Blogisänky (Suwem)

Etsimme tyttöjen huoneeseen kerrossänkyä pitkään. Haussa oli täyspuinen sänky, joka ensisijaisesti yritettiin löytää käytettynä. Vaatimuksena oli myös laidallinen alasänky, koska pinnasängyssä kuopus (2,5 v) pyöri niin että koko sänky rämisi. Käytettyjen kerrossänkyjen markkinoilla laidallisia alasänkyjä näkyi harvakseltaan.

Kun näin esittelyt Täti-ihmisen ja Emilian huushollien kerrossängyistä, ajauduin blogimaailmalle tyypilliseen ostospsykoosiin ja päätin tilata Suwemin Liisa-sängyn Virosta. En ole katunut.

Tilaus olisi tullut melkein viikkoa ilmoitettua aiemmin, jos tilauksen yhteyshenkilö olisi vastannut puhelimeen kuljetusliikkeen soitellessa. "Tuntemattomiin numeroihin en nimittäin vastaa, lehtimyyjät ne vaan soittelee!"

Samainen tilauksen yhteyshenkilö joviaalisti heitti Miehelle perjantai-iltana, että "Juu mene ihmeessä kaljalle, mutta kootaan sänky nopeasti ensin." Kokoamiseen on näemmä syytä varata useampi tunti, joten perherauhan nimissä homma viimeisteltiin lauantaina. Minä kokosin laidat ja tikkaat ihan itse. Pariin kertaan kun tekee alusta uudelleen, niin menee varmasti oikein. Jännä juttu muuten, miten monella tavalla nekin voi tehdä väärin, vaikka ohjeita kuinka tavaa.

Lyhyt ja matala sänky sopii tyttöjen pieneen ja kapeaan huoneeseen mainiosti. Simppelit linjat miellyttävät silmää, ja sänky on topakka eikä huoju tai nitku. Laidat ovat hyvät ja sopivan korkeat ylhäällä sekä alhaalla. Tilasin lisävarusteena alasänkyyn turvalaidan kahdella aukolla. Muu kuului pakettiin (2 x sänky, tikkaat, yläsängyn laidat, sälepohjat), ja paketti tuodaan kotiovelle. Tikkaissa on urat, että sukka ei luista. Aluslaatikko löytyi omasta takaa, sellaisen olisi voinut myös ostaa.

Käyttöikää tälle sängylle tulee korkeintaan kolmisen vuotta, sen jälkeen esikoinen ei kasvukäyräanalyysin perusteella enää mahdu yläpetiin. Se ei haittaa, koululaiselle täytynee miettiä pidemmän sängyn lisäksi myös omaa huonetta. Kuopus voi tarpeen mukaan jatkaa vähän aikaa toisessa sängyssä, sängyt voi myös käyttää erillisinä sänkyinä.

Yöt uudessa sängyssä ovat menneet vaihtelevasti. Välillä viereen hiippailee 1-2 unista tyyppiä, muutaman kerran ovat nukkuneet koko yön omissa oloissaan. Nukkumisen lisäksi sängystä tullut suosittu leikkipaikka. Toistaiseksi leikit ovat sujuneet rauhallisesti eikä erityisiä pelisääntöjä ole tarvinnut asettaa. Kuopuskin kiipeää tyylikkäästi ylös ja alas.

Suwemilla on valikoimissa myös täysmittaisia sänkyjä ja muita kalusteita lastenhuoneisiin. Kerrossänkyyn on saatavissa myös liukumäki, viuuu! Tämän kokemuksen mukaan voin suositella tilausta kyseisestä putiikista.

* Tästä postauksesta en ole saanut alennuksia tai provikoita.

Nyt saa riittää!

Laiskuus ja mukavuudenhalu on taas vienyt voiton muutamalla rintamalla. Asiat ovat menneet liian pitkälle, toimintaa!

Case Unikoulu. Jos haluatte lukea jotain rakentavaa ja hyödyllistä unikoulusta, menkää muualle. Huonoja esimerkkejä täällä kyllä riittää. Keväällä oli hetkellisesti tilanne, että molemmat tytöt nukahtivat omine aikoineen omiin sänkyihinsä. Kun aloitin työt, aloin saada vaativaa yöseuraa, joka pitkin yötä halusi halia, kosketella, raapia ja potkia minua. Koska minullakin oli tietysti ikävä tyttöjä, niin ajattelin, että menköön, kuitataan läheisyydentarve yöllisellä viekkuhoidolla. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kumpikin täytyy nukuttaa uneen. Touhukas, joka täyttää syksyllä neljä, riekkuu usein yli kymmeneen ja saa kilarit, jos huoneesta yrittää poistua ennen täydellistä siirtymää Höyhensaarille. Kumpikaan ei halua nukkua yksin. Yölliset kainaloasukit jotenkin jaksan, mutta koko illan nukutusrumbaan olen kypsä.

