Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...

Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.

Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 

Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.

Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.

Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 

Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!

Kaatotuomio on peruttu!!!

Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 

Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

♡

Hanna

Ihana, kamala syksy

En ole lainkaan syksyihmisiä. Kyllä minut on tehty kevään ensi hetkiin ja kesän valoon!

Näin syksyn tullen mielen valtaa kaipaus kesään, siihen juuri menneeseen, joka meitä helli suloisuudellaan, kiireettömyydellään ja sanoinkuvaamattoman ihanalla lämmöllä!

Syksyn tullen alkaa aina arki, rytmi ja vesisateet. Kylmyyskin saapuu aina, joka vuosi ja sitä jos mitä inhoan ehkä eniten. Kirpsakan kauniit syysaamut on asia erikseen, sillä puhun nyt siitä kylmyydestä, joka tunkeutuu jokaiseen soluun eikä päästä otteestaan hetkellisesti kuin saunanlämmössä, takkatulen ääressä ja lopulta taas kevään tullessa.

Mutta on tässä syksyssä jotain kaunista ja lohdullista. 

Arki, tuo ihana arki, joka saapuu pelastamaan rytmittömän perheen elämän ja laittaa sen taas jotensakin järjestykseen.

 Koulu, joka tarjoaa Wilmojen, pedanettien ja Bingeleiden lisäksi lapsille tekemistä, kavereita, viihdykettä, tietoa, taitoa ja ilmaisen kouluruuan! Jälkimmäisestä olen niin kiitollinen ja iloinen, etten sitä osaa sanoin kuvata. Nim. äiti, joka inhoaa ruuanlaittoa!

Viileämmät päivät, jolloin kesäihmisenkin on ajauduttava sisätiloihin ja havahduttava siihen, että on kesän aikana laiminlöynyt lähestulkoon kaiken, mitä siivoukseen tulee. Sillä kuka nyt kauniita päiviä tuhlaa sisällä olemiseen saati siivoamiseen. Kuinka ihanalta puhdas ja juuri siivottu koti taas tuoksuukaan.

Tavarat löytävät omille paikoilleen ja kaikki on tiptop, hetken.

Syksyn tullen kypsyvät myös omenat, joista tänään paistoin mitä herkullisinta omenapaistosta!

Vaniljajäätelön kanssa tämä suloisuus on viedä kielen mennessään. 

Paistos kuuluu ehdottomasti jokaiseen syksyyn, eikä sitä juuri muulloin kaipaakaan.

Silti reseptiä tähän ei tarvita vaan se tulee kuin itsestään ja on aina yhtä hyvää.

Kynttilät, käsityöt, hämärät illat, villasukat ja tietenkin lähestyvä joulu on kaikki 

vielä edessä. Nautin kuitenkin vielä näistä elokuun päivistä ja siitä, että pian edessä on aivan pian kiva pikku loma!

♡

Hanna

Hamam-pyyhkeet!

Meillä kuumeillaan ja kuume on aaltoileva, mutta kova.

Tällä hetkellä ei ole mitään mahdollista hankkia kuumetta alentavaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä tähän kuumeeseen löydetään lääke.

Kuumeilemme nimittäin mökkikuumetta. Minä, joka en ole koskaan ollut oikein mökki-ihmisiä, olen löytänyt itsestäni viime vuosien aikana haaveilijan, joka haaveilee omasta pienestä saunamökistä ja laiturinpätkästä tietyn järven rannalla. Ehkä tämä niin kovin kiireinen aika saa meidät molemmat kaipaamaan paikkaa, jossa voisi oikein todenteolla rauhoittua. Saunoa ja uida, loikoilla ja syödä yksinkertaista mökkiruokaa, istua laiturin nokassa ja katsella järvelle ja vain kuunnella!

Ei olisi nurmikkoa, sillä kukaan ei jaksaisi sitä leikata. Ei olisi kesäkukkia, sillä kukaan ei jaksaisi niitä kastella. Ei olisi mitään luksusta vaan simppeliä mökkielämää, johon voisi kadota aina tilaisuuden tullen.

