Vielä (ainakin) yksi viltti

Huomisen isänpäivän kakku on jo lähes valmiina jääkaapissa odottamassa viimeistä silausta. Koti on eilen siivottu ja tänään olen saanut nauttia vapaapäivästä. Kävin pikaisella kävelyllä lähimetsässä juuri ennen pimeää ja matkaan tarttui hyvin pieni kuusi, johon ripustin valonauhan ja nostin koko komeuden lipaston päälle. 

Joskus on jouluttanut jo ihan kunnolla näin marraskuun alkupuolella, mutta sitä tunnetta saa näköjään tävä vuonna vielä odottaa. Josko se joulufiilis ehtisi löytyä, onhan jouluun vielä 44 yötä!

Oman joululistani löysin jälleen spotifysta ja kyllä niihin lauluihin kiteytyy meidän perheen joulu!!!

Käsityörintamalla sattuu ja tapahtuu, vaikka elämässä muuten olisikin kohtalaisen tasaista. Sain juuri valmiiksi tilatun viltin, samanlaisen kuin itselleni tein (mani näet edellisessä postauksessa). Tähän vilttiin tilaaja valitsi vaalenapunaisen langan, joka olikin oikein hyvä valinta. Lanka oli juuri tullut uutuusvärinä Paapoon.  Alize Country-langan perään on monet kyselleet, joten sitä löydät täältä!!! 

Puikot on tässäkin viltissä olleet kokoa 20 ja silmukoita loin 43. Lankaa meni 10 kerää yhteensä!

Helmineuleena kudottuna vilttiin tulee kiva kohokuvio, joka omaa silmää miellyttää kovasti!

Tähän vilttiin riittää, kun osaa kutoa oikeaa ja nurjaa vuorotellen ja seuraavalla kerroksella taas päinvastoin! Ei kovin vaikeaa, eihän! Paksulla langalla valmista tulee nopeasti.

Lauantai-ilta jatkuu tästä sujuvasti lautapelin ja saunan merkeissä!

Ja huomenna juhlitaan isänpäivää.

Omalleni vien kynttilän haudalle...

♡

Hanna

Viltin alla!

Niin kauniina, mutta melko kylmänä valkeni tämä päivän. Unta onneksi riitti oikein hyvin kellojen käännöstä huolimatta ja se on vain hyvä, sillä edessä on jälleen pari yötä toisten unien valvomista.

Ennen yövuoroja yritän muutenkin rauhoittaa päivää ja säästellä voimia, vaikka nukun toki pienet unet vielä alkuillasta.

Aamusella käytiin kuopuksen kanssa pienellä metsälenkillä tuossa lähimetsässä. Nautin niin auringon kirkastamasta sinisestä taivaasta ja metsän rauhasta. Kalliot, kivet ja kaatuneet puut luovat pienelle matkaajalle mitä mahtavimmat kiipeilytelineet, parempia saa kyllä hakea! Kunhan vaan äidin uskallus riittää ja pystyn toisinaan katselemaan muualle hurjien yritysten aikaan, sen verran hurja on nuorimmainen noissa kiipeilyhommissa.  

Esikoinen saapui muutaman viikon reissultaan vihdoin perjantaina kotiin. Tuo kaksiviikkoinen tuntui minusta ainakin kahdelta kuukaudelta, mutta reissu oli ollut antoisa ja äitikin sai huomata, että kyllä nämä poikaset vaan maailmallakin pärjää!

Itse olen keskittynyt vapaa-ajalla lähinnä kutomiseen. Puikoilta on putoillut valmista tuon tuosta ja viimeisin valmiiksi saamani työ on herättänyt ihastusta koko perheessä. Kudoin nimittäin olohuoneeseen viltin viileitä iltoja silmällä pitäen. 

Lankana tässä viltissä on Alize Country ja puikot on kokoa 20. Viltin tein helmineuleena ja vaikka se on kovin tiiviin näköistä neulosta, on se kuitenkin se verran väljää, että sormi tulee helposti silmukoiden lävitse. Silmukoita loin 43. Isoilla puikoilla valmista tuli todella nopeasti. Ja tähän vilttiin riittää, että osaa kutoa oikeaa ja nurjaa, joten helpolla saa kaunista!

Kokoa viltillä on noin 130 x 85cm ja lankaa meni kaikkiaan 10 kerää.

Viltistä tuli ihan hirmu ihana. Niin lämmin se on, sillä langassa on 20 % villaa. Väriksi valikoitui kaunis vaalean harmaa! Langat ja puikot tilasin Paaposta! 

Vaikka viltti onkin melko pieni, on se juuri sopivan kokoinen heitettäväksi syliin sohvalla istuessa ja johan alkaa viluiset varpaat lämmetä. 

Sopivan kokoinen se on myös pikkuihmisen kääriytyä siihen sisälle, silloin kun paleltaa.

Tällä hetkellä puikoilla on jo jotain joulupakettiin. Saapa nähdä nähdäänkö niitä täällä ennen joulua, vai vasta joulun jälkeen...

Mites siellä? Joko on joulu ja joululahjat mielessä?

♡

Hanna

Ommellen

Ja niin tuli ja meni pääsiäinenkin ja jälleen ollaan arjen syrjässä kiinni!

Ihana pääsiäinen olikin ja vaikka olinkin vain kolme päivää vapaalla, tuntui töihin palatessa kuin olisi ollut kokonaisen viikon poissa. Hyvin siis sai taas pään nollattua ja mielen virkistettyä!

