Pinjata.

Kyllä kesä on parasta aikaa erilaisille juhlille! Tänään oli vuorossa kahden ihanan pojan syntymäpäiväjuhlat. Oikean lahjapaketin lisäksi tein heille jotain mitä olin jo pitkään halunnut kokeilla..

Se on pinjata! Paljon se otti, mutta niin paljon se myös antoi! Korkeutta kirjaimella oli noin pesismailan verran, mikään pikkuinen se ei ollut. Kokosin sen pahvista, yhdistin palaset maalarinteipein ja koristelin silkki- ja kreppipaperihapsuin (jes, sain kulutettua hyvin vanhoja jämäpapruja pois)! Ennen kirjaimen sulkemista ja ripustusnarun laittamista täytin pinjatan hirmuisella määrällä karkkia. Tikkareita, minpatukoita ja karkkipääreisiä namuja. Mukaan mahtui sankareille kaksi pientä yllärilahjapakettiakin. Mallia pinjatan tekemiseen otin tästä tutoriaalista: Oh happy day: How to Make a Number Pinata.

Ja voi pojat, kuinka viihdyttävä pinjata oli! Pojat olivatkin kuulemma jonkun kaverin synttäreiden jälkeen ihan haaveilleet omasta pinjatasta. Olivat hyvin kiinnostuneita myös pohtimaan meksikolaisten synttärikulttuuria ja sitä mitä pinjata tarkoittaa, eivätkä olleet vain hajottamisen ja herkkujen perään mikä minua kovasti ilahdutti! Lopulta pojat pistivät vuiorotellen ärrän mäskiksi. Ensin se ei ollut hajota millään, mutta sitten se halkesi keskeltä ja karkit levisi pitkin pihaa - osa jopa kymmenen metrin päähän puskaan! Kyllä oli nauru raikasi, niin pojilla kuin myös sivusta katsojilla!

Materiaalit.

Silloin tällöin minulta kysytään niin kavereiden kuin myös lukijoiden toimesta paljonko minulla on käsitöihin materiaaleja ja miten ne kaikki hankin. Ensimmäiseen kysymykseen täytyy sanoa avomiehen faktaan pohjautuva kommentti  "Niitä on liikaa." enkä lähde ruotimaan asiaa enempää, mutta jälkimmäiseen jaarittelen mielelläni, jos vaikka joku vinkeistä hyötyisi. Eli mistä hankin projekteihin materiaalit?

A) Kierrätysmateriaalit

Jos kierrättää, silloin saa vetää niponuukalla linjalla. Kun ei mitään heitä pois ennen kuin miettii kahdesti, niin saa jo monta matskua uusiokäyttöön. Laita tekstiilit tilkuiksi, kuteiksi tai täytteeksi. Pura korut osiksi, irroita kaikesta vetskarit, napit ja soljet talteen, hajoita huonekalut palasiksi - esim. ota nahka talteen hajoitetusta nojatuolista tai uusiokäytä hajoitetut toimistovälineet korujen osiksi. Älä aliarvioi uusiokäytön mahdollisuuksia, kaikessa on potentiaalia joksikin. Täytyy vain yrittää miettiä laatikon ulkopuolelta.

Käy ahkerasti kirpputoreilla ja katso tarjontaa uusin silmin. Älä mieti miltä joku näyttää sellaisenaan vaan mitä siitä voisi tehdä? Älä katso vaatteiden kokoa tai mallia vaan niiden kuntoa, väriä, printtejä, koristeita, uudelleen hyödynnettäviä osia. Viime vuosituhannen suomalaiset puuvillavaatteet ovat useimmiten todella laadukkaita. Verhoista saa hyviä kangasmateriaaleja, samoin xl-kokoisista vaatteista. Tsekkaa aina hyväkuntoiset miesten kauluspaidat, pitsiliinat, helmet ja moniosaiset korut. Kotona pese ja putsaa. Hajoita ja hallitse. Ratko ja pura. Uusiokäytä. Niin tein esimerkiksi tälle rannekorulle täällä.

Kuvan hajonneet hiuspinnit (-pinnit?) olivat menossa jo roskiin, mutta sitten huomasin,
että helmikoristeet sai irroitettua. Ronskit otteet peliin ja kiitokseksi sain aika paljon pieniä helmiä!