Vaikka tähän haaveeseen on vielä tuntemattoman pitkä matka, hankin jo asuntomessureissulta meille mökkipyyhkeet! Eikä pelkästään mökkipyyhkeet vaan pyyhkeet, jotka ovat olleet hankinnasta lähtien kovassa käytössä, niin rannalla kuin kotonakin. 

Linan Hamam-pyyhkeet ovat ihastuttaneet jo vuosia, mutta vasta nyt ne sain hankittua, enkä ole kyllä katunut hetkeäkään. Niin pehmeät ja keveät ne ovat. Pyyhe imee kosteuden iholta erittäin hyvin ja kuivuu todella nopeasti. Hamam-pyyhkeeseen on kiva kietaista hiukset saunan jälkeen, eikä pää tunnun lainkaan liian raskaalta pyyhkeineen päivineen.

 Ja onhan nämä ihan valtavan kauniit!!!

Hankin näitä ensin kokeeksi vain kaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että koko perheelle on saatava omat ja lisäksi vieraspyyhkeitäkin olisi hyvä olla. 

Jos ja kun sitten joskus omistamme sen unelmiemme mökin, on pyyhkeet sinne jo valmiina. Ja nämähän menevät niin pieneen tilaan, ettei suuria säilytystiloja niille mökilläkään tarvita!

Värivaihtoehtoja oli niin monta, että jonkin aikaa pyörittelimme niitä käsissämme, ennen kuin kumpikin osasi päättää oman suosikkinsa. Kun kaikille perheenjäsenille hankkii mieluisan värin, on kiva värikartta valmiina!

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Arki on täällä taas ja se tuntuu hyvälle!

♡

 Hanna

* Tämä EI ole maksettu mainos!

Tervetuloa valo!

Kun pitkään jatkunut pimeys alkaa pikku hiljaa väistyä ja päivät ovat

aina vaan kirkkaampia ja kirkkaampia, alkaa itselläkin

virtaa olemaan aivan eri tavalla kuin pimeinä vuodenaikoina.

Päivät ovat vasta hippusen pidempiä, mutta valolla on ihmeellinen voima!

Paitsi enemmän energiaa, niin myös tarve saada kotia tyhjemmäksi 

kaikesta ylimääräisestä. Vaikka en olekaan mikään hamstraaja ja jonkun mielestä

laitan tavaraa eteenpäin välillä vähän kevyin perustein, tekee silti mieli

avartaa kotia ja laittaa tavaraa kiertoon. 

Kovat pakkaset vaihtuivat vesikeleihin. Muutama lämpöastekin on tänään

ollut mittarissta ja sen innoittamana pesin keittiön ikkunat ja verhot.

Valo pääsee entistä enemään sisään, kun ikkunat on puhtaat. Tosin

niin kova tuuli on tänään ollut, että uloimmat lasit jäi suosiolla pesemättä.

Viherkasveja on ilmestynyt lipaston päälle. Jospa saisin tuon Orkideankin kukkimaan

mahdollisimman pitkään! Lipaston päällä on edelleen mieheni taiteilemat miniatyyriasetelmat

lasikupujen alla. En millään raaski laittaa niitä vielä kaappiin, vielä hetken niistä haluan nauttia!

Tuulesta ja tuiskusta huolimatta toivottelen

mukavaa torstai-iltaa!

♡

Hanna

Viipyillen

Ihanissa tunnelmissa on meillä vietetty tätä joulunaikaa. On ollut aikaa oman perheen kesken ja

aikaa myös läheisille. Aikaa kotona ja aikaa molemmissa mummoloissa.

Omat vapaani loppuivatkin yllättäen eilen illalla, kun sain kutsun yövuoroon toisen yökön sairastuttua.

Tämä sopi minulle hyvin, sillä sain viettää tämän päivän vielä vapaalla, vaikka alunperin olisi pitänyt mennä iltavuoroon. Tästä sitä taas aletaan pikkuhiljaa hipsiä kohti arkea, vaikka lapset vielä lomailevatkin useamman päivän. 

Joulusta jäi päällimmäisenä mieleen ihanan kiireetön tunnelma. Aamujen hitaat hetket, rauhalliset

aamukahvit, suuhun sujahtaneet suklaat ja pitkälle iltapäivään kestäneet pyjamapäivät!

