lauantai 27. helmikuuta 2021
DIY-korujen alkeet osa 3
torstai 25. helmikuuta 2021
DIY-korujen alkeet osa 2
Toivepostauksen ykkösosassa oli välineitä, joilla tehdä koruja, nyt tulee jatko-osassa sitten niitä tarvikkeita ja osia, joista tehdä niitä koruja. Ks. osa 1 tästä.
JOS kaikki pitäisi kiteyttää pähkinänkuoreen, sanoisin että tämän kuvan asiat tarvitset (ja ehkä et jotain näistäkään - edelleen riippuen millaisia koruja tahdot tehdä). Mutta itsellä nämä ovat ne tärkeimmät ja käytetyimmät välineet (niistä edellä mainistussa 1. osassa lisää) ja tarvikkeet eli jonkinlaista metallilankaa, ketjua, välirenkaita ja korvakorukoukkuja. Niistä se lähtee.
Puretaan kuitenkin korun osia vähän tarkemmin:(Tarvikkeiden järjestys satunnainen.)Helmet
Helmiä on monenlaisia mistä valita suosikkinsa. Niitä on eri koossa ja muodossa esimerkiksi kivestä, lasista, puusta ja muovista.
Muutamia huomioita helmistä:
Kivi- ja lasihelmet ovat korvissa painavimmat ainakin isoina helminä. Puu voi olla miellyttävä iholle. Puuhelmistä lakkapintaiset ovat kestävimmät. Muovihelmet ovat lähinnä akryylista ja niissä voi joskus pinta lähteä käytön myötä.
Lisäksi on shamballahelmiä eli ns. pave-helmiä (ei kuvassa). Ne ovat polymeerimassasta valmistettuja helmiä, johon on upotettu pieniä säihkyviä strasseja. Ne on aika hauskoja blingbling-koruiksi. Polymeerimassoista voi myös itse pyöritellä helmiä.Ihan pienimpiä (lasi)helmiä sanotaan siemenhelmiksi. Niiden tyypillinen halkaisija on esim. 2 mm. Jos haluaa tehdä koruja, joissa käytetään paljonkin pieniä helmiä tai helmiä, joissa on tosi pieni reikä, suosittelen hankkimaan helmineulan. Usein helmineuloja saa setin muutamilla euroilla. Ne ovat kirjaimellisesti pitkiä, superohuita neuloja, joilla on helppo pujottaa pienimmätkin helmet esim. korulankaan. Muutenkin aina kannattaa kiinnittää huomiota helmiä ostaessa niiden reikään ja siihen, että sopiiko se toteutukseen, esim. mahtuuko tarvittava/käyttämäsi korupiikki sen läpi.
Jos tahtoo tehdä korviksia, jonkinlaiset koukut tai tapit ovat ehdottomat. Toisaalta, koukku kuin koukku, mutta tässä muutamia erilaisia malleja, joilla hienosäätää korvakorujen mallia tai tyyliä.
Muutamia huomioita erilaisista koukuista:
1. Avokoukkumalli, muodoltaan sirppikoukku (pieni kieleke koukussa = sirppi), koko suht pieni.2. Pieni avokoukku kierre- ja pallosomisteella, "peruskoukku".
3. Peruskoukku, ei muuta eroa kuin materiaali kirurginterästä*.
4. Lukittava koukku. Erittäin hyvä superkeveisiin koruihin, varmistaa tuulessakin korvassa pysymisen. Lukittavissa malleissa on myös vaihtoehtona saranalukollinen koukku, mutta siitä ei ole omaa kokemusta.
5+6. Eri väreistä malliksi musta ja kuparinsävyinen koukku. Kooltaan normaalia hiukan isompia.
* Jos on "herkät korvat", valitse silloin kirurginteräs- tai hopeakoukku ("hopeoitu" korumetalli ei tarkoita, että se olisi hopeaa). Allerginen voi kokeilla myös niobium-koukkuja (kemiallisesti reagoimattomasta metallista). Muulloin riittää, että koukun korumetalli on nikkelitön, lyijytön ja kadmiumvapaa.
