamallilleen. Viehätyin paidan simppeliydestä ja kivoista yksityiskohdista (eikä sekään ollut haitaksi, että pienempi lapsi oli vailla sopivaa villapaitaa) ja tarjouduin neulomaan kaksivuotiaan koon. Pääsin mukaan, ja testineule valmistui ajallaan ennen deadlinea, mutta tokihan siinä menee melkein kuukausi että se blogiin asti pääsee...

Pikkupikkuinen

Malli: Pikkuinen / Meiju KP

Lanka: Lana Grossa Cool Wool Melange Merino Superfein (100 % merinoa)

Menekki: 167 g kaksivuotiaan kokoon

Puikot: 3,25 & 3,5 mm Knit Pro.
Alunperin puikkokoko oli 3,5 mm. Jätin neuleen sohvalle ja toinen puikko napsahti poikki isomman lapsen loikattua sen päälle (pitäisihän se jo tässä vaiheessa tietää, ettei sohvalle saa jättää mitään...) Vaidoin tilalle neljännestä ohuemman puikon, eroa en ainakaan mie huomaa valmiissa neuleessa.

Mikäli ei halua altistaa kupeidensa hedelmää 20 asteen pakkaselle pelkässä villapaidassa (niin lämpöinen ja pehmeä kuin se onkin), tähän aikaan vuodesta ainut tarpeeksi valoisa kuvauspaikka neuleille on kodinhoitohuoneen pöydällä. Mikäpäs siinä, lapsella ei kerrankin ollut mikään kiire pois kuvista!

Olen huomannut, että puen taaperolle usein neuletakit päälle nappeja avaamatta, varsinkin nämä ohuet, haalarin alla käytettävät. Miksi siis edes neuloa takkia tähän tarkoitukseen, nopeamminhan se paita pyörönä valmistuu kuin tasona neulottava takki.

Pikkuinen on helppo, pääntieltä aloitettava lasten paita, jossa kokoja riittää vastasyntyneestä esiteiniin. Reunuksissa on sileää nurjaa ja nappihalkio on ainaoikeaa, muuten koko pusero neulotaan sileänä neuleena. Tuo nappihalkio onkin paidan juju, se on käytännöllisyyden lisäksi kivan näköinen! Mutta ah mikä valinnan vaikeus, minkälaiset napit? Puput, kukat, pörriäiset? Puiset, muoviset, helmiäiset? Aika hyvin saa paitaan eri ilmettä nappivalinnoilla. Mie valitsin leikkisän keltaiset muovinapit, koska tätä arkineuletta aion pestä myös pesukoneessa. Pyhävaatteeseen ne romanttiset, sinertävät helmiäisnapit olisivat olleet nappivalinta, hehe.

Langat hommasin viime kesänä Saksan reissulla sievästä lankakaupasta, Erkrath-nimisestä idyllisestä pikkukaupungista. Olimme oikeastaan vain läpikulkumatkalla Düsseldorfiin menossa, mutta tokihan true-lankahamsteri tsekkaa kaikki muka vahingossa tielle sattuvat puodit... Lanka on italialaista, suloisen pehmeää kaapelikierteistä merinoa, ja onkin juuri siksi omiaan paljasta ihoakin vasten käytettävään paitaan. Kauniin kanervainen, laventeliin vivahtava sävy toistuu parhaiten tässä viimeisessä kuvassa.

Ohje oli oikeastaan jo ihan valmis testineulontavaiheessakin, eli ihan yhtä nautinnollista neulottavaa kuin valmiina ostettu ohjekin. Pikkuinen on leppoisaa neulottavaa ja lopputulos on sievä ja simppeli, suosittelen!

Kiirettä pitää täällä päässä, seuraavassa postauksessa sitten uusia lapastuulia Savosta... Mitäs muuten tykkäätte Villaviidakon uudesta ilmeestä? Joku värisävy tai kirjasin saattaa vielä vaihtua, mutta pääpiirteissään tällä nyt mennään :)

Mekkoja mineille, kolttuja kakaroille

Otsikko kertonee tyhjentävästi tämän postauksen sisällöstä. Loppukesän ja alkusyksyn aikana ompelin jokusen mekkosen. Yhden myös itselleni, mutta siitä tuli yöpaita, eikä sitä täten pidä kaikelle kansalle esittelemän. Mutta tässä näitä onnistuneempia tekeleitä, ja söpömpiä henkilöitä niiden sisällä myös... Aloitetaan kesäisemmästä päästä!