Ota vastaan lahjoituksia. Kerro lähisukulaisille ja ystäville uusiokäyttäväsi erilaisia materiaaleja. Varsinkin ne, jotka eivät esimerkiksi jaksa yksittäisiä vaatteita viedä kirpparille, saattavat mielellään lahjoittaa ne sinulle. Varmista kuitenkin aina tällaisissa tapauksissa, että lahjoittaja todella ymmärtää, että kyseinen vaate voi kohdata brutaalin ratkomisen. Itse olen saanut niin perintöjämiä, kangasloppuja, kirppispöydän hylkiöitä ja pieneksi jääneitä vaatteita. Olen saanut koluta varaston, kurkkia muuttolaatikoiden ulkopuolelle jääneisiin hylkiöihin ja kantaa pois autotallin pölyttyneet esineet.

Tsekkaa aina erilaiset "Ota kympillä kassillinen"-tarjoukset sekä ilmaislaarit - oli kyse sitten kirjastosta (huomioi kirjojen uusiokäyttö, vanhojen käsityölehtien kaavat, muu mahdollinen paperiaskartelu), kierrätyskeskuksesta (useimmat tyhjentävät ajoittain ylijäämää), lopettavista liikkeistä, avattavista liikkeistä (ilmaislahjat) tai sitten vaikka siitä lähimmästä roskakatoksesta. Dyykkaus voi olla rumaa, mutta parhaimmillaan se voi olla vaikka tätä. Olen dyykannut niin vaatteita kuin myös pieniä huonekaluja.

B) Uudet materiaalit

Joskus tarvitsee myös uutta. Silloin pitää olla alennusmyyntien haukka. Sesongit vaihtuvat myös kangas- ja askarteluliikkeissä (myös nettikaupoissa!), jolloin alet käyvät kuumina. Monessa liikkeessä on myös kanta-asiakaskortteja, kerää-leimoja-saat-alennuksen-kortteja tai esimerkiksi opiskelija-alennuksia. Muista hyödyntää niitä, pienikin alennus on paljon materiaaleja kuluttavan etu.

Ja jos lähettyvillä ei ole erikoisliikkeitä, avaa silmät tutuissakin kaupoissa niin voit yllättyä. Hyvin varustetun korutarvikekaupan sijaan marssi Tiimariin. Rautakaupan sijaan kurkkaa lähimarketin rautaosastolle. Tsekkaa halpamarkettien tarjonta, leluhyllyt (pienosia esim.koruihin) ja kirjakaupat (mm. Suomalaisen kirjakaupan valikoimiin kuuluu myös taide-, koru- ja askarteluvälineitä).

Materiaaleja saa haalia kunhan se ei mene hamstraukseksi. Pitää muistaa, että KAIKKEA ei tarvitse tai pidä säilyttää. Ajattelen tätä materian kiertokulkuna, esimerkiksi tekstiilit ja muovit kohtaavat joskus pisteen, kun niistä ei vain yksinkertaisesti enää saa mitään. Ja lopuksi se tärkein: KÄYTÄ ne hankitut materiaalit ennen kuin niistä kasautuu tilasyöppöjä, joita ei pysty hallitsemaan - tai muuten huomaat pian eläväsi rytöläjien keskellä himohamstraajien tapaan. 

Tuleeko sinun mieleesi muita vinkkejä? Kerro toki meille muillekin mistä muualta materiaaleja voi hankkia!

Hammastuskorvikset.

On aina kivaa antaa ystävälle lahja. Etenkin, jos se on hyvästä syystä. Ja söpössä pikkupaketissa. Ja itsetehtynä tietenkin. Ajatuksella valmistettu. Ja varsinkin, jos saada pitää varmasti lahjan sisällöstä.

Tällä erää söpöstelylahjapaperinn alta paljastui musta laatikko, jonka sisällä oli silkkipaperikääreessä korvikset. Isot, rouheat, näyttävät rokki-korvakorut. Nämä, jos mitkä antavat kierrätys-statementin!