Muutamia huomioita erilaisista tapeista eli tappilukoista:
7. Pieni tappi, jossa pallosomiste ja rengas riippuville korvakoruille.Välirenkaat eli toiselta nimeltään liitosrenkaat (tai myös umpi- tai avorenkaat). Ne ovat avattavia renkaita, joilla liitetään osia toisiinsa. Valitse väri (kromi, "kulta", "kupari", ruusukulta, musta, antiikkihopea..) mätsääväksi korun muihin osiin sopivaksi.
Alkuun pääsee, kun hankkii välirenkaita vaikkapa kahdessa eri koossa. Pieniä ja isoja. Isoja voi olla myös ohuempana ja paksumpana. Mitä paksumpi, sitä jytkympiä eivätkä väänny käytössä helposti auki kuten ohuet ja ns. pehmeämmät renkaat. Jos koru vaatii erityistä lujuutta liitoskohtaan niin silloin valitse tuplarengas, joka on kuin minikokoinen avaimenperänrengas.
Suosittelen välirenkaissakin nikkelittömiä vaihtoehtoja kirurginteräksestä (= ruostumattomasta teräksestä).
Ks. ykkösosasta kuinka avaat ja suljet välirenkaat oikein.
KorupiikitPiikkeihin voi pujottaa esim. helmiä tai ne voi ujuttaa massasta tehtävän korun sisään*, jolloin piikin lenkkiin voi laittaa vaikkapa koukun. Piikkien toinen pää käännetään lenkille (pyöreäpäisillä) pihdeillä. Yleisimmät korupiikkityypit ovat joko pienellä tapilla (ts. tasapäinen korupiikki), silmukalla tai jonkinlaisella koristeella. Tapit ovat yksittäisiin juttuihin, lenkilliset johonkin yhdistettävään eli linkeiksi koruun. Valitse korupiikki värin, pään ja pituuden mukaan. Pituusskaala voi olla 16 mm - 10 cm. Liian pitkiä voi myös lyhentää sivuleikkureilla.
* Vinkki massakoruihin: käännä pää u-lenkille massan sisään niin piikki pysyy varmasti sisällä!
Nyörit, vaijerit ja langatNiputan kaikki yhteen: koruvaijerit, metalli-, jousto- ja kumilangat, nyörit ja muun sellaiset. Käyttö aina tarpeen mukaan esim. ranne- ja kaulakoruihin. Korulangat eli koruvaijerit jaetaan jäykkiin, joustaviin, taipuisiin ja joustamattomiin. Ne toimivat korun runkona ja päihin kiinnitetään yleisimmin lukko tai lenkki.
Muutama pienen budjetin vinkki:
- Monenlaisilla myös pujotukseen sopivilla nahka-, satiini- ja puuvilla nyöreillä voi korvata kaulaketjun.
- Ihan tavallista yleissiimaa voi käyttää korulankana.
- Erilaiset ruostumattomasta teräksestä valmistetut metallilangat ovat hyödyllisiä. Paksummat, esim. 1-2 mm paksuiset metallilangat sopivat myös omien välirenkaiden valmistamiseen.
- Helmilanka sopii monenlaiseen helmipujotteluun. Satunnaisiin helmitöihin sopii myös karhunlanka, jonka vahvuus on miltei sama helmilangan kanssa ja joka on yhtälailla vahamaton ja venymätön.
- Vanhat ompelulankarullat ovat hyviä metallilankapätkien säilytykseen.
Renkaat, jotka ovat umpinaisia eli eivät välirenkaiden tavoin avattavia, ovat nimeltään linkkejä. Ne voivat olla välirenkaan tavoin yhtä pieniä (ja koristeellisia) tai sitten siitä isompia. Isot renkaat, silmukat ja muut sopivat hyvin korvakorujen osiksi esim. makrameejuttuihin.
