FAIL: Hukkapussi

Joskus sitä inspiroituu mitä hupsuimmista asioista. 

Kuten vaikka karkkipussista. Sitä, kun lauantai-iltana mussuttaa karkkipäivän lakua nassuun ja katsoo, että kyllä on aikasta söpö karkkipussi. Simppeli, iloinen, nyt mieltä kovin puhutteleva. On muuten tuo hukkapussi konseptinakin aika loistava. Pisteet pussista Pandalle. Tykkään, että tuodaan markkinoille nekin mitkä muuten voisivat mennä suoraan hävikkiin. Hävikkikarkkeja, kyllä kiitos!

Ja siitäpä se idea sitten lähti, hukkapussi.

Ajattelin tästä siis tehdä pienen taskuun sopivan kukkaron vanhan jenkkikukkaroni tyyliin (ks. postaus).

Mutta sitten tästä tulikin hukkaan heitetty pussi ihan kaikissa merkityksissä. Ei tullut kiva taskupussi, tuli vuoden eka FAIL-kategorian postaus (paitsi, että ei ollut todellakaan vuoden eka kässäfail, mutta eka postattu sellainen). Ajattelin nyt kuitenkin postaamisen ilosta näyttää tämän, koska idea oli hyvä, vain lopputulema kusi.

Tai homma lähti jo tässä pieleen. Ekan virheen tein, kun leikkasin vinoon ja sitten piti tasata. Tuli suunniteltua pienemmät kappaleet pussia. Hemmetti vie, hemmetti vie.

Vaikka heti tiesin, että nyt tulee ministä minimpi kukkaro, ajattelin silti kokeilla. Eläimet mahtu mukaan palaan just ja just ja tekstikin näkyy, joten jatkoin inspiraation toteuttamista.

Ajattelin, että teen kukkaron kokonaan kierrättäen, valitsin siis vetskariksi jonkun vanhan taskukappaleen.

Ratkoin vetskarin ja leikkasin karkkipussipalojen mukaan vanhasta sateenvarjosta jääneistä tilkkupaloista vuoripalat. Sitten eikun ompelemaan!

Sitten tuli toinen virhe. 

Ompelin kappaleita yhteen vetskarin jälkeen ja päätinkin, että ompelen ulkosaumat oikeat puolet vastakkain, jotta tulisi "siistimpi" - kun olisi pitänyt tehdä nurjat vastakkain ilman kääntämistä kuten jenkkikukkarossani olin hoksannut tehdä (ks. linkki ylempää). Kääntäminen oli a huge mistake, sekös rikkoi saumoista muovia ja illuusioni kivasta pikkukkarosta.

Silleen periaatteessa tuli kiva, mutta kun pussin kääntää ja tsekkaa saumoja niin...

...voi hemmetti vie, hemmetti vie. Saumat tursuaa auki ja sanoo riks raks poks kuten ysärin riisimurojen mainos telkkarissa. Kyllä meni todellakin hukkaan meni tämä hukkapussi. Menee roskiin. Vetskarinpätkän, jos vielä ratkoisi ja pelastas johonkin muuhun.

Ehkäpä "pitää" ostaa uusi karkkipussi ja ottaa round 2..

Taidetta koiran kanssa

Taidetta koiran kanssa.

Oi, kyllä! Näin on. Normaali ihmisoletettu varmaan olisi kirjoittanut, että taidetta lasten kanssa, mutta täällä ei ole lasta eikä toista, joten koiralla mennään. Että ennen kuin se saa seonnut-leiman otsaan niin kyseessä on siis Instagramissa näkemäni #dogpaintingchallenge ja olin ihan heti messissä. Pakko-heti-kokeilla! Tähän on tässä koronakotoilun myötä tultu, pakko tehdä taulu koiran kanssa.

Ja näin sitä taidetta sitten tehtiin yhdessä koiran kanssa:

Maalaa koiran kanssa taulu

Mitä tarvitset? 

- Pienen canvaspohjan (ajattelin eka, että voishan sitä vaikka pahvillekin, mutta rikoin käsityötarvikeostolakkoani ja kävin ostamassa pienimmän taulupohjan minkä löysin. Kaiken kahden euron arvoinen ostos.)