Toki mukaan sopi valtavan lumimäärän kolaaminen pois pihan kulkuväyliltä, lumiukon ja lumilyhtyjen rakentelu, kynttilät sekä kaunis talvinen maisema.

Vielä en hanni laittaa joulukuusta pois ja kyntteliköt saavat vielä myös hetkisen olla ikkunoissa.

Tänä vuonna joulua ei ole kiire pakata pikaisesti pois aiempien vuosien tapaan, mutta joulumusiikkia ei enää millään pysty kuuntelemaan.

Viipyilen vielä hetkisen tässä joulun tunnelmassa, kaapissa on vielä hiukan suklaatakin

jäljellä...

♡

Hanna

Pyykkietikka

Jos pitäisi valita yksi kotityösuosikki, olisi se kohdallani ehdottomasti 

pyykkääminen; peseminen, 

kuivumaan ripustaminen sekä puhtaan pyykin kääriminen

kaappiin! 

Minulla on muotoutunut omat pyykkäysrutiinit jo kauan sitten ja

ne ovat toimivia edelleenkin. Näinkin suuressa perheessä pyykkiä tulee

melkoisia määriä viikoittain ja pyykkikone onkin ahkerassa käytössä.

Usko tai älä, mutta pyykin ripustaminen narulle kuivumaan on melko tarkkaa

puuhaa, sillä ne pitää asetella sinne juuri tietyllä tavalla, jotta

sitä pyykkiä mahtuu kuivumaan mahdollisimman paljon kerralla.

Toisinaan joudun hivenen hillitsemään itseäni, jos joku muu perheestä

on ripustanut pyykit kuivumaan narulle, hyvää hyvyyttään ja omalla tavallaan...

Nykyisin osaan jo melko hyvin nieleskellä omat kommenttini ja vain

vaivihkaa siirrellä vaatteita niin, että narulle mahtuu lisää vaatetta kuivumaan.

Puhtaan pyykin tuoksu on käsittämättömän ihana!

Minusta puhtaassa pyykissä tuoksuu onni ja kodikkuus!

Kaikkein parhaimmalle tuoksuu tietysti ulkona kuivattu pyykki, mutta

näin siitepölyallergisten klaanissa ulkona kuivaus

onnistuu vain harvoin. Omistan myös kuivausrummun, mutta

siitäkin huolimatta meillä on lähes aina pyykkiä narulla kuivumassa ja

rummussa kuivaan lähinnä lakanat, pyyhkeet ja satunnaisia käyttövaatteita.

Käydessäni tässä joku aika sitten Muuramen Annivalissa hankin 

sieltä itselleni kauan haaveissa olleen pyykkietikan!

Pieni pyykkäri minussa halusi päästä kokeilemaan ihan itse, 

kuinka paljon kehuttu pyykkietikka toimii!

Pyykkietikan ominaisuuksista voit faktat lukea täältä, klik! Ja 

voin kyllä hyvällä omallatunnolla ne allekirjoittaa!

Itselläni on juurikin tuota Cotton-puuvillankukan tuoksuista 

pyykkietikkaa ja sen tuoksu on juuri niin hyvä, kun vain voi kuvitella.

Pyykkietikkaa annostelen vain sen kaksi korkillista koneelliseen ja se 

on mielestäni riittävä määrä, jotta tuoksu on maltillisen sopiva!

Etikka on myös hyvin riittoisaa juuri annostelun vuoksi ja pyykistä tulee

pehmoista ja raikasta!

Taidanpa tästä lähteä laittamaan loman kunniaksi

pyykkiä koneeseen!

♡

Hanna

Äidin (puolikas) vapaapäivä

Kaikki äiti-ihmiset tietää, miten mukavalta tuntuu viettää joskus

ihan omaa aikaa. 

Minulla oli tänään ihan omaa aikaa muutaman tunnin verran. Ja käytin sen niihin

asioihin joista tykkään erityisen paljon, siis pyykkäämisen, siivoamisen ja leipomisen lisäksi.

Viltin mutkassa hetki lehteä lukien ja omalta

listalta musiikkia kuunnellen.

