Uutta kohti

Nyt on sellainen fiilis, että joulun saisi siivota tästä talosta, pakata kaikki joulun

liittyvä laatikkoon ja

aloittaa uutta vuotta ihan puhtaalta pöydältä. Tosin voi olla, että muu perhe on

eri mieltä, mutta montaa päivää en jaksa näitä koristeita enää katsella.

Kynttilät ja muutamat tunnelmavalot saa kyllä vielä jäädä tätä talven pimeyttä torjumaan.

Ennen tämän joulun pois paketointia on ihan pakko vielä näytää teille ehkä

kauneimmat koskaan kutomani villasukat.

Malli on sama kuin muutama postaus sitten esitellyissä sukissa, mutta

näissä nämä värit on vaan niin kauniit.

Nämä sukat pääsivät kuviin vasta nyt, koska ne olivat paketissa menossa ihanalle 

siskolleni lahjaksi. 

Täällä muun perheen joululoma on sujunut melko rauhallisissa tunnelmissa. Isommat lapset ovat kukin vuorollaan

olleet menossa serkkujen ja kavereiden luona sekä mummolassa. Keskimäärin kaksi lasta

kerrallaan on ollut kotona meitä vanhuksia viihdyttämässä. Nuorin on vielä 

tiiviisti kotona. Tänään ihmettelin ihan toden teolla, kuinka olen selvinnytkään

jo kolmesta kaksi vuotiaasta... Kaiken ihanuuden, hellyyden ja reippauden lisäksi kuopuksen minä itse- ja ei-tai en-vaiheet on nyt pahasti päällä ja meinaa uuvuttaa tämän äidin ihan totaalisesti. Onneksi akut latautuu itselläkin 

kohtalaisen helposti. Joskus sitä tosin kaipaa hiljaisuutta, yksinäisyyttä ja rauhaa, ihan täällä kotona.

Näillä kuitenkin mennään ja ehkä minäkin selviän tästä kahden vuoden tahtotilasta

kunnialla. 

Uutta vuotta kohti mennään mieli avoinna ja ehkä hiukan jännittyineinäkin.

Sitä ei koskaan tiedä mitä vuosi tuo tullessaan. Sen verran ainakin

ensi vuodesta tiedän, että siipan uusi levy ilmestyy alkuvuodesta ja sitä ainakin

odotan. 

Iloa riittää vielä tällekin vuodelle!!!

Hanna