UUTISIA

Aika on kulunut kuin siivillä ja olen ollut poissa blogosfääreistä aivan uskomattoman kauan ! Koulutukseni ja muut elämän pienet ja isot asiat ovat syöneet aikani ja voimani totaalisesti. Mutta kevät saapuu, aurinko lämmittää ja antaa energiaa ja – siitepölyallergia käy päälle !

Kevään hyviä puolia ovat loistavat ilmat ja luonnon ihanuus. Täällä etelä-Ranskassa kevät on aivan kaikkein paras ajankohta, lämmin vaan ei liian kuuma, ihmisiä ei vielä ole liikaa, mutta kaikenlaista kuitenkin sattuu ja tapahtuu jokaisessa kylässä, luonto on kukkeimmillaan ennen kuin kesän kuumuus kulottaa kaiken. Jokaisesta kolosta pursuaa vehreyttä ja kukkasia.

Mutta huono puoli toisaan on minua riivaava heinänuha. Kevät on ollut tänä vuonna aikainen ja harvinaisen lämmin ja nuha alkoi jo helmikuun paikkeilla. Ilmeisesti minusta on ajan mittaan tullut allerginen myös sypressille, joka on ensimmäinen pölyttäjä täällä päin. Enkä ole vielä tarpeeksi pitkällä opinnoissani luottaakseni luonnollisiin vaihtoehtoihin allergian hoidossa, joten nieleskelen edelleen antihistamiinipillereitä. Ja niillä on taipumus nukuttaa minua.

Ei kuitenkaan ole aika nukkua, talviunet ovat takana. Jos en naputa koneella kaikenlaisia kouluhommia tai ole työharjoittelussa, möyrin maata pienellä palstallamme. Yleensä sillä lailla menevät viikonloput mukavasti, koska työharjoittelun jälkeen olen viikolla liian poikki ruvetakseni vielä kotona puutarhahommiin. Olemme kuitenkin saaneet ison viuhkan eri lajeja istutettua pläntillemme.

Meillä oli onnea puutarhamme kanssa, siellä oli jo paljon koristekasveja istutettuna, joten ei ole tarvinnut paljon miettiä sen kaunistamista. Puutarhan siivousta tietysti riittää kesät, talvet, mutta koko kevään puutarha on ihastuttanut meitä ihanilla ylläreillä. Varsinkin pidän suurista iiris-istutuksista ja kukkivista ruusupensaista.

Ja mansikoita tulee aika kivasti joka paikkaan levinneistä mansikkatupsuista.

 

Suomesta on kevään mittaan tullut hyviä ja huonoja uutisia. Tyttäreni, jonka piti tulla isolle viihdealan yritykselle töihin Pariisiin, oli loppujen lopuksi saanut uuden viestin, jossa ilmoitettiin, ettei häntä tarvitakaan - käsittämätöntä soutamista ja huopaamista muka menestyvältä puljulta. Mutta hän löysi sittemmin hyvän paikan Helsingistä. Joten tänä kesänä en matkustakaan Pariisiin vaan Suomeen! Ihanaa päästä Suomen kesään, viime kesänä en päässyt nauttimaan loistavista kesäilmoista. Toivottavasti tänäkin vuonna ilmat suosivat Suomea. Siitä on aikaa, kun olen ollut Suomessa kesällä, odotan kuumeisesti sinne pääsyä.

 

Ja koska tänään on Suomessa äitienpäivä, pienet äitienpäiväruusut kaikille äideille ja varsinkin omalleni.

KOULUNPENKILLÄ

Vähän lisää koulujutustelua. Puolitoista kuukautta mennyt, seitsemän jäljellä.