Juoda kahvin sijaan välillä kuppi kuumaa teetä ja samalla tutkia uusinta Klompelompen

kirjaa ja miettien, mitä sitä ensimmäisenä tekisi.

Ja melko hyviä ehdokkaita sieltä löytyikin! Vielä olen kuitenkin kahden vaiheilla

aloitanko tästä tytön neuleesta vai aikuisen samanlaisesta...

Pääsin tänään myös piiitkästä aikaa käymään

Annivalin myymälässä tuossa ihan kymmenen minuutin

matkan päässä. Edellisestä kerrasta onkin ihan liian kauan aikaa.

Annivaliin menin ihan vain ja ainoastaan

pyykkietikan takia. Muutaman koneelliseen ehdin sitä jo

käyttää ja kokemuksista kerron tuonnempana!

Mutta ihan uutta minulle Annivalissa oli Nicolas_Vahen houkuttelevan

näköiset jutut! 

Ihanan tyylikkäät mausteet, öljyt, hillot ja pastat sai jo ajattelemaan

omien kaappien täydennyksen lisäksi myös joulupaketteja!

Näitä purkkeja ja pulloja ei kyllä tarvitsisi piilottaa kaappiin tai laatikkoon!

Makean nälkäänkin oli tarjoilla houkuttelevan näköisiä

herkkuja! 

Kivan päivän päätteeksi on kiva

kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan!

Leppoisaa viikonloppua sinulle!

♡

Hanna

Uuden opettelua

Pikaisella vilkaisulla viime postaukset ovat olleet näemmä

hyvin pitkälti leipomista.

Ja niin jatketaan tänäänkin. 

Saatiin nimittäin vihdoin ja viimein hankittu uusi liesi

entisen tilalle. Sen, joka oli ajalta ennen ajanlaskun alkua

tai ainakin melkein kaksikymmentä vuotta vanha. Alalaatikkoa sai

kiskoa auki kaksin käsin ja lähes jalkavoimalla laittaa takaisin kiinni 😓.

Paistaminen oli aina yhtä jännittävää, kun ei koskaan tiennyt oliko lämpöä

liikaa vai liian vähän riippumatta siitä, että asteluku oli säädetty prikulleen samaan

lukemaan.

Nyt on meillä kuitenkin tuliterä kapistus ja sen sielunelämää

piti päästä heti opettelemaan. Mikäs sen parempi harjoitusartikkeli

olisikaan kuin perinteiset perunarieskat!

Sain tänään tuliaisena neljäsluokkalaiselta aivan upean puisen 

voiveitsen, jonka hän oli käsityötunnilla tehnyt. Veitsen 

muoto on uskomattoman hyvin käteen sopiva ja kauniskin vielä!

Tänään on ollut ulkona jo melko viileää.

Kesäkukista osa alkaa näyttämään jo nääntymisen merkkejä, mutta

tänä kesänä istuttamani jaloritarinkannukset ovat vasta

puhkeamasta kukkaan. Päätin testata, kuinka hyvin ne kestää 

 sisällä ja leikkaisin yhden kukkavarren maljakkoon.

Kyllä vaan leikkokukat on kauniita!

♡

Hanna

Syksy

Jo eilen illalla 10-vuotias oli päättänyt, että lähtee heti aamusta mustikka-

metsään ja tietysti toiveena oli saada mustikkapiirakkaa.

Riittävä määrä mustikoita löytyikin jälleen lähimetsästä.

Piirakan paistoin tällä kertaa tällä ohjeella, tosin tein kaksinkertaisen ohjeen

mukaan ja paistoin pellillisen! Hyvin sopi raparperin tilalle mustikkakin ja

piirakasta tuli suussa sulavaa.

Syksyinen ilma sateen ja tuulen siivittämänä lennätti nurmelle

ensimmäisiä keltaisia koivunlehtiä. Auttamatta kesä alkaa olla

suurimmalta osalta muistoissa, vaikka lämpöä on harmaudesta  huolimatta 

riittänyt. Vilttejä ja torkkupeittoja kaivelin kaapeista jo olkkariin

käden ulottuville. Ihana metallikoria ihastelin jo muutama viikko sitten Kärkkäisellä

ja tänään sen sitten sieltä kotiutin.

