Viime jouluna kun pikkuveljeni oli viimeksi käymässä Suomessa, otin häneltä
mitat slipoveria varten. En enää muista tilasiko hän sen itse vai
ehdotinko mie, mutta nyt sen sitten kuitenkin elokuussa vihdoin aloitin
ja valmiiksikin se tuli melkoisen nopeasti!
Siirtykäämme nyt siis ajassa edellisen postauksen varsin 2010-lukulaisesta takista (kiitos huipuista kommenteistanne!) taaksepäin aikaan jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa...
Kuinkahan moni perheenemäntä lienee neulonut miehelleen viisikymmentä vuotta sitten tällaisen liivin vetoisessa konttorissa käytettäväksi? Nyt sellaisen sai myös New Yorkilaistunut jazzkitaristi aka. pikkupikkuinen veljeni!
Saabismi on sairaus
Malli: SAAB, Eevan käsityöt no. 4 vuodelta 1967
Lanka: Schachenmayr nomotta Juvel (100 % villaa) tummanruskeana
ja resoreissa hiven Gjestal Jannea mustana.
Menekki: 299 g
Puikot: 3,5 & 4 mm Knit Pro
Ohjetta muokkasin ankaralla kädellä. Ei siksi että se olisi jotenkin vanhentunut, ehei. Kaikki tarvittavat tiedot oli esitetty mallikkaasti. Tuleva käyttäjä vain on mallia pitkä ja kapea, lankani oli aavistuksen ohjeen lankaa paksumpaa, ja lisäksi ohjeessa oli liiville vain yksi koko, 50. En ymmärrä miesten kokotaulukoista hölkäsen pöläystä, mutta ohjetiheyden ja silmukkamäärän avulla sain selville että ohjeenmukaiseen liiviin olisi mahtunut kaksi kitaristia. Siispä silmukoita laskemaan!
Ohjeessa liivi neulottiin myös tasona, minkä mie tietenkin jätin huomiotta ja neuloin vaatteen kainaloihin asti pyörönä. Ja onneksi näin tein, yläosaan mallineuleen neulominen edestakaisin oli tympeää, kun piti jatkuvasti kurkkia oikealle puolelle tai laskea silmukoita tietääkseen milloin oli sen neulomatta nostettavan silmukan vuoro... Kaula-aukosta tein vähemmän avaran, taskut jätin pois ja modailin myös kädenteiden ja pääntien kavennuksia uudelle silmukkamäärälle sopivaksi.
Langat olen peräti hankkinut tätä tarkoitusta varten kalakukkoneulojien lankakirppikseltä, muistaakseni ööö viime keväänä tai syksynä? Juvel oli uusi tuttavuus, mukavan tuntuinen perusvilla jota oli kiva neuloa. Nimenomaan villapaitalanka, ihan iholle ei ehkä tarpeeksi pehmeä. Varsin mainio materiaali siis slipoveriin, jota käytetään käsittääkseni aina kauluspaidan päällä. Musta väri resoreihin oli käyttäjän oma idea, itse en olisi sitä arvannut laittaa. Ja hyvä idea olikin, mustat vauhtiraidat antoivat liiville särmää ja ryhtiä!
Täytyy sanoa että nämä vanhat käsityölehdet on kyllä huomattavasti laadukkaampaa luettavaa kuin monet nykylehdet.
Hyvin kuvattuja neulemalleja on roppakaupalla, tässäkin alle
40-sivuisessa lehdessä 78 ytimekästä ohjetta (!) neuleisiin ja virkkuutöihin,
miesten, naisten ja lasten vaatetuksen lisäksi kodin somistukseksi ja
yleiseksi hyödyksi! Varsinaista paperinsäästöä. Ja mallien nimetkin on
parhautta, siihen aikaan toimittajilla ilmeisesti oli vielä
mielikuvitusta. Esimerkiksi naisten mekkomallistosta löytyy Liesi,
Kamina ja Kakluuni, miesten villatakeista Colt, Boston, Partner ja Kent
ja lastenvaatteista Dallas, Bubble, Paukku sekä Jenkki!
Niin mielelläni olisin näyttänyt teille kuvia nuoresta miehestä uusi liivi yllään, mutta se olis edellyttänyt pikareissua Lappeenrantaan täksi viikonlopuksi, mikä ei tässä hetkessä nyt onnistunut. Niinpä slipari on postikustin laukussa matkalla etelään yhyttääkseen veljen ennen kuin se taas hyppää lentokoneeseen ja ampaisee takaisin rapakon taakse. Jospas tästä salaisesta aseesta olisi iloa suurkaupungin talvessa!