Joulukalenteri tulee taas!

Huomenna on joulukuu ja se tarkoittaa: JOULUKALENTERI TULEE TAAS!

24 luukkua, joka päivä jotain jouluista kivaa. Luvassa ainakin paljon kierrätysmateriaaleja, helppoja ideoita, klassikoita ja juttuja, joita voi tehdä ihan kotoa löytyvistä asioista ilman asioille lähtemistä. Uusia luukkuja odotellessa, kurkkaa myös edelliset joulukalenterit:

Vuoden 2017 joulukalenterin luukut / Vuoden 2019 joulukalenterin luukut / Ks. kaikki blogin jouluideat tästä.

Hittinä kierrekynttilät.

Kierrekynttilät - tuo loppuvuoden hitti.

Niitä on Instagram pullollaan. Kynttilää lämmitetään vedessä, väännetään ja nautitaan: kuinka kaunis kierre jos toinenkin! Mutta tämä on tarina toinen.

Ensin ajattelin, että en kerro tästä epäonnisesta projektista mitään. Mutta laitetaas sitten jo toinen FAIL-kategorian postaus samalle viikolle. Joten nyt saa nauraa (itselleni): tämä on postaus siitä kuinka mikään - eisiisyhtäänmikään - mene paperilla helpossa asiassa putkeen. 

Hekumoin tekeväni askartelubetonista mukavan möhkäleen, josta saisin vielä mukavamman adventtikynttelilön. En kyllä juuri tuoksuherkkänä mitään kynttilöitä polttele, mutta jos tämän kerran nyt adventtia juhlistaisi kynttilöin.

Ja vaikka kuinka betonihommat on ihan tuttua, onnistuin ensin tekemään massaa ihan liian vähän. Meinas tulla paniikki, tein lisää kiireessä ja kas. Menikin vettä vähän liikaa, hupsistakeikkaa. Yritin jälkikäteen lisätä betonia, mutta eihän se ole sama. Massa oli tosi vetinen eivätkä kynttilänpaikat meinanneet asettautua paikoilleen. Vinoonhan neki sitten jämähtivät.

Betonin kuivumisessa meni ikuisuus!

Ja menin sormenkin pintaan vielä sörkkimään. "No onhan se nyt jo kuivaa!" No ei muuten ollut. Jälki jäi siitä kulmaan todisteeksi. Ja kun massa oli kuivaa, sehän mureni kulmista, kun irrotin muottia. Liian litteä, ei lainkaan skarppi mötkäle. Ei yhtään sellainen mitä visioin.

Kaiken kruunaa se, että huomasin VASTA lopuksi et kynttilänpaikat ovat aivan liian lähellä toisiaan. Eihän tuossa mitään kruunukynttilää polta, siinähän palaa muuten kaksi kynttilää samalla liekillä. Sulaa kaverikin samalla poltteella. 

Eli vaikka kuinka olisi muuten menny betonimassa onnistunut, itse kynttiläalustana tuo ei ole turvallisen ja siten täysin käyttökelvoton. Ai, että kyllä palkitsee (NOT).

Ja entäs ne kierrekynttilät?

Helppo DIY, kierrekynttilöitä ovat tehneet nekin, jotka eivät yleensä käsitöitä tee. Helppo homma, luulin. Joo ei ollut. 

Ekat kynttilät meni poikki. Ja vaikka ohjeen mukaan lämmittelin. En uskaltanut enempää, ettei mene kaikki neljä kotoa löytyvää kynttilää poikki.

Epidemiaa uhaten menin asioille ihan vain kynttilöitä lisää hakeakseni. 

Kyllähän se nyt lämpeni, kuumempaa vettä ja pitempi odottelu. Paitsi, että ei se silti helppoa ollut. Valkoisiin käytin liikaa voimaa, näihin uskaltanut vääntää sitten kai nimeksikään etteivät nämäkin mene poikki. Yksi hento mutka ja toinen meni tommosille liiskatuille lötköille ja koko kynttilä näyttää vain suolen pätkältä, jota närästää.

En kestä, en osaa mitään, luovutan.