- Akryylimaaleja

- Minigrip-pussin, johon taulupohja mahtuu (vois olla käytettykin, jotta ei "tuhlaa" hyvää pussia. Oma oli jo kahteen kertaan käytetty, huuhdeltu ja kuivateltu, joten kelpas vielä tähän "taideprojektiin" oikein hyvin)

- Jotain levitettävää koiralle sopivaa töhnäherkkua (esim. sokeritonta ja suolatonta maapähkinävoita)

- Itse koiran (heh)

Ja miten homma etenee?

Vaihe 1: 

Ensin levitä maaleja viivoin tai tipottain. Up to you kuinka paljon ja mitäkin tahdot käyttää. Mutta liikaa ei kannata spruutailla, tulee turhan paksuja kerroksia ja tummat värit syövät vain hailakammat, jos liikaa laittaa. Itse laitoin melko väljäkseltään, koska toiveina oli melko selkeiden värialueiden jääminen - ettei tulisi pelkkää yhtä värisuttua lopputulokseksi.

Vaihe 2: 

Jätä taulupohja sivuun ja levitä koiran herkkutöhnää minigrip-pussin päälle ohut kerros taulupohjan kokoiselle alueelle (eli ei tarvitse koko pussia vedellä). Mitä pienempi koira, sitä vähemmän kannattaa herkkua laittaa.

Vaihe 3: 

Ujuta taulupohja minigrip-pussin sisään. Tämä onkin vaikeaa ettei jo laittaessa onnistu levittämään maaleja pussin kylkeä pitkin. Sulje pussi huolellisesti.

Vaihe 4: 

Sitten päästetään itse taiteilija töihin! Anna lurputella herkku pois ihan ajan kanssa. (Namnamnamnam..)

Vaihe 5: 

Ja sitten taulu varovaisesti pussista ulos! Anna kuivua rauhassa, että paksutkin kerrokset kuivuvat varmasti.

Tosin itsehän en kestä tauluja, joiden reunat römpsöttävät mitenkään, joten otin oikeuden lisätä reunoihin ja ihan taulupohjan laitoihin mustaa (olen tehnyt niin myös omissa tauluissa; kun maalaa taulupohjan reunat, on pohja viimeistelty ja taulu ei tarvitse kehyksiä).

Ja valmista!

Siitä tuli aika hauska pieni väripläjäys (no niin on koirakin, pieni että hauska). Ajattelin ihan oikeasti laittaa tämän ylpeänä esille. Ensin pitää vain antaa maalin vielä kuivua.

Että sellainen taidetorstai. Olipahan ainakin jotain vähän erilaista. 

Laita laukut paloiksi

Pari viikkoa sitten lähti turhat korut paloiksi (ks. postaus). Nyt on vuorossa laukut! 

Eli konmaritin vuorostaan mun laukut. Oli paljon sellaisia veskoja, jotka olivat jo kauan odottaneet korjausta. Nyt totesin, että eihän vikaa voikaan korjata tai en vaan edes halua korjata.. joten laitoin laukut paloiksi! 

Tämä on inspiraatiopostaus aiheesta laukkujen purku - miten se tehdään ja miksi? Mitä siitä hyötyy?

Laita laukut paloiksi - Miksi?

Laukut, jotka eivät ole merkki- tai vintagelaukkuja, menevät toooosi huonosti kaupaksi (oma ja ystävän huomio). Etenkin jos niissä on yhtään mitään pikkuvikaa (ja harvoinpa käytetty laukku on käyttämättömässä kunnossa). Silloin voi käsillä tekijä puntaroida: jos laukku ei mene kaupaksi kahdella tai edes yhdellä eurolla, voisiko laukun laittaa paloiksi ja ottaa laukusta uusiokäyttöön jotain?

Usein laukusta saa vaikka ja mitä materiaalia, joilla voi olla rahallistakin arvoa. Lukot, lenkit ja muut osat, jos niitä käyttää niin eipähän tarvitse uutena ostaa. Ja esimerkiksi pitkät metallivetskarit koristeellisilla vetimillä maksavat isojakin euroja. 

Laita laukut paloiksi - Miten?