Vinkki! Pieniä, värillisiä linkkejä voi myös poimia talteen erilaisista käyttöesineistä. Esimerkiksi kynistä saa hyviä muovisia ja metallisia linkkejä. Myös poistettavista rintaliiveistä voi napsassa talteen pyöreät renkaat.
KetjutRannekoruihin, kaulakoruihin ja korvakoruihinkin voi tarvita kiinteitä ketjuja tai ketjun pieniä pätkiä. Ketjuja saa määrämittaisina tai metrihintaan. Hienosäätää voi koon ja ketjun muodon perusteella (mm. ankkuriketju, rolo, palloketju..). Jos ketju on ihoa vasten, satsaa materiaaliin (vähintään nikkelitön kirurginteräs) niin ketju ei allergiosi. Laadukas ketju ei tummene käytössä.
Uusiokäytä vanhojen korujen ketjut kokonaisina tai pätkinä. Ketjut voi lyhentää joko sivuleikkureilla tai jos lenkit ovat tarpeeksi isot, ne voi myös avata pihdeillä, jolloin yksikään lenkki ei mene hukkaan.
Rannekoruihin ja kaulakoruihin tarvitsee lukkoja. Tässä muutamia erilaisia malliksi:
1+5. Koristeellisia lukkoja, joissa vastakappale liukuu koristeosan sisään
2. "Spiraalilukko", joka kierretään auki (aika hidas ja hankala käyttää, mutta on varmaan makuasia)
3. Magneettilukko eli pallo, joka avautuu, kun vastakappaleita vedetään poispäin toisistaan.
4. Erilaisia rapulukkoja (omat suosikit!). Sanotaan myös papukaijalukoiksi.
6. Jousilukot ja pieniä vastakappaleita*
*Vastakappaleena voi käyttää myös välirengasta tai korulinkkiä.
Erilaiset päädyt ja välikappaleetMuutamia malleja:
1. Leveitä nauhanpäitä, lititstetään ja tarpeen mukaan liimataan nauhan tms päähän.
2. Kapeita nauhanpäitä, käyttö nyörin tai ohuen nauhan päähän.
3. Solmusuojia erilaisille korulangoille. Esim. lanka pujotetaan avattavan pallon välisestä reiästä ja solmitaan umpparille ja sen jälkeen pallon vastakkaisen puolet litistetään yhteen.
4. Päällys- ja välihelmiä, jotka voi puristaa korulangan tai -piikin päähän tai osien väliin.
5. Erilaisia kalotteja (vasen pystyrivi) ja helmihattuja (oikea pystyrivi). Kalotti toimii esim. nyörin tai tupsun koristeellisena kärjenä. Helmihattukin voi olla päätykappale tai vaikkapa helmien välissä. Helmihattu toimii myös hyvänä reiän pienentäjänä isossa helmessä, joka muuten huljuisi ohuessa korulangassa.
Sormukseen tarvitsee aina jonkinlaisen sormuspohjan. Tässä kolme erilaista sormuspohjaa: kiinnityslaatallinen, kapussupohjainen ja silmukallinen. Nämä kaikki ovat kooltaan säädettäviä pohjia. Kapussilla tarkoitetaan kohtaa, jossa on pienet reunat. Helmi/kapussi, laatta tai vaikkapa muovailtu massa kiinnittyy hyvin reunalliseen pohjaan.
+ Erilaiset hilppeet!Hilppeiksi sanon satunnaisia korunosia. Näitä on kertynyt esimerkiksi purettavista koruista. Koruverkkokauppojen valikoimakin on laaja, mutta todellisia helmiä voi löytää kirpputoreilta. Euron korupussit kannattaa aina tsekata läpi, niissä voi olla vaikka ja mitä kun pihdeillä hajottaa korut paloiksi!
Huh, siinäpä koostetta joistakin yleisimmistä korun osista!
