Mieliaamupala.

Tänään tein aamupalaksi ensimmäistä kertaa banaanipannukakkuja. Ja voi elämä, että oli niiiin hyviä! Kyllä starttasi elokuun viimeinen päivä aurinkoisin mielin, kun lappasi suuhun vähän pannaria, mansikoita, hunajaa ja turkkilaista jogurttia. Kuvasta voisi luulla, että kermavaahtoa on mussutettu heti aamutuimaan, mutta eihei, jukkurttia se oli.

Yleensä laitan pannareiden päälle aina vähän tomusokeria. Ennen tuli tomuteltua pitkin pöytätasoja lusikan kanssa, mutta sittemmin käytössä on ollut vanha maustepurkki. Kyllä on kuulkaas kätevä sirotin tomusokerille!

Banaanipannukakkujen resepti on Sara Karlssonin Mieliruokaa-reseptikokoelmasta. Vähän tuli lennosta vain ohjetta muunneltua, kun mm.soodaa ei ollutkaan ja tuplasti-leivinjauhetta-mututuntumalla mentiin ja hyvin onnistuttiin.

Tuo reseptivihkonen on kyllä näppärä, pieni kokoinen ja siinä on paljon aamupala-reseptejä. Niitä aion jatkossa etenkin viikonloppuisin kyllä kokeilla. Hyvällä aamiksella päiväkin sujuu paremmin, eikö?

Ja koska muistin, että vahingossa sainkin näitä kirjasia yhden sijaan kaksi, enkä toisella mitään tee, annanpa sen pois. Kun kerran käynnissä on jo koru-arvonta, lisäänpäs tämän kirjan myös arpajaisten toiseksi palkinnoksi. Halukkaat voivat skabata kirjan saamisesta arvonta-postaukseen kommentoimalla. Jo arvontaan osallistuneet ovat automaattisesti myös tämän kakkospalkinnon arvonnassa messissä.

Kirja-inspiraatiota.

Upeaa postia eilen! Ennakkotilasin suosikkiblogini (A Beautiful mess - A Happy Handmade home) kirjan ja eilen se jo saapui! Eihän sitä muuta malttanut kuin selata kirjaa eestaas, alusta loppuun ja taas uudestaan.

Jotain kirjasta piti heti tehdäkin. Inspiroiduin ja tein kirjan mallin mukaan maalaa-ja-tussaa-uudistuksen puukehykselle. Kovin vain olisin tahtonut laittaa kehykseen valokuvan, mutta ei nyt ollut mielekästä valmiina, joten pistin siihen sitten kompromissina motivoivan lausahduksen. ("Dream it. NO. Just do it.")

Tässä ennen-kuva kehyksestä. Kylläpä oli ankean sävyinen, rikkinäinen peili. Onneksi peilin sai takakautta veks.

Nyt voisi vähän selailla kirjaa lisää. Mitä seuraavaksi tekisi? Monta kirjanmerkkiä on jo, mutta ei niistä sen enempää, koska en tahdo spoilata kirjan sisältöä niille, jotka kenties sen ostamista harkitsevat. Suosittelen! Älä mieti, osta se!

Uusi lelu.

Mulla on uusi lelu! Kaiverruslaite! Ostin sen Liidelistä maanantaina. Hinta oli hyvin edullinen, joten ajattelin että miksi ei? Sopii aika monelle pinnalle, mm. metallille, keramiikalle, lasille.. Jos oikein opettelisi, niin tuollahan saisi tehtyä aika makeita juttuja niin itselleen kuin myös lahjoiksi!

Kokeilin laitetta tässä aamulla ekaa kertaa ja täytyy sanoa, että ajankohta ei ollut kaikista mainioin. En olisi uskonut, että noin pienestä laitteesta lähtee niin iso ääni! Naapurit varmasti arvostivat. Meinasin lopettaa homman heti säikähdettyäni ääntä, mutta jos-nyt-vähän-vaan-superäkkiä-kokeilen-ajattelin. Ja muotilla nuolen kuviota yritin puukehyksen taakse kokeilla.. Oikein upea nuoli tuli, eikö? En taida olla synnynnäinen kaivertaja! Tätä täytyy tosissaan harjoitella. Ja ehkä muuten kuin kerrostalo-asunnossa aamulla. Ja ehdottomasti kuulosuojainten kanssa!

