Rakas ystävä on ollut hyvä syy käydä Englannissa usein. Villeinä nuoruusvuosina tuli keskityttyä pubikulttuurin saloihin ja shoppailuun, ja tulipa kerran käytyä
New Forestin metsäisissä maisemissa. Siellä tein sympaattisen bed&breakfastin kylppärin kanssa erityisen läheistä tuttavuutta. Kokolattiamatto ja ruusutapetti kylppärissä, niitä en unohda koskaan.
Lapsi tai kaksi oli tällä kertaa mukana neljättä kertaa. Jokainen reissu on ollut erilainen: omalla tavallaan hyvä ja jollain tavalla tietysti rasittavakin. Onneksi vatsatautia on ollut vain tuon yhden kerran, eikä krapulakaan ole viime vuosina päässyt vaivamaan.
 |
| Entinen lähipubi (pubi on vielä paikoillaan, koti muutti majaa) |
Ensimmäisellä reissulla Touhukkaan ollessa 8 kk ikäinen oli valloillaan sikainfluenssahysteria. Mies vähän vastusteli lähtöämme, itsekin pienesti jännitin, mutta ajattelin, että onhan tautia jaossa kotimaassakin, joten mennään ja eletään tätä elämää! Käsidesin kanssa läträsin enemmän kuin ikinä aiemmin, ja hengissä selvittiin.
 |
| Touhukas tuttisuuna |
Talon oma vauva ei ensimmäisen reissun aikana juuri liikkunut, Touhukas sen sijaan jo mönki ahkerasti. Toinen ystäväni koirista murisi muutaman kerran mönkivälle Touhukkaalle, kun hän lähestyi toista vauvaa. Moinen käytös hieman huoletti. Myöhemmin koira on näyttänyt todelliset karvansa: hän suojelee lapsia. Raukka luuli, että Touhukas yritti syödä vauvan. Ei koira täysin väärässä ollut, mitä 8 kk vanha ei suuhunsa laittaisi. Tällä viimeisellä reissulla koira mm. tuli hätiin, kun vanhemmat hypyyttivät kuopustaan ilmaan ja tyyppi kirkui riemusta. Koira oli vahvasti sitä mieltä, että nyt se lapsi maahan,
thank you very much.
 |
| Tärähtänyt kuva ja lapsi sekä uskollinen vahtikoira |
Viimeisimmillä reissuilla en ole käsidesipulloa ehtinyt kovin usein avata. Eikä ole ollut mahdollista estää pöpöjen leviämistä muillakaan tavoilla, vaikka ensimmäisinä päivinä vähän yritin. Varsinkin pienet tytöt laittoivat suuhunsa kaikenlaista, joka oli ollut toisen lapsen tai koiran suussa, lattialla tai maassa. Se mikä ei tapa, pari yötä valvottaa, ja sitten pyyhitään neniä, semmoista se on. Päiväkodista on joka tapauksessa tulossa syksyn flunssacoctail pian jakoon, joten samapa tuo, mikä basilisko osuu kohdalle.
 |
| Meen Lontooseen ja otan tatskan, niih! |
Kuten
Nunju kommentissaan totesi: kun äidit ei stressaa, on lapsetkin rennompia. Niin totta! Kun siellä ja meillä on tosi erilaiset rytmit ja ruokailutavat, niin kaikille on helpointa, kun jokainen joustaa jostain kohdasta. Vaikka valkoviinilläkin oli osuutta asiaan, niin tällä kertaa en jaksanut pitää kiinni päivärytmistä tai nipottaa ylenmääräisestä välipalojen napostelusta, ja se taisi auttaa. Tapasin reissun jälkeen hirmuisen hauskan ja valloittavan
LQ:n kahvikupposen äärellä, ja myös hänen kanssaan todettiin, että ei sitä ikinä minnekään pääse tai voi asioita tehdä, jos haluaa toteuttaa 100% tuttua rutiinia. Muutamana iltana reissussa oli kovaäänistä protestointia uniaikaan, vaan ei se pitkään kestänyt, kun energia oli käytetty päivän touhuissa.
 |
| Hei me lennetään (ja vasta kohta huudetaan)! |
Ensi vuonna taas uudestaan!