Ja arvatkaa mitä? Eikä siinä vielä kaikki! Jotta ei tullut ihan jumbojuttua, tulossa vielä osa 3: Ideoita helppoihin eri matskuista tehtäviin koruihin!
tiistai 23. helmikuuta 2021
DIY-korujen alkeet osa 1
DIY-korujen alkeet. Aloittelijan ABC korujen tekimiseen. Kaikki mitä tarvitsee tietää korujen teosta (eli ei juurikaan paljon). Korujen konmaritus -postaus vilvoitti tämän aiheen. Ja nyt yritän vastata seuraaviin kysymyksiin:
Miten pääset mahdollisimman vähin tarvikkein korunteon alkuun? Missä ei kannata nuukailla tai fuskata? Mitkä ovat "pakolliset" tarvikkeet ja välineet?
Plus päälle vinkit korujen tekoon pienellä budjetilla!
Tästä lähtee!
Osa 1 keskittyy ensin välineisiin. Jatko-osa keskittyy tarvikkeisiin eli korujen osiin ja muihin materiaaleihin, toisin sanoen niihin mistä itse koru rakentuu.
Mitä välineitä tarvitset, jotta pääset koruissa alkuun?Pihdit ovat tärkeimmät. Toki on monia koruja mitä voi valmistaa ilman pihtejä, mutta.. Pihdit ovat a ja o.
Suotta hankit kokonaista pihtisettiä. Alkuun pääsee kaksilla eri kokoisilla pihteillä, leikkurit lisäksi jos niikseen tulee. Omat ekat otin työkalupakista. Toiset ostin ruokakaupan remppaosastolla. Muutamalla eurolla saa hyvät pikkupihdit. Näillä neljällä minä koruilen:
1. Lattapihdit eli litteäkärkiset pihditKapeakärkiset pihdit, joissa sisäpuoli on tasainen ja joilla saa hyvän otteen. Ns. tärkeimmät peruspihdit. Monissa "remppapihdeissä" voi olla isot uurteet sisäpuolella. Liian isot voivat haitata, jolloin pihdeillä ei saa kunnon otetta. (Ja jos haluat valmistaa hopeakoruja, satsaa silloin 100 % tasaisiin pihteihin. Hopea on sen verran pehmeää, että uurteista voi jäädä hopeaan jälkiä.)
Tämä ei ole ehdoton hankinta, mutta suosittelen vahvasti. Sormus on nimeltään avolenkin avaaja ja siinä on neljä eri kokoista lovea. Sormus on mulle aika iso, joten yleensä pidän sitä peukalossa, koska siihen siinä on parhaiten hollilla.
Ja mitä avolenkin avaajalla tehdään? Se helpottaa pihtien kanssa työskentelyä. Kun on esimerkiksi useita osia ja useita välirenkaita, hommaa hidastaa se kaksien pihtien ees taas sompailu. Sormus sormeen ja voit avata ja sulkea lenkit vain yksillä pihdeillä. Snip, auki ja snip, kiinni. Niiiiiiiin helppoa.
Kustannus sormukselle on noin 2-3 euroa eli ei juuri mitään. Sormuksia saa korutarvikkeiden verkkokaupoista. Omani löysin helmikauppa.com:sta (ei maksettu mainos).
Pihtien jälkeen tärkein kaveri korujen teossa on ollut minulla hyvä liima. Usein ihan superglue, merkillä ei väliä. Yhdellä hyvällä peruspikaliimalla pääsee jo pitkälle. Muutava vinkki liimaamiseen:
1. Mitä materiaalia liimataan mille materiaalille? Joihinkin tarvitsee elastisuutta mukaan. Esim. kaksi kovaa pintaa napsahtaa helposti irti toisistaan. Silloin vaihtoehtona on käyttää ns. joustavampaa pikaliimaa. Joissakin tapauksissa toiset luottaa epoksiin, toiset taas kontaktiliimaan. Yksi jippo myös auttaa kovien pintojen yhteen liimaamisessa: liimaa väliin jotain joustavampaa ja karheaa, esimerkiksi liimauspintojen kokoinen nahkapala. Se auttaa usein.
