Sunnuntain kohokohta

Olen aina rakastanut Astrid Lindgrenin kirjoja. Olen lukenut monet niistä moneen kertaan aikuisena, erityisesti pidemmät tarinat Veljeni Leijonamieli, Ronja Ryövärintytär ja Mio, poikani Mio. Lapsille noista mitään en ole vielä lukenut. En tiedä pystynkö lukemaan Veljeni Leijonamieltä, pelkkä ajatuskin jo itkettää. Kirjojen teemat lapsista, aikuisista, sodasta ja rakkaudesta tuntuvat täysin ajankohtaisilta.

Ronja Ryövärintytär on meillä äänikirjana, ja tänään ajattelin että kun omat yöunet jäävät todennäköisesti lyhyiksi Sillan season finalen vuoksi, niin otetaan Ronja 6-vuotiaalle kuunteluun silläkin uhalla, että yöllä painajaisiin tulee männiäisiä ja ajattaria. Lapselle siis, itse kestän kyllä ne kohdat itkemättä.

Kuva täältä

Kuunneltiin eka cd, minkä jälkeen Mies vei tyttären harrastamaan. Jäin sohvalle köllöttelemään ja kuuntelemaan tokaa cd:tä. Sadun lukijalla Jarmo Heikkisellä on ääni, jota voisin kuunnella koko päivän. Kuuntelin, välillä vähän torkahdin ja kuuntelin.

Täydellistä. 

Joulukuun sunnuntai-iltojen Sillan jättämän tyhjiön taidan täyttää Ronja Ryövärintyttärellä, sitten voin harkita siirtymistä hyvien yöunien pariin.

Lähiseutumatkailua: Maaningan Korkeakoski

Maaningalla, Kuopiosta noin 60 km luoteeseen on Suomen korkein vapaana virtaava koski. Ha, enpä usko että moni siitä tiesi! Tai toivon ainakin niin, itse opin asian vasta jokunen vuosi sitten. Innovatiivisesti nimetty Korkeakoski (korkeutta 36 m) on parhaimmillaan keväällä, sulamisvesien ollessa liikkeellä.

Sieltä se tulee!

Viikonlopun sateiden ansiosta koski kuohui komeasti kesäkuunkin puolella. Niin komeasti, että kovia ääniä pelkäävä Touhukas päätti lyhyen perehtymisen jälkeen siirtyä anopin kanssa tutustumaan kioskin jäätelövalikoimiin pois jylinän ääreltä. Ehkä hieman liioiteltu toimenpide, vaan ketäpä jäätelö ei kiinnostaisi. Paikka on oikeasti tosi hieno, rämällä puhelimella räpsityt kuvat eivät tee oikeutta hengästyttävälle vihreydelle ja upealle koskelle.

Pienin retkeläinen viipotti aivan fiiliksissä!

Kosken äärellä on hyvät portaat ja polut, erityistä maastovarustusta ei tarvita. Lähistöllä on myös 3 kilsan luontopolku, mitä en ole koskaan itse kulkenut. Kosken alapäässä rotkossa on huomattavasti viileämpää kuin ylhäällä, hassu juttu. Pitkähihainen oli syytä olla mukana myös itikoiden vuoksi, nyt niitä taas riittää, argh!

Mies elämän mittaisella temppuradalla

Loppureissu sujui ruokakulttuurin parissa. Koskella nautittiin jäätelöt, minkä jälkeen ajettiin läheiselle "johtavalle ongintapaikalle" (tirsk) Löytyn Loheen ja ostettiin savustettu lohi iltapalaksi. Kun auto oli suunnattu kotia kohti, alkoi kuulua takapenkkiklassikko "Äiti, mulla on nälkä!" kaksiäänisenä. Siitä saimme oivan perusteen kurvata Maaningan kylälle vasta avattuun Kyläpaikkaan, missä meille tarjoiltiin pientä suolapalaa ja hyvää seuraa. Samat omistajat pyörittävät toistakin Kyläpaikkaa, missä viimeksi syksyllä käytiin. Värikäs ja runsas sieltä täältä haalittu kotoisa sisustus, räsymatot ja herkulliset, alusta loppuun itse leivotut herkut vaativat yhden jos toisenkin uusintavierailun.