Pisteenä iin päälle yritin sytyttää ihan sitä ainutta sinnepäin-onnistunutta kynttilää tajuamatta, että lankahan on ihan vielä ihan märkä. "Syty, syty nyt!" No ei syttynyt. Sain vain peukaloon palovamman. 

Eli hieno homma, nyt mulla on piloille menneitä kynttilöitä (vissiin tehdään sitten satsi sytykesipsejä), käyttökelvoton kynttiläalusta-mikä-lie (jota ei edes voi kierrättää joksikin muuksi!), turhaan tuhrattuja materiaaleja, massiivinen turhautuminen käsitöihin ja nolla adventtikynttelikköä. No, otetaan ens jouluna uusiksi.

Tämä viikko ei ollut kyllä yhtään hyvä käsityöviikko. Kyllä lupaa hyvää näin joulukalenterin alun lähestyessä. Saadaanko sittenkin 24 luukkua epäonnistuneista jouluaskarteluista?
 

Minimalistiset joulukalenterit

Joulukalenterit - ah, nuo ihanat hömpötyskalenterit!

Meillä on useana jouluna ollut parisuhdejoulukalenteri - eli 12 luukkua toiselle, 12 luukkua toiselle. Vuoropäivin on avattu. 

Ensimmäinen joulukalenteri oli kierrätysmatskuista koottu. Kumpikin hommasi toiselle 12 pikkuhömpötyslahjaa. Oli mukana käytännöllistäkin, esim. sukkia. Lahjat sujautettiin taittelemiini boxeihin, matskuna vanhojen lehtien mainossivut.

Ks. postaus tästä.

Seuraavana jouluna homma toistettiin, koska kukapa ei tahtoisi saada joka toinen päivä kivan yllärin? 

Kalenterin toteutus oli jälleen kierrätyshengessä. Tein vanhan kirjan sivuista taskuja ja ripustin ne seinälle. Osa sisällyksistä oli liian painavia tai liian isoja paperitaskuihin, joten ne meni mustaan pienen kangaspussiin ja kalenterin kuoreen meni vain merkki et mikä ylläri pussista kuuluisi kuoreen.

Ks. postaus tästä.

Sitten tuntui, että joka joulu 12 yllärin keksiminen toiselle oli jo työlästä. Tehtiin aineeton kalenteri!

Tyylikin oli kovin aineeton. Taiteltuja paperitaskuja ja jokaisessa oli yhteistä tekemistä, esim. treffejä ja muuta joulupuuha, jota sitten yhdessä toteutettiin joko just sinä päivänä tai lähiaikoina. Oli kivaa!

Ks. postaus tästä.

Toissa jouluna aineeton parisuhdekalenteri otti vielä pienemmän olomuodon! Ihan vain paperirullia ja numerot. Kuinka söpöä! Laitoin kaikki rullat kulhoon ja sieltä niitä sitten kalasteltiin. Se oli välissä jopa raivostuttavaa, koska oikeaa ei meinannut löytyä millään.

Ks. postaus tästä.

Viime vuonna päätettiin jättää parisuhdejoulukalenterit pois. 

Kaikki ylläri-ideat oli käytetty ja aineettomaankin alkoi olla vaikea keksiä mitään uutta. Ei sekään ole kovin mielekästä, että samoja juttuja tulee vain eri järjestyksessä.

Onneksi käytössä on myös tämä minimalistinen joulukalenteri! On aineeton ja uudelleen käytettävä. Ei vaadi mitään, kun palojen asettamisen sinitarralla kiinni. Palat on numeroitu sekaisin ja sitten joka päivä käännetään nurin yksi ja päivä päivältä kuusi vaihtaa väriä. Aluksi kuusi on valkoinen, lopuksi kokonaan sininen.

Ks. postaus tästä.

Ja jos sekin on on liikaa, että seinällä on jotain niin tämä kortti toimii! Inspiroiduin Ninnimoi-korttijoulukalenterista (en tosin tiedä onko enää valikoimassa) ja tussailin kartonkiin yksinkertaisesti 24 ruutua. Samalla sain kulutettua mustaa tussia, joka muuten yleensä sopii vain sotkemiseen. 

