PUU HELMIKUULLE : MIMOSA

Eilen oli ensimmäinen päivä, joka tuoksui keväälle. Aurinko paistaa tänä viikonloppuna täydeltä terältä ja kutsuu ulos. Tuulikin on laantunut ja vaikka yöt ovat vielä kylmiä ja tänäkin aamuna puutarha oli jäässä, heti kun aurinko nousee, lämpötilatkin nousevat. Jos ei olisi niin paljon koulutöitä kesken, lähtisin pitkälle kävelylle. Tai puutarhahommiin.

Nopeasti, ennen kuin taas unohdan, ja koska valokuvat ovat itse asiassa jo viime kuun lopusta, uusi puu tälle kuukaudelle. Vuorossa on mimosa, kasvi, joka kukkii hyvin aikaisin vuodesta. Tämä johtuu siitä, että se tulee näille rannoille Australiasta, josta se kotoutui Rivieralle 1867. Sen kotiseuduilla vuodenajat ovat tietenkin päinvastaiset kuin meillä, joten se kukkii komeasti keskellä talvea. Juuri sen takia siitä niin pidetään - kauniin kultaisen värinsä lisäksi : se tuo lupauksen keväästä tullessaan.

Itse asiassa Mimosa ei ole mimosana tunnetun puun oikea nimi. Jossain on sattunut todella kummallinen sekaannus ja ainakin ranskalaisilla ovat kolmen puulajin nimet vaihtuneet. Oikeasti mimosana tunnettu laji onkin akasia. Akasiaksi täällä kutsuttu puu taas on oikeasti robinia. Ja oikea mimosa on kansankielessä sensitive eli tunteva (kuka tietää suomenkielisen nimen?), koska sen lehdet menevät kosketettaessa suppuun. Toisten tietojen mukaan ne olisivat kyllä kaikki samaa Mimosaceae -heimoa, toisten tietojen mukaan taas hernekasveja.

Acacia dealbata tai kukkakauppiaan mimosa - koska niistä saadaan myös ne ihanat leikkokukat, jotka tällä hetkellä värjäävät torit ja kukkakupat kultaisiksi - ja sen eri variaatiot ovat yleinen näky etelä-Ranskan puutarhoissa, tuohan se kevään ensimmäiset kukat vielä talviseen puutarhaan. En tiedä, kuinka pohjoiseen asti mimosa on saatu asuttumaan, ainakin Nyonsin korkeuksilla se näkyy viihtyvän mainiosti.

Kevään ensi kukkasten myötä hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

TAMMIKUUN PUU

Jardin des Arômes, Nyons (26)

Talvella harva puu on täälläkään vihreä, mutta ainakin tämä välimerellinen laji on ikivihreä. Sypressi seisoo ylväänä tuiskuissakin ja huojuttelee hiljaa töyhtöään. Se on yleinen näky kaikkialla, mutta ennen kaikkea sitä näkee paljon hautausmailla. Selitykseksi kerrotaan, että sen taivaisiin kurottelevan varren uskottiin ohjaavan poisnukkuneiden sielut oikeaan suuntaan.

MEILLEURS VOEUX

Ranskassa ei oikeastaan ole tapana lähettää joulukortteja. Sen sijaan moninkertainen hyvän uuden vuoden toivottelu on sitäkin enemmän tapana. Ja tapoja on monia: parhaita toivotuksiaan (meilleurs voeux) alkavalle vuodelle voi esittää henkilökohtaisesti, poskisuudelmien kera, kortilla, sähköpostilla tai tekstiviestillä. Tänä vuonna ranskalaiset lähettivät jopa niin monta tekstiviestiä juuri keskiyön jälkeen vuoden ensimmäisenä päivänä, että saivat aikaan jonkinlaisen tietokonehepulin yhden suurimpien puhelinoperaattoreiden tekstiviestisysteemissä.

 

Joten ranskalaistuneena toivotan minäkin lukijalle parasta mahdollista uutta vuotta, vaikkakin näin vähän jälkijunassa. Heti vuoden alussa nimittäin aloitin uuden koulutukseni lääkekasvien parissa ja se sekä pieni, kai Suomesta tuliaisena mukaan tullut flunssanpoikanen ovatkin imeneet minusta mehut. Niinpä en ole jaksanut aikeideni mukaisesti vielä kommentoida opintojani.

Maistiaisiksi laitan tässä pari valokuvaa ensimmäisestä "kenttäpäivästäni". Kävimme katsastamassa maatalouskouluni palstan heti Nyonsin kaupungin yläpuolella, kymmenen minuutin automatkan päässä koulusta. Siellä kasvaa paikalliseen tapaan oliivipuita, viiniä, jokunen muu hedelmäpuu ja palstalla muutamia aromaattisia kasveja. Sillä saralla on kyllä vielä paljon tekemistä.