Laukku voi olla ensikertalaiselle purkurille oudohko kohde, mutta ajattele sitä vaatteen tavoin. Katso missä menevät saumat. Tutki mitä materiaalia siinä on. Siitä se lähtee.

Mitä tarvitset? Laukku kuin laukku, sen purkamiseen tarvitsee todennäköisesti vain isot sakset ja ratkojan. Moneen metalliosan irrottamiseen tarvitsee pihdit tai kahdet. Vähän voimaa ja rohkeutta peliin.

Ja sitten purkamaan:

Laita laukut paloiksi - Esimerkki

Tässä on (oli) miehen supervanha laukku. Se oli omalla tavallaan hieno, joten yritin sitä kyllä saada kaupaksikin, mutta kukaan ei huolinut pilkkahinnallakaan. Olihan monesta kohtaa jo moneen otteeseen paikattu.

Ja mitä laukusta sai purun jälkeen?

Kuinka paljon materiaalia!

Itse kangas oli vahvaa canvasta. Pesun jälkeen sopii mihin vain. Vetoketjuja, niitä tarvitsee aina. Pari magneettilukkoa, solkia ja vahva, ehjä hihna. Tässä malliesimerkkilaukussa oli jo hyvä määrä matskua.

Erityisen hyviä ovat laukuista saatavat magneettilukot. Ne ovat yleensä ikään kuin nastojen tavoin vain kankaan ja vahvikkeen taakse taivutettuja. Pihdeille auki ja käyttöön johonkin uuteen laukkuun!

Siistimpiä (ei siis tämmöttistä, jossa on hyödynnetty jotain random tekstiä sisältävää kierrätysmetallia taustakappaleena) olen myös muuten nettikirppareilla myynyt, menivät hyvin settinä kaupaksi.

Laita laukut paloiksi - Toinen esimerkki

Kultainen keinonahkaveska, jäänyt liiskaan ja jotain oli vahvikkeissa tapahtunut, kun ei millään tahtonut suoristua. Pinnassa oli tahrojakin, joten tämän laukun myyntipeli oli menetetty aikoja sitten. Eikun paloiksi vain.

Tässä ei kummosia osia ollutkaan ja vetoketjunkin onnistuin rikkomaan. Mutta kultainen keinonahka lähti talteen, siitähän voi saada vaikka ja mitä ihanaa joskus. Puhtaan vuorikankaan ratkoin myös jemmaan tilkkulaariin. 

Vinkki! Sisätaskun säilöin kokonaisena - joskus olen ommellut esimerkiksi pussukkaan jo valmiina olemassa olevan sisätaskun. Se on kätevää, kun on vetskari valmiina.

Laita laukut paloiksi - Nahkapalat

Mitä isompi laukku, sitä suuremmat nahkapalat. Oli se sitten oikeaa tai keinonahkaa, otahan se talteen. Pienetkin palat sopivat askarteluihin ja korujuttuihin. 

Itse leikkaan palat mahdollisimman isona ja poistan valmiiksi jo kaikki turhat palat. Niin, että jäljelle jää vain ehjää, puhdasta nahkaa, jotta se on heti valmis käyttöön, kun sen aika on. Poistan vuoren, mutta jos nahassa on hyvin kiinni ohut vahvike, jätän sen paikalleen.

Ilman vahviketta voi käydä näin. 

Kun keinonahkaa vetää vähän, se repeää. Sellainen nahka ei kestä uudelleen ompelua sellaisenaan eikä juuri oikein muutakaan käsittelyä. Vahvike estää keinonahan venymisen ja sallii paremmat mahkut uusiokäyttöön.

Laita laukut paloiksi - Läpät ja lukot

Läpät ja lukot, mainioita osia. Parhaimmassa tapauksessa niissä ei ole edes liimoja. Monet klipsit ja lukot saa kokonaan irti kuten edellä mainitut magneettilukot, mutta jos ei saa kuten näiden läppien kanssa kävi, voi ne leikata mahdollisimman suurena talteen. Kuka tietää, jos päätyvät johonkin toiseen laukkuun joskus? 