Siinä voi laskea montako yötä on jouluaattoon. Ruksi päälle joka aamu ja sillä sipuli! Ei voisi mennä helpommaksi eikä minimalistisemmaksi. Ei turhaa krääsää, roskaa tai suorittamista. Joskus iisisti on enemmän. Sopii tähän meidän koronajouluun.
 

FAIL: Hameesta toppi.

No sittehän men kaikki ihan plörinäksi. 

Viime viikon kymppivuoden uusintakierrossarja pysähtyi ennen aikojaan, kun muut hommat puskivat päälle ja ryöttäät söivät kaiken aikani. Plus, että tein siinä rytäkän alussa monta eri asiaa ja mikään, ei niin yksikään, niistä onnistunut. Yhdestä loppu matskut, toinen oli ihan susiruma, yhtä tekniikkaa en tajunnutkaan ja toisesta tuli muuten vain ihan sutta ja sekundaa.. Tuli kyllä just sellainen enhän mää ossaa yhtää mittää -huijarisyndrooma.

Ja koska olen ylpeä (NOT) bloggaajalle asteen epätyypillisemmästä Fail-kategoriastani, jonka kautta yritän nauraa itselleni ja epäonnistuneille ideoilleni tai toteutuksilleni. 

Esitellään siis yksi näistä kiireessä tehdystä tekeleistä, jotta en vaivu häpeissäni kässäepätoivon kuiluun.

Inspiraationa oli tämä musta trikootoppi kymmenen vuoden takaa.

Tein topin opiskelijabileisiin t-paidasta (ks. postaus). Tykkäsin tuosta tosi paljon. Siinä oli levenevä helma, kuminauha olkainten alla ja olkaimet sai kurottua olkapäille kapeiksi tai vedettyä olkapäiden yli leveämmäksi.

Ajattelin, että nyt teen uuden version joulunpunaisena tuosta tpaitatopista!

Ja kierrätysmateriaaliksi valitsin tämän tuppihameen eli maxituubin, jonka sai säädeltyä taitteiden avulla tuubimekosta minihameeksi (ks. postaus).

Hame on ollut kauan liian kaitanen minulle, joten se on ollut kierrätettävien vaatteiden kasassa pitkän tovin. Jes, tästä teen topin - ja saan sen tehtyä tosi helposti, ajattelin.

Leikkasin hameen noin puoliksi tai sinne päin. Alaosa topin helmaksi ja yläosasta olkaimet kahtia leikattuna. Vyötärönauhasta tulisi kuminauhan korvike olkainten alle.

Ompelin eka yläsoan eli olkaimet kahdeksi putkeksi ja sitten niputin kaikki yhteen ja ompelin olkainten alta yhdellä saumalla kaikki yhteen. Helman leveyttä oli liikaa niin lisäsin siihen eteen ja taa muutamia laskoksia. 

Tämähän sujuu tosi helposti, valmista hetkessä, kuinka täydellistä!

Ja niinhän minä luulin.

Vedin topin päälle ja tajusin: Voihan.... 

Yleensä, jos jokin tuntuu tosi helpolta niin silloin se vain tarkoittaa, et se on tosi helppo sössiä pieleen. 

Eikä, mittavirhe! Olkaimista tuli liian lyhyet. Vyötärönauha painaa ja ahdistaa rintamusta. Sauman pitäisi olla vähän alempana.

Pääntie oli turhan antava, sen ompelin muutamalla pistolla kiinni. Vaikka eihän se mitään auttanut siihen, että olkaimet ja vyötärönauha ahdistavat päällä.

Ei jumankauta, toinen mittavirhe! Laskokset päin prinkkalaa. Yks vinossa, toinen rutussa, kolmas väärässä kohtaa. En edes kuvannut takaosaa, se ei sitä ansainnut.

Kaiken kruunaa: tahra!

Haalea tahra ei iltahämäräkuvissa näy (sama se kuville, kun ei kokonaisuus siitä mihinkään päivänvalolla parane), mutta se on tuossa helmassa just keskellä. Kuinka mukavaa.