No nyt en sitten tiedä, kummasta olla kateellisempi - siitä, että treffasit LQ:n vai tuosta reissusta.
VastaaPoistaSovitaan että fifty-sixty ja sit vielä joku 100% päälle silkkaa iloa teidän puolesta. Kuulostaa olleen huippureissu!
Toi rutiineista joustaminen on minustakin olennaista - me tosin päästiin lapsen kanssa vain Turkuun, mutta päätin jo etukäteen, että jos muksu syö koko päivän vain välipaloja, syököön, kunhan on kivaa. Homma meni aika hyvin.
LQ:n tapaaminen oli erittäin piristävä juttu, reissun jälkeen tulee usein väsymys ja jonkinlainen melankolia harmaan arjen kohtaamisesta.
PoistaOllaan tasoissa, mä kadehdin Turkua ja Täti-ihmisen pastatarjoilua tyylikkäässä kodissa. :)
Voi vitsi, mä ehdin kans ajatella että tuossa Jennin ja LQ:n seurassa olisi varmasti ollut kivaa! :) Mulla ja taaperolla on takana viikonloppumatka kotimaassa. Ajomatka väsyttää ja tavaroitten purkaminen paikoilleen ketuttaa mutta plussan puolella ollaan silti reilusti. Siellä kohteessa meitä oli kovasti odotettu, lapsi viihtyi ja äitiä hemmoteltiin hyvällä ruualla, viinillä ja jaetulla hoitovastuulla. Kyllä kannatti lähteä :) Ja kun matkustamisen makuun on päässyt, niin mielessä siintää ajatus että miksipä ei saman tien ajaisi ensi viikolla vielä Kuopioonkin nautiskelemaan ihanasti jatkuvista kesäisistä päivistä! Hanna
VastaaPoistaOlet sinäkin aika ahkera reissaaja! :D Kun kohde sisältää jaettua hoitovastuuta tai edes vähän apua, niin kyllähän se helpottaa kovasti. Eikä voi vähätellä viinilasillisen merkitystä.
PoistaLaita viestiä, jos alkavalla viikolla liikut täällä päin, olisi mukava törmätä. :)
Ihan pakko vielä uudestaan sanoa, että oli ihan _hirmuisen mukava_ tavata ja siitä lähtien on ollut sellainen olo, että a) milloin nähdään uudestaan, b) miten voitkin olla noin mukava ja c) minäkin haluan asua Kuopiossa! Luulen, että huomenna koittava arki ei tuntuisi yhtään niin ankealta, jos kohtaisin sen sieltä Saaristokaupungin omakotitalon kuistilta käsin. :D
VastaaPoistaMukavaa ja jännää viikkoa teille!
Paljastettakoon rouvalle itselleen ja muillekin, että ajattelin LQ:n olevan pohdiskeleva ja ehkä hieman hiljainen tyyppi. Ja mitä vielä: pulppuilevaa naurua, jutustelua ja positiivista energiaa säteilevä ihana pakkaus*! :D Todellakin nähdään jossain päässä uudemman kerran!
Poista* Tämä kuvaus muuten sopisi mainiosti myös Liinaan.
Joo, live-treffit ovat todellakin bloggaamisen suola!
<3 <3
Hih, tämä oli jännä lukea. Mutta oikeastaan en ole yllättynyt, sillä tiedän, että blogini on aika erilainen kuin millainen olen "livenä". Blogi on sellainen sisäisten tuntojen kaunistelematon tynnyri, mutta kasvotusten saatan olla juuri tuollainen kuin kuvailit. Ja usein olenkin. Ellen sitten ole noussut väärällä jalalla tai ellen ole muuten tympääntynyt ja kyllästynyt... Sellaistakin sattuu, tosin lähinnä kotioloissa. :)
PoistaHmm... joudun ehkä jossain vaiheessa kirjoittamaan tästä asiasta, mutta täytyy vielä vähän miettiä...