Laita laukut paloiksi - Hihnat

Oli hihna pitkä tai lyhyt, ei sillä ole väliä. Jos se on ehjä, hyödynnä se toiseen laukkuun tai vaikka korin kahvoiksi. Monenlaista hihnaa voi lyhentää kivoiksi kahvoiksi. Pitkästä olkahihnasta voi myös tehdä vyön.

Laita laukut paloiksi - Kovikkeet

On aina hauska nähdä millaista koviketta laukkuun on käytetty. Uskokaa tai älkää, aika monesti se on pelkkää tylsää pahvia (ja ehjän sellaisenkin voi käyttää kyllä askarteluun). Olen löytänyt myös monenlaisia jämänahka- ja muovikovikkeita ja ne otan aina talteen, jos niissä ei ole käytetty tahmasia liimoja. Kerran laukun sisällä oli useampi kerros erilaisia ja eri värisiä keinonahkoja, se oli aika yllätys!

Kovikkeita voi hyödyntää monin tavoin, niistä voi leikata pienempiä kovikkeita pussukoidenn pohjalle, käyttää askartelussa tai hyödyntää missä vain missä tarvitsee tukea ja vahvuutta.

Laita laukut paloiksi - Renkaat ja lenkit

En ole tainnut koskaan ostaa metallirenkaita tai d-lenkkejä (no ehkä kerran, kun sopivaa ei ollut), koska niitä on kertynyt ihan kiva valikoima ja pääosin vain ja ainoastaan puretuista laukuista! (Osa myös ystävien vanhoista purettaviksi annetuista laukuista, ei suinkaan kaikki ole omista.)

Muista kierrättää myös roskat

Luonnollisesti purkamisesta tulee myös roskaa. Oikein kun lajittelee, saa kuitenkin niistäkin suuren osan vielä hyötyyn.  Pahviset vahvikkeet tietenkin pahveihin ja metalliosat rikkoontuneita vetoketjujen vetimiä ja poistettuja niittejä myöten metallinkerätykseen. 

Vuorikankaat, ja muut mahdolliset pienet kangaspalat voi ujuttaa tilkkulaariin tai vaikka kerätä lattiatyynyn/rahin/tms täytteeksi (meitsillä on ainakin keräys käynnissä, edelliset saumurointi- ja tilkkuroskat käytin kesällä jätskibolsteriin, ks. postaus).

Ja lopuksi vielä kolmas esimerkki inspiraatioksi!

Kiva laukku! Niin ajattelin, kun tämä oli taloyhtiön saa ottaa -pöydässä. Nappasin mukaan ja vasta myöhemmin tajusin, että se mitä on päältä kiva, voi olla tarkemmassa tarkastelussa ihan ******. Vikaa ja repeytymää. Hihnat rikki, vetoketju rikki. Nahka kovettunutta. Niitit repsottaa. Ei siis yhtään siinä kunnossa, että kaikkia vikoja olisi voinut korjata tai peittää. 

Suoritin kirurgisen operaation laukulle ja taas oli hauska yllättyä mitä kaikkea sisältä löytyikään. 

Maalarinteippiä! Siis laukunpohjasta sisältä! Ihan tavallista maalarinteippiä. Ja kovikkeen ja laukkunahan välissä oli ruskeaa askarteluhuopaa pehmikkeenä (harmi et ommeltuna ja lähmäliimattuna, sitä ei voinut ottaa uusiokäyttöön).

Purkusaldon näkee tässä. Harvinaisen paljon käyttökelpoisia osia! Tiedän jo mihin aion käyttää nuo keskellä olevat ripamaiset hihnoissa olleet asiat..

Joten jos sinullakin on laukkuja, joita ei kukaan niiden kunnon vuoksi huoli käyttöön, otahan ratkoja käteen ja ota niistä irti kaikki mahdollinen mitä voisi jossain käyttää hyödyksi. Oudostakin lukun osasta voi saada hauskan inspiraation johonkin mitä ei muuten olisi tullut ajatelleeksi. 

DIY: Lumikukkakorvikset

Tammikuu talvea tulvillaan. Ja niin on myös tämä vuoden eka virkkauspostaus!

Kun kerran Facebookissa kysyttiin ohjetta niin täältä vastataan - ja tässä tulee virkattujen lumitähtikorvikset!

Taustoitetaan.