Tyttärille ompeloitsin liehuhelmoja ja rällähihoja, mallina Mekkotehtaan Orelma.

Pikkusiskon versio on kokoa 86-92 cm, joka onkin Mekkotehtaan pienin koko. Materiaaliksi valitsin Metsolan pehmoisen Waterlily-joustofroteen, kuosi oli mielestäni just tälle ipanalle sopiva. Orelma on tarkoitettu tehtäväksi joustamattomasta kankaasta, ja muinoin ensimmäistä Orelmaa ommellessani havaitsinkin kaavan superleveäksi, johtuen varmaankin juuri ohjeen alkuperäisestä materiaalista. Kavensin siis kaavasta keskeltä kymmenisen senttiä (kyllä, niin paljon), ja kah, tuloksena oli passeli roteemekkonen! Pääntien rypytin poimutuslankojen sijaan kuminauhakujan avulla, toimiva ratkaisu sekin. Tää on vähän tällanen laiskan naisen ohjemuunnos :D

(Toim.huom. Paras paikka seistä on isosiskon varpailla.)

Hihat jätin molemmissa perhosmallisiksi, vaihtoehto olisi ollut poimuttaa nekin. Pienempi mekko oli miun silmään kivempi liehuhihoilla, ja isomman mekon käyttäjä ei halunnut poimutuksia, vaikka koitin niitä tarjota. Miun täytyy kyllä opetella käyttämään saumurini rullapäärmejalkaa, isomman mekon hihansuut kääntyvät ulospäin silityksestä huolimatta...

Isosiskon versio on kirjan suurin, eli 122-128 cm. Tästäkin kavensin reilut kymmenen senttiä keskeltä kaavaa, ja lisäsin pituutta helmaan lähes 40 cm. Lopputuloksena varsin sopiva mekko vaatekokoa 140 käyttävälle ekaluokkalaiselle. Yritin myös saada ommeltua vyötärölle venyttäen kuminauhan, jotta olisi tullut enemmän "ison tytön mekko", mutta lapsi peijakas ei halunnut itselleen vyötäröä. Olkoon sitten villi ja vapaa!

Tämä Royalilta muinoin Kankaiden Yöstä tilattu sipulitrikoo aiheutti miulle kyllä leikkuuvaiheessa useamman harmaan hiuksen. Kuviot menivät niin vinoon, että jos olisin täsmälleen langansuuntaan mekon kappaleet leikannut (niin kuin pitäisi), niin sipulit keikkuisivat aivan kyljellään. Mittailin ja mallailin ja kääntelin ja vääntelin niin kaavoja kuin kangastakin, ennen kuin sain itseäni miellyttävän, ei liian kallistuneen leikkuusuunnitelman aikaiseksi. Ensi kerralla kun näen jossain trikoota kuuden euron metrihintaan, mietin kahdesti kannattaako ostaa. Kuosi on kyllä hauska, ei siinä mitään...

Mekkotehtaan taika on säilynyt, kyllä oli kiva ommella kun on hyvät ohjeet. Hyllystäni löytyy Aikuisten Mekkotehtaan lisäksi myös kesäkuussa ilmestynyt Mekkotehdas Koulutyttöjen Tyyliin. Siinä riittääkin kokoja myös tälle venähtäneelle ekaluokkalaiselle, vielä en ole ehtinyt mitään toteuttaa.

Kesäiset mekot on nyt jo jouduttu jättämään kaappiin. Ompelinpas valmiiksi pari syksyisempää versiota, joihin kyllä kankaat leikkasin jo viime keväänä... Onneksi valitsin sentään reilut koot, niin eivät olleet mekot pieniä jo valmistuttuaan vaikka aikaa ehtikin välissä kulua kolme kuukautta!

Iirikselle ompelin simppelin Teekannutunikan Ottobresta 4/2007. Pitkään arvoin koon kanssa, tämä 86 cm vaikuttaisi olevan oikea valinta, malli on sen verran rento. Leena Rengon suunnittelema sympaattinen Siskot-kuosi (?) taipuu moneen, ja sävyjensä ansiosta antaa monia yhdistelyvaihtoehtoja. Mie valitsin pinkit hihat ja mustat resorit.