Syyshaaveita.

Joillekin kevät merkitsee uuden alkua, mutta minulle se on syksy. Olen mieltänyt aina syksyn merkittäväksi osaksi vuoden kulkua. Luonto vaihtuu, sää muuttuu, elämät etenevät. Syksyisin on myös uusien asioiden aika, uusien lukuvuosien, uusien harrastuksien.. On aika miettiä: mitä kuluvana vuotena on tapahtunut ja mitä on vielä tapahtumatta? Mitä tahtoisin tapahtuvan vielä tänä vuonna?

Ja koska olen listaliisa-ihmisiä, tykkään kirjata ajatuksia ylös. Ja koska näin aikuisena on valta ja velvollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä, voi tällaisia elämän listoja pyöritellä ihan jokaiselta kantilta. Mitä pitää tehdä? Mitä on pakko saada tehdyksi? Mitä tahtoisin tehdä? Missä tahtoisin kehittyä? Haluaisinko kokeilla jotain ihan uutta? Nämä ovat ihan hyviä pohdintoja aika ajoin ihan jokaiselle.

Sitä vain menee pää helposti pyörälle, jos kovin syvästi alkaa miettimään elämäänsä. Sitähän voi vaikka ajatuksissaan lamautua. Jotta näin ei käy, tein uusvanhan muistikirjan. Uusvanhalla tarkottaen vanhaa kirjaa, jonka uudistin. Revin kesken jääneestä kirjasesta käytetyt sivut pois ja teippasin "raon" umpeen niin ei hajoa sidonta käsiin. Sitten vähän teippikoristelua tylsän kannen päälle, luonnollisesti.

Nyt laitan fiilistelymusiikkia, kynttilöitä ja otan aikaa ihan vain haaveillakseni. Uusi vuodenaika, uudet haaveet. Yksi pitkäaikainen haave (arvaatte-kyll-mikä!) on jo pian toteutunut, mutta mikä on seuraava tavoiteltava haave?

Muistakeehan arvonta, se käynnissä on! Ken mielii nahkakaulakorua omakseen, pistää nyt osallistumista peliin.

Arvonta 24.8. - 14.9.14

Edellisessä postauksessa kerroin kaksi kivaa asiaa: vietin vuotuista vanhenemispäivää ja sain tulevan kierrätyskäsityö-kirjani loppusuoralle. Siinä on paljon iloa yhdelle viikolle ja koska iloa on myös kiva jakaa muillekin, tässä lukijoille arvonta kiitokseksi tsempeistä, onnitteluista ja fiiliksissä mukana olemisesta.

Arvonta on käynnissä kaksi viikkoa ja palkintona on tämä kaulakoru. Tein korun kirjaa varten rekvisiitaksi, mutta päädyimmekin käyttämään tämän tilalla toista samankaltaista, omaa koruani. Tämä jäi siis käyttämättömäksi ja päätin antaa sen jollekin teistä. Eli jos tykkäät korusta ja pitäisit sitä mielelläsi, osallistu arvontaan:

Arvonta 24.8.14 - 7.9.14. 14.9.2014

Palkinto 1: uniikki nahkakaulakoru. Käyttämätön ja valmistettu täysin kierrätetyistä materiaaleista. Oikeaa nahkaa ja teräsketju, keskellä korulukko. Korun koko noin 5x16cm, ketjun yhtenäinen pituus noin 34cm. Kevyt ja näyttävä. 

Osallistu näin: jätä kommentti viestikenttään. Kerro mikä on sinun paras kierrätysvinkkisi, -ideasi tai -niksisi. Kerro yksi asia tai jaa useampi juttu. Liitä kommentin yhteyteen nimimerkki ja sähköposti, josta tavoitan sinut mikäli voitat (esim. sähköposti(at)esimerkki.com).

30.8. LISÄYS: (Voit vapaasti mainita mikäli tahdot osallistua vain jompaan kumpaan, muussa tapauksessa olet mukana molempien palkintojen arvonnassa.) Lisäyksestä johtuen kilpailuaikaa jatkettu viikolla.