Kyseessä on parin vuoden takaiset lumitähtikorvikset, jotka julkaistiin keväällä 2019 Kauneimmat Käsityöt -lehdessä (ks. esittelypostaus täältä). 

Ne ovat herkät lumitähdet - tai kukkaset! Ja koska minusta ne näyttävät niin lumitähdiltä kuin myös kukilta, nimesin ne uudelleen: LUMIKUKKAKORVIKSIKSI.

Ihan varmuuden vuoksi (ja ihan huvikseen myös) vielä triplatarkistin ohjetta, josko löytäisin siihen parannettavaa. Virkkasin samat lumikukkaset valkoisella puuvillalangalla ja hopealla vähän ohuemmalla tehostelangalla. Kuinka erinäköisiä ovatkaan! 

Ohje toimii siis myös vähän paksummalle langalle, jos ihan ohut virkkauslanka ei ole käsiisi luontevaa. Ja jos nyt vaikka vähän isompaa korvista tahtoo tehdä niin eikun paksumpaa lankaa ja suurempaa koukkua vain.

OHJE: LUMIKUKKAKORVIKSET

Lanka: Ohutta ja tiukkakierteistä puuvillalankaa (esimerkiksi Gjestalin Maxi, Surf 8 tai Hjertegarnin Haeklegarn nr. 5). Virkkauslangalla korviksen koko tulee olemaan noin 3,5 cm.

Koukku: Noin 1,1 –1,2 tai langan ja käsialan mukaan. 

Muut tarvikkeet: Askarteluliimaa, pieni astia, pala muovia (esimerkiksi muovipussi, korvakorukoukut ja välirenkaat sekä korupihdit.

Ohje alla.

Tee näin: 

1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 12 ks. Sulje ps:lla. 2. krs: 5 kjs, *jätä 1 s väliin, puolip, 3 kjs*, toista *_* kerros loppuun. Sulje krs ps:lla alun 2. kjs:aan. 3. krs: Tee kjs-kaareen 5 kjs, p, nirkko, p, 3 kjs, puolip, siirry seuraavaan kjs-kaareen: *puolip, 3 kjs, p, nirkko, p, 3 kjs, puolip*, toista *-* jokaiseen kjs-kaareen. Katkaise ja päättele lanka. Tee toinen korvakoru samoin.

Nirkko =  Virkkaa 3 kjs, ps koukusta kolmanteen s:aan.

Ohje jatkuu alla.

Sitten vielä viimeistely eli kovettaminen:

Sekoita pieneen kuppiin pieni määrä ihan tavallista askarteluliimaa (eli erikeepperiä, myös puuliima tai tekstiilinkovettaja käy - tai vanha kunnon sokeritärkki!) ja vettä noin 50–50 suhteella. Kasta korvakorut seokseen (voit puristella vähän, että liimaseosta menee varmasti kaikkialle) ja aseta muovin päälle kuivumaan. Venytä hiukan muotoonsa. Anna kuivua muutamasta tunnista yön yli. 

Liitä kuivuneisiin korvakoruihin korupihdeillä välirenkaat ja korvakorukoukut.

Kun on ohut lanka ja pieni virkkaustyö, korvikset valmistuvat nopsaan. Lopputulos kovettamisen jälkeen on kestävä ja korville ihanan kevyet - lumikukat eivät paina juuri mitään! 

DIY: Budjettivihko

Budjetti ja budjetointi - monelle saattaa tulla niistä allergiaa aiheuttavia mielleyhtymiä.

Mutta. Talous, säästäminen, low back style -elämäntyyli, minimalismisempi kuluttaminen, sijoittaminen ja niin edelleen ovat nyt monen mielessä. (Tai sitten se on vain omaa somekuplaa). Minä myös olen alkanut oikeasti "opiskelemaan" ihan arjen taloudesta uusia asioita ja sitä kuinka pienet teot ja valinnat vaikuttavat omaan talouteen.

Olen aina kuulunut tarkan markan tyttö -kategoriaan, mutta silti minullakin on heikot kohtani, johon laitan mielestäni liikaa rahaa. Saatan heittämällä ostaa kallista kangasta ja turhia käsityötarvikkeita. Saatan ostaa ruokaostoksilla "vähän sitä sun tätä" ja yllättyä kassalla loppusummasta. Yleisesti menot ovat pienet, mutta aina voisi olla tietoisempi siitä mihin ne naisen eurot holahtavat. 