Ohje "Hammastuskorvakoruihin" löytyy Suuri Käsityö-lehdestä (nro 1/2012). Pähkinänkuoressa ohje on tämä: leikkaa rikkinäisestä vetskarista (pituus 40 cm) "hampaat" irti, (polta ja sulata rispaantuva reuna) ja pujottele puolikkaat korvakoruiksi. Kiinnitä päät/liikkuvat osat pikaliimalla tai hampaisiin uppoavalla langalla. Itse ensin ompelin ja sidoin vielä pistot tipoilla pikaliimaa. Vetskari oli melko tummunut, joten ennen kuin liitin korvakorukoukut, sudin pintaan vähän hopeaa kynsilakkaa tuomaan vähän säihkettä.

Tällä samalla tekniikalla voit pujotella/solmia/punoa minkälaiset vetskarikorvakorut vain!

Veneitä.

Kankaiden sekaan oli eksynyt tällainen pitkä hame, jonka sain jo hyvän aikaa sitten lahjoituksena. "Oi miten hauskat veneet!" ajattelin, kunnes käänsin hameen ja muistin ettei kiva vene-printti jatkunutkaan takapuolella sellaisenaan.. Siis kuka ihme tahtoisi peffan päälle merkiksi jättimäisen purjeveneen?!

Päätin leikata peffaveneen pois ja tehdä hameesta järkevämmän. Leikkasin helman pois niin pitkälti kun ilman printtejä sitä riitti. Koska helmakäänne oli samankokoinen mitä hameesta purettu vyötärönauha, käänsin kappaleen ylösalaisin ja pujotin käänteeseen kuminauhan. Eli helmakäänteestä tuli uusi vyötärönauha. Lopuksi päärmäsin leikatun laidan uudeksi helmaksi.

Ja voila, pitkästä hameesta tuli lyhyt hame. Kuvasta näkyy, kuinka jätin toisen puolen hameesta vähän pidemmäksi. Olen huomannut, että joskus lyhyet kellohelmaiset hameet ovat armollisempia ahtereille, kun helma hiukan pitenee taaksepäin. Päällä eroa ei juurikaan huomaa ja hame asettautuu paremmin.

Ja entä loput alkuperäisestä hameesta? Tykästyin pikkuveneisiin sen verran, että tein yläosasta tuubihuibin. (Koska minullahan ei ole "yhtään" huivia entuudestaan..) Hassua, yleensä sitä on tullut tehtyä hameen lyhennys ja pois leikatusta helmasta huivi - nyt tuli tehtyä uudet vaatekappaleet toisinpäin.

Tässä vielä pikkukesähamonen päällä. Ihanan kevyt ja vilpoinen. Harmi vain, että kangas osottautui pirunmoisen hankalaksi silittää. Rypyt kyllä tulee helposti, mutta lähtevät hyvin vaikeasti..That's just great..

Onneksi ryppyisyys ei huivissa haittaa niin kovasti kuin hameessa. Ohuesta kankaasta tuli yllättävän muhkea huivi, leveyttä riitti jopa kaksinkerroin pujotettavaksi. Ja veneetkin pilkistävät ryppyjen lomasta.

Yhdestä hameesta huivi ja uusi hame. Jäljelle jäi purettu vetoketju ja vanha vyötärökaistale. Kaistaleen lisäksi roskiin ei mennyt kuin langanpätkiä, joten peffahame tuli aika hyvin kierrätetyksi, eikö?

Rapasperi.

Se on keskikesä taas täällä! Meillä juhannus vietetään ihan vaan kotona. Tylsästi, mutta varmasti se on nyt cityjuhannuksen vuoro. Mikäs tässä kotona, kun Corakin on löytänyt uuden lempipaikan sohvannojalta. Siitä se kyttää näkymää kuin norsunluutornista valtias konsanaan tuijottelis tiluksiaan.

Juhannusta meille tuo kuitenkin oman saunan ensimmäinen korkkaus (jännittävää, saunan testaamista onkin odotettu!) ja juhannuskakkupiiras-mikä-lie. Raparperia ja mansikoiden korvikkeina kirsikoita.

"Parasta kakkua mitä oot tehny!" oli normaalisti raparperia vihaavan miehen kommentti. Eli hyvää on!

Hyvää juhannusta kaikille, oli se sitten maalla, metsässä, saaressa tai kaupungissa!

Hihat pois!

