Marttailua pakkasessa

Pakkanen paukkuu täällä Kuopiossa. Ulkoilu napakassa pakkasessa on pukeutumiskysymys, tänäänkin siellä pari kertaa piipahdettiin.

Pakkasta voi hyödyntää pyykki- ja vaatehuollossa. Tykkään kuivata lakanoita ulkona. Kun ne hetkeksi levittää sisällä narulle tai ovien päälle kuivahtamaan, kotiin leviää ihana raikas tuoksu.  Minun tuoksukatalogissani puhtaan pyykin tuoksu on ulkoilman raikkaus, ei huuhteluaine.

Kuvaa ja lisää talvipyykkäyksestä yle.fi

Villa ja silkki raikastuvat pakkasessa hyvin. Hilasin juuri ulos suurimman osan hengarivaatteistani, saapa nähdä mitä huomenna löytyy päälle töihin!

Martat vinkkaavat: "Pölypunkkihysteriaan ei ole tarvetta. Tekstiilien peseminen, tuulettaminen, ravistaminen, imurointi ja kuiva huoneilma pitävät pölyt ja pölypunkit aisoissa." Pölypunkit vuodevaatteista saa hävitettyä pakkasessa (-28 asteessa vähintään 6 tuntia tai -18 asteessa 24 tuntia). Yritän ainakin kerran talvessa pitää kaikki vuodevaatteet jonkun pätkän pakkaskäsittelyssä. Monet matot ja lampaantaljat voi huoletta viskata kovalla pakkasella lumihankeen tai parvekkeelle ja jättää ne sinne muhimaan päiväksi tai pariksi. Harjaus ja tuo sisään, tosi helppo pikapesu.

Pakkanen ja kuiva huoneilma sähköistävät vaatteita. Vinkkeinä olen bongannut, että käsiin ja siitä vaatteisiin hierotaan pieni määrä hiustenhoitoainetta tai kosteusvoidetta. Lisäksi tarkoitusta varten myydään erillistä suihkutettavaa ainetta, mutta jos päällä on oikein sähköistyvää keinokuitua, niin kokemukseni mukaan siihen ei kunnolla auta mikään. 

Onko sinulla hyviä vinkkejä pakkasen hyödyntämiseen tai sähköisyyspulman ratkaisemiseen?

Seesteinen joulu

Meidän joulu meni seesteisissä merkeissä. Emme joutuneet käymään ensiavussa, kukaan ei oksentanut eikä meillä käynyt poliisi tai palomiehet. Lahjaksi sain mm. erityisen hyviä sukkia, juoksukirjan sekä lahjakortin kaunistumishoitoihin. Ruokatarjoilut ja lahjominen olivat kerrankin maltillisella tasolla, langon kalapöytä veti jälleen korkeimmat pisteet. Joulupäivänä otin peräti kolmet pienet päiväunet, joulu-uupelo yllätti juhlijan.

Täysin kommelluksitta emme mekään joulusta selvinneet. Autosta puhkesi rengas, ja pyhien aikaan ei korvaavan kumin hankkiminen onnistunut. Jos totta puhutaan, tapaninpäivän sukulointidinnerin skippaaminen ei 100% harmittanut, kun sen sijaan sai käydä rauhassa kävelyllä ja saunassa. Kun tänään jouluvieraat pakkailivat kamojaan, tuli lanko kysäisemään, näyttääkö alakerran kylppärin lattia ihan normaalilta. Siellä lillui iso lätäkkö sitä itseään: vessapaperimuhjua ja yököttävän hajuista liejua, siis viemäristä ylämäkeen tullutta kamaa. Shit happens ja muut klassiset lohkaisut tähän. No, putkimies tuli yllättävän nopeasti paikalle ja rassasi röörit auki. Kumihanskoilla ja Tolulla viimeistely, toivon mukaan asia saatiin pois päiväjärjestyksestä (vain kaksinkertaisella tuntiveloituksella, eilen olisi ollut vähintään triplamaksu).

Vesirokkopotilaan kunniaksi koristelimme vesirokkonallen.

Nyt pukin tuoma Frozen dvd kuudetta kertaa soittimeen ja sohvalle pötkis. Leppoisaa ja sopivalla tavalla tapahtumarikasta vuoden loppua!

Iso pieni, pieni iso

Kuopuksen lähestyvä 3-vuotissyntymäpäivä on ollut paljon mielessä. Tavallaan se on hassua, tammikuussa se tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä joulutohinan jälkeen.

Kuopuksen syntyessä esikoinen oli muutaman kuukauden yli 2-vuotias. Nyt jälkikäteen ajateltuna pidin häntä monella tavalla vanhempana ja isompana. Odotukset erinäisten asioiden suhteen olivat korkealla, esimerkkinä mainittakoon omatoiminen pukeminen, päiväunille rauhoittuminen ja pottaharjoittelu.

Ajattelin esimerkiksi, että lapsi pystyisi määrätietoisesti kävelemään melko suoraan pisteestä A pisteeseen B, sanotaan vaikka lyhtypylväältä toiselle. Näinhän asia ei suinkaan ollut, ja siihen liittyen muistissa on kirkkaana eräs äitiyden tähtihetkistä. Menimme illalla puistoon. Keksin, että menemme kävellen ilman rattaita puolisen kilometria suuntaansa. Ehkä halusin maksimoida liikunnan ja raittiin ilman, jotain hyvää tarkoittavaa, mutta ei ihan loppuun saakka mietittyä se oli. Olin vakavasti raskaana, ja reissun loppupuolella todennäköisesti nälkäinen, väsynyt tai vessahädässä (todennäköisimmin kaikkea tuota). Muistan kiukunneeni kotimatkalla tosi kypsänä (ei siinä sanan aikuismaista tarkoittavassa merkityksessä), että "On se kumma, kun ei iso tyttö voi yhtään kävellä reippaasti!" ja sitä rataa. Lopuksi kannoin tyypin kainalossa ähisten, puhisten ja nalkuttaen kotiin.

Nyt kun kuopus on jo ylittänyt kyseisen ikärajapyykin, ei tulisi mielenkään odottaa häneltä suoriutumista kävelymatkoista suoraviivaisesti. Omatoiminen pukeutuminen onnistuu osin hyvin, autan aina varsinkin ulkovaatteissa. Pottahommat sujuu mallikkaasti, yövaipasta ei ole pienintäkään kiirettä luopua. Ja käveleminen puistoon? Ei tulisi mieleenkään lähteä matkaan ilman rattaita tai pulkkaa (tänään tuli lunta, jipii!).