Joko ehdin valittaa tarpeeksi opiskelijatovereitteni käytöksestä? Kun vanhuus ei tule yksin en enää näe ja kuule kuten ennen, joten olen vastoin aikaisempia tapojani oppinut istumaan aivan luokan edessä nähdäkseni ja kuullakseni jotain kollegoitteni hölistessä taustalla. En tiedä, olenko ehkä liian pinko, mutta minusta alkeellisin kohteliaisuus opettajia ja varsinkin ulkopuolisia luennoitsijoita kohtaan olisi yrittää edes näyttää siltä, että kuuntelee hänen sanomaansa, vaikka kuinka nukuttaisi. Mikä muuten on vaikeampaa edessä kuin takana istuen; muiden selän takana voi huomaamattomammin torkahtaa. Eihän kaikki aiheet voi kiinnosta kaikkia ja jotkus eivät ketään. Sitä paitsi puhujissakin on enemmän ja vähemmän karismaattisia.

Vaikka olemmekin jo istuneet kuusi viikkoa koulun penkeillä, monesti tuntuu niin minusta kuin opiskelijatovereistani, ettei koulutus ole oikein kunnolla alkanut. Meillä on ollut kaikenlaisia opintosuunnitelman mukaisia kursseja, muttei paljoakaan läheisesti aiheeseemme ja omiin kiinnostuksenkohteisiimme liittyviä tunteja.

Tietysti sopimusoikeus tai seutupolitiikka ovat tärkeitä, mutta ei jaksa kiinnostaa porukkaa, joka odottaa kiihkeästi kasvien kasvatuksen ja käytön oppitunteja. Toisia mekaniikka kiehtoo, minua taas ei. Aikomuksenani ei ole heti ensimmäiseksi mennä ostamaan traktoria. Mutta opintosuunnitelma on tietysti kahlattava lävitse, kiinnosti tai ei.

Onneksi luokan henki on hyvä, huolimatta tuosta tuntikäyttäytymisestä. Onhan meillä kaikilla suurin piirtein samanlaiset päämäärät. Ja erilaisuudet taas antavat aiheita vain mielenkiintoisiin keskusteluihin.

Nyt kun meitä on yli kolmekymmentä opiskelijaa, kolmessa ryhmässä, tiivistyy "henki" tietysti tosi pahasti tunneilla, joilla olemme kaikki yht'aikaa. Meitä tulevia maanviljelijäkokelaita on kahdessa ryhmässä, toiset aloittivat jo syksyllä, me taas tammikuussa. Ja kolme viikkoa sitten joukkoomme liittyi vielä ryhmä, jolla oli niin hyvät perustiedot, että heidän opintosuunnitelmansa on kevennetty, keskittyen juuri kasveihin ja niiden kasvatukseen. Meillä on välillä tunteja toisen ja välillä taas toisen ryhmän kanssa. Opettaja, joka on vastuussa lukujärjestyksistämme, repii joskus hiuksiaan saadakseen kolmen ryhmän tunnit sopeutumaan toisiinsa. Varsinkin silloin, kun joku opettaja tai luennoitsija ei voikaan tulla sovitusti koululle.

Vierailut ovat herättäneet meissä ristiriitaisia tunnelmia. Ulos ja maatiloille on kiva päästä ja käytännön työhön mukava tutustua, mutta meistä olemme nähneet esimerkkeinä tiloja, jotka eivät lainkaan edusta sitä, mitä itse ajamme takaa.

Jättitiloilla on riveissä mahtavia kokoelmia maatalouskoneita, valtavia traktoreita ja peltoja on kymmeniä hehtaareita. Harvalla meistä on mahdollisuutta moiseen, sellaiset tilat täytyy yleensä periä, ei sellaisia ole enää kenelläkään varaa ostaa.

Kuvissa olemme tutustumassa yli tunnin päässä koulusta sijaitsevaan suureen tilaan, jossa viljan lisäksi kasvatetaan korianteria, sitruunamelissaa ja basilikaa pakastamista ja suurtalouskeittiöitä varten. Ja tietysti perinteisellä, ei orgaanisella mallilla.