Olen kyllästynyt taistelemaan ompelukoneeni kaksoisneulan kanssa, joten tällä kertaa helmapäärmeeseen ja pääntien tikkaukseen valitsin aaltomaisen kolmipistesiksakin. Toimii!

Tässä kuvassa lapsi ihmettelee, missä on niskassa yleensä kutittava lappu? Parasta itse tehdyissä vaatteissa on se, että ne kutittavat osat voi jättää pois!

Olen muuten huomannut, että miusta ei olisi vakituiseksi ompelubloggaajaksi. Työn jälkikään ei kyllä siihen riittäisi, mutta varsinainen syy on se, että mie unohdan kaikki ostamieni kankaiden kuosien nimet ja ostopaikat samantien. Kolmenkymmenen kilon lankavarastostani sen sijaan muistan joka ikisen kerän ja vyyhdin alkuperän, aiotun käyttötarkoituksen ja hyvä etten ostohintaakin :D

Lilja sai koulun alettua toivomansa hevostunikan.

Mallina tässä Ottobren Marja-tunika numerosta 1/2009, koko 134 cm. Saatuaan koltun ensi kertaa päälleen lapsi vähän vierasti trumpettimallisia hihansuita, ja täytyy sanoa etten ehkä itsekään näe niitä lastenvaatteissa kaikkein käytännöllisimpänä ratkaisuna. Ja tulee ysäri mieleen, huonossa mielessä... Täytynee ensi kerralla muotoilla hieman hihansuita, mikäli tulee tarve toiselle mekkoselle.

Paapiin harmaapohjainen ponikangas on supersöpöä, ja sitä jäi vielä reilusti varastoon. Vähän arvelutti, tuleeko vaatteesta isojen mustien kappaleidensa takia liian synkkä, mutta kummasti nuo taskut kirkastivat tumman helmaosan! Tässä helmaosa poimutettiin framilonin avulla. Olin ensi kertaa asialla, ja homma sujui helposti ja nopeasti. Tätä käytän siis varmasti jatkossakin.

Siinähän niitä. Kankaat seuraaviin projekteihin odottavat vuoroaan, ja saavatkin taas odotella sillä nyt suihkivat puikot...

Mummun viisauksia ja talvitunnelmaa

Elokuun lopussa alkaa taas kesällä hiljaiseloa viettänyt neuleinto nostaa päätään. Uusia ihastuksia ja ideoita tuntuu pursuilevan joka tuutista, ja omaa lankavarastoakin saa taas silmäillä uusin, innostunein silmin. Myös lasten asustevarastoa tulee pengottua kriittisesti, kuka tarvitsee uuden pipon, kenellä ovat kaikki villasukat jääneet pieniksi?

Näin syksyn kynnyksellä onkin oiva aika tutustua uusiin neulekirjajulkaisuihin. Sain sopivaan saumaan Gummerukselta arvosteltavaksi supersuosittujen norjalaissuunnittelijoiden juuri suomennetun Klompelompe - Ihania neuleita lapsille -kirjan. Tämä valokuvaaja Hanne Andreassen Hjelmåsin ja graafinen suunnittelija Torunn Steinslandin 168 sivuinen teos sisältää yli 60 neuleohjetta, ja oli viime vuonna Norjan myydyin tietokirja. Odotukseni olivat siis korkealla! Varsinkin kun takakansiteksti julistaa kirjan jokaisen neulemallin olevan "taitavasti suunniteltu moderni klassikko, jossa on ripaus romantiikkaa ja retroa".

Klompelompe tekee positiivisen vaikutuksen jo ensiselailulla. Satumainen, rauhaisa, ja tietyllä tavalla ajaton tunnelmaa jatkuu kansikuvasta aina viimeisille sivuille asti. Huurteiset värit ja pohjoismainen miljöö ovat läsnä koko teoksessa. Koko sivun kokoisia suloisen syksyisiä ja talvisia kuvia on runsaasti, kirjan ulkoasu on mielestäni kaunis ja taitto selkeä.