Jäi sisäiset helteet päälle ja pitkähihaisuus ahdistaa. Kuuma. Hiostaa. Hihat otettava pois! Uhri yksi: musta kirppismekko. Kiva pikkumyymäinen mekko, mutta eikun hihat pois. Jäi siihen vielä tyngät jäljelle.

Uhri kaksi: vihreä pusero, jonka hihat oikeastaan lähtivät aiemmin tässä postauksessa, mutta nyt lähti vielä olkapäille jätetyt koristehärpäkkeet. Silloin niin hyvä idea olikin nyt niin kovin tyhmä idea. Kahden muutoksen jälkeen tuloksena tavallisen yksinkertainen hiaton kesätoppi. Ei ahdista enää!

Uhri kolme: kutistunut tpaita (vai minä-olen-krhm-kasvanut). Jo ihan kainaloista puristi. Hetken pullistelin muskelitonta muskelimiestä ja sitten lähti kutistehihat pois. Tuloksena kevyt kotitoppi. (Neferititi-printti itsetehty ja esitelty tässä postauksessa - jo vuonna 2010! Kylläpä on printti pysynyt hyvänä!)

Varma paketti.

Taattu tupaantuliaisvieminen on ns. hätävarapakkaus! Nämä tämmöiset saajalle räätälöitävät korit, kassit tai paketit (joko näin synttärimäisesti pakettiin kääräistynä tai sitten hienommin sellofaaniin rullattuna) ovat osaltaan hyvinkin perinteisiä tuparilahjoja. Eikä suotta, tässä ei voi kovin pahasti mennä pieleen.

Ja ne, joilla ei sytytä niin hätävarapakkaukset ovat koottuja pakkauksia erilaisista tuotteista. Ne voivat olla ruokaa, siivoustarvikkeita, arjen tavaroita (esim. leivinpaperista folioon ja minigrippusseista teippiin) tai noh, ihan mitä vain! Paketin voi koota saajan mukaan. Onko koti ensimmäinen vai onko saaja jo omat keittiö- ja siivousvälineensä hankkinut vuosia sitten? Onko saaja siivoushirmu, innokas leipuri vai rennommalla otteella elävä fiilistelijä? Jos ei saaja viihdy keittiössä, turhaan ostat säilykkeitä ja kuivatuotteita. Jos saaja on menevä, hän taatusti ilahtuu esim. kiireessä naposteltavista välipaloista. Jos saaja on käsityöihminen, voit koota pakkauksen myös siitä näkökulmasta (akuutteihin käsityökriiseihin pikaliimaa, erikeeperiä, ompelukoneen neuloja..). Kun mietit minkälainen persoona saaja on ja mitkä jutut ovat todennäköisesti sellaisia, jotka arjessa yllättäen loppuvat, niin saat paketista varmasti onnistuneen.

Satunnaisia ideoita, joita voisi myös laittaa hätävarapakkaukseen: tulitikkuja, pattereita, lamppuja (jos tiedät millaisia sellaisia), hätävaraherkkuja, hygieniatuotteita (sellaisia jotka käyvät kaikille), hiuspinnejä/-lenkkejä, kampa, (käteistä), sulakkeita, puhtaat sukat, toimistotarvikkeitä mustekynästä pyyhekumiin, "jeesusteippiä", saunatuotteita, pyöränkuminpaikkaustarvikkeet, mausteita, sammutuspeite, ensiapupakkaus, lemmikeille tarpeita koirankakkapusseista kuivaherkkuihin..

Extravinkki: huomioi myös osat, jotka voisi tehdä itse! Esim. itsetehty mysli/keksit/kuivapatukat/tm, virkattu bambutiskirätti tai esimerkiksi kori, johon kokoat kaikki osat. Vaihtoehtoja on loputtomasti!

Minä kokosin tällaisen "Vau, täällähän on vaikka mitä!"-hätävarapakkauksen ystävälle: laastaria, teetä, nuudelipaketin, tuikkukynttilän, matkahammastahnan, nessupaketin, eväsmehun, sukkahousut, wc-paperia ja reissuun kasvojen pesulapun ("kastele minut" - turpoaa käyttökelpoiseksi kastuessaan). Saaja oli iloinen hyödyllisistä tarpeista, joita ostaisi muutenkin itselleen. Ja minä iloinen - vieminen oli onnistunut!

