Kartano keltainen

Niin on vuosi taas vierähtänyt. Monenlaista tapahtumaa on siihen mahtunutkin. Haasteita ja tekemistä on riittänyt. Silti hyvät fiilikset on vuodesta jäänyt, mutta seuraavalle en ehkä toivo ihan näin paljon uusia projekteja. Nyt voisi olla hyvä saada nauttia tästä nyt jo hyvin muotoutuneesta arjesta ilman suurempia muutoksia. Käynpä tässä vähän lyhyesti läpi kulunutta vuotta. Alkuvuodesta saimme kokea rakkaan nuorimmaisen syntymän, joka muutti tietysti omalta osaltaan elämäämme. Alkuaika menikin keskittyessä pieneen nyyttiin ja tutustuessa häneen. Voi, miten nopeasti pikkuvauva aika menikään ohitse. Nyt sitä jo taas kaipaa, vaikka on kyllä ihanaa seurata tuon taaperon kehitystä. Uusia asioita opitaan päivittäin. Maaliskuussa sitten keksin aloittaa tämän blogin pidon. Pakko myöntää, että aloitin tämän ihan hetken mielijohteesta, ilman suurempia suunnitelmia sen sisällöstä. Tuli vaan tunne, että tarvitsin itselleni jotakin ajatustyötä kodinpyörittämisen lisäksi. Ja tästä ...

  Pikku L oli ihmeissään kaikesta kimalluksesta ja hälinästä. Vauhtia riitti koko päiväksi ja tonttulakkikin pysyi kuin ihmeen kaupalla menossa mukana.       Ensimmäinen oma paketti jännitti sen verran, että äiti sai auttaa avaamisessa.     Ja sieltä paljastui aivan ensimmäiset kengät.       Jouluaatto oli ihana siitäkin huolimatta, vaikka meillä ei tänä vuonna ollutkaan aattoiltana lapsista kuin pikku L paikalla. Uusperheenä kun eletään, niin joulut vuorotellaan. Pikku L saikin sitten kaiken huomion osakseen ja tuo pikkutonttu kyllä onnistui antamaan iloisen joulumielen meille kaikille. Mukava porukkakin meitä oli joulupöydässä, vaikka osa tällä kertaa puuttuikin. Ensi vuonna ollaankin sitten taas kaikki koossa.     Tänään tulivat isommat lapset jo kotiin viettämään joululomaansa ja sen ansiosta vilinää riittää ja lahjoja on availtu taas. Kyllä olisikin joulunaika outoa ilman no...

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa... Ei nyt ihan, mutta joulunrauhan voi tuntea :) Nautitaan läheistemme seurasta ja syödään hyvin! Niina     

Juhlasalin siivouspäivää on vietetty tänään. Valkoisia liinoja on levitelty pöydille ja herkkukippoja täytelty suklaakarkeilla ja pähkinöillä. Enää ei puutu, kuin kuusi ennen aattoillan kattausta. Nyt jään odottelemaan innolla jouluksi saapuvia vieraita. Heitä kaikkia onkin ollut jo kova ikävä.       Pikku L ja hänen siskonsa olivat siivoustouhuissa mukana ja he pitivät huolen siitä, että välillä myös leikittiin.       Blogi siirtyy nyt hetkeksi joululomalle. Tämän 30-lukulaisen joulukortin myötä toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! Terveisin, Niina.          