Kirjasta löytyy eniten neulemalleja 1-6 -vuotiaille lapsille, ja useissa malleissa kokoja riittää koululaisillekin.  Myös vastasyntyneille on omat neuleensa, ja aikuisillekin löytyy pari ohjetta. Ohjeet on jaettu kolmeen eri vaikeustasoon, eniten taitaa löytyä keskitason ohjeita. Miun silmään suurin osa kirjan ohjeista on helppoja ja nopeita, ja nimeäisinkin tasot 1: tosi helppo, 2: helppo ja 3: keskitaso. Kolmostason neuleet ovat näet suuritöisempiä (esimerkiksi kirjoneuleinen Ludvigin paita ja sievä Tildan takki laskoksineen), mutta eivät kuitenkaan vaikeita. Klompelompen neuleisiin on käytetty pääasiassa merinovillaa Sandnesilta, Vikingiltä, Dropsilta ja Dale Garnilta. Pointsit siis helposti saatavilla olevista ja tarkoitukseen hyvin sopivista materiaaleista.

Kirjan neulemallit eivät varsinaisesti ole maata mullistavia uusia innovaatioita, vaan pikemminkin kauniita ja kekseliäitä perusneuleita pienillä jipoilla. Ja hyvä näin, ostava yleisö tällaisella kirjalla on varmasti suurempi kuin turhan monimutkaisia ohjeita sisältävillä.

Kaikkein tärkein (ja paras) seikka näissä neulemalleissa tulee tässä: takkien, paitojen ja housujen ohjeet ovat saumattomia. Ihan etsimällä etsin kappaleista neulottavia vaatteita, enkä löytänyt. Hurraa! Tätä on nykyaika, voi kun vielä neulovat massat sen ymmärtäisivät... Suomessa niin häviävän pieni määrä paperijulkaisuista sisältää saumattomia malleja, että Klompelompe on erittäin tervetullut lisä nykyhetken neulekirjavalikoimaan.

Ohjeet tosin saisivat olla joiltakin osin tarkempia. Aina ei sanota, pitäisikö neule aloittaa tasona vai pyörönä, ja onko neulomissuunta alhaalta ylös vai päinvastoin. Voisin kuvitella, että kokematonta neulojaa tämä saattaa hämätä. Ohjeista puuttuvat myös eri kokojen mitat, koot on eritelty vain ikäryhmiin. Kaikki 2- tai 5-vuotiaat eivät suinkaan ole keskenään samankokoisia, joten neuleohjeessa tulisi ehdottomasti kertoa joka koosta vähintäänkin pituus olalta helmaan sekä rinnanympärys.

Lasten neuleista puhuttaessa käytettävyys ja ulkonäkö ovat mielestäni yhtä tärkeitä. Kun neuleaikaa ei ole rajattomasti käytössä valitsen itse mielelläni malleja, joita voi käyttää niin kauniina syyspäivänä kaupunkireissulla kuin haalarin alla pakkaspäivänäkin. Klompelompe sekä järkeviä käyttöneuleita, että ei-niin-käytännöllisiä söpöstelyhepeneitäkin. Jälkimmäisiä kyllä löytyy yllättävän paljon, mutta suuressa ohjemäärässä ne eivät ihme kyllä ärsytä, vaan tuovat kivaa piristystä joukkoon.

Klompelompe sisältää ohjeita sekä asusteisiin että isompiin vaatteisiin. Vähän yllättäen suurin yksittäinen ohjeryhmä on hatut eli pipot, niitä löytyy kokonaiset 20 mallia! Osa tosin on eri versioita samasta perusmallista, esimerkiksi Vesselimyssy, Vesselipanta, Vesselimyssy vauvalle, Susselimyssy ja Susselimyssy vauvalle ovat oikeastaan vain yksi malli eri variaatioilla. Toisaalta on kiva saada paljon valmiiksi mietittyjä versioita, jää ehkä omat modailut kerrankin tekemättä kun suunnittelija on jo valmiiksi varioinut mallia eri tarkoituksiin :D

Iso plussa myös kattavasta villahousuvalikoimasta, monet lastenneulekirjat sisältävät vain yhden tai pari mallia, Klompelompe tarjoaa kokonaiset seitsemän villapöksyohjetta. Sukkaohjeita ei sen sijaan ollut ainuttakaan! Miulle henkilökohtaisesti tämä ei ole ongelma, mutta ehkä kirjan kokonaisuuteen olisi sopinut sukkamalli tai pari? Aikuisten neuleet olisi sen sijaan voinut jättää kokonaan pois, nissä ei tunnu olevan mitään kummempaa uutuusarvoa, ja ne jäävät kokonaisuudessa jotenkin irrallisiksi.