Kasvatin kasvit.

Muistatteko kuinka aikaisemmin kokeilin mitä kaikkea voi tehdä yhdestä ainoasta sitruunasta (postaus täällä)? Silloin pistin sitruunan siemeniä itämään. Ja katsokaas, siinähän kupissa ne pikkuvarret töröttävät!

Maaliskuussa pujotin siemenet multaan. Meni kauan ennen kuin tapahtui mitään. Olin menettää jo malttini, mutta kas! Eräänä aamuna seasta pilkisti jotain vihreää. Sittemmin ovat kasvattaneet kivat lehdet. Nyt näyttäisi siltä, että kasvu tyrehtyi viikkoja sitten. Ehkä sille iski muuttostressi. Ruukunvaihto edessä, koska kupin piti jäädä kokeiluruukuksi. Pitäisi laittaa tilalle oikea, syvä ruukku aluslautasen kanssa, siitä se kuulemma tykkää. Ja runsaasta lannoituksesta. Ehkä pitäisi myös kastella sitä enemmän!

Tänä vuonna olen kytännyt myös toista itse istuttamaani kasvia. Se on ollut vieläkin pitempi projekti ja nyt nauran kaikille, jotka epäilivät tirskuen etten pysty kasvattamaan avokadoa. Mä tein sen, hah!

Tammikuussa istutin avokadon siemenen (kyllä, se iso möllykkä avokadon sisältä!). Aluksi oli pitkä radiohiljaisuus ennen kuin tapahtui mitään. Sitten siemen halkesi. Sisältä pukkasi ohut tikku. Tikkuun tuli versoja. Varsi paksuuntui. Lehdet kasvoivat. Ja nyt pituutta nippanappa 40 cm ja suurimmat lehdetkin ovat kämmenen kokoisia! Jos hyvin käy, ensi tammikuussa pitäisi korkeutta olla jo metri!

Ennen kasvatusprojektiin ryhtymistä seuloin netistä vinkkejä kasvattamiseen. Jotkut vannoivat tikkujen varassa (pistä hammastikkuja siemeneen ja pistä vesilasiin), mutta minä tein kaiken suurinpiirtein näin:

Avokadopuun kasvattaminen (Persea gratissima)

Puhdista ehjä siemen ja liota sitä noin vuorokausi huoneenlämpöisessä vedessä. Liotus pehmentää siemenen kuoren. Poista ruskea kuori. Voit alkuun tehdä pintaan pienen viillon. Istuta siemen ruukkuun niin, että noin puolet kapenevasta päästä jää multapinnan yläpuolelle. Laita ruukku valoisalle paikalle. Voit pitää alkuun päällä huppua (esim. kelmusta tai ohuesta muovipussista). Kastele tasaisen kosteaksi (ei liian märäksi). 

Siemen on hidas, se vaatii kärsivällisyyttä. Silloin, kun siemen vasta olla möllötti, laitoin sen ympärille rehottamaan rairuohoa. Puolikas muna ruohon keskellä oli aika hauska ilmestys! Ennen kuin siemen halkeaa, se pukkaa suoraan alaspäin juuren. (Valitse siis mieluummin syvä kuin liian matala ruukku, esim. 15 cm syvä ruukku on hyvä alkuun.) Avokado tarvitsee myös paljon hoitoa. Se ei siedä vetoa tai suoraa auringonpaahdetta. Se on myös juoppo, se tarvitsee usein kastelua eikä kestä kuivuutta! 

Seuraavaksi minun pitäisi vaihtaa avokadolle suurempi ruukku. Luin, että liian pieni ruukku voi hidastaa kasvun, pahimmillaan tuhota koko kasvin. Olisi varmaan pitänyt ruveta toimenpiteisiin jo aiemmin, mutta olin epäileväinen selviytyykö hintelä kaveri muuttokuorman läpi. Selvisi se, joskin yksi aamu näytti elinvoimansa menettäneeltä. Nyt jo onneksi virkeni ja nostaa lehtiään reippaasti ylöspäin! Voisin kokeilla latvoa kasvin (sen pitäisi tuuhentaa sitä), sillä se kai olisi pitänyt tehdä jo silloin kuin pituutta oli 15 cm, mutta se jäi tekemättä. Upsankeikkaa, hyvin on mennyt ilmankin!