Nukkumisjärjestelyt ja rytmimuutokset ovat muillakin työn alla. Vaikka tiedän, että muutaman viikon panostuksella saattaisi saada tuloksia, niin laiskuus minussa kysyy, että "Kannattaakohan edes yrittää, kun elokuussa alkaa päiväkoti ja sitä ja tätä?" En tiedä, mutta sikäli kun se minusta on kiinni, isosiskon päiväunet korvataan lukutuokioilla ja yleisellä huilailulla. Vaikka oman lepohetken menettäminen kirpaisee, sen saattaa saada takaisin illasta. Pikkusiskon pinnasänky hilataan isosiskon huoneeseen, jospa he saisivat toistensa tuhinasta turvallisuuden tunnetta.

Aikataulu? Huoh, saapas nähdä.

Case Herkuttelu. Olen mässäillyt viime aikoina törkeesti. Pullaa, karkkia, keksiä ja päälle reippaasti ruokaa. Sehän on kauhean kivaa eikä sinänsä selittelyjä kaipaa. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että mussutan, koska työt ärsyttää. Töissä käyminen sinänsä on edelleen jees, mutta sisällöllisesti olen ollut pettynyt. Siksi Jenni syö, ehkä.

Ahkerasta työmatkapyöräilystä huolimatta tuntuu sellainen juttu tuossa vyötäröllä, erityisesti kun on tietyt housut jalassa. Kyseessä ei ole rv 14. Vaa'alla en aio käydä enkä lausua ääneen sanaa laihdutuskuuri, koska silloin tulee heti kaksi kiloa lisää eikä farkut mahdu enää jalkaan.

Sen sijaan ostin kuukauden kortin työpaikkani rakennuskompleksissa olevalle kuntosalille. Teoriassa seuraava kuukausi on töissä hiljainen, aion liukua työajan ja saldotuntien puitteissa pari kertaa viikossa punttikselle. Ennen kuin otin esiin koneen ja jättimäisen läjän jätskiä, pakkasin reppuun salikamat. Huomenna aloitan. Syyskuussa on seuraava 10 kilsan lenkki, myös lenkkareita olisi tällä välin syytä käyttää jalassa.

PS. Juhannus meni mukavasti. Vastoin odotuksia otti älyttömästi päähän mennä nukkumaan tyttöjen kanssa, ei ne tietenkään nukahtaneet suosiolla. Ja vaikka piti tehdä ruokaa, se oli huomattavasti mukavampaa yhdessä muiden kanssa. Jostain syystä jälkien raivaaminen jonkun muun keittiössä on paljon hauskempaa kuin kotona. Superkuuta en nähnyt, en jaksanut valvoa. Vähän sain pestyä pyykkiä. Saunaa en polttanut.

Kyläpaikan täydellistä maalaisidylliä

Katsokaa tuota hauskasti hulmuavaa tukkaa ja unohtakaa tuo paita. 

Kiikaa kiikaa, siitä ei voi saada tarpeekseen!

Apiloiden huumaava tuoksu. 

Ei niin villejä, kovin kauniita kuitenkin. 

Ja mitä olisikaan yötön yö ilman taivaan halki lentäviä joutsenia? 

Kun olen poissa

Otsikko ei suinkaan viittaa pysyvämpään lähtöön. Korvamadoksi oli luikertanut Eput jne. Nyt kun aasinsilta on selitetty puhki ja pilalle, voidaankin mennä asiaan.

Sillä välin kun minä ahkeroin päivät palkkatyön parissa, jatkuu elämä kotona omia polkujaan. Kuten arvelinkin, Miehellä ja lapsilla on mennyt loistavasti. Keittiö kotiin tullessani on tavattoman siisti. Saapa nähdä jaksetaanko sitä vielä pari kuukautta hinkata, niih!

Lisäksi...

• Touhukas on oppinut kirjoittamaan oman nimensä ja "ÄITI". Kirjaimet menee välillä hupsuun järjestykseen, mutta mitä pienistä. 
• Nauravainen oppii melkein joka päivä jonkun uuden sanan. Ja hassuja ilmeitä. 
• Aikaisemmat unikoulutukset on autuaasti unohdettu, öisin vieressäni potkii, pyörii ja kihnuttaa kaksi hikistä lasta. 
• Minusta on tullut se, jolta kysytään olenko muistanut laittaa lapsille aurinkorasvaa ja vaihtaa vaipan. 
• Minusta on tullut se, kenelle kerrotaan mitkä ovat lasten lempiruokia ja kuinka ruokapöytätemppuiluun kannattaa reagoida.
• Inventaariotietokantani ruokatarvikkeiden saldoista on korruptoitunut. Tuon kaupasta mitä pyydetään tai mitä sattuu. 
• Olen vastuussa auton katsastamisesta. Ei mutta - ainahan minä olen vastannut siitä. Jätän avaimet tiskille, otan kahvia, pinon keksejä ja akkainlehden. Kohta pitääkin jo lähteä. Tosi rankkaa.
• Vaikka olen usein illalla väsynyt, olen iloisempi, (henkisesti) energisempi, vapautuneempi, valoisampi - enemmän minä. 