Palkinto 2: S.Karlssonin Mieliruokaa-reseptikirjanen. Kirja käyttämätön, vielä muovissaan. Koko mukavat 17x22cm, 72 sivua (ohv.15e). (Ks. lisää täältä.)

Onnea arvontaan!

Lähetetty!

Uskomaton fiilis. Sinne se meni. Kirjan taittosuunnitelma. LÄHETETTY. Kylläpä sitä pitikin pakertaa. Tuntuu, että eihän tässä muuta ole pitkään aikaan ehtinyt tekemäänkään kuin harjoittamaan näppäilynopeutta ja istumalihaksia. Niin sitä vaan istuttiin koneella läpi kesän säällä kuin säällä. Aamulla, illalla ja usein vähän siinä välissäkin. Täytyy sanoa, että väliin iski epätoivo. Itsesääli. Ärtymys. Jopa nolous. Epäillys. Entä jos tämä ei olekaan tarpeeksi hyvä? Entä, jos tässä ei ole yhtään mitään uutta lukijalle? Jos lukija ei tunne saavansa sisällöstä irti mitään inspiroivaa? Entäs jos olen tehnyt ison mokan? Entä, jos unohdan jotain? Entä jos tämä floppaa? Hyvä siitä tulee, sanoo muut. Mutta mistä sen voi kukaan tietää ennen kuin se on valmis? 

Kyllä on kaikki tunteet on käyty läpi mitä pieni ihminen voi vain potea. Aamusin ajattelin olevani mahtavampi kuin kukaan muu, iltaisin teki mieli itkuviha silmässä luovuttaa koko tekstitiedosto suosiolla roskakoriin. Nyt ei voi enää jahkailla, nyt täytyy vain luottaa, niin taittoon ja itteensä, niihin omiin valintoihin. Ei voi kuin odottaa. Pian, pian se palkinto odottaa, oli se sitten ylpeys ja sulka hatussa tai noloin opus ikinä, on se kuitenkin ihan minun oma.

Ps. Mitä ihmettä teen nyt tällä kaikella vapaa-ajalla? Herttiles, olen ihan unohtanut kuinka vapauttavaa on vain olla. Taidankin ottaa koirasta mallia ja oikaista itseni ihan vain olemaan ja nauttimaan tästä hetkestä.

Pss. eilen ryötäs oli allekirjoittaneella synttäritkin. Sen kunniaksi...arvaatteko mitä?! Tulossa tulloillaan on ARVONTA. Jee. Saa hihkua innosta. Muikea palkinto tiedossa. Stay tuned.

Dilemma-Dali.

Auttakaa dilemmassa. Olen tässä jo pitkään pyöritellyt tätä Dalin isoa julistetta. Oli se joskus vuosia sitten seinälläkin (no silloin, kun se oli vielä edes puoliksi priimakunnossa) ja ei kait olisi pitänyt koskaan laittaa sitä jäähylle, kun varastoinnissa oli tullut siihen "itsestään" iso repeämä. Seinälle en tuota enää nosta, mutta paperinkeräykseenkään ei raaski heittää, joten jotain uusiokäyttöä pitäisi tuolle keksiä. Mietin jonkun laatikon päällystämistä julisteella, mutta en tiedä suostuisinko silppuamaan kuvaa kovin pieneksi. Nyt ei itsellä luovuus kuki, joten kysyn: tuleeko teille mieleen potentiaalisia ideoita, joissa voisin hyödyntää julistetta mahdollisimman isona?

Kengännauhoista.

Kengännauhat. Korut. Kengännauhat koruina, kengännauhakorut. Tässäpä kaksi asiaa, jotka varmasti useimpien mielessä aiheuttavat kaikkea muuta kuin positiviivisia mielleyhtymiä. Itse ainakin ajattelin, että kukaan ei semmosia tahdo nähdä, ei kengännauhoista voi luoda mitään kivaa. Vai voiko sittenkin?