Esikoinen kuukautta vaille 3 v. Iso pieni <3

Ehkä kolmisen vuotta sitten yritin kehittää ajatusta todellisuutta omatoimisemmasta lapsesta, että oma elämä olisi ollut helpompaa? Kun ajatteli, että isompi osaa olla omatoimisempi ja reippaampi, niin saattoi keskittyä enemmän vauvaan. Kun kuopus melko varmasti on perheen viimeinen vauva, tulee senkin vuoksi odotettua häneltä vähemmän.

Jälkikäteen morkkistelu on kohtuullisen hyödytöntä ja toki lapset ovat monella tavalla erilaisia. Silti toivon, että en asettaisi rimaa ja odotuksia liian korkealle esikoisen kanssa. Vaikka ensi syksynä alkaa jo eskari (KÄÄK!!!), niin 5-vuotias on vielä pieni ja tarvitsee apua ja tukea tosi monessa asiassa.

Siperia opettaa ja joulu herkistää. Sunnuntaina Kauneimmat joululaulut, voin luvata, että vollaan vähintään yhtä paljon kuin yhdessä Vain elämää -jaksossa keskimäärin.

Viisi vuotta elämästäni, runo

foolihappo

kylmä nakki

päärynä

rauta

ilokaasu

jaffa-limppa

särkylääke

tikki

rintakumi

luumukeitto

kaalinlehti

harso

silkkimyssy

potkuhousu

villasukka

vaippa

tuttinaru

toppapuku

unipussi

nalle

tissimaito

leipäkäntty

maissinaksu

puuro

muumi-hakka

makka-pakka

helistin

pallo

juhlamekko

hello kitty

sukkahousu

pinni

Oktonautit

Hakkarainen

Pesonen ja

Viiru

Goretexit

kurahousut

välikausi

Kuomat

nukkeleikki

palapeli

hippasilla

itku

unipupu

unihiekka

unisatu

suukko

Piimäkakku ja pari muuta ruokasoodareseptiä

Yksi sen seitsemän sortin kahvipöytäklassikoista on piimäkakku. Se luokitellaan kuivakakkujen kategoriaan, mutta eipä olekaan yhtään kuivaa, vaan herkullista ja mehevää. Mainittakoon myös, että kananmunaa ei taikinaan tule. Kannattaa laittaa resepti korvan taakse mahdollisia munaesteisiä varten.

AINEKSET

3 dl piimää
2 dl sokeria
1 dl siirappia
1 dl leivontarasvaa sulana
5-6 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl kanelia
1 tl piparkakkumaustetta

OHJE

1. Laita uuni lämpemään 175 asteeseen.
2. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.
3. Sekoita piimä, sokeri, siirappi ja leivontarasva.
4. Yhdistä loput ja siivilöi edellisten joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
5. Kaada vuokaan.
6. Paista noin 50 minuuttia.

Piimäkakun kolmas päivä. Paranee vanhetessaan.

Kun ohje on noin naurettavan helppo, ei siihen mitenkään kulu kaikki vapaapäivän aamun marttailuenergia. Mies toi hätäpäissään kauppareissulta ruokasoodaa 900 g purkillisen. Minulle olisi vähempikin riittänyt, toisaalta sooda on tehokas siivousaine, jota voi käyttää vaikkapa näin:

Mikron puhdistus

Jos mikroaaltouuni haisee epämääräiseltä ja tunkkaiselta, pyyhi kertaalleen sisäpuolelta enimmät roiskeet. Laita mikron kestävään astiaan 2-3 dl vettä ja 2 rkl ruokasoodaa. Mikrota noin 3-4 minuuttia, että keitos kiehuu ja höyryää. Pyyhi sen jälkeen seinät ja pese aluslautanen, jos se on mahdollista. Jos keitos unohtuu mikroon pariksi tunniksi, niin ei näköjään haittaa mitään. 

Viemäritukos

Orastaviin viemäritukoksiin saattaa tepsiä seuraava: kaada viemäriin 2 dl ruokasoodaa ja perään 2 dl etikkaa. Sihisee näyttävästi, tätä voi kokeilla kodin pikkukemistien kanssa. Sooda-etikkaseos saa vaikuttaa vaikka yön yli. Lopuksi lämmintä tai lähes kiehuvaa vettä perään. Kannattaa muistaa, että etikka on todella vaarallinen myrkky, joten pulloa ei saa jättää lasten ulottuville!  

Rennon lauantai-illan kruunasi ihan oikea viemäritukos, joka lopulta tokeni 1,5 pullolla Kodin putkimiestä. Sunnuntaiaamuna jonotin Siwan aukeamista seutukunnan muiden hätäisimpien kanssa. Heistä suurin osa osti pari korjauskaljaa, että päivä lähtee käyntiin. Kaikilla meillä on omat myrkkymme, joka pitää pyörät pyörimässä ja röörit auki, heh.

Lisää sooda- ja etikkavinkkejä Martoilta.

Haa, sittenkin vielä yksi: jos vessanpöntön vesipinnan alapuolella olevat pinnat on mönjän peitossa, niin lurauta yöksi pönttöön etikkaa. Älä huuhtele. Aamulla pieni vessaharjan pyöräytys ja tadaa - tulipa puhdasta! 

Mitä jätät tekemättä?

Höyrysin eräässä lounaskeskustelussa, kuinka aion panostaa enemmän asioihin, jotka on kivoja ja rentouttavia. Tarkoitin erityisesti oman ajan varaamista harrastuksiin. Siivouksen, elämän ja monien muiden alojen armoitettu asiantuntija esitti kysymyksen: "Mitä aiot jättää tekemättä?"

Siinäpä osuva kysymys! Minulla on taipumusta vaipua Liinan ja myös itseni kammoamaan touhuamis-moodiin ja puuhata kaikenlaista, erityisesti tylsää kotityö-sellaista niin paljon, että uuvahdan ja tulen kiukkuiseksi. Ehkä avain oman ajan ja rentoutumisen dilemmaan on todellakin se, että jättää jotain tekemättä, eikä se millä muulla käytettävissä ajan täyttää.

