Sain uusimman leikekirjani täyteen. Pari vuotta tuossa tosin taisi vierähtää.
Art books, kollaasivihot, vuosikirjaset - mitä noita nyt on, ennenkin niitä on täällä vilahtanut. Monta niitä on jo ja eikä loppua näy.
Leikekirjat - ne ovat aikaa itselle, ne ovat hetkiä, jolloin tuntuu, että tekee hyvää istahtaa alas ja vähän leikellä vanhoja lehtiä. Se on laatuaikaa miettiä
"kuka minä olen, minkälaisena tahtoisin itseni näkevän ja mitä minä elämältäni haluan". Mietintöjä ja tulevaisuuden ajattelua. Se on täyttä pseudopsykologista itsetutkiskelua ja toisinaan tolskeessa syntyy myös hienoja oivalluksia ja haaveiden toteuttamispäätöksiä.
Ne ovat kollaaseja, ne ovat lehtileikkeitä, muistoja, lippuja, lappuja, lausahduksia, lyriikoita, ajatuksia. Joskus painavaa asiaa, joskus asioita, jotka koskettavat mitä kipeimmin, joskus myös jotain ihan "turhaa".
Niissä on haaveita, elämänarvoja ja lopputoteamia.
"En tiennyt mitä olin tekemässä, ennen kuin olin valmis" (Man Ray) sopii tähän yhteyteen hyvin. Ei sitä aina tarvitsekaan tietää, joskus pitää antaa vain saksien ja liiman elää niin, ettei ajatukset pysy perässä. Kuten sanoin, ne ovat hetkiä vain olla
oma itsesi.
Ne ovat myös hyvänmielen asioita, joita on hyvä selata silloin kun ottaa päähän. Kaikessa ei tarvitse olla edes järkeä, kaiken ei tarvitse pulpahtaa filosofisesti, joskus kaikki voi olla vain suklaata ja nättejä asioita.
Ja kun ne ovat valmiita ja vanhoja - kuten tämä lukiossa väkerretty vihkonen - ne kertovat sinusta itsestäsi enemmän kuin osasit niitä tehdessäsi ennustaa. Ne ovat asioita, joista muistaa mitä omassa päässä milloinkin liikkui. Ne ovat kuin muistelmia ilman sanoja ja niistä näkee hyvin sen miten oma persoona on kehittynyt ja kasvanut - tai kuinka sitä joissakin asioissa ei muuta mieltä ei sitten koskaan.
Pilkahduksia vähiten myötähäpeisistä sivuista (vihkosta ei ole niin kauaa, että myötähäpeä olisi kääntynyt nostalgiaksi). Sivut ajalta, jolloin olin kova SJP-fani (voi sitä Sinkkis-vhs-nauhojen määrää!) ja totaalisen koukussa Lost-sarjaan (Sawyer oli kuuminta hottia!). Ne ovat ajalta, jolloin HM:n kesämuotiin kuului ryppyhuivin käyttö vyönä ja jolloin Suomi voitti uskomattomasti Euroviisut (voi sitä viisukatsomon riemua!).
Se oli aikaa, kun telkkarista tuli ihan ensimmäistä kertaa Frendien
päätösjakso. Silloin kyllä tuli myös itku.
Niin kaikki hyvä loppuu aikanaan, oli se sitten lempparitv-sarja tai uusin leikekirja. Näillä sanoin, haastan lukijani kokeilemaan oman leikekirjan tekemistä. Se voi olla minkälainen vain, se voi sisältää ihan mitä vain. Pääasia, että se kertoo sinusta tavalla tai toisella. Tartu haasteeseen ja olen varma, että lopputuloksena kirjanen tulee muistamaan puolestasi sellaisia asioita, joista et nyt osaa kuvitellakaan.