Ja yhdyn tuohon, että live-treffit ovat bloggaamisen suola! Tosin minulla on niitä takana tasan nuo yhdet ja taitaisin olla hieman arka lähtemään ainakaan isommille treffeille. :)
Kävin vuosia sitten nettitreffeillä sähköpostittelujen jälkeen, ja ei kyllä ikinä voi tietää, millainen tyyppi sieltä viestien takaa löytyikään. :D Romanssia niistä ei syntynyt, paitsi sushiin, jota nautimme eräillä treffeillä.
PoistaTämän historian valossa ajattelen blogituttujen live-treffailua niin, että onpa ihanaa, kun ei tarvitse tehdä vaikutusta tai odottaa, että siitä syntyisi jotain loppuelämän säpinää ja suurta rakkautta. Voi olla vaan, ja jos synkkaa niin loistava juttu, ja jos ei, niin tuskin kahvihetki tai muu treffaustapa voi kovin pahasti mennä pieleen.
Nettideitit... Hui!
PoistaYritin tässä miettiä ja sä taisit olla toka henkilö ikinä, johon olen tutustunut netin kautta ja sitten tavannut livenä. Eka oli Etelän mies. Toistaiseksi siis onnistumisprosentti 100! :D
:D
PoistaHih, mä oon tavallaan aika huithapelina liikenteessä noitten kanssa ja paljon ollaan yleensä liikenteessä. Harvemmin pitempiä reissuja ja ne tehdään omalla painollaan. Mutta 2-3 yötä poissa kotoa on maksimi. Sitten kaipaa jo omiin tiloihin.
VastaaPoistaVaan onpa hauskaa, että tapasitte LQ:n kanssa! Oij, ootte varmasti tosi kivoja molemmat. :)
Me oltiin 4 yötä reissussa, ja se on sopiva. Sitten on jo kiva palata omiin kuvioihin ja antaa hengähdystauko myös kyläpaikkaan.
Poista:)
Hienoa, että reissaat lastenkin kanssa! Mä en ole nyt kauheesti reissaillut, kun mulla ei ole autoo (eikä korttii), ja vähän kuitenkin olen liian mukavuudenhaluinen lähteäkseni 4 lapsen kanssa bussilla johonkin kauemmas :D Ehkä sitten kun pienemmätkin on vähän isompia - tai sitten että jakaa tätä porukkaa eri reissuille tai jotain...
VastaaPoistaNeljä lasta on kyllä aikamoinen joukkue! Tokihan vanhemmat jo osaa ja tajuaa paljon, mutta onhan siinä kädet täynnä, jos pienemmät koheltaa kovasti. Jotenkin lapset matkustaessa ymmärtää, että nyt on vähän erityinen tilanne, ja täytyy käyttäytyä. Kyllähän bussilla pääsee käymään vaikka jossain lähempänä, voi vähän testata konseptia. ;)
PoistaMinä en ehkä ihan heti vapaaehtoisesti lähtisi poikien kanssa matkustamaan lentokoneella niin, että olisin seurueen ainut aikuinen - ellei sitten olisi joku oikein mieluisa kohde! Ja sehän teillä näytti olevankin. :) Tai no joo, ehkä viime aikoina on ollut sellaisia merkkejä, että näistä saattaa tulla ihan ihmisiä vielä, ja että ehkä hiukseni eivät sittenkään harmaannu ennen neljääkymppiä... ;)
VastaaPoistaOi, olipa varmasti kiva tavata LQ, mitäs muuta voi tulla kahden noin huipputyypin tapaamisesta kuin huipputapaaminen! :)
Vaikuttaa siltä, että viime aikoina monet ovat treffailleet bloggari-siskojaan siellä sun täällä, ja kivaahan se on! :)
Poista