2. Kuinka paljon liimaa laitetaan? Jos laitat liikaa, liimauskohta on huonompi. Liimaa pitää olla kauttaaltaan liimauskohdassa, mutta vain ohuesti eli yksi tippa voi riittää.
3. Kolmas tärkeä asia on aika eli kauanko kappaleita puristetaan vastakkain. Homma kusee monesti siksi, että kappaleet liikahtavat ennen kuivumista. Puristamiseen auttavat erilaiset puristimet, ks. alta lisää.
+ Vinkki! Valitse pikaliima, jossa on a) sellainen korkki, joka ei liimaudu tuubiin kiinni ja b) jossa on terävä kärki tuubin päässä, jolloin liimaa on helpompi annostella oikea määrä oikeaan paikkaan.
Mikä muu voisi olla hyödyksi? Nämä varmasti löydät kotoa valmiiksi nollabudjetilla:
1. Sytkäri ja paksu neulaJos (ohueassa) muovisessa koruosassa ei ole reikää, voit tehdä sen kuumentavalla neulaa tulessa. Sytkäri on kynttilää nopeampi ihan yksittäisten reikien teossa. Kuumenna neula lähellä liekkiä ja tuikkaa mahdollisimman nopeasti muoviosaan. Tarvittaessa toista useamman kerran, jotta reiästä tulee tarpeeksi suuri ja siisti. Neulalla sulattaminen on korvaa pienen koruporan (ellei sitä sitten tarvitse muiden materiaalien takia).
Ihan tavallinen kynsiviila korvaa hiomapaperin. Kynsiviila hioo terävät kohdat ja sillä voi hioa liimauskohtia karheimmiksi, jolloin kappaleet tarttuvat toisiinsa paremmin.
Jos sormenpäät tuntuvat massiivisilta, pinseteistä on apua.
Kaikenlaiset nipsut, klipsit ja puristimet sekä pyykkipojat ovat paikallaan, kun pieniä osia liimataan. Varmojenkin käsien sormet tärisevät kriittisellä hetkellä. Jos vaan voi muodon puolesta voi niin kiinnitän kappaleet aina heti liiman lisäämisen jälkeen jonkinlaisten puristimien väliin kuivumaan.
Kokemuksesta osaan sanoa: koruilijan hommat eskaloituvat helposti. Heti, kun/jos osia alkaa kertymään, kehitä itsellesi jonkinlainen säilytyssysteemi. Useimmiten muoviset tarralliset pussit, joissa osat myydään, pettävät liimaltaan melko pian. Sitten pienet osat helisivät minne lie ja tarvikkeita menee kirjaimellisesti hukkaan.
Ideoita säilytykseen: pienet minigrippussit, vanhat korulaatikot, konvehtirasiat, suklaamunien hylsyt (jep, niitäkin olen käyttänyt, etenkin läpinäkyviä), lääkepurkit (pyyhi ensin rätillä mahdolliset lääkejämät pois), pienet lahjarasiat.. Lajittele ja kokoa pussit tai laatikot johonkin isompaan laatikkoon tms, josta saat kaiken tarvittavan helposti esille.
Kuvan dosettimaiset lokerikot ostin aikoinaan Tigerista. Niihin olen lajitellut osia värin, materiaalin ja käyttötarkoituksen mukaan.
Vastaavista helmi-nauhakorviksista kuva reilusti yli kymmenen vuoden takaa. Nämä on nähtävästi muuten valmistettu jopa ilman pihtejä, koska en vielä tuolloin DIY-korujen alkutaipaleella ollut tietoinen korupiikeistä (joista jatko-osassa lisää!), joten olen kasannut koukut helmeen ja rusettiin ompelulangan avulla. Ei kovin kestävä ratkaisu, mutta muistaakseni ajoi asiansa.
lauantai 20. helmikuuta 2021
Virkattu sipulipussi (+ ohje)
Se on niinkin arkinen ja klassinen asia kuin sipulipussi! Mutta jippo tulee tässä: se on niin söpön pieni putki. Ripustettava pussi ei myöskään vie pöytätilaa mikä sopii hyvin pieneen keittiöön, jossa tasotilaa ei ole hirveästi.