Ehkäpä? Mutta ei aivan yksinään. Kun kengännauhojen kanssa yhdistää muita materiaaleja, tulos onkin ihan toinen. Tälleensä vaikkapa nyörien kanssa. Toinen vaihtoehto olisi helmet. Tai niitit! Tai silkkinauhat?

Tein sitten kengännauhoista vähän tulleekohan-näistä-mittään-naureskellen kaksi ranneketta ja yhden kaulakorun. Nyörit ja nauhat on käsin ommeltu, mutta nahkapalat kiinnitin liimalla. Ja tulihan niistä sitten ainakin jotain.

Sen verran ajattelin kumota mielleyhtymiä kengännauhoista kierrätyskorujen matskuna, että pistinpäs korut näytille myös tulevaan kirjaani. Eivät ihan tyrkyllä ole, mutta ihan vain asun ohessa ikään kuin rekvisiittana. Sopivat ainakin tarkoitettuun asuun hyvin. (Kuva zoomattu kirjan valokuvista. Valokuvaajana R.Lillemägi.)

Mandala.

Kun pitkään istuu paikallaan, tulee levoton olo. Nggghhhhh! Pakko saada tehdä jotain! Ei vain jaksa, pakko saada tauko hommista! PAKKO! Jotta aivot saivat vähän levähtää, päätin ottaa pienen rentouttavan askartelutuokion.

Näin aikaisemmin upean tarroista tehdyn mandalan-kuvion (täällä: Honestly WTF: DIY Sticker Mandala) ja tahdoin tehdä jotain samankaltaista mustavalkoisena. Kun mustia ja valkoisia tarroja ei ollut edes tulitikkuaskin vertaa, päädyin leikkaa-ja-liimaa-versioon. Mikäs sen rentouttavampaa, kuin pieni leikkely ja palasten sommittelu, ajattelin.

Inspiraation mukaisesti aloitin homman apuviivojen tekemisellä. Tulin samalla miettineeksi, että milloinkohan viimeksi olen käyttänyt harppia? Lukiossa? Vähän piti jopa miettiä, että miten tätä värkkinettä edes käytettiin?!

Sitten rentouttava askartelutuokio kääntyi useamman tunnin eikö-tämä-ole-jo-valmis-!!-kiroiluksi. Ei se samojen silppujen (ja vähän huijasin, ei jaksanu symmetrisiä kuvioita tehdä) leikkely niin hauskaa ollutkaan. Mutta lopulta kävikin niin, etten malttanutkaan lopettaa..Vielä nämä yhdet, ja nämä, ja vielä nämä, ihan kohta lopetan, eikun vielä nämä, ja tähän lisää.. Aina sama homma, ensin ärsyttää, sitten jääkin koukkuun.

Ajattelin mandala-kuviota ihan kehyksissä seinällä, mutta toistaiseksi iskinkin sen lipaston päälle sellaisenaan. On muuten hauskaa, kuinka nuo jotku "metalli"pintaiset osat heijastavat..! Ovat ohan kuin pienet peilit!

Loppuun pieni kevennys: oletteko tienneet, että olemassa on PINKKIÄ ja KELTAISTA paperiliimaa? Kahmasin paremmin katsomatta liimasetin mukaan ja vasta kotona huomasin: "Pink / Yellow Glue Stick". Hmmm? Eihän nää nyt värillisiä voi olla? Kyllä muuten voi. Nyt vähän ärsyttää. Mihin noita sitten käyttäisi? Pitää kai alkaa tekemään myös pinkin ja keltaisen väriset mandalat niin saa liimoja pois! Voi pee.

Puutarha-aluset.

Kattokaa mitä sain! Ihan yllätyspostia. Kiitos sinä piristävä ystävä, joka ajattelit minua. Minä, jos kuka arvostan itsetehtyjä lahjomuksia ja etenkin, jos lahja on tehty näinkin ihanan idearikkaasti kierrättäen!