Saimme istutettua vaivaiset kuusi viikunapuun tainta yhdessä iltapäivässä. Huomasin olevani aika osaava hommissa, viime vuoden työkokemus ei mennyt hukkaan. Ja saada kädet taas multaan oli ihana kokemus. Siitäkin huolimatta, että tunnit ovat todella mielenkiintoisia, alan pikku hiljaa kaivata oikeaa toimintaa, pulpetissa istutut tunnit ovat todella pitkiä.

PUITA

Olen tietysti unohtanut viime kuussa lupaukseni puhua Provencen puista. Joten tässä kaksi yhden hinnalla. Yllä tamariski, Tamarix, pensasmainen puu, joka on kotonaan Camarguen suolaisessa maassa.

Ja alla mansikkapuu, Arbutus unedo, ikivihreä pensas- tai puumainen kasvi, joka saa nimensä myöhäis-syksyä kaunistavista, mansikkamaisista marjoistaan. Ranskaksi sen nimi on l'arbousier.

OLIIVIPUU

Mikä kuvaisi paremmin Provencea kuin oliivipuu? Tietysti oliivipuu kasvaa kaikkialla Välimeren alueella, mutta jos sypressi kuvastaa Toscanaa, oliivi symboloi Provencea.

Välimeren oliivipuuta, Olea europaea L. subsp. europaea, on kahta tyyppiä, viljelty ja villi lajike. Oliivipuun ikää on vaikea tuntea. Provencessa sanotaan, että satavuotias oliivipuu on vielä nuori mies, "à 100 ans, un olivier est un jeune homme".

Kuten viineille oliiveillekin on maaperällä merkitystä. Esimerkiksi kotikaupunkini Nyons on tunnettu mustista oliiveistaan, joille alueen maaperä on antanut omaleimaisen makunsa. Niillä onkin oma AOC eli suojattu alkuperänimitys.

Öljyä on oliivipuusta saatu jo bronssiajalta lähtien. Kaikkihan tiedämme oliiviöljyn loistavan maineen. Se on tärkeä osa kaikkia välimerellisiä ruokavalioita, joita pidetään niin terveellisinä.

Nyonsin oliiviöljymylly

Tapenadea tehdään provencelaisen ruoka-ohjeen mukaan oliiveista, anjoviksesta ja kapriksista (oksitanin kielellä tapena). Se on tahna, jota on mukava levittää leivän päälle välipalaksi tai alkupalaksi.

Oliiviöljyä käytetään ruokien lisäksi myös mm. saippuoissa. Oliivi, varsinkin puun lehdet, käyvät myös lääkitykseen, niillä on mm.nesteitä poistava ja verenpainettava alentava vaikutus.

RYYTEJÄ, ROHTOJA, VIHREÄÄ

Kasvisesittelyihini tuli keväällä yllätysseisokki, enkä aio ensi talvena sitä jatkaa. Sen sijaan ajattelin tänä talvena esitellä kerran kuukaudessa lääke- tai aromaattisen kasvin, toivottavasti vähän tuntemattomampia sellaisia. Jotta tekin saisitte jotain iloa koulutuksestani. Kuitenkin lopettaakseni edellisen sarjan kunnolla, kommentoin muutamalla sanalla kasveja, joiden kuvat ovat roikkuneet sivupalkissa keväästä.

Kasviksella on monimutkainen suomenkielinen nimi lehtimangoldi, ranskaksi blette tai bette, latinaksi Beta vulgaris var. cicla. Se on punajuuren sukua, mutta siitä käytetään maan yläpuoliset lehdet. Se on hyvä A- ja C-vitamiinin lähde. Se on niin käytöltään kuin maultaan aika lähellä pinaattia. Tuotimme tietysti paljon pinaattiakin viime talvena, mutta lehtimangoldi tuntui minusta erikoisemmalta kasvilta tuoda esille. Itse opin tuntemaan sen vasta töissäni, en muista koskaan nähneeni sitä Suomessa ja hyvin harvoin ranskalaisillakaan toreilla. Ja töissä opin, että korjuu aloitetaan aina uloimmista lehdistä. Siten sisemmät jatkavat kasvamista ja satoa saadaan pitkään. Ja lehdet revitään irti peukulla, ei leikkaamalla.

