Blogisänky (Suwem)

Etsimme tyttöjen huoneeseen kerrossänkyä pitkään. Haussa oli täyspuinen sänky, joka ensisijaisesti yritettiin löytää käytettynä. Vaatimuksena oli myös laidallinen alasänky, koska pinnasängyssä kuopus (2,5 v) pyöri niin että koko sänky rämisi. Käytettyjen kerrossänkyjen markkinoilla laidallisia alasänkyjä näkyi harvakseltaan.

Kun näin esittelyt Täti-ihmisen ja Emilian huushollien kerrossängyistä, ajauduin blogimaailmalle tyypilliseen ostospsykoosiin ja päätin tilata Suwemin Liisa-sängyn Virosta. En ole katunut.

Tilaus olisi tullut melkein viikkoa ilmoitettua aiemmin, jos tilauksen yhteyshenkilö olisi vastannut puhelimeen kuljetusliikkeen soitellessa. "Tuntemattomiin numeroihin en nimittäin vastaa, lehtimyyjät ne vaan soittelee!"

Samainen tilauksen yhteyshenkilö joviaalisti heitti Miehelle perjantai-iltana, että "Juu mene ihmeessä kaljalle, mutta kootaan sänky nopeasti ensin." Kokoamiseen on näemmä syytä varata useampi tunti, joten perherauhan nimissä homma viimeisteltiin lauantaina. Minä kokosin laidat ja tikkaat ihan itse. Pariin kertaan kun tekee alusta uudelleen, niin menee varmasti oikein. Jännä juttu muuten, miten monella tavalla nekin voi tehdä väärin, vaikka ohjeita kuinka tavaa.

Lyhyt ja matala sänky sopii tyttöjen pieneen ja kapeaan huoneeseen mainiosti. Simppelit linjat miellyttävät silmää, ja sänky on topakka eikä huoju tai nitku. Laidat ovat hyvät ja sopivan korkeat ylhäällä sekä alhaalla. Tilasin lisävarusteena alasänkyyn turvalaidan kahdella aukolla. Muu kuului pakettiin (2 x sänky, tikkaat, yläsängyn laidat, sälepohjat), ja paketti tuodaan kotiovelle. Tikkaissa on urat, että sukka ei luista. Aluslaatikko löytyi omasta takaa, sellaisen olisi voinut myös ostaa.

Käyttöikää tälle sängylle tulee korkeintaan kolmisen vuotta, sen jälkeen esikoinen ei kasvukäyräanalyysin perusteella enää mahdu yläpetiin. Se ei haittaa, koululaiselle täytynee miettiä pidemmän sängyn lisäksi myös omaa huonetta. Kuopus voi tarpeen mukaan jatkaa vähän aikaa toisessa sängyssä, sängyt voi myös käyttää erillisinä sänkyinä.

Yöt uudessa sängyssä ovat menneet vaihtelevasti. Välillä viereen hiippailee 1-2 unista tyyppiä, muutaman kerran ovat nukkuneet koko yön omissa oloissaan. Nukkumisen lisäksi sängystä tullut suosittu leikkipaikka. Toistaiseksi leikit ovat sujuneet rauhallisesti eikä erityisiä pelisääntöjä ole tarvinnut asettaa. Kuopuskin kiipeää tyylikkäästi ylös ja alas.

Suwemilla on valikoimissa myös täysmittaisia sänkyjä ja muita kalusteita lastenhuoneisiin. Kerrossänkyyn on saatavissa myös liukumäki, viuuu! Tämän kokemuksen mukaan voin suositella tilausta kyseisestä putiikista.

* Tästä postauksesta en ole saanut alennuksia tai provikoita.

Rikkumaton pinta

Vesi - kylmänäkin ihanaa. Talviturkki, moi moi.

Miksi Jenni juo?

No ei vaiskaan. Miksi Jenni oli Jukolassa? Facebook-ystäväni ovat niin täynnä Jukola-hehkutusta, että jatkan sitä blogin puolella.

Tykkäsin koulussa suunnistuksesta. Oli mukavaa haahuilla metsässä, jutella kavereiden kanssa ja ehkä löytää joku rasti. Aikuisiällä olen käynyt pari kertaa iltarasteilla. Koskaan en ole ymmärtänyt miksi suunnistaessa pitäisi juosta tai miksi suunnistuskilpailuja pitäisi katsoa televisiosta.