Iltaisin ehtii hyvin puistoon ja kesään.

Yövuorolaisen muskarituokio

Universumi kuuli viestini siitä, että mitta on täynnä. Meillä on nukuttu! Ei joka yö, silti useampana yönä neljään, viiteen ja jopa kuuteen! Uskomatonta! Jos heräily alkaa, yön ulvoja ei oikein rauhoitu muuten kuin kainaloon. Kylkimyyryn salliminen saattaa olla maan kaivamista jalkojen alta, toisaalta siinä on jotain koskettavaa, kun yksivuotias liimautuu koko vartalollaan vasten selkääni, huokaisee syvään ja nukahtaa hetkessä tunnin tai kahden huutokonsertin jälkeen. (Hän mieluiten nipistelisi naamaani tai työntäisi sormensa nenääni unta odotellessa, siksi tarjolla on vain selkäpuoli. Jotain rajaa sentään.)

En halua julistaa suoraviivaisia syy-seuraus -suhteita, jotain on kuitenkin tehty eri tavalla tai ainakin systemaattisemmin yhdellä tavalla:

• Nauravainen jää yksin nukahtamaan pinnasänkyyn. Laulan unilaulun ja häivyn. Protestointi-itkua kuuluu keskimäärin 3 minuuttia, sitten tulee uni.
• Minä olen nukkunut monta yötä seinän takana eri huoneessa. En tuoksu pier maidolta tai tuhise vieressä. Hiippailen paikalle, kun tilanne vaatii.
• Imetys loppui reilu viikko sitten. 

En vielä juhli lopullista muutosta, olen kuitenkin äärimmäisen iloinen siitä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Sen kunniaksi pieni muskarihetki ja antia taannoisesta paparazzi-keikasta takapihalta.

Kas kuusen latvassa oksien alla

on pesä pienoinen oravalla.

Sen poikaset siellä ne leikkiä lyö

ja pikku hampailla siementä syö.

On siinä vihreä vilpoinen katto

ja naavoista lämpöinen lattiamatto

ja pikkuriikkiset ikkunat 

ja vuoteena sammaleet vihannat

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa

ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa

niin oravan pesästä pienoinen pää

se ikkunan reiästä pilkistää

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon

siell’ oravan poikaset tuttuhun kehtoon

ja elämä siellä on herttaisaa

kun kuusen latvassa keinua saa.

Oravan pesä (P.J. Hannikainen)

Väsymyksen anatomia

Viikonloppuna uutisoitiin brittitutkimuksesta, jonka mukaan satojen geenien aktiviisuudessa tapahtui muutoksia, kun yöunta vähennettiin 10 tunnista alle 6 tuntiin.

Asiantuntija Akhilesh Reddyn mukaan avaintutkimustulokset koskevat vaikutuksia tulehdus- ja immuunijärjestelmään. Niiden ja terveysongelmien, kuten diabeteksen, välillä on mahdollista nähdä yhteys, Reddy sanoo. (Ylen uutisesta)

Yli 10 tunnin yöunet kuulostavat utopistiselta ajatukselta. Noin 8 tunnin unet oli mulle hyvät unet ennen lapsihässäkkää. Minun geenejäni ei ole tutkittu, sen sijaan halusin naputella empiirisen tutkimusraportin omasta vähäunisesta elämästäni. En pelkästään valittaakseni tai sääliä kerätäkseni, vaan itselleni muistiin, koska tiedän että joskus tämä loppuu. Sitten nukutaan kuin pienet possut.

Imetin koko viime vuoden yöt, sitä en kokenut ongelmaksi. Muistan lukeneeni, että yömaidossa on mausteena luonnon omaa unilääkettä sekä äidille että vauvalle. Painajaismainen yökukkuminen alkoi tammikuussa, kun yritin uudella innolla lopettaa yöimettämistä. 

Viime viikkoina on ollut muutamia öitä, joiden aikana Nauravainen on nukkunut heräämättä klo 20-24. Muuten herätyksiä on 15 min - 2 h välein. Usein hän nousee istumaan ja karjuu niin kovaa kuin jaksaa, välillä itkeskelee kovaan ääneen pötköllään. Herään ja valvon muutaman minuutin tai pari tuntia. Joskus silitys ja sipatus auttaa Nauravaisen uneen, joskus ei. Usein en jaksa edes yrittää. 