Kuva täältä

Olen viime aikoina jättänyt uhkarohkeasti jättänyt sängyt petaamatta aamuisin, vaikka siihen vain pari minuuttia meneekin. Iltaisin voisi kerätä lelut ja rojut, että olisi aamulla seesteisempää jotenkin. No enpä jaksa, koska sama sotku on edessä heti huomenna. Viikonlopppuna on tulossa kaverisynttärit. En todellakaan aio tehdä suursiivousta etukäteen, ehkä korkeintaan sullon tavaroita hieman sivummalle. Tämä on vasta alkusoittoa, aion kehittää syksyn mittaan kykyäni antaa asioiden olla, jättää jotain tekemättä.

Mitä sinä osaat jättää tekemättä?

Kaikkihan me ollaan prinsessoi

Keksittiin tänään aivan huikea prinsessaleikki. Otetaan yksi paha äitipuoli (minä), puetaan prinsessoille tyllihameet ja otetaan käteen pölyrätit.

Leikitään Tuhkimoa: paha äitipuoli komentelee pyyhkimään tahroja ja pölyjä erinäisistä kohteista. Välillä äitipuoli nostaa prinsessat sohvalle ja sanoo "Pysykää poissa näkyvistä, kun lasikenkää sovitetaan!" Äitipuolikin saa heiluttaa mikrokuituliinaa, vaikkei se oikeasti mennytkään niin.

Kuva täältä

Tadaa, pölyt tulevat pyyhittyä ja leikki leikittyä. Lopuksi Tuhkimon voi passittaa "Yksin ullakkohuoneeseen nukkumaan!" kerrossängyn yläsänkyyn.

Nauravainen leikki täysillä mukana. Välillä hän murisi uhkaavasti, mikä on täysin luonnollista käytöstä, jos on Tuhmiko.

End of an era, kestovaipat kiertoon

Kestovaippailimme ahkerasti molempien lasten kanssa. Yöllä, reissussa ja päiväkodissa käytettiin kertakäyttövaippoja, muuten mentiin kestolinjalla. Täsmennetään: minä menin ahkerasti ja Miestä piti kannustaa. Mies useimmiten kysyi erikseen, että "Laitanko kertiksen vai kestovaipan?" eikä hihkunut riemusta kun joutui käsittelemään isomman hädän tuloksia kestovaipasta. Tämän monien ällötyksen aiheen hoitelin itse kumihanskat kädessä. Vaipan osalta siis, itse vauvaa pestessä sen itsensä kanssa joutuu joka tapauksessa kosketuksiin.

FuzziBunzin yhdenkoon vaipat olivat meille täydellisen sopivia, esikoinen käytti säädettävää mallia noin 4 kk iästä yli 2-vuotiaaksi. Noin 20 vaipan kanssa homma hoitui aika kivasti, lähemmäs 40 kanssa erittäin sujuvasti. Ostin kaikki vaipat meille uutena, ensimmäisen noin 20 satsin esikoiselle ja toisen samanlaisen kuopukselle.

Vaipat kustannettiin enimmäkseen isovanhempien kukkarosta, joten kertakäyttövaippojen ostamatta jättämisellä säästettiin pitkä penni. Aktiivikestoillessa meillä meni yksi vaippapaketti kuukaudessa, nyt menee 2-3 pakettia. Vaippapaketti maksaa noin 10-13 euroa ja yksi kestovaippa maksoi noin 18 euroa, kun meille niitä hankin. Vettä ja sähköä toki kului kestoillessa, vaippojen takia pesukone pyöri ehkä pari kertaa nykytahtia useammin viikossa.

Vuosi sitten kestoiluinto alkoi hiipua. Minä menin töihin ja kotihoidosta kesän ajan vastannut Mies preferoi kertiksiä. Seurauksena vaippojen pesuvälit venyivät, kun päivässä tuli vain muutama kestovaippa pestäväksi, ja yhden pesukerran jälkeen vaipat jäivät laatikkoon pysyvästi.

Joku ahkerampi olisi saattanut laittaa vaipat kiertoon jo aiemmin, minä tein sen nyt. Hutikasta löytyy, jos vaippailu on ajankohtaista. Onko muuten suurin osa kirppistelystä siirtynyt faceen ja Torille? Muistelen, että jossain vaiheessa Hutikka pursuili esim. kestovaippoja ja nyt siellä tuntui olevan tosi vähän mainittua tavaraa kaupan.

En jaksa enää suhtautua omaan tai kenenkään muun kestovaippailuun intohimoisesti. Olen iloinen, että me kestoilimme. Voin sitä lämpimästi suositella, kannattaa ainakin kokeilla. Jos ei tunnu vanhempien mielestä tai lapsen takamuksen näkökulmasta hyvältä, niin Muumit tai Liberot ostoskärriin ja elämässä eteenpäin.

Ei tehrä tästä ny numeroo. 

Kesä on kreisi

Kesä yllätti jälleen suomalaiset! Poistutaan kotoa noin vain ilman aamiaista, tarjoudutaan tikkaamaan kaverin haava pienessä hutikassa, ettei tarvitse jättää baari-iltaa kesken, ja huokaillaan, että on vaan niin ihanaa.

Minäkin kaavoihin kangistunut ihminen pakkasin maanantai-illan pakollisen tv-session jälkeen yks kaks reppuun voileivät ja juomat (ja etsin toisen repun ja yhden lippiksen ja erehdyin tarjoamaan vääriä kenkiä, melkein menetin hermoni, kun eväsrasia oli väärää sorttia). Pääsimme kuitenkin ulos ovesta ja siirryimme poniloikilla uimarannalle tekemään hiekkakakkuja ja uittamaan varpaita.

Iltapalaleivät katosivat parempiin suihin ilman yhtäkään kehoitusta keskittyä syömiseen. 

Kotiportailla nautittujen jätskien ääressä summattiin tilanne:

"Olipa ihana päivä!"

Suuri elämänmuutos

Valitettavasti luvassa ei ole dramaattisia paljastuksia henkilökohtaisesta elämästä, Täti-ihmisen viitoittamalla tiellä harjoittelen Ilta-Sanomien otsikointityyliä.

Suurena päiväunien ystävänä lasten päiväunet ovat olleet minulle elintärkeitä. Kotiäitiaikoina nukuin usein itse päikkärit tai sain mahdollisuuden hommailla omia juttuja. Viikonloppuisin päiväuniaika on edelleen samoista syistä pyhä.