Ite kiipeen.

Ice Ice Baby

Muistisääntö

Katseltiin töllöstä dokumenttia Japanin makaki-apinoista. Hyvin kiinnostavia otuksia, pärjäilevät kekseliäästi tiukoissa olosuhteissa.

Kuva täältä

Tuli mieleen aukoton muistisääntö, jonka avulla muistaa Japanin saarten nimet. Säännön kehitteli luokkatoverini yläasteella. Jos yleissivistyksessäsi on näiden neljän saaren mentävä aukko, niin muista tämä ja kerää seuraavassa Trivial Pursuitissa pisteet kotiin.

Hakkaa ja haise, sikaile ja kiusaa. 

(Hokkaidō, Honshū, Shikoku ja Kyūshū)

Olkaa hyvät.

Terveisiä Puijolta!

Miehen viimeisen hoitovapaa-/kesälomapäivän kunniaksi kävimme K-raudassa ja Puijon tornissa. Ensimmäinen matkakohde ei yllättänyt: asiantuntevaa myyjää ei löytynyt ja hinnatkin olivat reippaasti yläkanttiin. Jälkimmäinen stoppi oli erityisesti perheen pienempien mieleen - täysin ennalta arvaamattomasta syystä. 

Noin keskellä rannan tietämissä asumme. 

Kuopion urbaani keskusta, siellä niin puiden takana. 

Maisemat - suljettu ja sileä juoksurata 0 - 1

Mitä siellä pohjoisessa oikein on?

Katopas vaan: järviä ja metsää. 

Milloin sinä olet tarkkaillut kotikaupunkiasi lintuperspektiivistä? 

Elän kliseessä

Suomea hehkutellaan tuhansien järvien maaksi. Eipä sitä käy täällä Kuopiossa kiistäminen. Vettä on joka puolella. On erittäin siistiä, kun saa nauttia vetisen ympäristön erilaisista muodoista ja logistiikkaratkaisuista eri vuodenaikoina.

View Larger Map

Vanhempani asuvat Kuopion pohjoispuolella. Autolla matkaa kertyy noin 20 kilsaa. Ennen vanhaan matka pohjoiseen jatkui Kuopiosta proomuilla tai jäätietä pitkin. Siltoja rakennettiin vasta 1900-luvun alussa. Kiehtovaa paikallishistoriaa! Parasta aikaa siltoja päivitetään moottoritiemoodiin, kiitos vain lama ja yhteiskunnan pumppaama raha infrastruktuurihankkeisiin.

Kesällä mummolareissulla ollut tyttö palautetaan joskus venekyydillä läheiselle mattolaiturille. Vastaan on menty, ei se osaa vielä yksin kotiin.

Talvisin mummolaan voi hiihtää, suksittavaa on noin 7-8 km. Olen taittanut mummolamatkan tänä talvena kokonaista kaksi kertaa (kotiin autolla, totta kai).

On muuten rankkaa olla huonohko hiihtäjä. Tänään ladulla oli poikkeuksellisesti porukkaa ruuhkaksi asti (siis yli 5 ihmistä kys. matkalla), ja siihen joukkoon mahtui jopa minua huonompia hiihtäjiä, joita ohittelin. Ohittaessa joutuu nostamaan hetkellisesti vauhtia, mikä onkin jo liian kovaa menoa mulle, ja kun on päässyt mummelista ohi, on niin hengästynyt että tekisi mieli heittäytyä maahan makaamaan.

Tänä talvena olen hiihtänyt mielettömän paljon, yhteensä ehkä jopa 10 kertaa! Ylikunto uhkaa, äkkiä sohvaa ja suklaata.