Kuopion Jukolasta kirjoiteltiin talven mittaan paljon paikallislehdissä, ja minua alkoi kiinnostaa nähdä, miten 40 000 osallistujan tapahtumaa pyöritetään. Kun pari Hannaa houkutteli minua mukaan, päädyin vapaaehtoiseksi Jukolaan. Lisäksi tunsin olevani velkaa: Helsinki City Runilla sain valtavasti energiaa minulle hymyilleistä ja taputtaneista toimitsijoista. Päätin hymyillä niin kauan, että posket kramppaa ja toivoin, että edes kaksi suunnistajaa tulisi iloiseksi.

Kaiken karvaisia toimitsijoita

Olin teltassa, jonka kautta menivät kaikki suunnistajat matkaan ja tulivat radalta pois. Me laitoimme kärkijoukkueiden edustajille GPS-liivejä. Jos fanitat maailman parhaita suunnistajia, mä olen nähnyt ja ehkä hipaissutkin niitä. Uuu! Itsehän en voi tietää, koska en seuraa suunnistusta. Kaikki saivat neutraalin tasapuolista kohtelua.

Herra vaaleansinisessä tuulitakissa on Tasavallan Presidentti.
Kädet selin olevan herran takana kuuluvat rouva Haukiolle.
Ei, ei musta tule paparazzia.

Duunihuki oli helppo ja kiva, muut vapaaehtoiset hyviä tyyppejä. Tehtävässäni piti painaa yhtä nappia ja vahtia, että kolme valoa syttyy tai sammuu. Parhaimmillaan työvuorossa oli mm. kolme fysiikan tohtoria. Hieman jännitti, riittääkö mun pohjakoulutus hommaan. Riitti se.

Snadisti mutaista. Kumpparit kuuluu Jukolan kävijän jalkaan. 

Kun olen tämmöinen muiden fiiliksiä itseeni imuroiva ihminen, niin voi miten oli mahtavaa seurata erityisesti kuntosuunnistajien riemua suorituksen jälkeen! Heiltä sai leveimmät vastahymyt. Venlat (naisjoukkueet) suunnistivat iltapäivällä. Jukolan viesti (seka- ja miesjoukkueet) lähtee matkaan klo 23:00. Jukolan viestin startti oli spektaakkeli! Pistoolin laukausta vahvisti ylilentävä Hornet, ja kun siitä säntäsi 1600 miestä otsalamput päässä hämärään yöhön, niin eihän sellainen voi ketään kylmäksi jättää! Jopa minä, penkkiurheilun suuri väheksyjä, olin suorastaan liikuttunut. Katsokaa itse.

Telttakylästä.

Suurimman vaikutuksen minuun teki suunnistuskansa noin yleisesti. Jukolassa kävi noin 40 000 vierasta ja 16 500 suunnistajaa. Poistuin alueelta puolen yön aikaan ja näin 2 (kaksi) roskaa maassa. Puolen vuorokauden keikallani näin 0 (nolla) humalaista. Sen sijaan näin innostuneita, hauskaa pitäviä ihmisiä, joiden ikähaitari kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Venlojen viestin aikana näkyi silmiinpistävän paljon pikkuvauvoja isiensä sylissä rintarepuissa. Rintaan pisti ajatus siitä, että joku on 3-10 kk synnytyksen jälkeen laukkaamassa rastien perässä metsässä. Respect venlat!

Järisyttävän huono kuva, järisyttävän hieno hetki! 

Iltarastikokemuksen perusteella voin myös sanoa, että suunnistajat ovat erittäin ystävällistä ja auttavaa väkeä. Ummikot otetaan avosylin vastaan ja autetaan matkaan. Miksi en suunnista enemmän? Se on niin hauskaa hommaa hyvässä porukassa.

Vuoden päästä Louna-Jukolan viesti juostaan Paimiossa. Vaikka et tietäisi suunnistuksesta yhtään mitään, niin suosittelen visittiä tai vapaaehtoiskeikkaa, jos niillä päin asut.

Minulle Jukola oli suuri elämys. Niin, ja kun tulin yöllä Jukolasta kotiin, katsoin reilun tunnin telkkarista lähetystä. Näin se takki taas kääntyy!