Olen tammi-helmikuussa nukkunut 3 yötä hyvin (Mies oli Nauravaisen kanssa), noin 5 yötä kohtuullisesti ja loput järkyttävän huonosti. Aikuinen tarvitsee yössä vähintään yhden 4 tunnin yhtäjaksoisen unipätkän, jotta uni olisi rentouttavaa ja palauttavaa. Dream on. 

• Aamuisin olo on kuin olisin krapulassa: vapisuttaa, paleltaa, oksettaa, päähän ja silmiin koskee. 
• Pinna on erityisesti aamuisin olematon. Jos hommat ei suju, en todellakaan pyydä toista kertaa kauniisti. 
• Tasona on minimisuoritus. Ruokin ja puen lapset, vaihdan vaipat ja nukutan päiväunille. 
• Tuntuu, että minulla ei ole mitään muuta annettavaa kenellekään. Leikit, halit, hellimiset, pelleily, hymyily, nauraminen... ei irtoa. Minusta on tullut kylmä.
• Pieniä juttuja jaksan tehdä: kauppareissun tai lyhyen ulkoiluretken. Pakko. Jos vain makaisin sohvalla, pienempi kiskoisi hiukseni ja korvani irti ja isompi hyppisi kylkiluuni hajalle. Ulkoilun tms. jälkeen olen aivan kuitti. Blogia jaksan päivittää, koska se on kivaa ja siitä saa voimia ja iloa. Muiden blogeja en ole pitkään aikaan jaksanut lukea ja kommentoida niin paljon kuin haluaisin. 
• Keskittymiskyky on heikko. Jaksan lukea harvan lehtiartikkelin ajatuksella loppuun asti. Linkkaamaani tutkimusartikkelia en luonnollisesti lukenut ensimmäistä sivua pidemmälle.
• Kroppa huutaa liikuntaa, mutta en jaksa. Kerta viikossa on maksimisuoritus. Hyötyliikunnan olen karsinut minimiin. Jos ulkoillaan, ollaan omassa pihassa. En halua lähteä puistoon. Kävelen laahustaen, tiputtelen tavaroita ja horjahtelen. Tuntuu, että posket roikkuu, silmäpussit roikkuu, takapuoli roikkuu.
• On tiettyjä masennushenkisiä oireita: useat asiat näyttäytyvät negatiivisessa valossa. Sekalaiset pikkuduunit tai vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ylipäätänsä mikään ei kauheasti kiinnosta. 
• Ruokahalua ei juuri ole. Silti ahmin herkkuja ja ruokaa, vaikkei se maistu. On koko ajan jano.
• Muisti pätkii. Ihme kyllä olen ollut pikaista vatsatautia lukuunottamatta terveenä. 

Perjantain kauppalista. Mainitsinko jo kahvin? Canneloniputkiloita piti ostaa, jos se jäi epäselväksi.

Monet listan "oireista" ovat minulle ominaisia muutenkin, nyt ne ovat läsnä laajalla kirjolla ja voimakkaina. On parempia ja huonompia päiviä. Öistä ei voi sanoa samaa: on vain huonoja tai tosi huonoja öitä. Neuvolassa on keskusteltu mahdollisuudesta päästä ulkopuolisen tukemaan unikouluun. Imetys on nyt loppunut kokonaan, ehkä se auttaa.

Rikkonaiset yöt ovat isommassa mittakaavassa aito ongelma: terveysriskien lisäksi todennäköisyys tapaturmille tai sekalaiselle sekoilulle on rajusti koholla. Itse en olisi tällä hetkellä työkykyinen - siis palkkatyökykyinen, lapsiahan voi hoitaa vaikka olisi pää pudonnut paikoiltaan. Talomme äänieristyksen ansiosta Mies on saanut nukkua hyvin. Monille heräily jää päälle senkin jälkeen, kun lapsi alkaa nukkua. Eivätkä lapset ole ainoa syy yökukkumiseen. On kaikenlaista muuta unettomuutta, ja itseni kaltaisia synkkiä ja huonoryhtisiä sumupäitä haahuilee rekan ratissa, leikkaussalissa tai palkanlaskennassa.

Nukkukaa kun voitte!

PS1. Lisäksi yhtenä listan kohtana on, että suhtaudun pessimistisesti ja torjuvasti kaikkiin ehdotuksiin, miten tilanne saataisiin korjattua. Otan ne todennäköisesti henkilökohtaisena loukkauksena. Saa kuitenkin yrittää. Olen lukenut Sen Kirjan, eikä näköjään paljon auttanut. 