Vapailla sain myös valmiiksi kuopukselle legginssit ja puseron, jotka puolivalmiina odottivat sopivaa hetkeä valmistuakseen. Pääväri on jälleen talvitrikoota marjapuuron sävyssä ja harmaat puputehosteet jämiä tekemästäni tunikasta!

Väriyhdistelmä saattaa olla kyllä hiukan kyseenalainen, sillä ainakin siippani mielestä Suomen vankiloissa vangeilla on juurikin tuon väriset vaatteet... tiedä häntä, kun en ole liiemmin vankiloissa vieraillut.

Polvipaikkalegginssit on kyllä aivan ylisöpöt ja niihin ihastui myös poika, joka toivoi pääsevänsä äidin mukana kangaskauppaan valitsemaan itselleen myös kankaat polvipaikkahousuihin.

Tänne (klik) suuntaammekin sopivan hetken koittaessa.

Ihastuin näissä housuissa itse myös pitkiin resoreihin!

Ihan ei kohdannut minun ajatukset kankaan riittävyydestä ja kankaan todellisesta määrästä ja siksi myös puseron hihat saivat omat tehosteensa puputrikoosta. Mutta jos ei kerro sitä kenellekään, tuskin kukaan edes hoksaa, että siinä kohtaa hihoja kangas loppui kesken.

Paapiin kaavakirja lapsille-kirjasta on kaavat myös tähän settiin ja oli kyllä ihana ommella, kun palaset natsaavat juuri niin kuin pitää! Aiemmin en ole juuri kaavoja käyttänyt vaan vähän sinnepäin leikannut valmista vaatetta apuna käyttäen ja silloinhan palat eivät ole olleetkaan millilleen vaan enemmänkin suunnilleen. Kelpo hankita siis oli tuo kirja!

Saumuri ja ompelukone on siis jälleen nostettu keittiön pöydälle ja jotain muutakin valmistui tämän setin jälkeen. Vilahduksen siitä ovat ehkä jotkut nähneet Instagramin Storyssa tai kuopuksen päiväkodissa ;)! Ehkäpä pian saan senkin kuvattua teille.

Kuopus on asuunsa enemmän kuin tyytyväinen, kuten kuvasta näkyy. Ja näkyy muuten myös nauttivan roolistaan mallina! 

Inspiroivaa loppuviikkoa sinulle!

Hanna

Joulumuistaminen ja ohje keksileimasin pikkuleipiin

Heti kättelyssä varoitan, että jos olet kuopukseni päiväkodin ope tai poikien

opettaja, jätä tämä postaus lukematta, sillä se sisältää juonipaljastuksia 😃!

Aina näin joulun alla sekä keväällä ennen kesälomaa on ajankohtaista

miettiä jotakin pientä muistamista opettajille ja päiväkodin opeille kiitokseksi kustakin lukukaudesta.

Muistamisen on mielestäni kiva olla jotain itse tehtyä, enkä halua täyttää opettajien hyllyjä millään turhanpäiväisellä vaan jollain, jonka voi luonnollisesti ottaa käyttöön tai vaihtoehtoisesti laittaa

parempiin suihin!

Yleensä olen muistamisen kanssa myöhässä tai erittäin viime tipassa, mutta tällä kertaa 

sain idean jo näinkin aikaisin marraskuussa ja ehdin vielä testaamaankin idean ennen sitä kuuluisaa viime tippaa! 

Sain viime jouluna lahjaksi kauniin keksileimasimen, jota en kuitenkaan ollut vielä ehtinyt

testaamaan lainkaan. Tämä johtui ehkä siitä, että leimasimen teksti toivotti hyvää joulua ja 

se ei luonnollisestikaan kuulosta kovin kivalta tammikuussa.

Nyt kuitenkin oli parempi hetki kokeilla sitä ja samalla heräsi idea muistamisesta!

Leimasinpikkuleivät

100 g margariinia

100g sokeria

1 muna

2 tl vaniljauutetta (vaniljasokeri käy yhtä hyvin)

0,5 tl kanelia

0,5 tl kardemummaa

2 rkl kermaa

225 g vehnäjauhoja

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi ja lisää muna hyvin sekoittaen.

Lisää vaniljauute sekä kerma ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita hyvin ja laita taikina jääkaappiin noin tunnin ajaksi. 

Kauli taikinasta ohuehko levy jauhotetulla pöydällä ja paina leimasimen kokoisella pyöreällä muotilla tai lasilla taikinastapyöreitä keksejä. 

Nostele pyörylät varovasti pellille leivinpaperin päälle laita pellit n. 10 minuutiksi

jääkaappiin. Pyöräytä leimasin jauhoissa ja  paina sillä kuvio keksien pintaan. Paina 

leimasinta tasaisesti, jotta koko kuvio muodostuu selvästi. 

Paista keksejä n. 175 °C noin 12-15 minuuttia uunista riippuen kauniin vaalean ruskeiksi. Varo paistamasta keksejä liikaa, pinta tummuu helposti liikaa.

Anna keksien jäähtyä hyvin ja paketoi vasta sitten ne kauniisti!

Pussitin keksejä sellofaanipusseihin, solmin pussit kiinni jouluisella puuvillanarulla ja kiinnitin vielä pussiin korkkitarrat toivottamaan hyvää joulua! 

Kaunis, pieni, mutta ajatuksella tehty jouluinen pikkulahja lämmittää toivottavasti saajansa mieltä!

Rauhallista pyhäinpäivä viikonloppua sinulle!

Ja muistathan osallistua edellisen postauksen kalenteriarvontaan, jonne pääset 

T Ä Ä L T Ä ! ! !

♡

Hanna