Neljävuotias kuopus on alkanut lipsua tästä rutiinista, ja vähitellen siihen on aikuistenkin totuttava. Jos on hyvin nukuttu yö ja vähemmän aktiivinen aamupäivä takana, uni ei aina tule. Muutaman kerran päiväkodissakin unet on suosiolla jätetty väliin.

Joskus Touhukas hiippailee olohuoneeseen puuhaamaan omia leikkejään (sormiväriaiheista ei onneksi vielä, kuvitus ei liity aiheeseen). Joskus hänelle laitetaan dvd pyörimään, minkä aikana minä tai Mies koomaillaan sohvalla tai lueskellaan.

Päiväunien skippaaminen toimii melkein. Jossain vaiheessa alkuiltaa tulee väistämättä superraivarit, jos lapanen ei mene ensi yrittämällä käteen tai vastaavaa. Periaatteessa mun pitäisi ymmärtää, mistä se johtuu ja olla rauhallinen aikuinen. Käytännössä menee helposti omatkin hermot, kun pienestä asiasta tulee kohtuuttoman suurta draamaa ja hässäkkää. 

Ajatus siitä, ettei päiväuniaikaa tarvitse enää yhden kohdalla miettiä ja aikatauluttaa, on mahtava. Vielä pitää harjoitella sitä, miten itse kunkin voimat säännöstellään pitkään päivään ilman päiväunia. 

Neppu-pupun lokikirja

Syksyllä saatiin päiväkodista viikonloppuvierailulle pehmolelusiili, jonka mukana tuli reissuvihko. Vihkoon piti satuilla, mitä siili oli meillä puuhannut. Kuulumisia varmaan luettiin päiväkodin aamupiirissä, ja uskoakseni tällä on joku korkeampi kasvatustieteellinen tavoite, joka ei ole minulle täysin kirkastunut. Ehkä halutaan kertoa, että kaikilla on kotona vähän erilaista. Tai just samanlaista: katsotaan Pikku Kakkosta, käydään kaupassa ja syödään.

Nauravaisen ryhmästä tuli meille Neppu-pupu. Se on ollut meillä kohta viikon, koska en ole saanut kirjoitettua mitään reissuvihkoon. Neppu saa täällä blogissa oman puheenvuoron:

Hoh-hoijaa. Taas uusi paikka, miksi mä en saisi joskus olla viikonloppua rauhassa? Voisi ottaa kontaktia kulmakunnan muihin pitkäkorviin ja karistaa päiväkodin pölyt ja norovirukset jaloista. Nää uhmaikäiset taaperot on niin nähty. 

Mitäs täällä nyt tapahtuu? Äiti pakkaa kiireellä lasten kamoja kassiin ja komentaa niitä pissille ja pukemaan. Lasten isää ei näy, joku mainitsi Helsingin. 

Hei, ottakaa minut mukaan! 

Oho! Äiti tulee takaisin, lapsia ei näy missään. Olenko todellakin todistamassa äidin Ikiomaa Laatuaikaa? Kautta ylisöpöjen, karvaisten ja imeskeltyjen luppakorvieni! Se lähtee kohta varmaan baariin ja sitten mäkin karkaan. Yeah baby! 

Mainiota, nyt se otti oluen. Menee sohvalle katsomaan telkkaria. Joo-o, uusi Sherlock on hyvä. Se varmaan kerää voimia ja lähtee pian viihteelle. Se niin tartteis sitä. Tiedän, mistä puhun. 

Party on! Toinen olut ja uusi ohjelma. Kutsukaa kätilö, ja antakaa mä arvaan: tää on niitä naisia, joka ei pysty katsomaan yhtään jaksoa itkemättä. Mitäs minä sanoin. Mutta mitä nyt? HÄH!?!?! Se alkaa nukahdella. Missä pikkumusta, missä huulipuna, missä yöelämä? Nöyyyy!!!

Alkas jo herätä, kello on 10. Horisee jotain exceleistä ja kääntyilee levottomasti unissaan. Ois kannattanut käydä radalla.

Kahvi tuoksuu ja Hesarista on luettu ainakin A-osa. Surinaa. Ompelukone, oletan. 

Ei, et ala siivota! Mene ja tee jotain kivaa, älä siivoa! Idiootti! 

Jos mulla olisi sormet, näyttäisin L-merkkiä. Loser! Mene äkkiä hakemaan ne lapset takaisin kotiin ennen kuin alat järjestellä muovipusseja. 

Neppu-pupun reissuvihko, johon ei ole vieläkään kirjoitettu mitään

Kiitos Neppu kun kävit meillä kylässä, oli tosi mukavaa!

Estoy con gripe

Olen flunssassa. Harvoja espanjan alkeiskurssilta päähän jääneitä asioita. Aloittelijoita taas huijattiin, googletus kertoi, että tengo gripe on yleisempi ilmaisu. Se käännöskukkasista, sitten valitukseen. Poskionteloiden limakalvot tuntuvat noin tuplaantuneen. Puhe kuulostaa siltä kuin pitäisin nenästäni kiinni. Korvia vihloo, päähän koskee ja lihaksia kolottaa. Kuumetta ei ole, silti olen hengaillut pari päivää kotona ja ottanut päikkäreitä semi-etätyöskentelyn ohessa.

Kuva täältä

Olen neuroottinen sairastaja. Pukeudun ainoastaan puhtaisiin, ehdottoman joustaviin trikoovaatteisiin. Päälle tietysti villatakki ja -sukat. Rintsikoita en voi ajatellakaan, että hölökynkölökyn vaan! Jos jaksan, saatan vaihtaa lakanat, koska ei likaisissa tai ruttuisissa lakanoissa voi sairastaa. Tietenkään. Suihkussa käyn, vaikka iho tuntuu rutikuivalta, ja sen jälkeen laitan jotain hyvältä tuoksuvaa rasvaa. Kaiken niistämisen jälkeen nenästä lähtee nahkat ja sattuu. Bepanthen-purtilo on koko ajan käsillä ja nenä kiiltävänä. Toisin kuin kaikilla muilla sairastavilla ihmisillä, minulla on koko ajan nälkä. Syön ja juon kuin viimeistä päivää. Kahvia en kipeänä voi juoda, ja mietinkin johtuuko jatkuva päänsärky kofeiinin puutteesta vai taudista. Kitisen puhelimessa äidilleni, kotona vältän marinaa. Yritän antaa Miehelle esimerkkiä, että kipeänä ei tarvitse koko ajan huokailla huonoa oloaan, koska se on raivostuttavaa.