Villikasvi taas on peltoemäkki, ranskaksi fumeterre, latinaksi Fumaria officinalis. Sitä pidetään yleensä rikkaruohona ja revitään armotta pois kasvitarhoista. Se on erittäin yleinen ranskalaisilla pelloilla ja pientareilla ja leviää hyvin, mutta esiintyy myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Silti se on hyvä rohtokasvi. Rohtona käytetään kukkavaiheessa kerättyä versoa. Se vaikuttaa mm. vilkastuttaen sydämen toimintaa ja hengitystä sekä lievittäen rytmihäiriöitä. Se myös laukaisee kouristuksia ja lihasjännityksiä sekä hillitsee tulehduksia. Työpaikkani kansanparantaja kehoitti käyttämään sitä talvisiin vilustumisiin. Se toimii myös antihistamiinina. Mutta on tärkeää ottaa huomioon, että peltoemäkki sisältää myös myrkyllisiä aineita. Oikein annosteltuna sitä voi käyttää rohtona lyhyinä kuureina korkeintaan 10 päivän ajan yhtäjaksoisesti.

KASVIMAAILMA

Valokuvat odottavat edelleen koneella. Sen sijaan sain hyviä uutisia tänään: minut on hyväksytty ensi talveksi lääkekasvikursseille. Joten täällä on tulevaisuudessa varmasti paljon enemmän kasvien kuvia... 

Loistava syntymäpäivälahja. Uusi vuosikymmen, uusi asuinseutu oppia tuntemaan, yksi askel lähemmäksi unelmani täyttymistä. La vie est belle. 

POSTCARDS FROM PARIS

Täällä etelässä on noussut kova mistral-tuuli. Leivänhakumatkalla aamulla kuulin rouvien päivittelevän tuulen jatkumista useampaa päivää. "Ovat unohtaneet sulkea oven tuolla ylhäällä", sanoi toinen heistä.

Nyt on kiire laittaa Pariisin-matkan sato ja muita kerääntyneitä kuvia näkyville, aiheet sen kun kasaantuvat. Olin Pariisissa vain muutaman päivän ja vain kahtena niistä saatoin hommata ihan omiani. Se, joka sai yliannostuksen kasvien kuvia edellisistä viesteistä, voi saman tien lopettaa lukemisen.

 

Jos sitä en ennen tiennyt, huomasin muuttuneeni pesunkestäväksi maalaiseksi: suurkaupungissakin hakeuduin heti paikalla luonnon keskelle. Viimeisen päiväni Pariisissa vietin Kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes. Se sijaitsee Seinen vasemmalla rannnalla, lähellä Arabialaisen maailman insituuttia ja Pariisin suuri Moskeija on heti sen takana. Puistossa on kasvien lisäksi Luonnontieteellinen museo, Geologinen museo ja eläintarha. Kesäloma-aikaan puistossa vilisi lapsiperheitä ja kesäleiriläisiä ja väkeä veti vielä lisää museossa oleva dinosaurus-näyttely, aina varma hitti lasten keskuudessa.

La Grande Mosquée de Paris

Minua veti kuitenkin eniten puoleensa vasta uudestaan avatut Suuret kasvihuoneet, Grandes Serres. Niiden paikalla oli kasvihuone jo vuonna 1714, jolloin rakennettiin ensimmäinen suojaamaan Aurinkokuninkaan lahjaksi saamaa kallisarvoista kahvipensasta. Ensimmäiset kasvihuoneet ovat kuitenkin tuhoutuneet ja paikalla nyt olevat kaksi vanhinta ovat peräisin vuosilta 1834 ja 1836. Niiden vieressä oleva suurempi kasvihuone on vuodelta 1936.

Kasvihuoneiden suojissa olevassa näyttelyssä on neljä osiota, sademetsä, erämaa, esihistoriallisen ajan kasvillisuus ja Uuden Kaledonian kasvillisuus. Kasvien esillepano on dramaattinen ja tietoja annetaan kaikilla mahdollsisilla moderneilla keinoilla, valokuvin, videoin, liikeherkin puhelaittein jne. Kuten Luonnontieteellisen museon johtaja, Bertrand-Pierre Galey sanoo: "elävä museo kansalaisille".

Varsinkin Uuden Kaledonian omaperäinen kasvillisuus on tosi mielenkiintoinen kokemus.

Muutenkin puutarha on vierailun arvoinen, jos on kasveista kiinnostunut. Siellä on esillä tuhansia eri lajeja, harvinaisen hyvin merkittyinä. Alppipuutarha on parhaimpia osioita, siellä kasvatetaan eri vuoristoalueiden kasveja ja voi vain ihmetellä puutarhurien taituruutta saada niin erilaisissa olosuhteissa eläviä kasveja asumaan vierekkäin.