PS2. Nauravaisen korvat on ok. Voisiko olla allergiaa? En usko, päivisin hän on tyytyväinen pikkusirpukka eikä iho-oireita ole. Uusia hampaita tuli kuukausi sitten neljä. Ei ihan kävele vielä, muutamia sanoja tulee. Sukuvikana huonoa nukkumista: KYLLÄ.

PS3. Uusi lohturuokani on avokadopasta, jos ette sitä kauppalistasta arvanneet. Ja ostin kaksi pakettia kahvia. Oli tarjouksessa.

Hyvä paha rytmi

Melkein kolme vuotta sitten olin jotakuinkin samassa tilanteessa kuin nyt: yöt menivät joko imettäessä tai karjumista kuunnellessa ja sitten imettäessä. Herätyksiä oli tunnin, parin välein ja sitä oli kestänyt jo kuukausia. Kun hain apua tilanteen ratkaisemiseksi, avainasemaan nostettiin päiväohjelma, jota piti sotilaallisesti noudattaa.

Aamiainen klo 8. Ulkoilua tai muita aktiviteetteja. Lounas klo 11. Päiväunille klo 12. Ja sitä rataa.

Mies ja minä olimme valmiit tarttumaan mihin vain oljenkorteen, ja niinpä aloimme toteuttaa tätä aikataulua kuuliaisesti. Uudesta päivärytmistä oli se hyvä puoli, että nukahtaminen päivä- ja yöunille alkoi sujua kohtuullisen kivuttomasti ja ruoka alkoi maistua paremmin. Rytmi ja unikoulut eivät valitettavasti yöheräilyihin auttaneet, lukujärjestyksestä pidettiin silti kiinni. Myöhemmin päiväkodissa mentiin samoilla spekseillä, joten sopeutuminen siltä osin meni helposti.

Nyt on kello ruoka-aika, oli nälkä tai ei.

Nykyään myös Nauravainen noudattaa tätä rytmiä. Sanotaan, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi, kun rutiinit toistuvat tutussa järjestyksessä. En tiedä miten paljon 1-vuotias tajuaa ajankulusta ja osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu, kun eilenkin tehtiin näin, mutta 3-vuotiaalle Touhukkaalle homma alkaa olla tuttua. Toki jokaista ohjelmanumeroa vastaan täytyy protestoida, tietäminen ei ole hyväksymistä. Molemmin puolin on helpompi valmistautua päikkäritaisteluun, kun tietää, että heti lounaan jälkeen se alkaa.

Tutusta rytmistä on paljon hyötyä: lasten lisäksi myös aikuiset tietävät mitä milloinkin tapahtuu ja isovanhemmatkin ovat oppineet, että päiväunien aikaan ei soiteta ovikelloa, piste. Toisaalta valmiiksi aikataulutetut päivät ahdistavat. Tuntuu, että koko ajan kiire. Kiire aamulla ulos, että ehtii kiirehtimään ruokaa pöytään, että ehtii lukemaan unisatua, että kukin ehtii nukahtaa ennen kuin tulee yliväsymys ja uniaika menee ohi. Ilta menee vähän rennommin, vaikka sekin tuntuu lyhyeltä. Monet menot on jätetty väliin, kun tulisi liian kiire iltapuurolle ja nukkumaan.

Me ollaan nyt puistossa ja meillä on tosi kivaa. Ok?

Tenskun lomalla minä olin täysin valmis joustamaan aikataulustamme. Nauravainen ei ollut. Erityisesti illalla istuminen ravintolan syöttötuolissa nukkumisen sijaan sai aikaan järkyttävän kovaa ääntä ja erilaisten esineiden lentämistä ympäristöön (yllättävän kauas muuten). Touhukas jaksaa nykyään venyä iltaisin hyvin, mutta jos päiväunet jäävät väliin, hän käyttäytyy kuin olisi 1,5 promillen humalassa: hoipertelee ja törmäilee, on välillä hulvattoman hauska, välillä itkuinen ja lopuksi hänet kannetaan niska-perse -otteella sänkyyn.

Päivärytmipinnari Teneriffalla

Toisinaan päivät tuntuvat suorittamiselta. Check, check, check - on ulkoiltu, syöty, nukuttu. Muistettiinko iloita tai tehdä jotain spontaania, no eipä juuri, sitä ei lukenut lukujärjestyksessä. Tavallaan arki rullaa tässä tahdissa aika kivasti. Toisaalta tuntuu, että asioita jää tekemättä ja kokematta, kun paahtaa nuttura tiukalla päiväohjelman seuraavaan kohtaan. Odotan kovasti aikaa, kun ei tartte koko ajan tuijottaa kelloa. Nukkuminenkin kävisi.

Mites muut: meneekö päivän touhut fiiliksen vai kellotetun ohjelman mukaan?