En nyt jaksa lähteä kaivelemaan linkkejä tieteellispohjaisiin Iltalehden ja facebookin artikkeleihin, missä todistellaan, että miehet kokevat flunssat noin tuhat kertaa voimakkaammin kuin naiset. Mies on onneksi nyt terveenä ja autellut moitteetta. Silti olen pyyhkinyt pöytiä ja pyllyjä normaalisti ja keittänyt perunat, tehnyt porkkanaraasteen ja paistanut (Ikean) lihapullat kuin ei mitään. Vaan voi sitä tragediaa, kun Mies sairastuu! Sitten ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä kirjan ja läppärin kanssa päiväkausiksi lepoon ilman pienintäkään mahdollisuutta jeesailla arkipuuhissa.

Kun marttyyriäidin kilpi on taas hohtavan kiiltävä, voinkin tästä siirtyä sohvalle kiillottamaan Bepanthenilla nenääni.

Älä suorita mitään -päivä

Puhtaiden pyykkien viikkaus kaappiin - Huomenna.
Likaisten pyykkien pesu - Ei voi, ei mahdu kuivumaan.
Hiekkaa eteisessä ja villakoiria nurkissa - Miehen vuoro imuroida.
Kurahousujen haku päiväkodista - Tästä ei voi pinnata, pakko päästä ulos.
Aikuismainen käyttäytyminen tilanteessa, missä itsellä on märät vaatteet, nälkä ja vessahätä, ja sanoo 10. kertaa lapsille, että "Nyt on aika lähteä sisälle." - Ei aina voi onnistua.
Pidä pokka, kun kuopus vetää vinyasa flowta pinnasängyssä päiväuniaikaan - Yritäpä itse katsella vakavalla naamalla!
Yllätysvieraita päiväkahville - Jes, pitkästä aikaa leivottiin aamulla muffinsseja. Tervetuloa!
Pakkaa lapset mummolaan yökylään - My pleasure.

Pikkujouluhengessä viime viikolta kuva piparikauden avauksesta. Joku ehkä muistaa meidän surullisen kuuluisat pääsiäisleivonnaiset. Miten niin ei voi olla joulumunia, kysyn vaan?

Kivaa viikonloppua! 

Au naturel

Kävin kampaajalla ja lueskelin lehtiä, joita kampaajalla kuuluu lukea. Seiskan päättäväisesti ohitin, siitä tulee likainen olo ja ahdistunut mieli. Jossain lehdessä oli puolen sivun juttu ihan tavallisesta ranskattaresta. Tässä tavattoman kiehtovassa atikkelissa melkein 50-vuotias madame kertoi, kuinka hän pysyy sorjassa kunnossa (vaatekoko 36 totta kai) ja kuinka hän hoitaa ulkonäköään. Jutusta jäi mieleen kommentti, ettei hän koskaan ollut nähnyt omaa äitiään tai isoäitiään ilman meikkiä.

Ymmärrän, että monissa maissa ei nähdä omia vanhempiaan alasti, mutta miten ihmeessä on mahdollista, että äiti ehtii aina sutia ripsarit silmiin ja hiukset ojennukseen ennen kuin lapset herää? Olen antanut itseni ymmärtää, ettei ranskalaiseen lapsiperhe-elämään kuulu yöllä kiljuvat lapset tai ainakaan lasten palveleminen, mutta vaikka tarkasteltaisiinkin vain päiväsaikaa, niin silti: miten se tehdään? Ja miksi niin tehdään? Miksi ei voisi olla ok sellaisena kuin aamulla sattuu sängystä ylös ponkaisemaan?

Haluan kasvattaa omat lapseni niin, että he ymmärtävät tiettyjen tilaisuuksien pukeutumis- ja laittautumisodotukset, ja samalla ymmärtävät, ettei vaatteilla ja meikeillä ole oikeasti väliä, vaan hyväksyntä ja rakkaus liittyy muihin asioihin.

Kotiäitiaikoina haahuilin enimmäkseen leggareissa ja tukka pystyssä, suihkussa kävin joskus iltapäivällä, enkä välttämättä senkään jälkeen jaksanut suuremmin ehostautua. Työaamuina meikkaan ja pukeutumisessa pyrin välttämään villasukkia ja legginssejä. Jos lapset herättyään näkevät minut tällingissä, he tietävät, että kyseessä on päiväkotipäivä. Todennäköisesti lapset pitävät enemmän wanna-be-punkkari -lookin äidistä, siihen sisältyy lupaus vapaapäivästä.

Olen lukenut mainitun genren julkaisuista parisuhteista, joissa toinen tai molemmat osapuolet huolehtivat kovasti itsestään parisuhteen ylläpitämisen nimissä. Näissä suhteissa toisen näkeminen kotihousuissa tai ajamattomassa parrassa olisi suuri järkytys ja loukkaus. Ei tule varmaankaan suurena yllätyksenä, että minä en harrasta kovin usein moista huomaavaisuutta Miestä kohtaan.

Olisiko elämä ja parisuhde jotenkin erilaista, jos jaksaisi panostaa enemmän ulkonäköönsä?

Kuva täältä

5:2 kokemuksia

Noin kuukausi sitten intoilin 5:2 -paastodieetistä. Nyt kun asiaan on kiinnittänyt huomiota, siitähän kirjoitetaan joka paikassa. Kauko Röyhkäkin on laihtunut 12 kg tällä menetelmällä, huhuh!

Itse olen soveltanut dieettiä kohtuullisen rennosti. Jollakin viikolla on ollut vain yksi vähemmän syömisen päivä. Useimmiten nk. paastopäivinä kaloreita on tullut reilusti enemmän kuin 500, veikkaisin että alle 1000 kuitenkin.

Hyvät uutiset

Meidän vaa'assa ei ole ollut toimivia pattereita noin puoleen vuoteen, joten kiloja ennen ja jälkeen en voi esitellä. Väitän kuitenkin, että toivotut pari kiloa on pudonnut. Menetelmä toimii minulle, myös näin helpotettuna versiona.

Varsinkin työpäivinä kevennettyä ruokaohjelmaa oli helppo noudattaa. Porkkanoiden pureskelu töissä ja kotona on jäänyt päälle. Ja kun en yrittänytkään pysyä 500 kalorissa, ei tuntunut olevan häiritsevästi nälkä.