Ohut, kevyt ja kivan näpsäkkä koko. Kuitenkin siihen mahtuu sisälle sellainen peruspienisipulipussillinen kaupasta. Ja ilmastointi pelaa, ei pääse kosteus ainakaan kosteus kertymään sipuleihin.Malli on melko klassikko, pylväitä ja ketjusilmukoita ryhdikkäissä riveissä. Ja ohuella virkkauslangalla tehtynä. Hyvin voisi myös vaihtaa vähän paksumpaan puuvilla- tai bambulankaan. Ja virkata vaikka ruutuvirkkauksena. Mutta tässä tulee tämän helpon version ohje:
(Yllä kuvassa myös trikookuteesta neulottu pannunalunen, ks. ohje tästä - sis. myös virkatun räsyrätin jämälangoista ja ripustettavan käsipyyhkeen vanhasta froteepyyhkeestä.)
Pituus: Noin 14 cm. Lanka: Ohutta puuvillalankaa (esim. Perfect Crochet Maxi, 100 % puuvilla, 100 g = 560 m). Virkkuukoukku: 1,5–2 mm tai langan ja käsialan mukaan.
Tee näin: Virkkaa 15 kjs, yhdistä ps:lla renkaaksi. 1. krs: Virkkaa 40 p renkaaseen, yhdistä krs ps:lla. 2. krs: *2 p samaan s:aan, 1 p*, toista *-* koko krs. 3.–22. krs: *2 pp, 2 kjs, jätä 1 s väliin*, yhdistä krs ps:lla. 23.–26. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. 27. krs: 15 kjs, jätä 14 s väliin, 23 ks, 15 kjs, jätä 14 s väliin, virkkaa ks:ia krs loppuun. 28. krs: *15 ks kjs-kaareen, 23 ks*, toista *-*. Tarvittaessa kavenna kaaren alussa ja lopussa 2 s yhteen. 29.–31. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 32. krs: Virkkaa jokaisen ks:n yläreunan päälle kiinteitä silmukoita (voi myös tahtoessaan jättää viimeistelevän kerroksen pois). Katkaise lanka ja päättele langanpää.
sunnuntai 14. helmikuuta 2021
Oma printti hiusdonitsiin
Se on viikko hurahtanut, hyvää ystävänpäivää! Teemaviikon päättää tämä sydämiä täynnä oleva hiusdonitsi.
* Ystävänpäivän kunniaksi lämpöä ja lempeyttä Valentine Week -teemaviikolla. Katso teeman jo julkaistut osat: Virkattu polettisydän / Neulottu Sydän nurjallaan -tiskiliina / Kirjailtu ja parsittu sydän / Sydänmakramee (mukinalunen) / Virkatut sydänkorvakorut / Pienet kylmäpussit
Ja näin sen tein:
DIY: OMA PRINTTI HIUSDONITSIIN
Mitä tarvitset? Vaaleansävyisen kngassuikaleen (puuvillaa tai puuvillasekoitetta), akryyli- tai tekstiilimaaleja, joku jolla "leimata" kangasta (ks. vinkki alla) ja ompeluvälineet.
Pieni laatta on maaleja varten. Voi käyttää myös vaikka pahvinpalaa. Itse käytän aina laattaa, koska akryylimaali ei kuivahda laatalla niin nopeaa ja on helposti siitä pois pestävissä.
Sitten maalia valmiiksi, tikku hollille ja kangas valmiiksi. Pikkutilkku on testipainamista varten. Tai sitä varten, jos tulee liikaa maalia leimasimeen. Tein puoliväliin taitoksen, jotta ei mene sydänrivit ihan vinkkuraan. Puolitaitos on myös merkki suunnan vaihtamisesta. Kangas kun taittuu donitsin kummallekin puolelle ja tahdoin et sydämet on samansuuntaisesti donitsin kummallakin puolella.
