Kartano keltainen

      Huomenna on vihdoin joulukuun ensimmäinen päivä ja voin kertoa, että sitä on odotettu meidän perheessä. Kalenterit ostimme lapsille jo pari viikkoa sitten ja nostin ne suosiolla keittiön kaapin päälle heti saman tien. Eipähän ole sitten ollut kiusausta mennä availemaan luukkuja ennen aikojaan.     Kävin tänään ostamassa vähän kynttilöitä ja ensimmäisen joulutähden. En olekaan aikaisemmin hankkinut valkoista, koska minusta joulutähden pitää olla punainen. Olen näköjään luopunut siitä periaatteesta.     Innostuin tässä illalla kiillottelemaan tälläistä vanhaa kynttilänjalkaa, joka oli aivan mustaksi tummunut. Se oli lojunut pitkään vintin lattiannurkassa ja ajattelin etten tuohon viitsi aikaani kuluttaa. Onneksi päätin ottaa sen käsittelyyn, koska siitähän kuoriutui oikein hieno esine.       Tuo suuri mortteli takan reunalla on peräisin rakkaitten ystävieni lapsuuden kodista. Vietin siellä aik...

Minulla on taipumusta vähän vilkkaaseen mielikuvitukseen ja ehkä jonkun mielestä myös lapsellisen romanttiseen haaveiluun löytää satoja vuosia vanhoja kirjeitä, joista kukaan ei tietäisi mitään. Sellaisia, joissa pääsisi kurkistamaan kauan jo edesmenneen ihmisen elämään, joka mahdollisesti sisältäisi vähän draamaakin kenties. No, ehkäpä olen saanut vähän turhan paljon vaikutteita kirjoista, joita olen lukenut. Yksi suuri suosikkikirjani onkin Jane Johnsonin Neidon ryöstö, jonka sain joskus joululahjaksi. Toiset kirjat painuvat mieleen vuosiksi ja tämä on kyllä juuri sellainen. En ole ainakaan vielä löytänyt ihan sellaisia kirjeitä talosta, mutta jotain mielenkiintoista kuitenkin. Löysin vintiltä vanhan lukitun laukun ja tottahan minua alkoi tietenkin vaivaamaan, että mitähän laukku mahtaisi sisältää, kun oli oikein lukkoon pantu. Jonkin aikaa mietin, että kuinkahan sen saisi avatuksi, kunnes muistin kerran nähneeni jossain pienen avaimen, mikä saattaisi sopia lukkoon....

Siivottuani pitkin päivää talossa, päätin illalla laittaa jo vähän joulua tupaan. Kyntteliköt toki ovatkin jo olleet hyvän aikaa ikkunoilla. Ei varmaan yllätä ketään, että pidän eniten vähän vanhanaikaisemmista joulukoristeista. Olkipukit ja muut olkikoristeet ovat ehdottomia suosikkejani. Kaivoin myös villasukkia tuohon takan edustalle, jospa tontut sujauttaisivat niihin jotakin pientä lapsille jo ennen joulua. Minulla ja sisaruksillani oli lapsena omat joulusukat ja muistan vielä elävästi sen jännityksen aamuisin, kun menimme kokeilemaan, että tuntuiko sukassa painoa. Se olikin paljon hauskempaa, kuin suklaakalenterin avaaminen. Joskus sukasta löytyi karkkia tai rusinapaketti ja joskus jotakin pientä tavaraa. Koristeluja en ole muuten suunnitellut vielä sen tarkemmin, muuta kuin että punaista pitää olla ainakin vähän. Kukkia on tietenkin hankittava. Joulutähtiä aion ostaa, mutta hyasintit saavat jäädä tänä vuonna. Ajattelin, että taitavat olla tuon meidän pienen to...

