Tänä päivänä kun syysaurinko paistaa

minä unohdan

 kaikki jäytävät, piinaavat huolet

heitän taakan selästäni

ja lasken sen viereeni.

Nojaan selkäni

keltaisen koivun runkoon

ja suljen silmäni

kerään mieleni täyteen valoa

varastoin itseeni syksyn viimeisen lämmön.

Eikä se haittaa

että tiedän taakan odottavan

ihan lähellä

Sillä nyt

olen murheista tyhjä

ja aurinko paistaa

sieluni pohjaan asti.