Klompelompe on hyvin visuaalinen teos, ja sitä voi katsella lasten melkein kuin satukirjaa. Kaikki neuleet on kuvattu useampaan kertaan niin käytössä kuin tasonakin, ja myös tunnelmakuvia löytyy. Mielestäni jälkimmäiset kuuluvat ehdottomasti hyvään neulekirjaan, pelkkiä oppikirjakuvia sisältävä opus olisi auttamattoman tylsä, oli sitten sisältö kuinka mainio tahansa. Useissa kuvissa neuleita on myös yhdistelty keskenään eri tavoin, pointsit siitäkin. Kyllä huomaa, että suunnittelijatiimin yhteinen linja on selkeä ja kuvat niinikään ovat "omaa tuotantoa".

Loppuun vielä ote kirjan alusta, luvusta nimeltä Mummun neulevinkkejä. Mummu on viisas nainen vai mitä sanotte:

"Aloittelijan ja kokeneen neulojan ero ei ole niinkään siinä, että ettei kokenut tee koskaan virheitä, vaan siinä, että konkari viitsii purkaa ja aloittaa uudestaan. Hän tietää, että se on vaivan arvoista."

Kylläpäs tuli jaariteltua! Näin miulle käy kun jostain innostun. Ja ehkä nyt arvaattekin, että joistakin puutteista huolimatta tykkäsin lujaa Klompelompesta. Voisin suositella sitä kaikentasoisille neulojille, joiden lähipiiristä löytyy alati villavaatteita tarvitsevia naperoita. Tämä kirja tulee kestämään aikaa. Suuria haasteita ja uusia innovaatioita kaipaavien lienee kuitenkin syytä kääntyä muiden teosten (tai internetin ihmemaan) puoleen.

Omat suosikkineuleeni Klompelompenista ovat Lentäjänlakki, Kovispöksyt ja Tanssihame, näistä viimeinen ehkä kirjan epäkäytännöllisin malli mutta ah-niin-ihana :D Ensiksi pistin kuitenkin puikoille lipallisen Vesselimyssyn langasta, jota pahat kielet väittivät retriitin värjäyspajassa sisälmysten väriseksi. Mitäs nyt sanotte, kattokaa miten söpöä pintaa!

Pienilahjainen

Noin vain vierähti yli kolme viikkoa edellisestä postauksesta, huiiii.... Syynä lienee toukokuun puolivälissä aloittamani yrittäjyysvalmennus, joka on aika lailla vienyt mehut. Seitsemän tuntia päivässä totista vääntöä ja kauheesti uutta asiaa omaksuttavaksi. Blogi on siis jäänyt päivittymättä, eikä energiaa ole riittänyt juuri muidenkaan blogien seuraamiseen. Voiton puolella kuitenkin ollaan, enää huominen tiivistä opiskelua, ja sitten pääsen hetkeksi kesälaitumelle, huraa!

Neulonut sentään olen! Aika paljonkin. Tosin juuri mitään ei ole valmistunut, johtuen Tour de Sockista joka keskeytti kaikkien muiden töiden neulonnan tehokkaasti. Keskeneräisten joukosta löytyy mm. mekko, toppi ja useampi pari sukkia. Nyt kuitenkin pari pientä mutta sitäkin söpömpää ompelusta.

Toukokuussa tytärten pienenpieni serkku vietti ensimmäisiä syntymäpäiviään! Ja pitihän naperolle surauttaa lahjaksi kesähepeneitä ;)

Uusimmasta Ottobresta (3/2016) löytyi sievä tunikamalli nimeltä Tiny Triangles, yksivuotiaalle valitsin koon 80 cm. Kaarrokkeeseen ja hihoihin käytin Noshin korallinväristä jerseytä, ja helma on tehty kirpparilta ostamastani pellavahameesta. Ostin itselleni ihan liian pienen hameen jo varmaan viisi vuotta sitten eurolla just tällaista tarkoitusta varten, ja kyllä kannatti säästellä hamosta, sen verran kiva mekkonen tästä tuli!

Niskaan tuli tällainen "avaimenreikähalkio", aika söpö! Vähän tikkaukset vingertää, vielä on treenaamista tuossa kaitaleella kanttaamisessa. Oikein kun tosissaan rupeis ompelua harrastamaan, niin varmaan kantinkääntäjä olisi oiva hankinta, mutta mennään nyt toistaiseksi ihan näillä perusvehkeillä vaan. Mekon kaveriksi olin aikonut tehdä samasta Ottobresta löytyvällä kaavalla pöksyt, sellaiset vähän vanhanaikaisen malliset pulleat. Aika loppui kesken (mihin se katoaa??), ehkä tekaisen housut myöhemmin.