Sitten muistinkin alkuperäisen syyn miksi hame jäi käytöstä pois. Se pirun tahra.

Ens kerralla vois oppia merkkaamaan vaikka hakaneulalla piilevät tahrat vaatteisiin.

Et siitä ois voinut tulla tosi hyvä. 

Mallailin vielä harmituksissani yläosaa Pirkon päälle. Voisi tehdä olkaimet niskalenkiksi, jolloin vyötärönauhaa saisi alemmas. Laskokset vois korjata, jos jaksais ratkoa saumuriompeleen. Tahran vois yrittää vielä poistaa sappisaippualla. Ehkä tekeleellä on vielä toivoa.

(Neuletakki on äidin neuloma.)

Idea uusiksi: Pähkinäpussista minuutissa kukkaro.

Kierrätys(juhla)teemaviikko* jatkuu! Nyt katsahdus vuorossa elintarvikemuovipusseihin.

* Madam B.C. on vuonna 2020 10-vuotias. Näin pitkän ajan jälkeen on vaikea olla toistamatta itseään. Ja koska blogin suurin teema on ollut alusta asti kierrätys niin nyt sitten kierrätetään ja kunnolla - ihan siitä ideasta lähtien! Poimin tällä viikolla joka päivä jonkun vanhan unohtuneen postauksen ja kierrätän sen uudeksi. Eli vanhasta ideasta uusi juttu! Lue julkaistut postauksett: 1. Koruhengari / 2. Koiran huppari / 3. Kierrätyskorvakorut x3.

Inspiraatio ja idean kierrätys lähti tästä. // Ks. alkuperäinen postaus tästä.

Vuonna 2012 tein retro-purkkapussista tällaisen pienen vuoritetun kukkaron. Edelleen tallessa, ei mennyt tuo väkystys hukkaan! Vähän ovat jo saumat ränsistyneet. Tämä jenkkikukkaro on ollut niin pankkikorttisäilyttimenä juhlalaukussa, korukukkarona matkalaukussa, lääketablettisuojana repussa..

Aloin miettimään, kun silloin joskus oli ihan buumi, että oli laukkua ja kukkaroa vaikka karkkipusseista ja pakastemansikkapussista. Inspiraationa monelle taisi olla Makeedesign, joka valmistaa tosi hauskoja kierrätysmuovipussukoita edelleen.

Purkkapussi on muistini mukaan ainut, jonka olen karkkipapereiden lisäksi kierrättänyt käyttöön. Nyt kun tuossa koko syksyn olen himona rouskutellut näitä Lidlin paahdettuja hasselpähkinöitä (niiiiiin ihania!) niin mietin kuinka hyvät minigripsulkimet näissä on.

Entä jos kierrättäs pähkinäpussin? Ei tarttisi edes vetoketjua tähän!

Siitäpä se idea lähti, purkkapussista pähkinäpussiin.

Ja tämä DIY on helppo - oikeasti noin yhden minuutin juttu. Supernopea vetää puolessa minuutissa.

Kierrätä pähkinäpussi kukkaroksi

Tee näin: Ostetaan minigripillinen elintarvikepussi. Syödään sisus. Siistitään yläreuna. Leikataan pohja pois halutusta kohtaa. Ompele pohja kiinni. Säädä tarvittaessa tikkiä. Kovin kovaa ei kannata ajella, muovi voi olla paininjalan alla liukas, jolloin ommel menee helposti vinoon. Siisti saksilla tarvittaessa reuna.

Ja se on valmis!

Kuinka pöljän nopeaa. Tämä kävisi hyvänä snack-pussina laukussa. Kourallinen pähkinöitä mukaan ja pussinsuu kiinni. Ei vie paljoa taskussa tilaa. Nyt tosin maskiaikana ei paljoa menossa (ai missä menoissa, kämpillähän sitä vain ollaan!) suuhun napsita välipalaherkkua taskusta ihan missä kulmassa tahansa. 