Siltä väliltä

Tällä hetkellä on elämässä kohtuullisen paljon stressattavaa ja säälittävän vähän liikuntaa. Ruokahalu tuntuu vähentyneen, en tiedä johtuuko se em. asioista vai tästä dieettikokeilusta. Aamuisin minulla on nälkä, mutta ruoka ei oikein maistu. Syön jotain aamiaista aina, tuntuu kuitenkin että klo 9 on jo kiljuva nälkä (tavallisina ja paastopäivinä).

Jotain paastopäivinä selvästi tapahtui, vettä meni reippaasti normaalia enemmän ja silti tuntui olevan koko ajan jano. Välillä paastopäivinä tuli lihaskramppeja, tuntui että piti lisätä jotain suolaista lautaselle.

Oikein hektisenä päivänä tai sellaisen jälkeen ei tehnyt mieli enää venyä yhtään miettimällä syömistä ja rajoittamalla itseään. Toisaalta en myöskään ajautunut överi-ahmintaan, hyvä niin.

Huonot uutiset

Paastopäivä-välipäivä-paastopäivä -rytmi ei sopinut minulle. Jälkimmäisenä paastopäivänä tuli heikotusta jo iltapäivällä. Illalla pienellä kävelyllä huippasi. Parina muunakin paastopäivänä illalla halusin vaan mennä nukkumaan jo klo 21, koska ei ollut yhtään energiaa jäljellä. Tuntui, että 500 kaloria ei riitä minulle.

5:2 -mallissa on helppo päätyä pienen mittakaavan jojoiluun. Vaikka paastopäivän jälkeen ei yllättävää kyllä heti aamusta ollut kova nälkä, niin huomasin, että välillä tuli tankattua liiankin kanssa. Mistä tietysti päätyy plus-miinus-nolla -tilanteeseen tai jopa plussan puolelle.

Kuva täältä

Summa summarum

Koska tämä dieetti tosiaan tuntui toimivan hyvin, en voi jatkaa sitä. Olen ostanut niin paljon vaatteita tänä vuonna, että olisi katastrofi, jos ne kaikki kävisivät isoiksi. Olen hieman skeptinen tällä metodilla pudotettujen kilojen pysyvyyteen, joten yritän pysyä saavutetuissa mitoissa enkä tavoittele suurempaa pudotusta.

Aion jatkaa paria vähemmän syömisen päivää viikossa. Ehkä jotenkin niin, että jätän leipää ja herkkuja vähemmälle. Muuten normaalia, semi-terveellistä syömistä: aamiainen, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala. Iltaruoka usein korvautuu voileipäkasalla, vaikka pieni ruoka-annos tai salaatti olisi järkevämpi ratkaisu. Ja tietysti sopivasti pientä herkuttelua.

Tulipahan tätäkin vouhotusta kokeiltua!

Tähdellistä

Harmaa ja sateinen lauantai. Lapset mummolassa. Perjantaina on taas ollut syytä juhlaan, ja on vähän väsynyt ja hassu olo. Voisi syödä aamiaista pitkän kaavan mukaan ja mennä sen jälkeen takaisin sänkyyn hyvän kirjan kanssa tai katsella Miehen kainalossa leffaa sohvalla. Voisi ottaa rennosti ja nauttia hiljaisuudesta.

Tuli myös mieleen, että ikkunat voisi pestä. Ja sen tein. Kylläpä nyt on hyvä mieli! Hommana se ei ole ylitsepääsemätön: kiivas välinejahti alkuun ja bonusimurointi loppuun, noin neljässä tunnissa tulee työ hoidettua. Käytännössähän neljä tuntia keskeytymätöntä aikaa ei toteudu, jos lapset on paikalla, joten tällä kertaa vapaa-aika tuli sijoitettua näin. Touhun lomassa kävimme mm. Miehen kanssa remontti-aiheista keskustelua. Uskomatonta kyllä, kumpikaan ei korottanut ääntänsä.

Kun haimme lapset ja jälleennäkemisen kunniaksi saimme nauttia noin tunnin itkukonsertista, ajattelin että olisi voinut myös levätä.

Onpa mahtavaa, että puoli vuotta mieltä painanut homma on nyt tehty. Lähiaikoina vapaa-ajan voikin käyttää rautakaupoissa, jipii! 

Apua joulupukille

Jouluun on vielä hyvin aikaa. Niin paljon, että toivon etteivät joululaulut ala lähipäivinä raikua kaupoissa. Ei ole kuitenkaan liian aikaista miettiä lahjaa - minulle. Anoppi useimmiten haluaa lahjoittaa lahjakortin tai rahoittaa osittain jotain isompaa hankintaa, ja hyvällä tuurilla on muitakin lahjavinkkien kyselijöitä.

Mulla on käytössä laukkumallinen kantoväline läppärille. Reppua olen harkinnut samaan tarkoitukseen. Sen pitäisi olla hyvä kanto-ominaisuuksiltaan, painoa kertyy helposti yli 5 kg. Mielellään reppu saisi olla myös kivan näköinen, edes osittain asiallisen business lookin suuntaan.

Muutamaa vaihtoehtoa olen tuumaillut. Ketturepun olkaimet näyttää hyviltä, Marimekon ei.

Kuva täältä

Kuva täältä

Olisiko teillä vinkata kivaa reppua, jonka voin yllättyneiden hihkaisujen siivittämänä avata joulupaketista?