Raikas ja suloinen tuli mekkosesta, ja varsin sopivakin käyttäjälleen. Jäykähkön materiaalintakia helma pönköttää hupaisasti, mutta tässä tapauksessa se on miusta pelkästään hyvä asia. Ohjeen mukaan helma olisi näet leikattu laskeutuvasta viskoositrikoosta. Leikkasin jo kaavat ja kankaat samaa tunikaa varten omalle tyttärelle, siihen valitsin ohutta retropuuvillaa. Saa nähdä koska sen saan valmiiksi. Liekö tuolla kiirettä, tällä hetkellä ainakin täällä Koillis-Savossa sää on hyytävä.

Samana viikonloppuna yksivuotissynttärien kanssa järjestettiin myös kaverille yllätysvauvakutsut,  perheeseen odotettiin esikoistyttärelle syntyväksi pikkuveljeä. Lupasin ommella yhteiseen lahjaan jotain pientä vauvalle.

Sattuneesta syystä miun kangaskaapissa pinkin ja punaisen eri sävyt sekä romanttiset kukkakuosit ovat vahvasti edustettuna, mutta onneksi sentään joukosta löytyi Kankaiden Yön possupussien ansiosta jotain unisexiakin. Halusin ompeloitsea jotain ihan vastasyntyneelle sopivaa, ja päädyin kietaisupaitaan sekä puolipotkareihin.

Potkuhousut on kuulemma tosi epämuodikkaita, mutta miusta ne on ihan pikkuisella just parhaat, kun pienet varpaat on niin herkät kylmenemään. Kapea suikale Pehemiän rupupussista riitti hyvin koon 56 pöksyihin, kaava Ottobresta 1/2014 nimeltä Little Feet. Tosi simppeliä ommeltavaa, vyötärökuminauhan korvasin mustalla resorilla.

Kietaistavat yläosat ovat myös mielestäni ihan ykkösiä pikkuisilla, joiden niska on vielä niin heikko että pään tunkeminen kaula-aukoista läpi tekee pahaa. Kietaisubody olisi toki ollut -paitaa parempi, mutta ajattelin tämän viileää kesää varten bodyn päällä käytettäväksi. Ohje löytyi Ottobresta 1/2006, ja valitsin pienimmän koon 62 cm. Jätin saumavarat pois ja sain näin paidasta vielä hivenen pienemmän, mutta se lienee silti vähän suuri piskuiselle vastasyntyneelle. Mustan trikoon kaveriksi pääsi Paapiin Raksu mintunvihreällä pohjalla.

Tässä onnistuin jo hieman paremmin resorikanttauksissa! On ihan mahtavaa huomata kehittyvänsä tässäkin, pitkään vain katselin ja huokailin ihanien ompelublogien ääressä ja ajattelin etten ikinä pystyisi samaan. Vielä on matkaa mestariksi, mutta matkalla kuitenkin ollaan!

***

Kiitos vielä kaikille Kerän Suuressa Villasukkakilvassa Pato-sukkiani äänestäneille! Kilpailun taso oli kova, ja olen ylpeä sukkieni saavuttamasta kolmannesta sijasta. Ohjetta yritän mahdollisimman pian kirjoitella puhtaaksi, se tulee testineulonnan jälkeen Ravelryyn kaikkien saataville :)

Kaksivuotias!

Taas on vuosi vierähtänyt, ja oli aika neuloa uusi syntymäpäivämekko. Nyt jo kaksivuotiaalle, hurjaa!

Toddling Raiin

Malli: Raiin / Taiga Hilliard

Lanka: Hjertegarn Woolcott (55% villaa 45% puuvillaa) okrankeltaisena

Menekki: 194 g kaksivuotiaan kokoon

Puikot: Knit Pro 3 mm

Ravelryssa surffaillessa silmääni sattui maaliskuussa kivan väköinen vauvanmekko, jolle suunnittelija etsi testineulojia. Malli oli sen verran simppeli, että kuvaa katsomalla olisin varmaan saanut samanlaisen aikaiseksi ilman ohjettakin, mutta ilmoittauduin kuitenkin testineulomaan kun sopivasti kaksivuotiaan koko oli vapaana. Ja onhan se aina mukava neuloa kun joku on jo tehnyt tarvittavat laskutoimitukset valmiiksi, ja voi vaan tikuttaa menemään, vai mitä? Toki testineulonnassa on aina oma vastuunsa, mutta tästä ohjeesta en löytänyt korjattavaa yhtä silmukkamäärän laskuvirhettä lukuunottamatta.