Aina ullakolla käydessäni silmäni osuvat tähän vanhaan ja todella kuluneeseen peiliin. Paksuja hirsiseiniä vasten nojaillessaan, se on näyttänyt minusta hyvin kauniilta, kaikkine vaurioineenkin. Olen monta kertaa kuvitellut, miltä se mahtaisi näyttää täällä alakerrassa. Tänään sitten päätin ottaa peilin mukaan ja tehdä sille pikaisen puhdistuksen, jotta näkisin onko siitä enää mihinkään. Aika onnettomalta se kieltämättä näytti. Takalevy oli saanut kosteutta ja se oli otettava irti kokonaan. Kipsiset reunakoristeet olivat osittain pehmentyneet ja lohkeilleet aika pahasti, eikä peiliosakaan järin hyväkuntoinen ollut. Pesin sen kuitenkin ja kiinnitin takaisin kehyksiin pienien naulojen avulla. Päätin testata peiliä meidän makkarin lipaston päälle, eikä se nyt ihan hullulta siinä näytäkään. Jääköön tuohon ainakin toistaiseksi. Roskiin en sitä raaski heittää kuitenkaan. Kuvat näyttävät vähän oudoilta, koska Bloggerissa  ne muuttuvat jostain syystä jatkuvasti haaleaksi ja punerta...

Tuli taas kerran mentyä mylläämään vinttiä, josko sieltä löytyisi jotakin mielenkiintoista ja ehkä arvokastakin. Ja mitä sieltä löytyikään... Tämä on siis Kupittaan Savi Oy:n Laila Zinkin tuotantoa oleva seinälautanen. Se on myös täysin virheettömässä kunnossa. Oli säilytetty hyvässä paikassa, vanhan kirjapinon välissä. Kupittaan saven taiteilijoista muutama on noussut kovin kysytyiksi ja yksi heistä on Laila Zink. Hänen elegantit naiskuvansa on hyvin suosittuja ja melkein voisi sanoa, että ne viedään käsistä. Taiteilija Laila Zink (1915 – 1999) oli lähtöisin Heinolasta. Zink työskenteli Kupittaan savella 1940-luvulta aina vuoteen 1969 asti. Zinkin maalamat naishahmot ovat hyvin tyyliteltyjä ja vastasivat suuren yleisön romanttisiin toiveisiin. (Lähde:www.antiikkia.wordpress.com)   Löysin myös muutakin kiinnostavaa, mutta siitä lisää myöhemmin. Hyvää alkuviikkoa kaikille. Täällä on aivan ihana sää. Aurinko paistaa ja pakkasta on sopivasti. Täydellinen ra...

      Ruokasalissa komeilee kaunis kirjoituslipasto 1800-luvulta. Maali on vähän rapistunut, mutta meistä se on hieno juuri niin. Rosoinen ulkomuoto tekee lipastosta vain entistäkin kiinnostavamman ja minun silmääni kovasti miellyttävän. Ja jos ulkonäkö alkaa jossain vaiheessa kyllästyttämään, niin ainahan sen voi sitten maalata mieleisekseen. Tämäkin kuuluu talon alkuperäisiin kalusteisiin.       Kynttelikkö sekä vasemmalla oleva ohuempi kynttilänjalka ovat sen verran antiikkisia, ettei tiedossa ole, miten vanhoja ne ovatkaan.      Hopeiset kermakot ja peilin päällä olevat tarjoilulautaset on saatu lahjaksi 50-80-luvulla.                Sitten löysin joskus aikaisemmin yhdestä kaapista nämä minikokoiset teeastiat. Ne ovat aivan ylisöpöt.     Hyvää viikonloppua teille kaikille! Minä jäin viettämään sitä tänne kotosalle kolmen po...