Pohjasauma kestää melko hyvin. Kyllähän se repimällä ratkeaisi ilman vahvistusta, mutta ei kannata repiä. 

Sisus on hyvä, sen voisi tarvittaessa pyyhkäistä puhtaaksi. Sitten kun sisus menee huonoksi tai minigripsuu ei pysy enää kiinni niin sitten voi langan purkaa veks ja laittaa muovin muovinkeräykseen.

Eikä vie paljoa tilaa! Hyvä varapussukka. Näitähän pitää tehdä useampi, ois vaikka joka takin taskussa yksi. 

Et sellainen pirkkaniksikierrätys!

 

Idea uusiksi: 3 x kierrätyskorvakorut.

Mitäpä olisi kierrätys(juhla)teemaviikko* ilman korviksia? Korvikset, best.

* Madam B.C. on vuonna 2020 10-vuotias. Näin pitkän ajan jälkeen on vaikea olla toistamatta itseään. Ja koska blogin suurin teema on ollut alusta asti kierrätys niin nyt sitten kierrätetään ja kunnolla - ihan siitä ideasta lähtien! Poimin tällä viikolla joka päivä jonkun vanhan unohtuneen postauksen ja kierrätän sen uudeksi. Eli vanhasta ideasta uusi juttu! Lue julkaistut postauksett: 1. Koruhengari / 2. Koiran huppari.

Joten kolme muistoa menneisyydestä, niistä kolmet uudet korvakoruparit!

1/3 KIERRÄTYSKORVAKORUT

Korvakorut lankajämistä

Postauksen alkukuvasta näet virkatut korvakorut (ks. alkuperäinen postaus) - olivatkohan niitä ensimmäisiä virkattuja korvakoruja? Tein ne leikkauksen jälkeisellä sairauslomalla syksyllä 2016. Tykkäsin korviksista tosi paljon, mutta en tiedä mihin ne katosivat? Moneen kertaan yrittänyt etsiä mm. vanhojen laukkujen sivutaskuista ja kaikkialta läpi, ei löydy mistään. Kammottavaa, kun joku lemppari vain katoaa, puff.

Ei auta kuin tehdä uudet! Eli idean kierrätystä uusilla lankajämillä. Valitsin uusiin korviksiin erit värit ja pistin ne eri järjestykseen eli alimman taakse, ei työn päälle. Suurimpaan pyörylään tein myös viimeistelyksi kiinteitä ketjusilmukoita silmukoiden takaosaan, jotta pyörylä sai lisää jämäkkyyttä. Tällaisissa korvakoruissa saa olla napakka lanka ja käsiala. Jos on liian löysää ja kevyttä niin menee helposti korvissa rullalle. Jämäkkyyttä pitää olla niin pysyvät ojennuksessa ja suorassa.

Näistä tuli kyllä kivat. Yllätyin värivalinnoistani näin keskellä harmainta marraskuuta. Ehkä kaipaan vain kesää ja kesän pirteyttä. Raikkaita ja leikkiäitä värejä. 

Ja jätkskiä! Siksi nämä näyttävätkin vähän joltain triojätskiltä. Päärynää, mansikkaa ja vaniljaa, nam.

2/3 KIERRÄTYSKORVAKORUT

Korvakorut muttereista

Ylijääneitä muttereita ja pieniä prikkoja? Ja vähän hapsua päälle? On muuten tuo hapsunauha iäniäniäniäniänvanhasta lampunvarjostimesta talteen revitty. Yllättäen olen sen säilönyt talteen, vaikka oli jo lampsusta vedetty vuonna 2011! // Ks. mutterihapsukorvisten alkuperäinen postaus tästä.

Näistäkin korviksista kovasti tykkäsin ja vaikka en ole niitä ainakaan viiteen vuoteen pitänyt niin olivat vielä tallessa. Kovasti olen välillä yrittänyt laittaa korviin, mutta ovat aina tuntuneet aivan liian painavilta. Kolme mutteria ja kaksi prikkaa oli liikaa. Plus joku tuhannen tiukkaan vedetty lankaviritelmä muttereiden sisällä.

