Toivoisin sinulle valon

 

Sinulle tahtoisin antaa

kevään kirkkauden.

Kulkekoon mukanasi

valo ikuinen.

 

Versokoon vihreä toivo

sylistä mustan maan.

Täyttäköön elämän voima

sydämes kokonaan.

 

Suojatkoon enkelten parvi

sinua siivillään.

Paistakoon Golgatan valo

sielusi sisimpään.

 

 

 

 

 

 

Joskus sitä luulee oppineensa jotain

tästä elämästä

Mielen läpi kulkee

 oivalluksen kirkas juova

ja hetken aikaa maailma näyttäytyy

selkeänä, ymmärrettävänä

Huomisen tullessa

ajatusten kehä kiertyy uudelle radalle

eikä enää tavoita

kirkasta kohtaa

Se mitä eilen elämästä ymmärsi

on tänään tajuamatonta

Mikä kirkasta oli

peittyy tänään sumuun

Elämä koostuu hetkistä, välähdyksistä

Verhon heilahduksen verran

voi joskus nähdä

esiripun taakse

Ja matka jatkuu

Kirkkaudesta kirkkauteen