      Jouluvalot syttyivät meillä viime sunnuntaina. Ei maltettu enää odottaa, koska tämä pimeys on niin kurjaa. Missä se lumi viipyy? En ole varmasti ainut, joka ajattelee näin. Toivon, että saadaan edes valkea joulu. Tai, ehkä se ei sittenkään ole niin tärkeää. Joskus sitä miettii, että miksei voisi vain olla tyytyväinen siihen, miten moni asia on hyvin. Oikeastaan olenkin, useimmiten. Silti liian usein unohtaa olla kiitollinen niistä hyvistä asioista. Joululla on jännä vaikutus ihmisiin. Toiset odottavat ja valmistelevat tulevaa juhlaa huolellisesti ja mielellään ja toisia se ahdistaa kovastikin. Silloin, kun elämä ei ole ihan mallillaan, niin ongelmat kärjistyvät entisestään joulun aikaan. Silloin todella toivoo, että joulu menisi pian ohitse. Minullakin on ollut sellaisia jouluja. Huomaan kuitenkin, että vaikeat ajat ja niistä selviäminen vahvistaa ihmistä kummasti. Olen myös oppinut ottamaan joulun paljon rennommin. Tärkeintä on, e...

              Eli tässä kuvia pääsisäänkäynnin eteishallista. Sinne on kerääntynyt mukava joukko aitoja 50-luvun huonekaluja. Kirjahyllyn raahasin siihen tänään vintiltä. Olin jo pitkään miettinyt, että mitä peilin alle laittaisi, kun se näytti niin tyhjältä. Kirjahyllyn yllä oleva peili on teetetty talon alkuperäisistä ikkunanpokista paikallisessa yrityksessä nimeltä Enkeli Werstas. Meillä on toinen samanlainen myös toisessa eteisessä. Nahkasohva on ollut vuosikymmenet juhlasalissa samassa ryhmässä kahden muun sarjaan kuuluvan sohvan kanssa. Siirsimme sen tähän tilaan, koska halusimme saada saliin suuremman ruokailuryhmän juhlia varten, eikä tilaa olisi ollut molemmille. Nyt tuossa sohvalla on sitten hyvä jonottaa kylppäriin pääsyä.Vastapäätä oleva ovi nimittäin johtaa sinne. Oven vieressä oleva klaffilipasto on yksi talon kauneimmista antiikkikalusteista, ainakin minun mielestäni. Siihen liittyy myös eräs mysteeri. Ylintä...

     Ajattelin esitellä vähän yläkerran toisen vierashuoneen tämänhetkistä ilmettä. Remontoimme huoneen vuosi sitten juuri ennen joulua. Pääsin laittamaan elämäni ensimmäistä laminaattilattiaa ja se olikin vallan hauskaa puuhaa, kun vauhtiin pääsi. Lopputuloskin oli yllättävän siisti. Oltiin kyllä hirmu tarkkoja, jottei mikään menisi pieleen. Kuvia valmiista huoneesta lisää  täällä   Huoneeseen on yritetty kerätä sinne sopivia huonekaluja.Valkoinen kirjoituspöytä oli ensimmäinen asukas. Huone on kuin tehty sille. Täällä  aiempaa postausta pöydästä.       Kuvassa oleva vanha peltinen rasia on todella kaunis ja jotenkin sopii huoneen romanttiseen tunnelmaan. En tiedä mistä rasia on peräisin ja mikä on ollut sen käyttötarkoitus, mutta minä olen kerännyt sinne kaikenlaisia vanhoja juttuja. Se, joka seuraavan kerran vierailee huoneessa, voi kurkistaa sinne.        Oikeassa alakuvassa on vaasi, jo...

            Timo Sarpaneva Iittala Bird Bottle 2501   Meiltä löytyy vitriinistä nämä Timo Sarpanevan suunnittelemat aivan ihanat lasiesineet. Bird on vuodelta 1956, mutta kaadin on vielä mysteeri. En ole nähnyt tätä mallia missään muualla. Saman tyyppisiä, joita olen löytänyt ajoittuvat samoille ajoille Birdin kanssa. Kaadin on ollut meillä ihan käytössäkin silloin tällöin. Siitä on myös harmillisesti lohjennut pala reunasta, mutta käyttöähän se ei tietenkään estä.       Niina