Haluatko olla tänä vuonna ihan tavallinen sinä?

Sellainen joka riittää itselleen

huononakin päivänä

Joka ei tavoittele taivaita itsensä kustannuksella

Joka löytää ilon siitä mitä jo on

eikä jostakin mitä ehkä voisi saada

kun tarpeeksi yrittäisi

Haluatko tänä vuonna olla tavallinen?

Pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa

Ihan tavallista ruokaa

Siivoilla vähän sieltä ja vähän tuolta

Ei täydellisesti koko taloa

Komentaa lapsia

ihan tavallisen äidin tapaan

Olla onnellinen teineistä

niistä tavallisista

jotka joskus tekevät jotain ja välillä eivät mitään

hyvässä ja pahassa

On liian helppoa yrittää aina enemmän

Kuvitella että onni löytyy vasta

Kun on muuttanut itsensä sopivaksi siihen muottiin

jonka on itselleen vähitellen rakentanut

Minä haluan tänä vuonna olla tavallinen

Ole sinäkin

Yhdessä voimme purkaa pois vaatimusten rakennelmia

toistemme hartioilta

 

Sinä aamuna lintu ei enää laulanut
ja taivas oli tyyni
kuin tuulta ei olisi koskaan ollutkaan
Hän oli mennyt
Tiesin sen nyt eikä ajatus ollut vaikea

Jokainen meistä lähtee ajallaan
sinäkin
minäkin
Jokainen laulu loppuu kerran
ja aina joku jossain itkee ikävää

He sanoivat että elämä jäi kesken
Mutta kuinka voi kulkea
jos polku loppuu

Sinä aamuna
kaikki oli valmista
Hiljaisuus puhui enemmän
kuin mitkään sanat milloinkaan

Mutta jostain kaukaa hiljaisuuden takaa
helkähti pois lentävän linnun
onnellinen liverrys

 

2 vuotta

 
Niin on taas kulunut aika. Tuulenlaulu täyttää kaksi vuotta. En järjestä arvontaa, en ilotulitusta enkä juhlaliputustakaan. Olen vain onnellinen ja kiitollinen. Kirjoittaminen on matka joka jatkuu.

 Kiitos sinulle joka käyt täällä lukemassa, kiitos jokaiselle teistä. Olen kuullut että runoni lohduttavat ja antavat voimaa. Toivon niin käyvän jatkossakin. 

Iloa ja valoa toivottelee

Suvi

Talven ihmeellinen hämärä valo;

jotakin harmaan, purppuran ja sinisen väliltä;

asuu lumen peittämällä pihamaalla 

tihenee puiden alla

ja talon varjoisissa nurkkauksissa

Kuuletko tiukujen helinän jostakin kaukaa?

Talven taika soi

helisee hangen jääkiteissä

Metsästä kuuluu laulua:

Pakkaskeijun ohut ääni

helkkyy runkojen lomassa

...tai ehkä se onkin tuuli

joka rauhattomana vaeltaa kuusikossa

Minä onnellinen!

Mikä ihana satumaa

vain oven avauksen päässä

tästä niin tavallisesta arjesta.

Minun sukuni

elää elämänsä pohjamutia kyntäen

saappaat sonnassa vaeltaa

läpi murheellisten laulujen maan

minun sukuni

painavin askelin kulkevaa kansaa

Mutta sielunsa hartioilla heillä on

keveät siivet

Kohti korkeuksia kurkottavat

mutaisen maan yli

näkymätöntä tavoitellen

Minun sukuni

elämälle vieras, tuttu unelmille

Mutta kun kokoontuvat yhteen

heidän laulunsa on vahva

ja onnellinen

kauas kantava

Minun sukuni

syvien vesien, kirkkaiden lähteiden,

sateen kyynelten suku

Tänä päivänä kaikki on tässä.

Oman paikkani elämässä

minä löysin, ja sen tähden juuri

sydämessäni riemu on suuri.

Pihanurmikko varpaiden alla,

poutapilviä taivahalla,

elo kevyt ja onnellinen.

Minä kiitän ja iloitsen!

Sataa.

Vesipisarat soittavat järven pintaa

Rannalla istuu joku

lyhty vierellään

yksin.

villisorsan huuto

kaikuu kaislikossa

Harmaa taivas

kohtaa

harmaan maan

Kesä on tulossa

Onni.