HAMSTRAUSTA

Ranskassa on noussut kova vastustus eläkeuudistusta vastaan. Täällä vallitseva ns. neuvottelukulttuuri on päässyt siihen vaiheeseen, että ihmiset osoittavat mieltään kaduilla ja tietyt kategoriat ovat lakossa. Marseillessa roskakuskit ovat lopettaneet roskien keräyksen ja jätteet kasaantuvat kaduille. Junayhteydet katkeilevat, moottoriteillä rekkakuskit hidastavat liikennettä, koulut ja muut laitokset ovat aina silloin tällöin kiinni...

Kaikesta kauheinta on tietysti uhka, joka leijuu ranskalaisten pyhän lehmän, auton, yllä. Öljynjalostamoiden väki on mennyt lakkoon ja uhkaa meitä nopealla bensan loppumisella. Onko uhka todellinen vai johtuuko bensan loppuminen tietyillä asemilla ihmisten hamstrauksesta, on vähän epäselvää. Valtionjohto vakuuttaa, ettei niukkuutta ole ja että viikonlopun mentyä kaikille asemille saadaan taas bensaa. Mutta kun jonnekin ilmaantuu tankkiauto, muodostuu sinne heti paikalla pitkä autojen jono, sillä jokainen autoilija haluaa pelata varman päälle. Samalla kun kritisoi muita turhasta hamstrauksesta.

(Kuvalla ei taaskaan ole mitään tekemistä jutun kanssa, se on edelleen Goultista, kylän oman kuvataiteilijan pystyynkuolleihin puihin tekemiä veistoksia)

KIIRETTÄ PITÄÄ

Laatikoita alkaa olla joka nurkassa. Kuormuri on varattu. Muuttopäivä lähestyy.

 

Papa Meilland antaa syksyn viimeiset ruusut. Ennen muuttoa leikkaan ruusupensaiden oksat ja toivon niiden lähtevän versomaan ensi keväänä.

 

Miniruusu antoi kaksi ruusua syntymäpäiväkseni.

 

Lahjaksi sain tämän ihanan vanhan englantilaisen polkupyörän. Miten moinen lahja pitää käsittää?

 

Sain muutakin, tummaa ja helmiäistä... ja tämä sängynvieruspöytä muuttaa vanhasta viikonloppumökistä omaan kotiini, samalla kun muu makuuhuonekalusto menee uusiksi. Eli, "nämä lähtee Nyonsiin, nuo uuteen taloon". Huh huijaa.

KÄSIUUTISIA

Nopeasti muutama sana viimeisistä kuulumisistani. Kuten toiset tietävätkin, minullakin todettiin muotitauti: hiirikäsi. Kylläkin mielestäni enemmänkin puutarhurin hommista tullut kuin tietokoneen käytösta johtuva.

Kuvilla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa, ne 

ovat viime aikoina eri paikoissa näpsimiäni näkymiä.

Viime maanantaina olin klinikalla leikattavana, aamulla sisään, iltapäivällä ulos. Itse leikkaus tapahtui aamupäivällä ja sitä ennen anestesia, paikallinen sellainen. Itse asiassa se veikin enemmän aikaa kuin itse leikkaus, joka oli ohi viidessä minuutissa. Ja niin kivuttomasti, etten olisi tiennyt mitään tapahtuneenkaan, jos en olisi nähnyt kirurgin tulevan paikalle.

Kaksi ensimmäistä valokuvaa Marseillen Emmaus-kaupasta.

Leikkaussalista poistuttaessa oli jäljellä ihan hervoton käsivarsi ja iso tuppo käden paikalla. Josta kotisairaanhoitaja paljasti seuraavana päivänä ihan pienen leikkausarven, pari senttiä pitkän juuri ranteen yläpuolella. Muutenkin on tunto ja funktionaalisuus palautunut todella nopeasti. Odotin paljon pitempää ja vaikeampaa palautumista, koska kirurgi kirjoitti pyytämättä kuukauden pituisen sairasloman.

Neitsyt Avignonista.

Sitä ajatellen on uskomatonta, että jo kolme päivää myöhemmin kirjoittelen tätä kevyesti molemmilla käsillä. Ja käsin kirjoittaminenkin, ensimmäisen päivän vasemmankätisten harakanvarpaiden jälkeen on jo ihan oikeakätistä ja oikean näköistä. Ehkä fysioterapia toisesta päivästä lähtien on vähän auttanut.

No, Pariisia tietty.

Kesäkin sitten lopulta tuli - ja kuten aina, täydellä teholla. Pariisin viikonloppu oli vielä viileä ja sateinenkin, seuraavalla viikolla tuli sitten helleaalto. Suomen ihanan viileä kesä, meri ja sateet väikkyvät mielessäni, mutta tänä kesänä en sinne pääse päätäni viilentämään. Täytyy tyytyä viiniköynnöksen antamaan varjoon ja viettää iltapäivät tiukasti sisätiloissa.

Hyviä kesälomia niille, joilla sellaisia on!