Tuvassa alkaa joulukoristelu olemaan jo valmiina. Olen laitellut koristeita ihan pikkuhiljaa ja katsoessani ympärilleni huomaan, että edellisjoulujen punainen väri on kyllä rajoittunut verhojen rusetteihin ja takan reunalla oleviin punaisiin villasukkiin. Tänä jouluna koristelu on ehkä vähän tälläistä vanhahtavampaa tyyliä. Pellavaa, olkikoristeita ja valkoisia antiikkikynttilöitä messinkisissä kynttilänjaloissa. Kävikin sitten niin, että tein toisen piparkakkutaikinan, joka oli tarkoitus käyttää piparkakkutalon tekoon, mutta rupesinkin hajamielisyyksissäni painelemaan sitä piparkakkumuoteilla. Kun olin jo paistamassa kolmatta pellillistä tuli J kysymään, että milloinkas ruvetaan sitä taloa rakentamaan. Ei auttanut, kuin lähteä kauppaan hakemaan valmiita piparkakkutalon osia. Pipareita on tehty tänä jouluna oikein urakalla, tosin suurin osa on jo syöty.   Nyt kun Arabian tarjoiluastiat ovat pestävänä joulukattausta varten, niin astiakaapista vapautui mukava tila joul...

Palataanpa ajassa taaksepäin aikaan, jolloin 3-tietä ei vielä ollut. Aikaan Kyrönkankaan talvitien . 1200-luvulta lähtien alettiin tarvita teitä linnojen välisten maayhteyksien hoitamista varten.  Myös kylien ja kirkkojen välille tarvittiin tieyhteyksiä. Jo vuodelta 1459 löytyy kirjallista aineistoa Kyrönkankaan talvitiestä. Myös eräkauden luettelot 1500-luvulta tuntevat tämän oikotien Kyröstä(nykyisin Hämeenkyrö)Pohjanmaalle. Sotatienä Kyrönkankaan talvitiellä oli suuri merkitys. Nuijamiehet valitsivat mieluummin talvitien kesätien sijaan marssiessaan Pohjanmaalta Ylä-Satakunnan halki Nokialle 1596. Myös Isonvihan aikaan(v.1713) muun muassa Ruhtinas Mihail Golitzyn  venäläismiehityksineen, joka käsitti lähes 8500 miestä, kulki Hämeenkyröstä ja Ikaalisista Kyrönkankaan talvitietä Parkanon kautta Pohjanmaalle. Kurikan Historia I kertoo tiestä ja tilastamme näin: "Ruhtinas Mihail Golitzyn saapui joukkoineen Kurikkaan idän suunnalta Kyrönkankaan t...

 Tämä kaunis ja aikoinaan hyvin tarpeellinen munalaatikko päätyi keittiön kaappien päälle arkieteisestä. Siellä se toimi kenkälaatikkona hieman huonolla menestyksellä. Alkujaan löysin laatikon aitan päädyssä olevasta varastosta. Siellä se ei näyttänyt kovin kummoiselta romujen seassa. Ympäristön muutos oli munalaatikolle selvästi eduksi. Laatikko onkin parempi juuri tuolla korkealla, kun taas eteisessä sille ei oikein löytynyt sopivaa paikkaa eikä käyttötarkoitusta. Rakastan vanhoja kirjoja ja työnsin niitä laatikon toisen puoliskon täyteen. Nyt saan ihailla niitä keittiössäkin. Toisella puolella on talon vanhoja apteekkipulloja.    Kaipasin vähän jotakin uutta ilmettä tupaan ja nyt sitä tuli sopivasti. Koska Pikku L on siinä iässä, että lattiatasolla ei voi pitää oikein mitään esillä, niin tuonne ylähyllylle onkin hyvä kerätä kaikenlaista katseltavaa. Seuraavaksi tuomme salista suuren ruokailupöydän keittiöön ja viemme keitt...