Kun hapsunauhaa vielä oli, päätin tehdä samoista korviksista uudet versiot, joiden kokonaispaino jäisi puolta pienemmäksi.

Vähemmän hapsunauhaa, vain kaksi mutteria ja yksi prikka väliin (purin ne vanhoista korviksista, hyvin menee vielä samat mutterit uusiin). Jotta mutterit eivät hulju, vaan pysyvät paikoillaan, vedin lankatupon niiden läpi ja päähän pujotin välirenkaan. Tuppo tiukalle ja hapsunauha tupon ympärille. Tällä kertaa käytin ompelua, en liimaa (se aiheutti ajan myötä hapsuun värjäytymiä). 

Lopuksi pujottelin ompelulankaa hapsun yläreunan ja välirenkaan läpi napin ompelun tapaan, jotta koko paketti pysyy paremmin kasassa. Sisälle jäävän lankatupon päätä myös lyhensin ja pistin varmuuden vuoksi siihen pari tippaa pikaliimaa, niin kiinnittyy paremmin hapsujen keskelle ilman et kurkistaa hapsujen välistä.

Näistä todella tuli paljon kevyemmät ja myös sirommat. 

Huomaisiko kovin nopeasti, että siinä on ihan perusmutteria, jos ei etukäteen tietäisi? 

3/3 KIERRÄTYSKORVAKORUT

Korvakorut nahkatilkusta

Nämä nahkakorvikset ovat vähän jouluhenkiset. Rockit. Superkevyet. Ja niiiin helpot tehdä!

Ja arvaatteko, inspiraation sain näihin seinänurkkaukseen tekemistäni huopakoristeista jopa kymmenen vuoden takaa! // Ks. postaus huopakoristeista (apua kuinka huonot kuvat, haha).

Homma menee näin:

Leikkaa kaksi salmiakkia nahasta. Taita kärjet vastakkain ja leikkaa kolme vastakkaista ja symmetristä viiltoa. Jätä viiltojen väliin mahdollisimman vähän nahkaa, mutta varo ettet leikkaa ihan poikki keskikohtaa.

Sitten avaa taitos, tippa pikaliimaa uloimpiin sivukärkiin ja paina vastakkain. Seuraava vastakkain toiselle puolelle. Toista vielä kahdesti. Sitten tarvitseekin enää lisätä ylös välirenkaat ja korvakorukoukut.

Kolme vanhaa muistoa, kolmet uudet korvakorut ja toivottavasti paljon tulevia muistoja.

Tulipahan auka hauska kolmikko näistä. Pehmeää ja kovaa. Mattaa ja kiiltävää. Herkkää ja rockimpaa. 

Idea uusiksi: Koiralle huppari

Viikon ideoiden kierrätysteema jatkuu!*

Ja koska koirani mun, Cora, on pitkän blogitaipaileeni aikana ollut blogin vieraileva tähti niin pitäähän teemaviikolla yksi postaus olla koirasta - etenkin, kun Cora täytti tänään kunnioitettavat 14-vuotta!

* Madam B.C. on vuonna 2020 10-vuotias. Näin pitkän ajan jälkeen on vaikea olla toistamatta itseään. Ja koska blogin suurin teema on ollut alusta asti kierrätys niin nyt sitten kierrätetään ja kunnolla - ihan siitä ideasta lähtien! Poimin tällä viikolla joka päivä jonkun vanhan unohtuneen postauksen ja kierrätän sen uudeksi. Eli vanhasta ideasta uusi juttu! Lue julkaistut postauksett: 1. Koruhengari.

Mihin on tämä tumma nappisilmä kadonnut? Nyt on harmaata karvaa ja sinertävää silmää tilalla. Mutta virtaa on, kyllä mummo jaksaa porskuttaa! Ulkonakin jaksaa kuin puolta nuorempi, mutta kunhan ei vain ole kylmä. Iän myötä on karvapeite ohentunut ja kylmää potee helpommin. Eli hupparia niskaan! 

Ja se on tämän postauksen aihe: koiralle huppari vol. 2. 

