Luin tässä La Provence-lehden naisille tarkoitettua viikonloppuliitettä ja sain idean kirjoittaa ranskan kielen ihmeellisyyksistä. Ranskassakin on nimittäin alettu miettiä teitittelyn ja sinuttelun käyttöä. Jos koulumaailmassa vaaditaan edelleen oppilaiden teitittelevän opettajiaan, jotta kunnioitus säilyisi, työelämässä käytännöt vaihtelevat laajalti. Totuus on kuitenkin, että näennäisesti demokraatississakin työyhteisöissä se on aina johtajataso, joka määrittelee käytännöt ja pakottaa koko henkilöstön joko sinuttelemaan tai teitittelemään. Käytännöt riippuvat tietysti yrityksen imagosta ja toiminta-alasta.
Vaihtaessani radikaalisti työalaa, tulin parissa harjoittelupaikassa siihen tulokseen, että yleisesti puutarhurit sinuttelevat toisiaan. Siitä lähtien olen jatkuvasti sinutellut kaikkia työtovereitani ja esimiehiänikin. Ehkä se on kuitenkin ikäni perusteella helpompaa minulle, nuorempana en varmaankaan olisi kylmäverisesti sinutellut kaikkia.Eivätkä kaikki kollegani nykyäänkään sinuttele esimiehiämme.
Ranskassa asuvalle ulkomaalaiselle puhuttelumuodot saattavat tuottaa vielä enemmän päänvaivaa. Vaikkakin usein tilanteesta selviytyy apinoimalla vastapuolta. Yleensä nyrkkisääntö on, että vanhempia ja hierarkiassa ylempänä olevia teititellään ja sitten odotetaan, että vastapuoli ilmaisee toivovansa sinuttelua. Mutta joskus vanhemmat henkilöt saattavat sinutella nuoria ilman, että toivovat heidän tekevän samoin!
Muutenkin täällä tottuu pian siihen, että kohteliasuudessa ollaan muodollisempia kuin mitä meillä Pohjoismaissa on tapana. Täälläkin pohjoismaalaiset saattavat siirtyä helpommin sinutteluun vedoten siihen, että Pohjoismaassa sinuttelu on täysin yleistä ja muutenkin ulkomaalaiset selviytyvät helpommalla etikettivirheistä kuin ranskalainen selviytyisi.
Eräät taas arvostelevat kasvavaa sinuttelua joko sen perusteella, että sillä lailla vanhemmat ihmiset yrittävät vaikuttaa nuorilta - dans le coup - tai siksi, että työelämässä johtoportaan sinuttelu luo liikaa läheisyyttä, jonka seurauksena työntekijän on vaikea kieltäytyä liian pitkälle menevistä vaateista.
Muistan nuorena - nuorempana - no, opiskellessani - palatessani Ranskasta kesätyöpaikkaani Suomessa olleeni yllättynyt ja hämilläni, kun kuulin tosi nuoren myyjättären sinuttelevan vanhaa asiakasrouvaa. Onhan Suomessakin pitänyt käydä läpi siirtymävaihe, jossa ei aina oikein tiedä, miten pitäisi ihmisiä puhutella.
Minkälaisia kokemuksia teillä, lukijani, on nykypäivän puhuttelutilanteista Suomessa tai Ranskassa?