Voi miten siitä tykkäänkään!!!

Syksyn puolella kun jo ollaan, niin kynttilät tuo kivasti valoa

tähän hyvinkin harmaaseen päivään. Siivotussa kodissa

kynttilät ovat enemmän kuin edukseen!

Meillä noita innokkaita kynttilän puhaltelijoita on oikein kaksin

kappalein, joten kynttilät ei ainakaan unohdu palamaan liian kauaksi

aikaa.

Nyt pakkaan kassiin pari palaa mustikkapiirakkaa ja vähän muuta evästä 

ja suuntaan pian yövuoroon!

Leppoisaa lauantai-iltaa!

♡

Hanna

Tervetuloa syksy

Tänään meiltä lähti reippaat pojat jatkamaan

koulutaivalta, toinen kasille ja toinen neljännelle. Lukiolainen 

aloittaa kakkosluokan huomenna ja luvassa on tänä lukuvuonna

ainakin vanhojen tanssit sekä ensimmäiset kirjoitukset.

Onhan se ihan mukava saada jonkin sortin rytmi tähänkin perheeseen

kesän valvomisten ja iltapäivään kestävien 

yöunien jälkeen.

Vaikka itse vielä lomailenkin useamman päivän ja töihin palaan

vasta viikon kuluttua,

on kovasti jo syksyn touhut ja menot olleet mielessä.

Kalenteri täyttyy ihan huomaamatta ja menoja on ilmaantunut pitkälle syksyyn

yhden jos toisenkin perheenjäsenen kohdalle, vaikka

harrastukset puuttuvat kalenterista vielä kokonaan.

Elokuun saapuessa kaipailin muutosta olohuoneen huonekalujen järjestykseen

ja tällä kertaa ne pyörähti ennen näkemättömään asentoon.

Uutta mattoa ja verhojakin tekisi mieli, mutta entinen matto sai vielä jatkoaikaa

pesun jälkeen. Katsotaan kuinka verhoille käy...

Syksyn saapuessa mieleen hiipii myös uudet neuletyöt, langat ja kirjat.

Esiin kaivoin inspiraatiota tuomaan Klompelompen kirjat, jotka

on tuosta kätevä napata käteen sopivan hetken tullen.

Uusimman Klompelompenhan tilasin jo ennen juhannusta, heti kun

kirja ilmestyi. Muutama ehdoton suosikki on kirjasta jo löytynyt,

katsotaan mitkä niistä pääsevät puikoille asti.

Myös lankoja on pitänyt jo hypistellä. Seuraava neuletyö on jo mielessä ja

langat hankittuna,

kunhan saan tekeillä olevan virkkaushomman pian päätökseen.

Sen kanssa kilpaillaan taas syntymättömän vauvan aikataulun

kanssa. Katsotaan kumpi ehtii ensin...

vauva vai vauvan peitto?

Vain vaivoin olen saanut itseni hillittyä lankakaupoilla. Jospa nämä olemassa olevat

saisi ensin puikoille ja valmiiksi asti...

Harmaat langat sain tuliaisina kesällä ja niistä syntyy toivottavasti

pehmoinen neuletakki itselle tai

tyttärelle.

Mikäpä on hämärinä syysiltoina poltella kynttilöitä ja istahtaa sohvan nurkkaan

kädessä puikot ja langat! 

Ehkä minussa on sittenkin pikkuruinen hitunen myös syysihmistä, kunhan

olosuhteet ovat kohdillaan!!!

Ihanaa syksyn alkua teille ja 

enkeleitä jokaisen lapsen,

ison ja pienen,

koulutielle!!!

♡

Hanna

Tehdyt ja tekemättömät

Aamukahvin aikaan taivas näyttää pilviseltä,

 mutta vettä ei sada, ainakaan vielä. Päätän ottaa kananmunat 

huoneenlämpöön paistaakseni kakkupohjan hetken päästä.

Samalla isken silmäni järkyttävän likaisiin ikkunoihin ja päätänkin ensin pestä

niistä muutaman.

Irrottelen verhoja ja niitä pyykkiin viedessäni olen kompastua

reissupyykkiin ja  havahdun kodinhoitohuoneen yleiseen

kaaokseen, jonka päätän selättää ennen ikkunanpesua.