Radalla

Kaikesta väsyavautumisesta huolimatta kävin viikonloppuna kaksi kertaa retkiluistelemassa. Kuopiossa vuosittain järjestettävän Ice marathonin ansiosta kaupungissa on loistavat puitteet retkiluisteluun. Keskustan liepeiltä satamasta lähtee 1, 2, 4, 7 ja 12,5 kilometrin radat. Porukkaa oli viikonloppupäivinä kuin pipoa ja sunnuntaina paistoi upeasti aurinko. Tämä on viides Kuopiossa asumani talvi, ja olin luistelemassa, eh, ensimmäistä kertaa.

Kuvissa näkyvät ihmiset ovat statisteja, joilta ei ole pyydetty lupaa kuvien julkaisuun.

Sunnuntaina oltiin luistelemassa Miehen kanssa kahdestaan, rekrytoitiin anoppi päiväunivahdiksi tytöille. Olipas se mukavaa!

Ulkoilu ihmisten ilmoilla kevätauringon paistaessa on kieltämättä loistavaa lääkettä miinumerkkiseksi kääntyneelle mielelle. Vaikka naama oli jäässä, vannon että hymyilin monta kertaa. Suosittelen!

TSI pilkkusukat

Kuva täältä

Jos haluat uudistaa vanhoja sukkiasi, niin kokeilepa tätä.

• Laita jalkaan vaaleat sukat. Harmaat tai valkeat villasukat sopii oikein hyvin. 
• Laita syöttötuoliin noin yksivuotias henkilö.
• Anna hänelle jotain tai kaikkea näistä itse syötäväksi: kokonainen ohrasuurimo (keitettynä), riisi (keitettynä), kokonainen herne, mustikka tai mikä tahansa muu ruokalaji, jolla on vierimis-, tahmaus- ja värjäysominaisuuksia.
• Voit halutessasi pyyhkiä pöydän ja lattian, väriaineita on takuulla vierinyt yllättäviin paikkoin joka tapauksessa.
• Astele sukilla normaalisti keittiönpöydän läheisyydessä ja kas, söpöjä pilkkuja on kaikkialla sukanpohjissa.

Kun aikuisille on tehty punajuuri-ohra-aurajuustopaistosta, on keittiö yleisilmeeltään sellainen, jonka olettaisin näkeväni Dexterillä tv-sarjassa, jota en koskaan katso. 

Hyvä ruoka, parempi mieli ja värikkäämmät sukat.

PS. Tervetuloa uudet lukijat, kivaa että olette täällä!

Viikonloppu mummolassa

Tuleen tuijottajat.

Arvatkaa Touhukas ukin ja mummon kanssa teki?

Pakastettuja kesän värejä.

Monenlaista pitsiä. 

Pippareita.

Mummo auttaa!

Sunnuntain ja maanantain voittajat

Sunnuntaina...

• Piti tulla tuulessa kuivuneet raikkaat lakanat. Tuli ryttyiset puoli päivää märkänä koneessa maanneet lakanat, jotka leviteltiin lumimyräkän takia ovien päälle sisälle.
• Piti hakea yksi juttu. Sain lisäksi kaksi kassillista kirjoja ja palapelejä sekä uunituoreen ruislevän.
• Piti tehdä ekologiset ja kauniin persoonalliset kirjekuoret joulukortteja varten. Tuli älyttömästi hommaa ja... no, tosi persoonalliset kirjekuoret.

Maanantaina

• Piti arpoa voittaja. Ja voittaja on, tättärää: MEHTÄEMÄNTÄ! 

tjaa..meikäläinenhän ei ole näitä pikkujouluja viettänyt sitten vuoden 2003..aina töissä tai himassa tanavien kanssa..tai mikä parasta raskaana :D jää muuten tänäkin vuonna väliin..

mutta mieleenpainuvin pikkarilahja on ehdottomasti ollu alaasteella saatu turtles pyyhekumi. kyllä siinä heppahullu tytön alahuuli alko väpättää... :D kahdella arvalla mukana! 

Muistelen Mehtäemännän hehkutelleen, että joulukortit on jo valmiit, mutta hei - aina joku unohtuu eiks niin. Otahan Mehtäemäntä yhteyttä jennijee@gmail.com, niin laitan voiton postiin. 

Kivaa alkavaa viikkoa! 

