Viltin alla!

Niin kauniina, mutta melko kylmänä valkeni tämä päivän. Unta onneksi riitti oikein hyvin kellojen käännöstä huolimatta ja se on vain hyvä, sillä edessä on jälleen pari yötä toisten unien valvomista.

Ennen yövuoroja yritän muutenkin rauhoittaa päivää ja säästellä voimia, vaikka nukun toki pienet unet vielä alkuillasta.

Aamusella käytiin kuopuksen kanssa pienellä metsälenkillä tuossa lähimetsässä. Nautin niin auringon kirkastamasta sinisestä taivaasta ja metsän rauhasta. Kalliot, kivet ja kaatuneet puut luovat pienelle matkaajalle mitä mahtavimmat kiipeilytelineet, parempia saa kyllä hakea! Kunhan vaan äidin uskallus riittää ja pystyn toisinaan katselemaan muualle hurjien yritysten aikaan, sen verran hurja on nuorimmainen noissa kiipeilyhommissa.  

Esikoinen saapui muutaman viikon reissultaan vihdoin perjantaina kotiin. Tuo kaksiviikkoinen tuntui minusta ainakin kahdelta kuukaudelta, mutta reissu oli ollut antoisa ja äitikin sai huomata, että kyllä nämä poikaset vaan maailmallakin pärjää!

Itse olen keskittynyt vapaa-ajalla lähinnä kutomiseen. Puikoilta on putoillut valmista tuon tuosta ja viimeisin valmiiksi saamani työ on herättänyt ihastusta koko perheessä. Kudoin nimittäin olohuoneeseen viltin viileitä iltoja silmällä pitäen. 

Lankana tässä viltissä on Alize Country ja puikot on kokoa 20. Viltin tein helmineuleena ja vaikka se on kovin tiiviin näköistä neulosta, on se kuitenkin se verran väljää, että sormi tulee helposti silmukoiden lävitse. Silmukoita loin 43. Isoilla puikoilla valmista tuli todella nopeasti. Ja tähän vilttiin riittää, että osaa kutoa oikeaa ja nurjaa, joten helpolla saa kaunista!

Kokoa viltillä on noin 130 x 85cm ja lankaa meni kaikkiaan 10 kerää.

Viltistä tuli ihan hirmu ihana. Niin lämmin se on, sillä langassa on 20 % villaa. Väriksi valikoitui kaunis vaalean harmaa! Langat ja puikot tilasin Paaposta! 

Vaikka viltti onkin melko pieni, on se juuri sopivan kokoinen heitettäväksi syliin sohvalla istuessa ja johan alkaa viluiset varpaat lämmetä. 

Sopivan kokoinen se on myös pikkuihmisen kääriytyä siihen sisälle, silloin kun paleltaa.

Tällä hetkellä puikoilla on jo jotain joulupakettiin. Saapa nähdä nähdäänkö niitä täällä ennen joulua, vai vasta joulun jälkeen...

Mites siellä? Joko on joulu ja joululahjat mielessä?

♡

Hanna

Ihana, kamala syksy

En ole lainkaan syksyihmisiä. Kyllä minut on tehty kevään ensi hetkiin ja kesän valoon!

Näin syksyn tullen mielen valtaa kaipaus kesään, siihen juuri menneeseen, joka meitä helli suloisuudellaan, kiireettömyydellään ja sanoinkuvaamattoman ihanalla lämmöllä!

Syksyn tullen alkaa aina arki, rytmi ja vesisateet. Kylmyyskin saapuu aina, joka vuosi ja sitä jos mitä inhoan ehkä eniten. Kirpsakan kauniit syysaamut on asia erikseen, sillä puhun nyt siitä kylmyydestä, joka tunkeutuu jokaiseen soluun eikä päästä otteestaan hetkellisesti kuin saunanlämmössä, takkatulen ääressä ja lopulta taas kevään tullessa.

Mutta on tässä syksyssä jotain kaunista ja lohdullista. 

Arki, tuo ihana arki, joka saapuu pelastamaan rytmittömän perheen elämän ja laittaa sen taas jotensakin järjestykseen.

 Koulu, joka tarjoaa Wilmojen, pedanettien ja Bingeleiden lisäksi lapsille tekemistä, kavereita, viihdykettä, tietoa, taitoa ja ilmaisen kouluruuan! Jälkimmäisestä olen niin kiitollinen ja iloinen, etten sitä osaa sanoin kuvata. Nim. äiti, joka inhoaa ruuanlaittoa!

Viileämmät päivät, jolloin kesäihmisenkin on ajauduttava sisätiloihin ja havahduttava siihen, että on kesän aikana laiminlöynyt lähestulkoon kaiken, mitä siivoukseen tulee. Sillä kuka nyt kauniita päiviä tuhlaa sisällä olemiseen saati siivoamiseen. Kuinka ihanalta puhdas ja juuri siivottu koti taas tuoksuukaan.

Tavarat löytävät omille paikoilleen ja kaikki on tiptop, hetken.

Syksyn tullen kypsyvät myös omenat, joista tänään paistoin mitä herkullisinta omenapaistosta!

Vaniljajäätelön kanssa tämä suloisuus on viedä kielen mennessään. 

Paistos kuuluu ehdottomasti jokaiseen syksyyn, eikä sitä juuri muulloin kaipaakaan.

Silti reseptiä tähän ei tarvita vaan se tulee kuin itsestään ja on aina yhtä hyvää.

Kynttilät, käsityöt, hämärät illat, villasukat ja tietenkin lähestyvä joulu on kaikki 

vielä edessä. Nautin kuitenkin vielä näistä elokuun päivistä ja siitä, että pian edessä on aivan pian kiva pikku loma!

♡

Hanna

Viipyillen

Ihanissa tunnelmissa on meillä vietetty tätä joulunaikaa. On ollut aikaa oman perheen kesken ja

aikaa myös läheisille. Aikaa kotona ja aikaa molemmissa mummoloissa.

Omat vapaani loppuivatkin yllättäen eilen illalla, kun sain kutsun yövuoroon toisen yökön sairastuttua.

Tämä sopi minulle hyvin, sillä sain viettää tämän päivän vielä vapaalla, vaikka alunperin olisi pitänyt mennä iltavuoroon. Tästä sitä taas aletaan pikkuhiljaa hipsiä kohti arkea, vaikka lapset vielä lomailevatkin useamman päivän. 

Joulusta jäi päällimmäisenä mieleen ihanan kiireetön tunnelma. Aamujen hitaat hetket, rauhalliset

aamukahvit, suuhun sujahtaneet suklaat ja pitkälle iltapäivään kestäneet pyjamapäivät!

Toki mukaan sopi valtavan lumimäärän kolaaminen pois pihan kulkuväyliltä, lumiukon ja lumilyhtyjen rakentelu, kynttilät sekä kaunis talvinen maisema.

Vielä en hanni laittaa joulukuusta pois ja kyntteliköt saavat vielä myös hetkisen olla ikkunoissa.

Tänä vuonna joulua ei ole kiire pakata pikaisesti pois aiempien vuosien tapaan, mutta joulumusiikkia ei enää millään pysty kuuntelemaan.

Viipyilen vielä hetkisen tässä joulun tunnelmassa, kaapissa on vielä hiukan suklaatakin

jäljellä...

♡

Hanna