Siksi päädyin tekemään budjettivihon.

Tämä on myös yksi askel operaatiotani kohti minimalismia - koska näin joudun konkreettisesti punnitsemaan kaikki mahdolliset tavarahankinnat. Ja pystyn kerrankin hahmottamaan paljonko käsityötarvikkeisiin todella menee rahaa?

Ja nyt joku hörähtää: oisit tehnyt excelin. Mutta tämä oli valintani, koska en halua lisätä yhtään ruutuaikaa. Excelin päivitys saattaisi myös unohtua, kun taas tämä ohut vihko mahtuu kulkemaan kalenterin välissä pysyen niin paljon paremmin muistissa.

DIY: Budjettivihko

Oli se sitten mihin käyttöön vain, vihon voi ommella nopsasti ihan kierrätyspapereista. Kansiksi riittää kopiopaperia vähän paksumpi paperi/ohut kartonki. Itse leikkelin nämä ruutupaperit jostain vanhasta koulutustilaisuudessa tulleesta ilmaisvihosta. Siinä oli rumat logot reunoissa, joten leikkasin ne pois. Jokainen kuukausi sai oman arkkinsa (+ loppuun pari erilaista vuosikoostetta, ks. alta esimerkki).

Tussasin jokaiselle kuukaudelle omat lohkot: tulot (sis. myös nettikirppistulot), laskut (sis. juoksevat ja pakolliset kulut), muut menot (kuten ruokaostokset, lääkekulut ja koirasta tulevat kulut eli ihan tavalliset elämän menot) ja lopuksi hupimenot. Viimeinen lohko on paikka esimerkiksi vaatteille, käsityötarvikkeille, kodin tavarahankintoille ja vapaa-ajan menoille (esim. kahvilassa käynti). 

Kuun lopuksi summaan lohkot yhteen ja tsekkaan paljonko on euroja käyttö- ja säästötilillä sekä fyysisesti lompakossa. Tällaista summaamista en ole koskaan ennen tehnyt. Verkkopankkini vastaavat kuukausitiivisteet eivät anna haluamillani tavoilla samaa infoa irti, joten vähän jänskittää nähdä mitä luvut tulevat olemaan vuoden aikana. Tuleekohan yllätyksiä?

Ja miten vihko siis ommellaan?

Näin se käy: leikkaa ja taita arkit keskeltä. Jos arkit ovat tälleen kuten minulla, ei niitä voi ommella keskeltä yhteen (kuten tässä ohjeessani), koska silloin aukeama hajautuisi nipun kahdelle puolelle. 

Ratkaisuna on ommella arkit taitteista yhteen yksitellen. Pujota lanka laitimmaisen arkin taitteen kautta ns. tikapuina seuraavaan arkkiin ja siitä seuraavaan. Pidä lanka enemmänkin löysänä kuin tiukkana ettei paperi lähde repeämään. Ompele selkämys kummastakin päästä erikseen ja tarpeen mukaan myös keskeltä yhteen. Lopuksi ompele ristiin rastiin selkämykseen jäävien lenkeistä läpi. Jäljestä ei tarvitse tulla siistiä, koska selkämyshän jää kannen alle piiloon.

Ja näin lisäät ommeltuihin arkkeihin kannet:

Leikkaa valitsemastasi vahvasta paperista tai ohuesta kartongista vihkoa vähän isompi arkki. Taita keskelle selkämyksen paksuisesti kaksi taitetta. Tämä on siis vihon leveys. Liimaa* ensin vihon selkämys tähän kuvassa olevien pinkkien viivojen väliin. Taita kannet kohdilleen ja liimaa kannet vihkonipun laitimmaisiin papereihin kiinni. Siisti saksilla kansien reunat.

*Hyvänlaatuinen puikkoliima riittää. Askarteluliima voi olla liian kosteaa ja voi vetää paperin ruttuun.

Vaikka arkit ovat vain suhteellisin pienin ompelein kiinni toisissaan, ovat aukeamat siististi yhdessä. Se, että pitää selkämyksen ja reunat suorana, varmistaa et vihko pysyy napakasti kasassa. 