Yön ulvoja

Pelattiin jokunen vuosi sitten kavereiden kanssa kesämökillä erittäin viihdyttävää pihapeliä nimeltä Yön ulvoja. Tässä teillekin säännöt ja muutama sovellutus pelistä.

Yön ulvoja isommille lapsille ja/tai aikuisille

Esivalmistelut: Peliä pelataan illalla, kun on pimeää. Elokuun illat tai myöhäisempi syksy sopii loistavasti. Kaikilla pelaajilla täytyy olla taskulamppu. Mikäli pelissä on mukana aikuisia, varaa KohoKylmäKompressio-varustus valmiiksi.
Pelin kulku: Entten-tentten-teelika-mentten valitaan Yön ulvoja. Yön ulvoja laskee vaikkapa 30:een, minkä aikana muut menevät piiloon. Voitte sopia etukäteen pelialueen ja että ei juosta, mutta se on turhaa. Tulette juoksemaan henkenne edestä missä sattuu.

Yön ulvojan tavoitteena on saada piilossa olijat kiinni. Kun Yön ulvoja ulvoo verta hyytävästi, piilossa olijoiden on valaistava kasvonsa taskulampulla. Yön ulvoja voi milloin tahansa ulvoa, minkä aikana ei saa juosta pakoon, vaan täytyy valaista kasvonsa. Kun on hiljaista, voit yrittää vaihtaa piilopaikkaa. Kun Yön ulvoja saa jonkun kiinni, myös hänestä tulee Yön ulvoja, joka alkaa jahdata muita yhdesä alkuperäisen Yön ulvojan kanssa.

Lopulta kyykit yksin viinimarjapensaan takana ja koet aitoa pelkoa, kun kaikki muut ulvovat kuin viimeistä päivää ja jahtaavat sinua. Sitten voittekin mennä saunaan, koska nyrjähtäneitä nilkkoja on jo monta ja suurin osa ei uskalla pelata uudestaan.

Yön ulvoja koko perheelle

Esivalmistelut: Peliä pelataan öisin sisätiloissa. Taskulamppuja ei tarvita. Otetaan yksivuotias lapsi, joka on viime aikoina opetellut seisomista, kävelemistä ja puhumista, jolle on puhkeamassa neljä hammasta, jolla on ilmavaivoja, orastava flunssa ja mitä vain muita mahdollisia vaivoja. Peliin voi osallistua yksivuotiaan lisäksi esim. vanhemmat ja sisarukset.
Pelin kulku: Leikitään, että on yö ja nukutaan. Yksivuotias on Yön ulvoja, joka 10-30 kertaa yössä alkaa huutoitkeä noin 100 desibelin voimakkuudella, karjua "Ätä-ätä-ätä, anna!" tai herättää itsensä ja muut millä tahansa muulla tavalla. Voit yrittää silittää, tassuttaa, imettää tai mitä vaan - mikään ei auta.

Lopulta tuijotat lasittunein silmin seinään ja toivot, että saisit nukkua edes tunnin. Saatat ynistä hiljaa "ätä-ätä-ätä".

Zombie tuli taloon

Esivalmistelut: Pelataan muutama yö Yön ulvojan perheversiota. Jos et muista kuinka monta yötä on takana, se on hyvä lähtökohta.
Pelin kulku: Äiti saa olla Zombie. Todennäköisesti hän on tässä vaiheessa luonnostaan puolikuolleen hirviön näköinen: silmät punoittavat, kuolaa valuu suupielestä ja tukka harottaa likaisena. Zombie vaeltaa horjahdellen ympäri asuntoa ja örisee. Hän haluaisi purra kaikilta päät poikki, mutta päivänvalo suojelee muita.

Peliä pelataan niin kauan, kunnes Zombie saa päiväunet, suklaata tai on taas ilta.


Mikä on teidän perheenne suosikkipihapeli?

Lahja, jota kukaan ei halunnut

Nauravaisen 1-vuotissynttäreiden kunniaksi oli tarkoitus tehdä kunnon materiapostaus, minne olisin listannut parhaat joulu- ja synttärilahjat vinkiksi, jos sen ikäiselle olet ostamassa jotain. Mutta mutta... Osa leluista on luonnollisesti kadonnut jo jonnekin. Voimakasta kassialma-viettiä tunteva Touhukas on ollut hyvin kiinnostunut siskonsa leluista, erityisesti siinä mielessä, että hän pakkaa niitä erinäisiin nyssäköihin, jotka päätyvät en tiedä minne. Yritin myös etsiskellä tuotekuvia netistä, mutta ei siitäkään tullut mitään. Postauksen piti päättyä hauskasti siihen tyyliin, että Nauravainen sai myös lahjaksi siirron äidin kainalosta pinnasänkyyn. Siitä siis lisää, vaikkei se hänen suosikkilahjansa tainnutkaan olla.