Tämän ihan lempparihupparin tein jo vuonna 2013 // Ks. esittelypostaus tästä.

Hyvin on palvellut, kuten näkyy. Tässä joku päivä järkytyin kuinka ryysyissä se mummo joutuu kulkemaan. Kyllä harmaahapsi uuden hupparin tarvitsee näille kokeille keleille. 

Joten kierrätetään!

Idea on pitkälti tosin sama eli kohteena huppari. Materiaalina varmaan koiraakin vanhempi neuletakki (joka on sopivasti pesussa aikoinaan vanunut ja huopunut). Kierrätettävää neuleen lisäksi myös vanha huppari, jonka leikkasin kaavoiksi, kun paperisia ei ollut enää tallella.

Tässä vaiheessa alkoi tosin ihmetyskello kolkuttelemaan. Mikä on tuo pieni pala? Nyt ei tunnu osat tutulta. Totesin, että tässä on nyt omia kikkailtu ja vatsakappaletta tehty tilkkupaloista. En saanut hommaa toimimaan - ja minä kun luulin tekeväni uuden version hupparin ompeluohjeesta! Olkoon tämä paremman ohjeen sijaan sitten oodia Fail-kategoriasarjalleni, jota aika ajoin blogiin tuon esille: ei se bloggaajakaan osaa sen paremmin kuin muutkaan.

Onneksi löysin kaapista ihan kauhian vanhan trikoohupparin kaava-avuksi!

Trikoohupparista muuten tein blogiin kuvalliset ohjeet blogini ensimmäisenä vuonna // Ks. postaus tästä. 

Itse kaavan silloin otin yhdeltä kääpiöpinserisivulta, mutta ne eivät ole enää vuosikausiin olleet pystyssä. Saman kaavan onneksi bongasin joku aika sitten samalta(?) tekijältä Ossin ompelukirja -käsityökirjasta (Marjutta Hasanen 2010). Se on näppärä, pieni kirja, jossa oli monta kaavaa koiralle. Suosittelen tutustumaan, jos kirja löytyy omasta kirjastosta.

Ja valmista tuli!

Tosin kikkailuilta ei nytkään vältytty. Koska kappaleissa oli nyt vähän summissa leikkaamista, ei huppari istunut toivotusti. Piti tehdä niskaan ylimääräinen muotolaskos ja kun se näytti pöljältä, jatkoin sitä ylimääräiseksi saumaksi läpi koko selkäkappaleen. Neulos meinas tehdä mulle merinot eli venyä loputtomasti (voihan kirosana).

Ja testikävelyn tulos: hyvin sujuu - kaikki muu paitsi kameraan katsominen ja poseeraminen.

Vähän tuli turhaa pituutta selkään, mutta se on helppo korjata, jos alkaa silmää risomaan. Violetti väri on kyllä kiva, mukavaa vaihtelua, kun on vuosikausia katsonut mustavalkoista hupparia.

Siinä se viipottaa, kippurahäntäni mun. 14-vuotias mummoni mun.

Auttamatta olo on ollut tänään nostalginen ja haikea. Vaikka koira voi nyt hyvin, onhan se fakta ettei se koiran ikä loputtomiin veny. Yhteinen tiemme tulee päättymään ja se tien pääty lähenee uhkaavasti. Mutta ei murehdita sitä nyt. Nyt vähän hellitään ja lellitään. Ja leikitään uudella lelulla.

Idea uusiksi: helppo koruhengari (+ ohje)

Eilen sen sanoin: nyt juhlitaan!

Ja juhlana on blogin 10-vuotinen taival (lue postaus tästä). Sen kunniaksi pidän kierrätysteemaviikon!

Näin pitkän ajan jälkeen on vaikea olla toistamatta itseään. Ja koska blogin suurin teema on ollut alusta asti kierrätys niin nyt sitten kierrätetään ja kunnolla - ihan siitä ideasta lähtien! Poimin tällä viikolla joka päivä jonkun vanhan unohtuneen postauksen ja kierrätän sen uudeksi. Eli vanhasta ideasta uusi juttu!

Ensimmäisenä vuorossa on tämä minihengari. 