Mitäs seuraavaksi pistäisi kasvamaan? Appelsiinin siemeniä tai kenties eksoottisempaa karambolaa?

Kelteistä korikseen.

Muuton keskellä ehti tehdä parit tilaustyötkin. Kustomoidut kengät nro yksi: violetit, matalat tennarit.

Kyseessä oli yksinkertainen tilaus, joka oli silti paljastui yhdeksi haasteellisimmiksi kustomoinneiksi!

Tilauksen inspiraationa oli ylläolevan kuvan kelttisymboli. (Kuva tilaajalta, joten en osaa varmasti sanoa mistä riipus alkujaan on.) Kuvioinnin kopiointi kengän muotoon ei ollutkaan niin helppoa, kun etukäteen ajattelin sen olevan. Haastetta toi se, että vaikka kuvio on kummaltakin puolelta sama, kenkien muoto on syrjiltään erilainen. En ole aikaisemmin tehnyt näin symmetrisiä tilaustöitä!

Ja kokonaisuuden näette tässä. Kuvio alkaa paksuna kärjistä ja venyy lähes nilkkaan asti kummaltakin laidalta. Pelkkä musta olisi ollut liian tribaalimainen, joten lisäsin myös kapeasti hopeaa kuvion reunoihin.

Tilaustyö osa kaksi. Saajana nuori, korispalloa harrastava tyttö, jonka toiveena oli graffitimainen tyyli.

Näistä tuli ihanan raikkaat, selkeät ja sporttiset. Täytin väri- ja tekstitoiveet. Tilaaja ja tekijä tyytyväisiä!

Ovi raollaan meille.

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa takana. Jäljellä vain muutamia näillä-ei-ole-kiire-muuttolaatikoita!

Täällä ollaan mutusteltu uutta asuinympäristöä ja uutta kotia. Tutuiksi ollaan tultu jo! Tavarat vain etsivät vielä paikkaansa, mutta niinhän se aina aikansa ottaa ennen kuin kaikki loksahtaa paikoilleensa.

Näytän muutamia pilkahduksia niiltä osin mitä kehtaa kaiken epämääräisen kaaoksen keskeltä paljastaa.

Kirjat, levyt ja albumit ovat ainakin löytäneet jo hyllylevyille. Vanhassa kodissa yksi kolmesta hyllystä oli irrallaan, nyt oli ihanaa saada kaikki riviin ja yhdeksi oikeaksi mustaksi kirjahylly-kokonaisuudeksi.

Myös vaatteet ovat löytäneet kaappeihin ja vaaterekille. Enää ei ole walk-in-vaatehuonetta, mutta yllättäen se ei edes harmita (ainakaan vielä). Vaatehuoneen tilalle sain alkovista oman minikokoisen käsityö-/pukeutumishuoneen! Ja voin kertoa, että tähän asiaan palataan vielä! Olen melko innoissani!

Vielä on paljon tekemättä. Ei ole lamppuja katossa, verhoja ikkunoissa tai edes taulun taulua seinillä.

Tv-taso lähti vaihtoon eikä uutta ole löytynyt tilalle. Kyllä se oikeanlainen ja oikeankokoinen taso vielä vastaan tulee. Sittemmin virkaa ovat toimittaneet pahvilaatikot niin ei tarvitse töllön lattialla nököttää.

Toistaiseksi parvekkeen kanssa ei olla ehditty tehdä enempää tuttavuutta, mutta ystävyys on taattua, sillä kyseessä on lasitettu parveke! Mitä luksusta entisen asunnon käpöseen, avoimeen parvekkeeseen!

Joitain uusia hankintoja olemme jo ehtineet saada ostettua ja koottua. Exhibit nro yksi: Ikean sohvapöytä. Musta Lack, joka löytyy joka kolmannelta. Persoonaton ja tylsä valinta, mutta käytössä hyvä.

Exhibit nro kaksi: aivan mahtava suihkuverho! Uudenkarhean verhon tarjosi meille myös kaverimme Ikea.

Paljon on tehty ja paljon on vielä tekemistä. Tässähän ehtii kertyä jo vieroitusoireita "arjen käsitöistä".