Tässä näkee siis kuinka ruudukko ja lohkot ovat vain arkkien toisella puolella aukeamittain. Joka toinen aukeama on tälleen tyhjä. Ne ovat hyviä varasivuja. Voin tehdä muistiinpanoja, huomioita tai tarvittaessa jatkaa jotain lohkoa. Tein jo yhden sivun ehkä-tarpeellisille-hankinnoille.

Lopusta löytyy myös pari aukemaa erilaisille koosteille. Näissä on tarkoituksella isot lokerot, jotta voin laittaa huomioita, jos tulee jotain suurempia pakkohankintoja (esim. jos puhelin losahtaisi, se saattaisi olla iso kuluerä, joka on vain maksettava), niin mikään kuukausi ei sellaisen yllättävän menon takia näytä "liian pahalta".

Ja ei huolta, ei tämän enempää tässä blogissa taloudesta. Mutta ainakin tämä on yksi askel myös yhden uuden vuoden kässälupaukseni ("hankin tarvikkeita vain tarpeeseen") pitämiseen.

Jos sinäkin pidät erilaisista vihoista, tsekkaa ainakin nämä:

- Vanhasta kalenterista muistivihko
- Tee se itse vihot ommellen
- Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi
- Pienestä muistikirjasta uusi
+ Tulostettava viikkopäivyri

Kohti minimalismia

Minimalismi.

Kuka muistaa operaation kohti minimalismia? Aloitin sen vuosia sitten (tarkemmin ottaen 2014 - apua, onko siitä jo niin kauan?) ja hyvin se lähtikin. Paljon itsensä ja tapojensa ja syiden tutkiskelua. Paljon tavaroiden karsimista, kierrättämistä ja myymistä. Paljon muutoksia ja paljon oivaltamista.

Mutta mitä minimalismille kuuluu nyt? Saavutinko sitä koskaan?

Kyllä ja en.

Riippuu paljon mitä minimalismi kenellekin tarkoittaa. Vaatekaappini ei varmasti koskaan tule olemaan ns. capsule-mitoissa. Käsitöiden tekijänä jo kässätarvikkeita on aina sen verran, että minimalismi on monen silmissä pois suljettua. Mutta kuten vuonna 2016 sanoitin fiiliksiä:

"Tavara ei enää hallitse, vaan minä hallitsen niitä. Tiedän tismalleen missä mikin on ja mitä minulla on. Tiedän myös missä on ylimääräistä ja mistä pitäisi vielä luopua. Ennen oli kasoja, joista en tiennyt mitä niiden alla oli."

Paitsi että mitä tapahtui sen jälkeen? Oli hiljaista tyyntä ja muut asiat veivät huomioni, joten lopetin karsimisen. Sitten aloitin taas ja hutiloiden. Oli jos minkälaista pussukkaa ja nyssäkkää lähtövalmiina mikä minnekin ilman, että suoritin hommaa loppuun asti. Ryönä- eli myyntikasoja sai siirrellä ja tunkea välillä piiloon pois tieltä. Välillä oli laatikoita torniksi asti enkä muistanut enää mitä alimmassa laatikossa oli. Jo karsitun tavaran lopullinen poistuminen oli flegmaattista. Tuntui, että en hallinnutkaan enää koko hommaa. Olin aika uupunutkin. Milloin karsiminen loppuu? Mistä tätä tavaraa aina vaan tulee? 

Mitä ja miksi?

Jotkut juurtuneet tavat tulivat takaisin. Mentiin takapakkia. Etenkin käsityömatskujen turha ostaminen esim. messuilta lähti lapasesta. Asioita kertyi. Vähän enemmän shoppailinkin, vaatteita ja muuta. Aloitin uusia harrastuksia kuten esimerkiksi hapanjuurileivonnan, joka tarkoitti taas uusien tarvikkeiden hankkimista. Leivoin paljon muutakin, välillä jopa viikottain. Vuoat ja muut leivontarvikkeet valtasivat jo kertaalleen raivatun tilan.

Mutta toisaalta.