(Tai vissiin se on oikeasti HENKARI, mutta tää on niitä asioita, jotka kirjoitan ja sanon aina g:llä, joten mennään autenttisesti väärin myös blogissa.)

Leikkelin sen rikkoontuneesta hengarikori-asiasta lähes viikolleen viisi vuotta sitten. Hengari toimi hienosti olkaimelliselle mekolle ja topille, mutta myös kaulakoruille. Olen aina tykännyt vastaavista showpiece-jutuista, joilla saa juurikin vaikkapa sen hetken lemppariasusteen esille.

Mitä hengarille tapahtui? Ei mitään muistikuvaa. Ehkä siivosin sen tohinoissani joskus pois. 

Nyt tämä idea lähtee uusiksi - ja teen siitä varsinaisen koruhengarin!

Lue alkuperäinen postaus tästä.

OHJE: KORUHENGARI

Homma lähtee liikkeelle mistä vain vahvasta kierrätysmuovista. Tämä kirkas muovi on vanhan kalenterin kansi. Siinä oli mukavasti toisessa reunassa reikiä koko sivu täynnä. Vahva pahvikin voisi käydä, siihen on myös helppo tehdä omat reiät.

Ja tässä vaiheessa huomaan, että olipas surkea väri (tai siis väritön) valinta näin blogin kannalta keskellä harmainta marraskuuta. Just kun retostelin, että yritän edes valokuvaamisen kanssa jotain niin tälläpä sitten mennään. Bloggaajan ikuinen vihollinen: kaamos. Ja läpinäkyvät asiat valkoista vasten. 

1. Hahmottele

Piirrä paperille hengari. Taita paperipuoliksi ja piirrä ripustinpää taitteen kohdalle. Riittää et "olkapuolesta" hahmottelet vain toisen puolen. Piirrä hengari paksumpana mitä sen oikeasti muovista tahtoisit olevan niin varmistat, että muoviin jää leikkaamiselle runsaasti korjausvaraa.

2. Leikkaa ulkoreuna

Jotta muoviin ei tule mitään kynän/tussin jälkiä, älä jäljennä kuvaa vaan leikkaa suoraan "kaavan" avulla. Jos ei paperi meinaa pysyä paikoillaan, käytä teippipalaa apuna. 

Leikkaa pitkin viilloin, liian pieni nyhertäminen jättää muoviin vain sahalaitaa ja muuta epätasaisuutta. Älä leikkaa kulmissa yli sen mitä tarvitsee ettei kulmaan jää alkua, josta muovi voisi haljeta. 

Käännä kaava toisinpäin ja leikkaa toinen "olkapuoli" peilikuvana.

3. Leikkaa aukko

Kun ulkomuoto on leikattu ja viilattu kuntoon, aina aika tehdä keskelle aukko. Nyherrä saksien päällä reikä ja leikkaa ensin koko aukkoa pienempi muovipala pois niin saat muovin taipumaan paremmin saksien alla. 

4. Valmis!

Ja siinä se sitten on, muovinen kierrätyshengari koruille!

Ja näin se toimii. Reikiin saa niin normaalit korvakorukoukut kuin nappikorviksetkin. Kaulaketjutkin voi ripustaa mukaan. 

Mitä enemmän reikiä ja hengarin leveyttä, sitä enemmän mahtuu lempparikoruja mukaan.

Hengarissa on muuten kaikki korutkin itse tehtyjä ja kierrätettyjä. 

Tsekkaappa nämä:

Oki-nappikorvakorut Monki-hintalappujen koristeista

Statement-korvikset vanhan lyikkärin sisäputkista

Kaulaketjun koru laukun vetimestä

Läpinäkyvät muovikorvakorut cd-levystä

Kaulaketjun koru rikkoontuneesta korvakorusta

Spiraalikorvakorut vinyylilevystä

Nappikorvakorut Geisha-paperikääreistä

Unikko-korvakorut muovisesta lahjakortista

Tämähän helppoa, loputon inspiraatio vanhoista, unohtuneista jutuista! Huomenna lisää.