Lähiseutumatkailua: Maaningan Korkeakoski

Maaningalla, Kuopiosta noin 60 km luoteeseen on Suomen korkein vapaana virtaava koski. Ha, enpä usko että moni siitä tiesi! Tai toivon ainakin niin, itse opin asian vasta jokunen vuosi sitten. Innovatiivisesti nimetty Korkeakoski (korkeutta 36 m) on parhaimmillaan keväällä, sulamisvesien ollessa liikkeellä.

Sieltä se tulee!

Viikonlopun sateiden ansiosta koski kuohui komeasti kesäkuunkin puolella. Niin komeasti, että kovia ääniä pelkäävä Touhukas päätti lyhyen perehtymisen jälkeen siirtyä anopin kanssa tutustumaan kioskin jäätelövalikoimiin pois jylinän ääreltä. Ehkä hieman liioiteltu toimenpide, vaan ketäpä jäätelö ei kiinnostaisi. Paikka on oikeasti tosi hieno, rämällä puhelimella räpsityt kuvat eivät tee oikeutta hengästyttävälle vihreydelle ja upealle koskelle.

Pienin retkeläinen viipotti aivan fiiliksissä!

Kosken äärellä on hyvät portaat ja polut, erityistä maastovarustusta ei tarvita. Lähistöllä on myös 3 kilsan luontopolku, mitä en ole koskaan itse kulkenut. Kosken alapäässä rotkossa on huomattavasti viileämpää kuin ylhäällä, hassu juttu. Pitkähihainen oli syytä olla mukana myös itikoiden vuoksi, nyt niitä taas riittää, argh!

Mies elämän mittaisella temppuradalla

Loppureissu sujui ruokakulttuurin parissa. Koskella nautittiin jäätelöt, minkä jälkeen ajettiin läheiselle "johtavalle ongintapaikalle" (tirsk) Löytyn Loheen ja ostettiin savustettu lohi iltapalaksi. Kun auto oli suunnattu kotia kohti, alkoi kuulua takapenkkiklassikko "Äiti, mulla on nälkä!" kaksiäänisenä. Siitä saimme oivan perusteen kurvata Maaningan kylälle vasta avattuun Kyläpaikkaan, missä meille tarjoiltiin pientä suolapalaa ja hyvää seuraa. Samat omistajat pyörittävät toistakin Kyläpaikkaa, missä viimeksi syksyllä käytiin. Värikäs ja runsas sieltä täältä haalittu kotoisa sisustus, räsymatot ja herkulliset, alusta loppuun itse leivotut herkut vaativat yhden jos toisenkin uusintavierailun.

Ite kiipeen.

Kymppi kuussa kotimaisuuteen - kyllä!

Jos et asu tynnyrissä, olet varmaankin huomannut Suomalaisen Työn liiton ja K-kauppojen kamppiksen, jossa kehoitetaan panostamaan 10 eur kuukaudessa enemmän kotimaisiin tuotteisiin.

Jos jokainen suomalainen ostaisi kuukaudessa 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Suomalaisen työn puolesta lanseerattu kampanja muistuttaa suomalaisen työn merkityksestä ja sen eri muodoista. Lähde

Kesälllä on lapsellisen helppoa lähteä haasteeseen mukaan. Herneitä, mansikoita, pottuja tai vihanneksia torilta. Pienpanimon kuplivaa ja jääkylmää siideriä tai limua lasiin. Kampaajalta uusi kesätukka tai kosmetologilta kesävarpaat. Lastenvaatekaupasta (itselle tai lapselle) Papua, Gugguuta, Metsolaa tai mitänäitänyton. Kymppi kuussa, eihän se riitä edes kuukauden jäätelöihin!  

Minä sain itseltäni urheilusuorituksesta palkinnoksi pitkään kuolaamani farkkuhameen. Yritin ottaa itsestäni belfien hame päällä. Päätin sittenkin nyysiä jälleen kerran yhden kuvan ilman lupaa - ottamani kuva ei ollut kovin imarteleva hameen tai mun takapuolen osalta. Kameran asetuksissa oli jotain pielessä tai mitä lie. 

Kuva täältä

Mitä muuta kivaa kotimaista voi ostaa kympillä tai vähän enemmällä kuussa?