Pyykkikone laulaa taukoamatta, kuten myös kuivausrumpu. 

Onhan lakanapyykkiä vaikka muille jakaa!

Ikkunanpesuinspiraaatio tempaisee mukaansa koko naisen ja

keittiöön siirtyessäni siirrän kananmunat pois edestä ja käyn keittiön ikkunoiden 

kimppuun! Kuka kumma on vatkannut kermapilkkuja ikkunaan??? Minäkö?

Siipan tekemä lounas kutsuukin jo ja 

täydellä vatsalla onkin hyvä jatkaa puuhastelua.

Pikaisella vessareissulla nappaan käsipyyhkeet pyykkiin ja 

palaan takaisin vessaan kädet täynnä puhdistusaineita. Vessakin kaipaa

näköjään kätevän emännän kosketusta.

Palaan takaisin ikkunanpesun pariin välillä täyttäen ja 

tyhjäten pyykkikonetta. Samalla perhe pyytää äitiä paistamaan muurikkalättyjä, 

joten ei muu auta, kun laittaa taikinat turpoamaan.

Onpas sisälle kertynyt kamalasti roskaa ja hiekkaa,

 päätän imuroida pikaisesti.

Ai niin, ne letut voisi jo paistaa...

Vatsa täynnä lättyjä alan silittämään jo kuivaneita pöytäliinaa ja verhoja.

Pöytäliinaa paikoilleen laittaessa 

päätänkin sytytellä vähän hempeän sävyisiä kynttilöitä.

Vessaankin voisi laittaa muutaman tuikun.

Palaan päälle jääneen silitysraudan luo ja jatkan silittämistä ja verhojen

ripustamista.

Taas on kananmunat tiellä, kun keittiötä siistin illan vieraita varten.

Maistuisikohan vieraille tuoreet ohrarievät?

Laitanpa taikinan kohoamaan...

Pyykkiä on puhtaana kasapäin kaappiin käärittäväksi ja siinä onkin urakkaa

hetkeksi. Mutta hei, taikina kohoaa kohta yli kulhosta.

Rievät leipasen pellille kohoamaan vielä lisää.

Munat on taas tiellä ja siirrän niitä sadannen kerran.

Nyt ei voi kakkutaikinaa tehdä, kun uuni on pian varattu rieville.

Pihalla piipahtaessa huomaan, että kesäkukat kaipaa kostuketta.

Kukkapenkin kohdalla lasken katseeni alas ja silmiin pistää

rehottavat rikkaruohot, jotka on poistettava välittömästi.

Ohrarievät uuniin ja sillä välin katan iltapalapöydän ja samalla 

vieraatkin on jo ovella, juuri sopivasti!

Ilta meneekin mukavasti tädin rakasta sylitellessä ja 

kuulumisia vaihdellessa. 

Illan hämärtyessä huomaan, että siinä ne munat nököttää

edelleen pyödän nurkalla. Ovat jo varmasti tarpeeksi lämpöisiä

vaahdotettavaksi kakkutaikinaan, mutta odottakoot

aamuun...

 ...päivä se on huomennakin!!!

♡

Hanna

Nurkka

Joskus on pakottava tarve saada muuttaa asioita ympärillään.

Pienikin muutos piristää.

Meillä on olohuoneessa tasan kaksi nurkkausta, joissa voi

huonekalujen paikkaa muuttaa.

Yläkerrasta hain ikivanhan nojatuolin jälleen olohuoneeseen.

Nojatuolin olen aikoinaan pelastanut vanhasta mökistä

ja itse entisöinyt ja verhoillut uudelleen.

Puuosat oli mustat ja kangas myrkynvihreä.

Nyt voisi jälleen maalata puuosat mustaksi...

 Matto sekä tuolinpäällinen ovat äiti virkkaamat. Tuolinpäällinen suojaa 

mukavasti nojatuolin valkoista kangasta, jota ei olekaan ihan helppo puhdistaa.

Valkoinen pärekori kätkee sisäänsä osan langoista ja kangastilkuista.

