Kartano keltainen

Näin on juhlakausi taas lähtenyt käyntiin. Ensimmäisenä juhlittiin esikoiseni 10-vuotissynttäreitä koko luokan voimin ja parin muunkin ystävän. Tänä vuonna päätimme pitää juhlat puutarhassa, koska sääennuste lupasi aurinkoa torstaille. Ja näin myös kävi. Aivan ihanat ulkoilmajuhlat saimmekin. Ohjelmaa olin kehitellyt tietenkin, jottei aika käy pitkäksi ja että käteen jäisi muutakin, kuin herkkuja pullollaan oleva maha. Myös nykylasten suosimalta konsolipelailulta vältyttiin huomaamatta, kun ulkona oltiin koko juhlien ajan.   Meillä oli pienet joukkuekisat ja lajeina olivat ilmapallon poksautus tikkaa heittämällä, frisbeen heitto verkkoon, lippujen kerääminen puiston puista, tennispallon pompotus, pallon kuljetusta lusikassa kivimuurin päällä ja pallojen kalastusta lammesta. Kahdeksantoista osanottajaa ja kaikki onnistuivat hienosti tehtävissään. Sen päälle ruoka maistui ja tietenkin myös herkut. Lopuksi halukkaat saivat kokeilla myös poniratsastusta. Eli...

        Ah, mä niin nautin! Kesä tulee ja tuntuu että energiaa alkaa taas varastoitua kroppaan, eikä vain mene läpi. Nukun edelleen varmasti aivan liian vähän, mutta terveellisempi elämäntyyli, johon olen taas tarttunut, tuntuu vähentävän unentarvetta. Säännöllinen liikunta, säännölliset ruoka-ajat ja monipuolinen ravinto vaikuttavat ihan hirveästi vireystilaan. Haaveilen, että pääsisin aloittamaan jo kunnon treenaamisen salilla, mutta tällä hetkellä on todella haastavaa löytää aikaa siihen edes kahtena päivänä viikossa. Kaksi kertaa riittää tietenkin ylläpitämään lihaskuntoa ja ehkä näin alkuun jopa vähän kehittämäänkin sitä, mutta jossain vaiheessa tulee se tilanne, ettei edistystä enää tapahdu. Olo on kuitenkin salilta kotiuduttua ihan mieletön. Väsymys on kaikonnut ja mieli on iloinen. Kotonakin voi treenata, ihan huomaamatta. Lasten kanssa ulkoillessa voi vetäistä muutamat kymmenet askelkyykyt ja kyykkyhypyt siinä sivussa, eik...

Heippa vaan! Tässä vähän erilainen postaus minun blogissani, nimittäin ruokapostaus. Olen innokas ruuanlaittaja ja leipoja, joten mielelläni kerron vähän sörsseleistäni. Tällä kertaa tein yhtä lemppariruokaani, jota en ole aikoihin tehnyt. Kumma, kun sitä välillä jumittuu samoihin ruokalajeihin, eikä muista, että maailma on makuja täynnä. Lapsillekin on oikein paikallaan antaa mahdollisimman monipuolisia makuelämyksiä. Toisaalta lapsiperheissä aikaa ei aina tahdo löytyä kokkailulle, jolloin helposti tukeutuu nopeisiin ja helppoihin ruokiin. Tähän reseptiin ei aikaa tuhraannu liikaa ja siksi se onkin niin mainio. Se on myös ihan omani ja helposti muokattavissa omia makunystyröitä miellyttävimmäksi. Possunsuikaleita kookoskermassa 300g kinkkusuikaleita 1/2 iso paprika 2dl kookoskermaa 1dl ruokakermaa inkivääriä suolaa valkopippuria maun mukaan Couscousin kypsennysohje löytyy purkista. Se on nopea kypsentää, joten kannattaa jättää viimeiseksi. Itse suosin l...

Ihan viime vuodet ovat olleet minulla paljolti sellaista syvällistä pohdintaa täynnä. Johtuisiko mahdollisesti jonkin asteisesta kolmenkympin kriisistä, mitä olen potenut jonkun verran. Välillä haikea fiilis valtaa mielen, kun ajattelen vuosia taaksepäin. Tulee välillä väkisinkin mieleen, että joitakin niistä on tullut tuhlattua aivan joutavaan. On paljon asioita, joita olisin voinut tehdä erilailla. Olisin voinut olla rohkeampi ja luottaa itseeni enemmän. Olisin voinut pitää paremmin puoliani monissa tilanteissa, enkä vain vähätellä itseäni hiljaa mielessäni. Miksi niin monien asioiden ymmärtäminen vie niin kauan. Toisaalta, ehkä en olisi nyt se ihminen, mitä tänä päivänä olen, ilman aikaisempaa elämääni. Nyt koen olevani vahva. Elämä opettaa kokoajan uusia asioita ja siksi se onkin niin mielenkiintoista. Välillä jopa niinkin, ettei malttaisi odottaa tulevaa päivää ja sen tuomia haasteita ja yllätyksiä. Niin hyviä kuin joskus vähän huonompiakin. Kaikki otetaan vastaan mitä tu...

Hei! Myönnän, kiirettä pukkaa. Blogi on jäänyt taas unohduksiin, kun illalla en enää jaksa alkaa ajattelemaan mitään muuta kuin nukkumaan pääsyä. Ihan normaalia ja niin kovin tuttua vauvaperheessä. Kaikesta huolimatta, kyllä tämä vain on ihan parasta. En vaihtaisi päivääkään pois. Taidan viihtyä vähän liiankin hyvin kotiäitinä. Työelämä ei juurikaan houkuttele ja onneksi minulla jatkuu äitiysloma vielä vuoden loppupuolelle. En yhtään tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu, enkä halua sitä vielä edes ajatellakaan. Eletään nyt tässä hetkessä ja nautitaan siitä. Huomasitte varmaan, että blogissa on tapahtunut joitakin muutoksia. Suurin niistä on varmasti nimen vaihtuminen. Vanha nimi oli monien mielestä liian pitkä ja hankala muistaa, joten ajattelin että nyt olisi sopiva hetki se vaihtaa. Tämä voisi olla samalla vaikka uusi alku blogissakin tämän hiljaiselon jälkeen. Kokeilen, jospa saisin vähän useammin tehtyä juttuja tänne. Vanhan tutun tyylin lisäksi ehkä jotain uuttakin. Katso...