Ja näin se käy! Ei tarvitse olla ihan justiinsa kuvioiden. Sinnepäin, se riittää hyvin.
Sitten kuivatellaan ja ommellaan. Ompelen donitsin ihan perinteisesti. Pitkä sivu yhteen oikeat puolet vastakkain, jätä päistä ainakin 5 cm ompelematta. Kääntö oikeinpäin. Lyhyet päät yhteen ja ompele oikeat puolet vastakkain. Kuminauhaa sisään ja kuminauhan päät yhteen. Sitten ommellaan jäljelle jäänyt aukko käsin tai koneella. Itse suosin käsin piilopistoja, jotta aukosta tulee mahdollisimman huomaamaton.
Tästä tuli aika herttainen!Hyvää ystävänpäivää kaikille käsityön ystäville!
Tämä pieni teemaviikko oli kiva tehdä. Ennen pidin enemmänkin teemaviikkoja. Ehkä toteutan vastaavia jatkossakin.
lauantai 13. helmikuuta 2021
Pienet kylmäpussit
Tokavikaa viedään. Toisiksi viimeisenä sydänten sarjoissa on kylmiä sydämiä.
* Ystävänpäivän kunniaksi lämpöä ja lempeyttä Valentine Week -teemaviikolla. Katso teeman jo julkaistut osat: Virkattu polettisydän / Neulottu Sydän nurjallaan -tiskiliina / Kirjailtu ja parsittu sydän / Sydänmakramee (mukinalunen) / Virkatut sydänkorvakorut
Eli toisin sanoen pienet kylmäpussit. Päällä tilkkulaarista puuvillakangasta (tässä en kuitenkaan sydänteeman mukaisesti päätynyt pinkkiin sävyyn, heh) ja sisällä halppisriisiä, jota on vieläkin isosti painopeittoprojektista (ks. postaus).
Ensin ajattelin, että jätänpäs nämä laskuista pois. Koska onhan nää nyt niin iänikuiset kässät, ei mitään uutta kässäilijöille. Mutta sitten päätin, että en ala sensuroimaan oman blogin sisältöä sen takia, että jokin saattaisi vähän tylsempää kuin joku muu. Ainakin tämä tuli tehtyä omaan tarpeeseen. Mietin pienten kylmäpussien tekoa jo joulun alla, kun tein lahjaksi suolaterapiatyynyt (ks. postaus). Nämä on vähän kuin aikuisen pipityynyt. Muotohan voisi olla mikä vain, mutta nyt teemaan istuen sopivasti sydämet.
Ja se tarpeellisuus? Syy on tässä: mustelmat!
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä alttiimpi olen mustelmille. Tai sitten vain olen kömpelö. Vähintään kerran viikossa lyön jalan auki olevaan tiskikoneen oven kulmaan. Ja mustelmaa pukkaa. Kylmäpussi jelppaa ettei tulisi niin pahoja mustelmia. Tähän asti olen napannut pakastimesta iänvanhan jyväpussin, joka on ihan liian iso ja sitä on vaikea kohdistaa pienelle mustelman alueelle ilman, että muu iho paleltuu. Nyt vihdoin koko on passeli. Ja toki voi näitä käyttää myös muuhun kuin mustelmien hillitsemiseen. Varmasti tulen käyttämään myös migreenissä otsalle. Joskus migreenissä kylmä tuntuu helpottavalta.
perjantai 12. helmikuuta 2021
Pehmeät sydänkorvikset (+ohje)
Sydämellisen teemaviikon loppu jo häämöttää, mutta ennen sen loppua esittelen kevyin sydämin vielä nämä virkatut, superkevyet sydänkorvikset.
* Ystävänpäivän kunniaksi lämpöä ja lempeyttä Valentine Week -teemaviikolla. Katso teeman jo julkaistut osat: Virkattu polettisydän / Neulottu Sydän nurjallaan -tiskiliina / Kirjailtu ja parsittu sydän / Sydänmakramee (mukinalunen)
Sydänkorvikset, siitä se ajatus vain lähti.