Kävin pari päivää sitten jälleen Sisustus Ruufuksessa, josta löysin minulle aivan uuden tuttavuuden, eli Water Pearls. Aivan huippuhauska tuote. Pieni määrä helmiä riittää tuohon litran purkilliseen, koska turpoavat aika paljon alkuperäisestä koostaan. Helmien sekaan voi laittaa kukkia, kynttilän tai ihan mitä mieleen juolahtaa. Minä tökkäsin sinne Amarylliksen, minkä ostin eurolla Halpa hallista ja ei se muuta tarvinnutkaan ollakseen jo kaunis kokonaisuus. Tonttu toki kyljessä tuo vielä oman pienen sysäyksensä asetelmaan. Pallot muistuttavat jäätä, joten sopivat juuri tällaisiin jouluasetelmiin oikein mainiosti. Niin ja tämä ei ole mikään sen kummempi mainospostaus. Halusin vain jakaa tuon hauskan idean teille muillekin. Alpakkaa oleva tarjoilulautanen on muuten 1. palkinto Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran, riviin kylvetyn timotein siementuotantokilpailusta vuodelta 1962. Eli mikään turha kapistus tämäkään :)     Niina   ...

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, ...

Sain tänään laitetuksi jouluverhot juhlasaliin ja samalla muutin hieman huonekalujen järjestystä. Saliin tuli hiukan enemmän tilantuntua, joka onkin aina tervetullutta. Lähempänä joulua sitten lisäillään koristeluja, joista tulen varmasti myös laittamaan kuvia blogiinkin. Kuvissa verhot näyttävät ihan tonttulakin punaisilta. Oikeasti ne eivät ole ihan noin kirkkaat, mutta menköön tämä tonttuilun piikkiin ;)      Pöydällä oleva esine on jännä kapistus. Arvatkaapa mikä se on ja mihin sitä käytetään?   Me lähdemme kohta miehen kanssa Hobitti-elokuvan yönäytökseen. Enpä ole sellaisessa ennen käynytkään. Aika jännää!     Niina   

Viime kesänä J:llä oli kaverisynttärit, joiden yhtenä ohjelmanumerona oli minun ja L:n kummitädin suunnittelema Vanhan rengin mysteeri, joka lapsien tuli ratkaista erilaisten arvoitusten ja tehtävien avulla. Siitä kerroinkin täällä . No, se renki on sitten jäänyt elämään hyvin vahvasti minun mieleeni. Siispä kerronkin teille tarinan Vanhasta Rengistä. Tarina alkaa näin.. Elettiin 50-luvun loppua ja monilla maatiloilla vaihtuivat hevoset traktoreihin, autoihin ja muihin koneisiin. Sen vuoksi monet maataloustyöt helpottuivat. Niin hävisivät rengit ja piiatkin vähitellen tiloilta. Työtä ei enää riittänyt heille samalla tapaa, kuin ennen. Sitä oli etsittävä muualta, mutta helppoa se ei ollut, etenkään jo vanhalle vaivaiselle rengille. Polvet kipeytyivät jatkuvasta ylhäällä olosta, eikä selkäkään oikein enää kestänyt kumartelua ja nostelemista. Talon väki oli myös renkiin jo niin tottunut, ettei kukaan hennonnut käskeä häntä lähtemään. Lapset pitivät miehestä ...

Tänään olen puhdistanut ja kiillottanut vanhaa kirjoitustelinettä, jonka toin vintistä alas jo aikaa sitten. Siihen on kuulunut kaksi kuppia, joista toisessa on pidetty mustetta ja toisessa hiekkaa. Tämä teline on saksalainen, mutta vuosilukua en ole saanut selville. Koriste-esineenä se on oikein hieno ja kellokin alkoi raksuttamaan, kun väänsin avaimesta.   Toinen kiinnostava esine on oikealla oleva lasinpidike. Meiltä löytyy näitä neljä kappaletta.           Mockba 1957 ja sitten jotain Venäjäksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tuossa mahtaa lukea ja tietysti myös, että miten ne ovat tänne taloon päätyneet. Täällä klik vastaavanlainen pidike.     Kolmas esine, jonka iän haluaisin selvittää on tuo kynttilänjalka. Pohjassa on monenlaista leimaa, mutta ovat niin pienellä ja osa tekstistä on myös kulunut pois, joten itse en niistä selvää saa. Kynttilänjalan taloon päätymisestäkään ei ole mitään tieto...