Olen oppinut, että minimalismi ei tarkoita automaattisesti sitä, että jokainen taso on tyhjä ja astiakaapissa on yksi lautanen per henkilö. Kodin ei tarvitse olla askeettinen ollakseen minimalistinen (eikä sillä, askeettisuus ei ole ollutkaan tavoitteena). Minimalismi on sitä, että jokaisella omistamalla tavaralla on merkitys. Minimalismi on myös järjestystä. Tavaranhallintaa. Sitä, että ei ole kaaosta. Sitä, että tietää just eikä melkein missä mitäkin on - koska jokainen asia on tarpeellinen. Minimalismi on selkeyttä.

Että, kun toinen toteaa: sulla on liikaa saksia, niin ei muuten ole (en vieläkään omista ompeluun harkkosaksia!). Näillä kaikilla on tarkoituksensa. Jokainen leivontavuokakin on leipojalle tarpeellinen. 

Ja taas toisaalta.

Minimalismi, kierrättäminen ja käsitöiden tekeminen on hankala, elävä kolmikko. Huomaan nyt sen nyt, kun vuosia teki muutosta, saavutti näkyvää muutosta, sitten homma lähti peruuttamaan ja jotkut asiat eskaloituvat. Raivattu tila täyttyi jollain muulla. Oliko kaikki sitten kuitenkaan niin tarpeellista?

Kävi ihan huomaamatta aika paha hupsista.

Minimalismi ei käy päivässä, ei viikoissa, ei näköjään edes vuosissa - ainakaan minulla. Kuten moni muukin elämäntapamuutos, kyseessä on syvälle juurtuneita asioita, joiden muuttaminen tarvitsee muutakin kuin vain pinnallisen päätöksen tehdä muutos. 

Viime kesänä aloitin operaationi kunnolla uudelleen. Tahtotila ei ollut muuttunut, elämäntapa oli vain ottanut väärää suuntaa. Kun aikaa oli kulunut, oli myös helppo hahmottaa monen tavaran kohdalla, että tulikos käytettyä kertaakaan tässä tietyssä aikaviitteessä? Moni aikasemmin 100 % varmasti en luovu -laariin laitettu tavara sai helpot lähtöpassit, koska tunnearvo oli haalistunut. Tai sen todellinen tarpeellisuus. Eron näki nyt helposti.

Jo kesällä lähti hyvä määrä lankoja, kankaita, vaatteita, käyttötavaroita. Kierrätyskeskukseen, nettikirppikselle, talon saa ottaa -pisteeseen. Onneksi "karsimismetodit" olivat hyvin muistissa. Ja se on hyvä, koska mulla on edelleen liikaa lankoja, liikaa kankaita, liikaa vaatteita ja liikaa vähän sitä sun tätä. Mitäänhän ei roskiin lähde, vaan kaiken pyrin saamaan johonkin oikeasti käyttöön. Se on paras ilo, kun joku ostaa ihan mielissään sulta jotain tarpeetonta ja se tarpeeton onkin toiselle tosi tarpeellinen!

Mutta operaatio on jälleen käynnissä ja se on tärkeintä. Hitaasti ja varmasti pysyvämpään lopputulokseen.

Pieni riemuvoitto eiliseltä:

Minulla on ns. kierrätyskorunosille ollut kaksi laatikkoa. Aina kun on ollut jokin idis tai mahdollinen korumatsku, olen laittanut näihin laatikoihin. Ja eilen kävin nämä läpi. Laatikoissa oli paljon vuosia odottaneita juttuja, joista totesin ettenpä oikeastaan halua niitä enää toteuttaa. Sain karsittua matskuja niin paljon, että sain toisen laatikon kokonaan käytöstä pois! Niin se homma edistyy. Vaikka sitten yksi laatikko kerrallaan.

Joten tiivistettynä tähän poikkoilevaan postaukseen: less is more. 

Pohtiiko joku muu sanoja asioita? Onko siellä muitakin samassa operaatiossa olleita tai olevia? 

Tykkäisittekö, jos jatkaisin vuosien jälkeen minimalismi-postaussarjaa? Tarjolla olisi mm. vinkkejä ja ennen-jälkeen -muutoksia. Ja pohdintoja käsillä tekijän näkökulmasta: voiko kässäilijä olla minimalisti?