PS. Minulla on jatkuvasti vaikeuksia laittaa kuvia blogiin, joudun jokaisen kuvan välissä julkaisemaan blogin voidakseni laittaa toisen kuvan. Ja lisäksi blogger on ryhtynyt järjestelemään itsekseen kuvia ja kappaleita, miten huvittaa. Onko teillä muilla bloggaajilla tällaisia ongelmia?

KASVAAKO?

Vähän enemmän tekstiä tällä kertaa, kuvia joskus myöhemmin. Usealta taholta on kyselty opinnoistani, joten tässä muutamia haja-ajatuksia lääkekasvikurssini ensimmäiseltä kuukaudelta.

Rosmariini kukkii koko täällä talven, kuva otettu tammikuun lopussa.
 

Heti aluksi minun täytyy varoittaa, että olen maatalouskoulussa, jossa meille opetetaan kasvien kasvattamista, kyseessä ei siis ole kasvien käyttö hoitotarkoituksissa. Tietysti meille selitetään jonkin verran kasvien ominaisuuksia ja mahdollista käyttötapaakin, mutta pääpaino on tuotannossa.

Ja maatalouskoulussa kun ollaan, suuri osa kursseista sopii kelle tahansa maanviljelijälle. Koko luokka aikookin itsenäiseksi maatalousyrittäjäksi. Seassamme on myös muutamia, jotka aikovat viinitilallisiksi tai hedelmätarhaajiksi. Suurin osa on kuitenkin kiinnostunut juuri aromaattisista ja lääkekasveista. Ja suurimmalla osalla, toisin kuin minulla, on myös jo tiedossa, missä he aikovat viljellä; perintötila tai puolison tila tai muu sellainen on jo olemassa.

Iältämme olemme kaikki ihan aikuisia, ainakin yli parikymppisiä. Ikäjakautumakin on ihan mukava, meitä on kaiken ikäisiä, vaikkakin minä olen luokan vanhin (auts). Opiskelijat ovat myös ympäri Ranskaa ja jopa Réunionin saarelta ja hyvin erilaisista lähtökohdista, joka sallii todella mielenkiintoisen vuorovaikutuksen luokassamme. Ja kaikki ovat motivoituneita, kukaan ei ole tullut Nyonsiin vain ollakseen lämpimässä tai jotain hommatakseen.

Siitä huolimatta - tai ehkä sen takia - käytös luokassa on joskus erilaista kuin mihin laiseni pinko on tottunut. Yliopisto-opintoni ovat jo kaukana takanani, joten olisi kiva, jos joku tällä hetkellä akateemisia opintoja suorittava (kuten Fifi) kertoisi omia kokemuksiaan asiasta. Minusta luokkamme on paljon rennompi kuin mitä olen muualla nähnyt.

Aamun on tarkoitus alkaa puoli yhdeksältä, mutta ihmisiä tippuu paikalle tasaisena virtana aina yhdeksään asti. Osa meistä asuu viereisessä majoituksessa, mutta silti he onnistuvat tulemaan paikalle myöhässä, aamukahvikuppiaan kantaen. En tiedä, millaista elämää siellä asuntolassa vietetään, jonkun olen kuullut valittavan liian kovasta musiikista illalla.

Tunnilta poistutaan sulavasti lisää kahvia hakemaan tai vessaan siitä huolimatta, että meille on varattu kahvi- ja tupakkatauko sekä aamupäivällä, että iltapäivällä. Ja nämä tauot yleensä venyvät virallisesta viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Joskus saa opettaja käydä hakemassa oppilaansa tauolta.

Tällä hetkellä minun pitäisi olla tekemässä suuritekoista opinnäytettä, mutta se ei oikein tahdo lähteä käyntiin. Siksi olenkin tässä tekemässä ihan muuta kuin pitäisi. Onneksi työharjoittelupaikat ovat jo taskussa.

Taidankin lopettaa tältä erää tähän ja kerron myöhemmin opintojeni varsinaisesta sisällöstä ja myös siitä, mitä kasveista opin.