Autiot rannat helisevät

jäiden lähtöä

Taivas harmaa

kuin pyykissä värjääntynyt sukka

Yksinäinen lokki liitää läpi tuulen

Vesirajassa kasoittain

Tapio Wirkkalan lasia

 

Minun sukuni

elää elämänsä pohjamutia kyntäen

saappaat sonnassa vaeltaa

läpi murheellisten laulujen maan

minun sukuni

painavin askelin kulkevaa kansaa

Mutta sielunsa hartioilla heillä on

keveät siivet

Kohti korkeuksia kurkottavat

mutaisen maan yli

näkymätöntä tavoitellen

Minun sukuni

elämälle vieras, tuttu unelmille

Mutta kun kokoontuvat yhteen

heidän laulunsa on vahva

ja onnellinen

kauas kantava

Minun sukuni

syvien vesien, kirkkaiden lähteiden,

sateen kyynelten suku

Ilma on kylmä

 Järvi on jäätymässä

Viiltävä viima puhaltaa ulapalta

Hyiset aallot huuhtovat rantaa

kiviä, heiniä, oksia

Pian kaikki hiljenee

pysähtyy

Mutta vielä vähän aikaa

luonto tekee taidettaan rannoilla

niin kaunista

Ihmeellistä.

 

Elokuun hämärät illat

tummat päilyvät veet 

metsissä lintujen laulut

ovat jo hiljenneet.

Kesä on vielä tässä

illassa lämpimässä

vaikka jo laulua syksyn

tuuli kuljettaa...