Easy like Sunday Morning

Elämä opettaa

Viikonlopulta muutama vanha ja uusi oppitunti:

• Kotona alusta loppuun tehty pitsa on oikeastaan tosi hyvää. 
• Saunominen on hirmu mukavaa.
• Räystäiden vesikourut kannattaa putsata joskus, terkut vaan talon entisille omistajille.
• Kattopelti on terävää. Jos putsaa haavoittumisen jälkeen pari tuntia vesikouruja ja odottaa päivystyksessä minimiodotusajan eli tunnin, on liian myöhäistä ommella tikkejä haavaan, vaikka niitä olisi tarvittukin. 
• Mies ja päiväunet skipannut Nauravainen ovat todella tylsää ja kärsimätöntä ostosseuraa ihmispaljoudessa (@Matkus Shopping Center).
• Uuniin integroitu paistomittari on loistava juttu!
• Noin kahden kilo lihaköntsä ei valmistu uunissa reilussa tunnissa suoraan jääkaapista ruokapöytään.
• Mummolaan on hauskaa hurauttaa sunnuntaiajelulle. Ukki paistaa hyvällä todennäköisyydellä lettuja iltapalaksi. 

Mummolassa saa kiikkua sisällä, jee!

Mukavaa alkavaa viikkoa, ciao!

Tehokasta

Nukkuvissa ja mummolassa olevissa lapsissa on jotain omalla tavallaan rakastettavaa. Touhukas oli viikonloppuna kaksi yötä mummolassa, ja se oli mahtavaa. Sai pitää karkkipussia pöydällä ja napostella pitkin päivää. Ei tarvinnut vahtia, että joku kompastuu maalisankoon tai levittää nuppineulat pitkin lattioita. Viimeksi mainitut tosin onnistuisi minultakin vaivatta - ehdinpähän vahtia itseäni, kun ei tarvinnut Touhukasta kytätä. Saatiin maailma melkein valmiiksi: maalattiin, ommeltiin, tehtiin sekalaisia ostoksia (mm. joulukalenteri, takkaan kipinäsuoja ja tuparilahja*). Mies sai oltua pitkän kaavan mukaan baarissakin. Kuka sitä nyt kotona rouvan kanssa lauantai-iltaa viihtyisi, haloo?

Sunnuntaina olikin jo kova ikävä Touhukasta. Nauravainen kiskaistiin aamu-unilta mummolan retrorattaisiin ajelulle. Kesti kotvasen aikaa, ennen kuin tämä leikki alkoi naurattaa.

*Suunniteltiin sunnuntaiksi ilta-ajelua Nauravaisen kummien luokse. Jätettiin se kuitenkin väliin, Nauruski on tulossa kipeäksi ja Mies oli ryytynyt omista syistään. Mutta tulossa ollaan, uskokaa vaan.

Voimaannuttava kokemus

En ole oikein sujut sanan voimaannuttava kanssa. "Synnytys on voimaannuttava kokemus." Ehkä sitäkin, mutta synnytyksestä tulee pari muuta juttua ekana mieleen, jokunen kirosanakin. Rakkaiden ystävien tapaaminen on kuitenkin todistettavasti voimaannuttavaa. Fyysisesti olo saattaa olla matkustamisen tai valvomisen takia heikentynyt, henkinen vire ja onnellisuus ovat selkeästi uudella tasolla.

Olen rikas: minulla on monta hirveän hyvää ystävää, useat heistä olen tuntenut yli 20 vuotta. Joitakin tapaan kerran vuodessa tai harvemmin, joitakin useammin. Osan kanssa tiet välillä menevät hetkeksi eri suuntiin, osan kanssa taas lähennytään. Monen kanssa elämäntilanne on samanlainen, osan kanssa on menty ihan eri latuja, ja sekin on rikkaus.