Sälää

Klo 4:20 Herätyskello soi.
Klo 5:12 Alan epäillä, että sovittu taksikyyti on tehnyt oharit. Soitan taksikeskukseen.
Klo 5:20 Taksi tulee. Päättelen, että tulee vähän kiire. Check-in -tekstarissa on sanottu, että portti aukeaa klo 5:25.
Klo 6:40 Ehdin koneeseen. Piti nukkua. Juttelin melkein koko matkan vierustoverin kanssa mm. swahilin kielestä, matkailusta Afrikassa ja siitä onko burkha kuuma vaatekappale vai ei.
Klo 7:05 Hki-Vantaalla aamupalaa ja sähköpostia.
Klo 8:00 Bussilla Helsingin keskustaan. Ruuhka.
Klo 9:00 Palaverin pitäisi alkaa. Ihmettelen, missä kollega viipyy.
Klo 9:20 Kollega saapuu. Palaveri alkaakin 10 minuutin päästä.
Klo 10:35 Seuraava palaveri alkaa. Hyvä meininki.
Klo 11:15 Kävelen lyhyen matkan Helsingin keskustassa. Aurinko paistaa.
Klo 12:30 Oli järkyttävän pahaa ruokaa lounastapaamisessa, muuten ok. Piipahdan parissa kenkäkaupassa matkalla Elielinaukiolle. Onneksi pohkeeni eivät mahdu 200+ euron saapikkaisiin, olisin ostanut ne.
Klo 13:00 Bussissa taas. Soitan pikkuveljelle ja syön kassin pohjalta löytyneen lakun.
Klo 14:00 Säädän lentokentällä sähköpostien kanssa ja juon ämpärillisen ylihintaista lattea.
Klo 14:45 Yritän nukkua lentokoneessa. Nuokun onneni ohi, olisin halunnut tarjoilukärrystä vettä. Uni ei tule.
Klo 15:20 Jutellaan taksikuskin kanssa tappajabakteerista ja huonosti koulutetuista koirista. Mietin mitä kaikkea pitää ottaa päiväkodista viikonlopuksi kotiin, ja että illalla voisin hakea takin korjausoperaatiosta. Tajuan, ettei tänään olekaan torstai.
Klo 15:40 Kerään lapset päiväkodista. Mies on unohtanut jättää rattaat päiväkotiin. Kannan Nauravaisen kotiin. Haba hapoilla.
Klo 16:00 Aamulla ohjelmoitu pesukone on hoitanut hommansa, levitän pyykit kuivumaan. Joogataan eli hypitään tasajalkaa joogamatolla. Nauravainen saa huutoraivarit. Lapsille eilistä muussia ja nakkeja. Itselle sunnuntaina tehdyn ruuan jämät. Pahahkoa.
Klo 16:15 Mies tulee kotiin. Ollaan vähemmän riitaisia kuin eilen illalla. Mies ilahtuu siitä, että en pyytänyt lentokoneessa hänelle omistettua Sami Hedbergin nimmaria.
Klo 17:00 Pitäisi kurkata työmeilejä. Salasana on lukkiutunut, onneksi saan IT-avun pelastavan enkelin kiinni.
Klo 17:20 Yritän torkkua sohvalla. Kainaloapinat hyppii päällä ja kiemurtelee.
Klo 18:05 Torkahdin ehkä. Leikin kutituskettua ja laitan jouluvalot. Tähteä en laita ikkunaa. Optimisti minussa uskoo, että ikkunat tulevat tänä kesänä vielä pestyä.
Klo 18:40 Tytöt kylpee, lakkaan varpaankynnet. Äiti soittaa. En oikein muista, mistä juteltiin. Kaloista ja enoista?
Klo 19:40 Isompi tyttö katsoo Myyrä-dvd:tä, pienempi taisi nukahtaa.
Klo 21 Isomman kanssa pitäisi lähteä kertaamaan päivän touhut ja nukuttamaan lapsi. Todennäköisesti nukahdan itsekin.

Kauheasti kaikkea ja silti tuntuu, että kamalasti jäi tekemättä.

Hulluja päiviä

Ei, tämä juttu ei käsittele Stockan ostoksia, niitä en tehnyt. En vielä tarkkaan tiedä, mihin juttu vie, joka tapauksessa käsittelen itseäni. Siitä on niin mukavaa kirjoittaa, ja teidän lukijoidenkin mielestä se on varmasti tavattoman kiehtova aihe.

Jotta päästään samoille aalloille, esilukemisena suosittelen tutustumaan

• PeNan kirjoitukseen siitä, miten nainen, joka joskus on luullut olevansa kohtuullisen älykäs ja yleissivistynyt, taantuu tilaan, jossa tuntuu, että ei enää muista eikä opi mitään.
• Saaran tarinaan fiksusta, innokkaasta, määrätietoisesta ja tunnollisesta naisesta, joka tekee liikaa töitä ja löytää itsensä olohuoneen lattialta itkemästä pystymättä nousemaan ylös. 

Kun olin kotona lasten kanssa (yhden tai useamman), ajauduin tilaan, missä yhteen sähköpostiin vastaamiseen meni helposti kuukausi. Ajattelin, että palaan asiaan huomenna ja hups, aikaa vähän vierähti. Syitä oli monta. Vaikka kovasti yritin saada asioita aikaiseksi (siis tasolla vastaan sähköpostiin, en todellakaan opiskellut tms.), niin keskeytyksiä tuli koko ajan. Unettomat yöt ja hormonit vetivät aivot sohjoon. Tuntui, että aikaahan on. Teen sitten huomenna. 

Kuva täältä

Keskittymiskykyni on ollut aina heikko. Tai ei niinkään itse keskittymiskyky, vaan keskittymisen aloittaminen. Opiskeluaikoina tuli hengattua kirjaston kahvilassa moninkertaisia aikoja verrattuna lukusalissa vietettyihin hetkiin. Terkkuja tutuille, tiedän että tässä veneessä oli moni muukin! Paras esimerkki keskittymisen välttelystä oli eräs tärkeä pääsykoe, jota edeltävänä päivänä päätin pestä asuntoni ikkunat, koska se tuntui ehdottoman tärkeältä. Koe meni läpi ja ikkunat tuli pestyä - sillä kertaa haahuilu ei haitannut. 

Kun palasin töihin toiselta kotiäitikomennukseltani, luulin että pääni oli normalisoitunut raskauksien jäljiltä. Kesällä oli töissä hiljaista, turhauduin ja ärsyynnyin. En saanut aikaiseksi niitä vähiäkään hommia ennen kuin oli välttämätön pakko. 

Kuva täältä

Nyt tilanne on muuttunut, ja hommia on kertynyt lisää, myös paljon minulle uusia asioita. Olen useammassakin työhaastattelussa silmät kirkkaina uskotellut, että opin nopeasti uutta. Nykyään nyökyttelen sujuvasti eri yhteyksissä, ja samalla mietin kuumeisesti, että tulikohan kaikki nyt kirjoitettua ylös ja kehtaakohan enää kysyä uudestaan: "Mites tää nyt meni?" En haluaisi millään myöntää, että ikä ja/tai raskaudet  ovat tehneet minusta idiootin, mutta kieltämättä ajatus on käynyt mielessä. Vai onko tämä nyt sitä naisille yleistä itsetunnon puutetta, mistä Sheryl Sandberg antaa naisille piiskaa?