Mekko neulotaan saumattomasti pääntieltä kohti helmaa, ja lankaa ei katkaista missään vaiheessa. Ohje lupaa että lopuksi on pääteltävä vain kaksi langanpäätä, mutta saisi kyllä olla aika iso lankakerä jotta tämä lupaus täyttyisi... Kun oli testineuleesta kyse, en neuloessa turhia säveltänyt omiani. Jouduin kyllä neulomaan lisää pituutta kaarrokkeeseen melkein parikymmentä kerrosta, koska oma kerrostiheyteni heitti ohjeen väljästä tiheydestä rajusti. Neuloin myös helmaa pitemmäksi, jotta vaate ei jäisi tunikaksi.

Paras juttu tässä mekkosessa on mielestäni selkäpuolelle neulottu pieni nappilenkki halkioineen. Tätä jujua tulen varmasti käyttämään vastaisuudessa! Pohjattomasta nappilaatikostani löytyi juuri sopiva yksilö tähän tarkoitukseen:

Hjertegarnin villa-puuvillasekoitteen totesin mainioksi mekkolangaksi jo viime vuonna, kun neuloin siitä tälle samalle taapertajalle yksivuotismekon. Nämä kauniin eläväpintaiset langat ostinkin samaan aikaan silloin vuosi sitten, nyt pääsivät hyvään käyttöön. Vuoden takaisissa kuvissa esiintyy joku ihan kalju vauva, nyt tämä neitokainen on jo kiharapehkoineen selkeästi pieni tytöntylleröinen!

Kaiken kaikkiaan toimiva ohje, hyvä lankavalinta ja söpö lopputulos! Olisin kovasti halunnut näyttää teille mekkokuvia ihan seisaallaan, mutta sellaisia otoksia ei nyt valitettavasti ole saatavilla. Yritys oli kova, mutta syntymäpäiväsankari oli juhlapäivänään flunssainen, ja itsekseen ei huvittanut seisoskella ei sitten yhtään...

On isot valkoiset tiikerit karanneet

...tai ainakin yksi pieni!

Eskarilainen halusi olla vappunaamiaisissa tiikeri. Helppo homma, totesi äiti ja alkoi tuumasta toimeen.

Kuopion Eurokankaasta oli tiikerikangas myyty edellisenä päivänä loppuun, kun sinne viime viikolla laukkasin. Nelistin Savon Palaan josta löytyi tämä valkoinen versio, jonka mies nimesi kotona Datsunin penkeiksi. Kiva.

Onneksi lapsi ei ymmärrä moisia vihjauksia, ja ilahtui ikihyviksi lumitiikerin osastaan.

Kuumaveriselle tytölle kokopuku karvakankaasta ei tullut kysymykseen, vaan aika nopeasti syntyi ajatus shortseista hännällä sekä liivistä.

Shortsien kaava pelkistetty uusimman Ottobren (eli 3/2016) mallista 21 Perfect Summer, käytin kokoa 134 cm ja lisäsin noin 60 cm pitkän hännän. Liiviin osviittaa sain Ottobren numerosta lähes kymmenen vuoden takaa, 3/2007 ja malli 38. Huppariliivi, ja taas koko 134 cm. Huppuun ei kangas enää riittänyt mutta se ei menoa haitannut, korvat ompelin mututuntumalla ja pujotin kinni pantaan.

Perjantai-aamuna asu puettiin mustien sukkisten ja valkoisen paidan päälle, ja naamaan liimattiin tiikerimäiset kasvotarrat. Muutama kuva sorakasan huipulla ennen kouluunlähtöä, kuvausassistentti ei malttanut pysyä siskosta kaukana...

Lapsi oli tyytyväinen tähän äitinsä tekemään ensimmäiseen itse ommeltuun naamiaisasuun, ja niin oli äitikin. Tosin korvat oli hivenen (lue järjettömän) suuret, puolet pienemmät olisi riittäneet...  Ensi vuonna ehkä joku karvaton rooliasu, koko ompelutila on täynnä valkoista mujua!