Tarvitsisin ainakin toisen  saman kokoisen, jotta saisin kaikki

käsityötarvikkeet siististi säilöön.

Ilta-aurinko paistaa ihanasti olo- ja makuuhuoneeseen 

ja luo  ihanan leppoisan tunnelman.

Astiakaappi on niinikään vanha ja on mukavan pieni 

liikuteltavaksi seinustalta toiselle ja kätkee

sisäänsä uuden vanhan kahvikaluston, 

josta kerron joku toinen kerta!

Pojat saivat eilen kelpo todistukset ja on 

täten siirretty seuraavalle luokka-asteelle. Kuopus siirtyy

piiiitkän kesäloman jälkeen viskariksi tutussa päiväkodissa ja 

esikoinen jatkaa opintietään lukion toiselle luokalle.

 Pojat heittivät välittömästi kunnolla lomalle, pakkasivat kassit

ja lähtivät reissuilleen. 

Täällä siis vietellään pienen perheen elämää tyttöjen kanssa.

Luvassa tälle illalle on saunomista ja leffailtaa.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa sinulle!!!

♡

Hanna

Pesänpuhdistusta

Muualla tuntuu olevan lumet jo tiessään ja jotkut ovat päässeet puuhailemaan 

jo haravan ja kevätistutusten parissa. Meillä on täällä meidän 

mäellä on kylmiä pakkasöitä ja vielä melkein metrinen hanki, vaikka

 kaupungissa onkin jo ihan sula maa. 

Vielä ei siis ole mitään asiaa pihaa rapsuttelemaan,

 eikä tuonne tuuleen oikein viitsi edes lähteä, 

lähtee pian peruukki tuulen mukaan.

Pihahommien sijaan olen saanut joka keväisen

 kaappien ja nurkkien tyhjennysvimman. 

Tuntuu aivan kuin olisi helpompi hengittää, 

kun tavaraa on vähemmän.

 Lajittelin pois menevää tavaraa kirpparille,

 lahjoitukseen ja kaatikselle. Lähes koko tämä päivä 

on mennyt ensimmäisiä talvikamoja poislaittaessa, 

vaikka kaikesta ei vielä voikkaan luopua. Eteisen kaappien siivoamiseen 

uppoa näemmä kamalasti aikaa, kun tyhjää kaikki kaapista ja käy läpi

aivan kaiken. Koko huusholli olikin sitten aivan kuin lähtevä laiva

ennen kuin sain tavarat ojennukseen. 

Pitää toivoa, että kirppiksellä menee mahdollisimman 

paljon tavaraa kaupaksi, eikä sieltä tarvitsisi 

kantaa mitään takaisin kotiin.

Kirppikselle lähti myös iso laatikollinen sisustustavaraa. 

Varastosta löytyi kuitenkin vielä jotain mitä

 ei hanni laittaa pois. Niinpä kannoin nämä ihanat 

kynttilänjalat jälleen kerran olohuoneen

 lipaston päälle. Siinä ne on ollut niin monta

 kertaa aiemminkin ja taas ne näyttää ihan uusilta!

Keittiön seinähyllylle vaihdoin myös hempeämmän sävyisiä 

juttuja ja vanhat pallovalot löysi

 myös paikkansa sieltä. Pidän noissa valoissa 

siitä, että ne toimivat pattereilla ja 

niissä on ajastin. Ei tarvitse yrittää

 saadaan johtoa riittämään pistokkeeseen 

eikä huolehtia valojen sammuttelusta.

Jo talvella hankkimani pelargoniat sain 

jälleen lähes hengiltä, mutta myös elvytettyä 

uudelleen henkiin siirtämällä ne keittiön 

ikkunalle valoisampaan paikkaan. 

Nyt vaan odottelen uusien kukkia tulevaksi. 

Samalla ikkunalla on myös siemenestä 

kasvatetut ahkeraliisat, jotka näyttävät 

siinä niinikään viihtyvän.

Puuhakkaan päivän päätteeksi piti vielä pyöräyttää

lasten toiveesta unelmatorttu. Saunan kautta on hyvä rauhoittua 

odottelemaan nukkumattia saapuvaksi!

Iloa viikkoosi!

♡

Hanna