Ystäviä ei ehdi näkemään niin usein ja paljon kuin haluaisi. Silloin kun se tapahtuu, erityisesti lapsiperhetreffeillä hässäkkää riittää, voi pojat että sitä riittääkin. Tulee pissavahinkoja, kun ei kesken riehujen muisteta käydä vessassa (toim.huom. ei toistaiseksi äideille) tai saadaan talon vauva itkemään hysteerisesti, kun oma karjuu niin kovalla äänellä. Puhutaan pääasiassa puolikkaita virkkeitä, juoksennellaan keittiöön, vaihtamaan vaippoja tai toimimaan erotuomarina 3 minuutin välein. "Pannaan lapset nukkumaan ja otetaan vähän viiniä" -skenaario toteutuu harvoin sellaisenaan. Usein saa sen lasillisen viiniä, siinä sivussa käydään n kertaa hyssyttämässä vieraassa paikassa heräileviä lapsia. Ja silti.

Mielenrauhalle elintärkeä vertaistuki. Näkee, että muidenkin elämä on kaaoksenhallintaa. Saa hyviä ruokavinkkejä ja keinoja setviä solmuja. Saa avautua.
Voi olla juuri semmoinen kuin on. Ei haittaa, jos ei jaksanut imuroida tai jos tervehtii pyyhkeeseen sekunti sitten kietoutunutta talon emäntää vessassa, minne on kiidättänyt oman lapsensa suoraan autosta. Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin (tullaan eka pois sieltä vessasta).
Nauraa kikatetaan tosi huonoille jutuille. Kerrataan muiden ystävien kuulumisia. Juoruiluako? Pois se meistä, hih.
Jollain tavalla se, että on tunnettu niin kauan, rauhoittaa. Elämässä on hetken aikaa vähän enemmän järkeä. 15 vuotta sitten oli yhdenlaista, nyt on tämmöistä ja 15 vuoden päästä on jotain muuta. Silloinkin me vielä ollaan ystäviä ja jutellaan ja nauretaan. Ihan varmasti.

Turistit tässä moi!

Väitin vähän aikaa sitten, ettei meidän Helsingin reissusta olisi kuvia. Kummien kamerasta löytyikin muutama muisto aurinkoisesta Lintsi-päivästä.

Hopoti-hopoti-hoi!

Pää pyörällä ihan taivaaseen asti! Tarkoittaa ilmeisesti, että pyörryttää.

Tääkin oli ajoittain hereillä.

Se oli mukavaa se.

Onko lasi puolitäysi vai puolityhjä?

Jääkö päivästä mieleen

...riemun kiljahdukset vai väsyneiden känkkäränkkien kiukkuilut?

...uudet makuelämykset vai tiskivuori?

...tehdyt askareet vai kärkäs kritiikki?

...kupliva valkoviini vai päänsärky?

Onko päivä harmaa...

vai värikäs ja valoisa?

Uskon aidosti, että kiitollisuuden ja positiivisten asioiden ajattelu ja niistä puhuminen lisää hyvää oloa ja tuo hyvää. Yritän, yritän, yritän. Toisina päivinä mennään vuoristoradassa niin lujaa, ettei päivän päätteeksi aina tiedä, pysähtyikö kärri ylä- vai alamäkeen. 

Kaikkihan me kuljemme tomussa, mutta vain toiset meistä näkevät tähdet. (Oscar Wilde)

Kyllä, sitä oli vielä jäljellä!

Aurinkoa ja kesän fiilistä nimittäin. Aamukävelyllä tyyni järvi ja kimmeltäviä helmiä.

Otettiin muutama päivä sitten lehtikomposti käyttöön. Vielä viimeiset hetket vihreyttä ja värejä ennen siirtymistä kompostin huomaan.

Pisteet samettiruusuille. Jaksoitte sinnitellä koko sateisen kesän minimaalisella hoidolla.

Kosmoskukka... Olet nätti ja herkkä, mutta ne 150+ cm pitkät varret ei vaan ole mun juttu. Sinut on juuri äänestetty ulos.

Loppukiri tomaateilla, kasvihuonekurkulla ja kesäkurpitsalla. Krassi on söpö ja sinappisen maukas (ptyi sanoisi Tyttö Touhukas). Toivottavasti nähdään taas ensi kesänä!

Iltakiikut. Sitten nukkumaan.