Sanotaan nyt vielä, että kyseessähän ovat siis setti mukinalusia, punottuna ja kantattuna. Se minkä tästä tekee kierrätyksellisen, on materiaali. Kuka tunnistaa? Kyllä, se on vahakangasta! Olin kuulemma antanut aikaisemmin idean pilkkoa vanhan vahakangasliinan pöytätableteiksi. Olipa sitten idea jalostunut siihen, että leikkuusta jääneet ylimääräiset palat olivat suikaloituneet lahjaksi. Olipa ystävä ihan ottanut vahakankaan reunatkin talteen kanttinauhoiksi ja siitäpä tunnistinkin mikä pöytäliina oli kyseessä. Se oli se, jonka ääressä kahviteltiin ja jonka huonoa kuntoa ystävä harmitteli. No nyt on uusiokäytössä se liina, palvelee loppuun asti ihan koko rahan edestä!

Hyvä juttu, kun itsellä ei ole aikaa tehdä käsitöitä niin silloin saa muilta postaamisen aihetta, hih! Tuplakiitos sinä.

Kirjaprojekti: Update.

Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun julkistin lukijoille, että tästä blogista poikii oma kierrätysaiheinen käsityökirja (ks. tästä). Muistaako sitä enää edes kukaan? Tuntuu, että kesä tuli ja meni ja syksy tulla jolkottaa jo, vaikka kirja ei uunista ole vielä ennättänyt pullahtaa pois. Vauhti hidastui, aikataulusta pudottiin. Ryhtyessäni kirjaprojektiin en hahmottanut kuinka paljon se vie todellisuudessa aikaa. Työssä käymisen, kirjan kirjoittamisen ja ihanan kesän yhdistäminen on ollut haastavaa tasapainoilua. Helle tekee hitaaksi, jopa tietokoneella istumisen ja kirjoittamisen. Onneksi kutkuttavan ihana loppusuora häämöttää niin saa nähdä työn lopputuloksen.

Ja mitä ylläolevaan kuvituskuvaan tulee, kaikki näkyvät kuvat ovat ottamiani before-otoksia ennen kuin aloin valmistamaan kirjan projekteja. Eli pistäkääs nyt talteen vanhat kengät, neulehameet, vinyylit, kangasvyöt ja kodin tekstiilit sekä erilaiset muovikulhot, niille on kirjassa hyviä kierrätysvinkkejä! Kuvan keskellä komeilee pakaste-altaalta saatu väliaikainen kantokassi pakasteille. Siitä tulee kirjaan ohje, joka on ehdottomasti minun suosikki-ideani! En malta odottaa, että kirjan lukijat näkevät sen, iik!

Kirjan julkaisusta tulee varmasti lisää informaatiota myöhemmin. Stay tuned.

Elämän helmet.

"Elämä on kuin helminauha." Näin usein verrataan. Helminauhaa ajattelin, kun tasakymppien juhlistajan lahjaa mietiskelin. Mut nauha tuntui jotenkin liian tavanomaiselta. Aikani vatvottua, kutistin helmet pienenpieniin ja pujottelin ne rykelmäksi. Siinä ovat, yksi helmi jokaisesta saajan nähdystä vuodesta.

Ja näin sen tein: ensin pujottelin "jarruksi" metallilankaa. Sitten lisäsin helmiä kerros kerrokselta ja lopuksi päättelin metallilangat mahdollisimman tiukasti ja näkymättömästi. Lopuksi iso välirengas ja valmiiksi tuli.

Koru tuli odotettua jouhevammin valmiiksi ja päälle jäi näpertelyhimo. Paskartelin sitten korulle ensin taustapahvin. Pistin pahvineen silkkipaperiin ja paperitöllin paskarreltuun pahvilootaan (etikettiin kirjoitin "käsintehty" vaikka se tuskin jää lainkaan epäselväksi..). Ja sitten vielä paketoin sen. Menikö vähän överiksi? No, ei. Kyllä aina täysien kymppien syntymäpäiväsankari kunnon kerrospaketoinnit ansaitsee.

Ja loppuun vielä kortti. Suttua päällä, koska onnistuinhan kirjoittaan virheen kortin päälle. Jeejee. Eikun uuden lappusen liimaamiseen. Ja uutta kuvaa olin ottamassa vasta, kun kortti oli jo kuoreen suljettu. Ei mennyt ihan nappiin, voisin sanoa. Toivotaan, että lahja ainakin menee nappiin!