Tosin ensin se ajatus oli kyllä muovata nämä polymeerimassasta. Ihan samanlaiset, mutta pinkistä Fimosta. Mutta ei mulla pinkkiä Fimoa ollutkaan, kaikkia muita värejä kyllä. En millään jaksanut lähteä yhden Fimon takia kauppaankaan, joten vaihdoin B-suunnitelmaan: tehdään ne virkaten!
Ja tässä tulee myös teemaviikon mukaisesti ohje sydämiin:
OHJE: Virkatut sydänkorviksetMitä tarvitset? Ohutta puuvillalankaa (esim. Perfect crochet maxi), ohut virkkuukoukku (minulla 0,75, mutta säädä kokoa käsialasi ja valitun langan mukaan), korvakorukoukut, pätkät ohutta ketjua, 4 välirengasta, täytevanua, pihdit, neula päättelyyn, sakset.
Sydän virkataan kahdesta kappaleesta. Ensin tehdään yksi pieni "kuppi", sitten toinen samanlainen ja ne yhdistetään ja samalla aloitetaan kavennukset. Kokeilin tähän malliin kavennuksia vain ulkosyrjiin, ennen olen virkannut sydämen kavennukset aina keskelle (kuten esim. tässä avaimenperässä). Mielestäni kavennukset keskellä ikään kuin vähän halkaisevat sydämen niin laitoihin tehtynä sydämestä tulee söpömpi.
Sitten ohjeeseen:
Kuva 1: Virkkaa "kupit".
Tee taikasilmukka. 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1+6 ks, yhdistä krs ps:lla. 2. krs: Tee 2 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. 3.-4. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. Katkaise lanka (jätä langanpää lyhyehköksi) ja aloita uusi "kuppi". Toista 1.-4. krs:t, mutta älä katkaise lankaa. Aloita suoraan yhdistäminen.
Kuva 2: Yhdistä kappaleet.
5. krs: Ota ensimmäinen kuppi toisen viereen ja virkkaa siihen aloitus ks+12 ks, päätä samalla langanpää työn sisään. Jatka toisen kupin ympäri 12 ks:lla. Kuppien väliin jää pieni aukko.
Kuva 3: Aloita kavennukset.
6. krs: 5 ks, 2 ks yhteen, 10 ks, 2 ks yhteen, 5 ks. 7. krs: 4 ks, 2 ks yhteen, 9 ks, 2 ks yhteen, 5 ks. 8. krs: 4 ks, 2 ks yhteen, 8 ks, 2 ks yhteen, 4 ks. 9. krs: 3 ks, 2 ks yhteen, 7 ks, 2 ks yhteen, 4 ks. 10. krs: 3 ks, 2 ks yhteen, 6 ks, 2 ks yhteen, 3 ks. Täytä sydän vanulla.
Kuva 4: Viiimeistely.
11. krs: 2 ks, 2 ks yhteen, 5 ks, 2 ks yhteen, 3 ks. 12. krs: 2 ks, 2 ks yhteen, 4 ks, 2 ks yhteen, 2 ks. (Täytä tarvittaessa kärkeä vähän lisää.) 13. krs: 2 ks yhteen neljä kertaa. Katkaise lanka. Ompele kärki yhteen ja tuo lanka sydämen läpi "kuppien" yhtymäkohtaan. Ompele muutamalla pistolla "kuppien" välinen aukko kiinni.
Kun kaksi sydäntä on virkattu, kokoa ne korviksiksi.Näistä tuli niin supersöpöt ja hempeet. Pinkki ei kyllä ole aina (juuri koskaan) ollut mikään suokkari korvisvärinä, mutta nyt nämä kolahtavat. Polymeerimassasta tehtynä nämä voisivat olla aika kolperot, kovat ja painoakin olisi, joten käyttömukavuudeltaan paljon epämukavammat. Langasta se pitää olla, paljon kivempi niin!