Kuten arvelinkin, edellinen unikouluyritelmä vei meidät ojasta allikkoon. Aikaisemmin Nauravainen ei juuri itkenyt öisin, hän vähän ynisi ja kahisi, ja voilà - tissi ilmestyi suuhun. Unikoulussa Nauravainen oppi, että kun alkaa huutaa täysillä, niin lopulta tissi ilmestyy suuhun. Siis yöimetys on jatkunut. Sitäkin ärsyttävämpää on oikeastaan ollut se, että Nauravainen havahtuu joka ilta aika tarkkaan klo 22:08 eikä oikein nukahda sen jälkeen uudestaan, paitsi minun sylissäni sohvalla tai jos menin viereen nukkumaan. Hän nukahtaa yöunille yleensä noin klo 20:30. Voitte erotuksena laskea siitä Miehen ja minun yhteisen ajan, josta tietenkin vähennetään Bloggerin uumenissa haahuilu.

Nyt sitäkään yhteistä aikaa ei ole. Olen nimittäin siirtynyt taas Nauravaisen kanssa alakerran äänieristettyyn koulutustilaan illaksi ja yöksi. Nauruski nukkuu tänä yönä kolmatta yötään pinnasängyssä. Illan ensimmäinen nukahtaminen on tapahtunut kolme kertaa ennätysajassa, alle 5 minuutissa ilman mitään protestointia. Käsittämätöntä! Muuten eka yössä ei ollut paljon hurraamista, toinen yö meni jo selvästi paremmin. Muutamia heräämisiä oli (10?), erityisesti klo 03-05 aika oli levotonta. Olen antanut pari kertaa maitoa, vaikka ei hän sitä tunnu edes kaipaavan. Tämä tyttö ei muuten syö tuttia ollenkaan, joten lohdutuskeinot ovat vähäiset.

En tälläkään kertaa odota, että asiat muuttuvat kuin taikaiskusta. Jos joistain iskuista voi olla unikouluasioissa varma, niin takaiskuista. Muutos on kuitenkin käynnistetty! Ehkä parin kuukauden päästä voin täällä paukutella henkseleitäni, että nyt nukutaan ja nukutaan! Ensi viikolla viimeistään koulutusyksikkö siirtynee yläkertaan. Tässähän saattaa jopa laihtua, kun en puputa jotain koko iltaa, OMG. Ja ajatelkaa, tuolla kauniissa kaapissa on puoliksi syöty kohvehtirasia, johon en voi koskea, koska hampaat on pesty! Tämä sääntö ei enää päde klo 04 jälkeen, jos lapsi toistuvasti itkee, toim. huom.

Peukut pystyyn!

Takkis

Kotikierroksella olen esitellyt keittiön komentokeskuksen, Touhukkaan tuunaaman makuuhuoneen ja rappukäytävän vieläkin kesken olevaa remonttia. Tässä muutama kuva talon alimmassa kerroksessa sijaitsevasta takkahuoneesta eli takkiksesta.

Takkiksella paistetaan joskus makkaraa, majoitetaan vieraat tai mekastavat unikoulun oppilaat ja opettajat. Äänieritystys on erinomainen: takkiksella on pidetty mm. juhannusdiscoa, kun raskaana oleva minä ja Touhukas nukuimme tyytyväisenä kerrosta ylempänä. Lisäksi täällä on puuskutettu ja karjuttu hengitelty kynttilöiden valossa muutama tunti supistuksia ennen pikaista siirtymistä synnytyssaliin.

Toissa kesänä poistimme seinää kiertävät palapeilit ja maalasimme masentavat mäntypanelit valkeiksi. Lopuksi huoneeseen on kannettu sekalaisia huonekaluja, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa mistään muualtakaan, ja lopputuloksesta on tullut mukavan leppoisa. Koristeellinen kaappi seinällä on Miehen isän tekemä saranoita ja avainta myöten, se on mielestäni talon kaunein kapistus. Takan päällä olevilla suksilla on sivakoinut aikanaan Miehen ukki.

Maitobaarin uudet aukioloajat

Olen lukenut kirjoja ja vilkuillut Valeäidin vinkkilistoja. Olen ymmärtänyt, että homma on ihan itse ohjattu väärille urille jo alkumetreillä. Mutta on niin mukavaa köllöttää, kuunnella unisena tuhisevaa vauvaa ja ehkä torkahtaa itse... Olen toisaalta miettinyt, että vauvan paikka on turvassa äidin kainalossa ja todennut, että keskellä yötä tissin tarjoilu ei ole haitannut unia, vaan kohta on vuosi nukuttu oikeastaan aika hyvin.