Viime aikoina ei ole ollut aineksia vetää itseään piippuun töillä. Tunnistan kuitenkin itsessäni piirteitä, jotka mahdollistavat aidon burnoutin hankkimisen. Olen historiassa tehnyt päättömän paljon töitä: pitkiä päiviä ja viikkoja ja kuukausia. Jossain vaiheessa tuli nukahtamisvaikeuksia, asioiden unohtelua ja älytöntä stressaamista pienistä asioista. Ensimmäisessä oikeassa työpaikassani näin vuoden sisällä, kuinka noin 40-vuotiaita kollegoita kuoli tai kilahti: yksi menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen, toinen päätyi vankilaan tehtyään kamalia asioita perheelleen ja pari sairastui vakavasti burnouttiin. Nämä siis kansainvälisen korporaation valkokaulushommissa. Pimeetä. 

Kuva täältä

Kiertelyn ja kaartelun jälkeen tiivistän kysymykseni näin: "Miten töistä selviää noin ylipäätänsä, ja vieläpä niin, ettei pala loppuun?" Olen itse toivonut muutosta omaan työhöni, ja aion todellakin katsoa, miten tässä käy. Olkoon vaan epämukavaa ja vaikeaa, en aio heti luovuttaa. 

Aidon tekemisen tasolla olen tsempannut keskittymisessä (ja sen aloittamisessa). Töissä on myös paljon keskeytyksiä tarjolla, valtaosa tulee kuitenkin omasta päästäni. Kun lopulta onnistuu keskittymään ja parissa tunnissa ruksimaan to do -listalta monta asiaa, tulee tosi hyvä mieli. Opettelemisen paikka on myös klassinen priorisointi: kun tietää ettei kaikkea voi tehdä, pitää osata tehdä oikeita asioita. Huomiseksi jättäminen on raivostuttava tapa, josta rimpuilen kovasti eroon. Tekemättä roikkuvat tylsät tai inhottavat hommat kuormittavat enemmän kuin itse tekeminen. 

Kotona odottavat äidin pikku räkänokat pitävät väkisinkin kokonaistasapainoa yllä. Säännöllisesti ei voi tehdä ylitöitä vaikka haluaisikin. Eikä sitä pitäisi halutakaan, tehokasta tai hyödyllistähän se ei pidemmän päälle ole.

Liikuntaa ja raitista ilmaa täytyy saada, muuten ei tule mistään mitään. Olen periaatteessa sitä mieltä, että ihminen voi tehdä mitä haluaa, kyse on ajankäyttöön liittyvistä valinnoista. Käytännössä en osaa sillä tavalla elää (vielä), vaan usein harmittelen kun en ehdi tarpeeksi olla kotona / liikkua / saada töissä tuloksia / laadidaa. Onneksi on rohkaisevia esimerkkejä. 

We can do it. Tai jotain. En keksi tähän polveiluun topakkaa lopetusta. 

PS. Vinkkejä fiksuun, tehokkaaseen ja kivaan työtapaan otetaan vastaan! 

Helpot ja kivat kaverisynttärit

Kaverisynttärit ovat tänä syksynä ilmestyneet elämäämme - sekä vierailujen että emännöinnin merkeissä. Vaikka lapset eivät neljävuotiaina varsinaisia teemajuhlia kaipaa, sellaiset meillä Touhukkaalle oli. Teemasynttärit voi toteuttaa muutamalla eri tavalla: askartelemalla kaiken omin pikku kätösin, ostamalla tilpehöörin kaupasta tai valitsemalla lapselleen kummin, joka hoitaa homman puolestasi. Touhukkaan Oktonautti-synttärit järjestettiin viimeisen vaihtoehdon mukaan, mistä laiskana henkilönä olin hyvin kiitollinen. Vaikka kahvipöydässä ei ollut seitsemää sorttia tarjolla enkä todellakaan siivonnut ennen juhlia, tuntui että juhlasäätämiseen upposi puoli viikonloppua.

Touhukkaan kummi lahjoitti kupit, lautaset, servetit sekä hienon oktarialuksen ja -hahmoja. Pöytäliinakin oli, se kuitenkin tuntui a) mahdottomalta (Nauravainen+pöytäliina=ei) ja b) överiltä. Pöytäliina jää odottamaan seuraavia kekkereitä. Aikoinaan ylioppilaslahjaksi saamani kalakipot solahtivat kattaukseen kuin ahven kalakukkoon. 

Kummin party-pakettiin kuului myös syötävät muffinssikoristeet, check that out! Niiden lisäksi tarjoiluihin kuului poppareita, värikeksejä ja karkkia sekä coctail-henkisesti juusto-viinirypäle-kurkku -tikkuja. Aikuisille leivoin omenapiirakan. Täytekakkua meillä ei ollut ollenkaan, olen kyllästynyt syömään itse valtaosan ja heittämään loput pois. Juomaksi oli tuoremehua, limua tai maitoa, aikuisille kaffet. 

Ennen vieraiden tuloa vähän jännitti ja piti riehujumppatanssia. Vieraiden saavuttua käytiin pöytään. Juhlakalu söi poppareita ja värikeksejä, ei edes suostunut maistamaan merellistä muffinssia. Tyypillistä. Sitten leikkiä, jonka aikana puolet porukasta eristäytyi omiin leikkeihinsä ja loput haahuilivat jossain. Lapsivieraita oli kuusi, mikä oli täysin riittävä määrä. Ensin pähkäilin, että pitääkö kutsua kaikki päiväkotikaverit jne. Kutsuimme ne, ketkä Touhukas halusi, ja se oli hyvä näin. Ehkä myöhemmin täytyy miettiä konseptia uudestaan, jos synttärikutsuista tulee jonkinlainen kiusaamisen tai nokkimisen väline. 

Lopuksi oli ohjelmanumerona onkimista (mainitsinhan jo teeman). Saaliiksi tuli Pezin karkkiautomaattipaketti (lahjaidea plagioitu parin viikon takaisista kekkereistä). Ideaalimaailmassa olisin voinut keksiä jotain ekologisempaa tai kehittävämpää, lapsia moisten näkökulmien puute ei tuntunut vaivaavan.

Hauskat juhlat oli! Suuret kiitokset vielä rakkaalle kummille rekvisiitasta ja mahtaville vieraille juhlahumusta!