Valeäidin vinkkilistalla oli tämä artikkeli, jonka nähdäkseni tärkeimmät pointit vapaasti referoin ja suomennan:

• Dr Jay Gordon suosittelee tätä metodia yli vuoden ikäisille lapsille.
• Valitaan joku 7 tunnin pätkä, joka on yö (esim. klo 23-06). 
• Ensimmäinen kolmen yön pätkä: ennen yötä (eli klo 23) annetaan maitoa ja halimista tarpeen mukaan. Vauva saa nukahtaa tissille. Kun on yö ja vauva heräilee, hänet herätetään hereille asti ja sitten otetaan syliin, syötetään ja silitellään, mutta ei anneta nukahtaa tissille vaan lasketaan hereillä takaisin nukkumaan ja autetaan uneen. Luvassa huutoa.
• Toisen kolmen yön pätkän aikana ennen yötä sama juttu kuin edellä. Kun on yö ja vauva heräilee, hänet herätetään, otetaan syliin ja halitaan, mutta ei anneta maitoa. Jälleen kerran lasketaan vauva hereillä pötköttelemään ja hakemaan unta. Luvassa vähän vähemmän huutoa.
• Seuraavan neljän yön aikana yöllä vauvaa ei oteta syliin tai ruokita, vaan jutellaan lempeästi (vain hetken aikaa) ja vähän silitellään, jos tarpeen. Toivottavasti ei niin paljon huutoa enää.

Touhukkaan unikoulusta minulla on huonoja muistoja. Paljon huutamista (viikkoja ja viikkoja), ja vähän tuloksia. Yösyöminen lopulta jäi ja pinnasänkyynkin hän siirtyi, mutta kaikesta siitä itkemisestä ja myös vanhempien väsyneestä karjumisesta jäi huonot fiilikset. Touhukas söi yöllä 1-2 tunnin välein noin 4 kk iästä eteenpäin ja mä olin aivan hajalla, joten muutosta oli pakko hakea vaikka se tuntui pahalta.

Nauravaisen unikouluun olen miettinyt seuraavia tavoitteita:

• Rakkaalla lapsellamme on järkyttävän kova ääni. Kun hän on illalla tai yöllä herännyt, olen sännännyt tissi ojossa äänenvaimentimeksi, ettei isosisko tai Mies herää. Yllättäen hän ei osaa nyt nukahtaa itse. Tätä pitää harjoitella.
• Alkuun pidän Nauravaisen vieressä, häntä ei viskata heti pinnikseen. Hän ei syö ollenkaan tuttia tai tuttipulloa eikä ole ottanut myöskään unilelua lohduksi. Haluan että rakas, vaikkakin inhottava äiti on edelleen vieressä, vaikka palvelun taso yöllä heikkenee.
• Jossain vaiheessa pinnasänky on tämänkin lapsosen kohtalo, muuten hän konttaa puoliunessa joku yö pää edellä lattiaan.
• Jos unikoulu ei lähde putkeen, niin yritetään myöhemmin uudestaan. Onneksi unikoulut ei onnistu koskaan eka kerralla, ainakaan meillä. 
• Mies aktivoidaan jossain vaiheessa talkoisiin, alkuun mä olen ope.
• Mua vähän tuossa metodissa arveluttaa se, että mistä lapsi tietää, milloin on yö ja milloin ei, mutta toisaalta se on ihan sama, koska itseni tuntien en kuitenkaan pysy johdonmukaisena vaan tulee se yö, kun tökkään tissin suuhun, kun en vaan jaksa halitella ja säätää. Yösyömisen lopettaminen ei muutenkaan ole pakollista. Jos Nauruski ei rauhoitu muilla keinoin, maitoa tulee myös yöllä. Ensin kuitenkin koitetaan paijausta ja syliä.

Vajaa viikko sitten otin puolen tunnin tirsat tyttöjä nukuttaessa ja kun oma uniaika oli vihdoin käsillä, päätin että tänään on hyvä aika aloittaa unikoulu. Kys. artikkelin lukemisesta ei ollut täysin selkeitä muistoja, ja siirryin suoraan tuohon keskivaiheeseen eli ei mitään maitoa. Kyllä, huudettu on. Kolmas yö oli kauhein. Neljäntenä ja viidentenä yönä hän nukahti jo monta kertaa ihan itsekseen. Edistystä? Ehkä.

Vikonloppuna lähdetään reissuun ja sen jälkeen tulee rakkaita ystäviä kylään, ja nukutaan muutama yö poikkeusjärjestelyillä (tungetaan 2 kolmevuotiasta ja 2 vauvaa huoneeseen, ovi kiinni ja skumppapullot pöytään! toiveajattelua...). Eli pian saa aloittaa unikoulun alusta ja sitten voin seurata Tohtori Jayn ohjeita systemaattisemmin. 

Wish me luck.