 

Jäin pitkäksi aikaa katselemaan puutarhureiden hommia, rikkaruohojen kitkeminen penkeistä näytti niin tutulta puuhalta - ihan tuli ikävä tuota töissä niin pitkäpiimäiseltä tuntunutta touhua...

Vihreä ruusu!

Suurin osa puutarhasta on vapaasti katseltavissa. Kasvihuoneisiin ja eri museoihin on pääsymaksu. Lisää tietoja (ikävä kyllä vain ranskaksi) ja ihania kuvia löytyy osoitteesta http://www.jardindesplantes.net/

Pieni ruokailukaverini

POSTCARDS FROM VERSAILLES

Versailles'n katedraali

Kuvien lataaminen blogiin ei onnistunut eilen, joten tässä jälkikäteen vähän Pariisin-matkani satoa, vaikkakin muualta kuin Pariisista. Tein päivämatkan Versailles'hin, en niinkään linnaa ihastellakseni, vaan nähdäkseni viimein paikan, josta olin paljon lukenut: le Potager du Roy eli kuninkaan kasvimaan. Se oli aiemmin osa linnan puistoa, mutta nykyään aita erottaa ne ja sinne täytyy kävellä kiepin kautta. Sisäänkäynti on Versailles'n katedraalin edessä, joten samalla tulee katseltua vähän kaupunkia.

Potager du Roy on myös puutarhaoppilaitos

Kuninkaan kasvimaa on jaettu useisiin, muurien ympäröimiin palstoihin. Keskellä on iso, neliöihin jaettu kasvimaa.

Sisäänpääsymaksu ei ole ihan ilmainen, mutta kaikille, jotka pitävät puutarhoista, paikka on rahan arvoinen. Keskellä on ranskalaiseen, laatikkomaiseen tyyliin istutettu puutarha, jossa kukat ja vihannekset on iloisesti sekaisin. Kivoin paikka oli puutarhuriopiskelijoiden omat palstat, joissa erilaiset ideat kilpailivat keskenään. Suurin osa paikasta on omistettu hedelmäpuiden erilaisille viljelytavoille ja eri hedelmälajikkeille. Ilmeisesti hedelmien paljous ruokapöydillä oli kuninkaan rikkauden vertauskuva.

Opiskelijat ovat ideoineen puutarhapalstansa kierrätystavaroilla

Tuulivoimainen linnunpelätin

Portti josta kuningas saapui linnansa puutarhasta tarkastamaan vihannespalstansa

Hedelmäpuita viljeltiin monenlaisilla tavoilla

POSTCARDS FROM VERSAILLES

Château de Versailles

Versailles'ssa kun olin, piti loppupäivästä käydä vielä kävelemässä linnan puistossa. Vinkki: puistoon on ilmainen sisäänpääsy, paitsi viikonloppuisin, kun upeat vesilaitteet pannaan päälle. Puisto on niin valtava, että yksinään siellä kävelisi koko päivän, varsinkin jos haluaa katsastaa Marie Antoinetten maatalon. Pieni juna, joka kiertää puistoa, on hyvä idea, se säästää vähän aikaa ja jalkoja. En ennättänyt kovinkaan pitkälle, näpsäsin pari kuvaa julkisivusta ja Appelsiinipuutarhasta ennen kun kuukahdin.

L'Orangerie

TOUKOKUUN KUULUMISIA

Tämän polun päässä

on nykyinen työpaikkani.

Olen jo pari viikkoa opiskellut lääkekasvien kasvattamista pikkutilalla Gardin departtementissa. Tällä hetkellä istutamme lähinnä iisopin, helikriisin (en löydä mistään suomenkielistä nimeä) ja melissan taimia. Työnä se ei niinkään eroa aiemmastani; samanlaista kylvämistä, istuttamista ja kastelua kuin vihanneksienkin kanssa.

Mutta syötävän sijasta lopputuloksena on eteerisiä öljyjä, jotka uutetaan kasveista. Tällä hetkellä ohjaajani käyttävät ulkopuolisia uuttamiseen, mutta heidän ajatuksenaan on hankkia tislauslaite tilalleen.

Iisopin taimia.

Ensi viikolla alamme timjamin leikkaamisen, sekin eteeristä öljyä varten. Sitten tämä työrupeamani onkin loppu, pari päivää entisessä vihannestarhassa ja sen jälkeen lähdenkin kohti uusia haasteita, joista puhun myöhemmin.

Kesä tulee, juppii. Ilmat alkavat lopultakin olla "sesongin keskiarvojen" mukaisia. Välillä on ihmetyttänyt, asunko todella Provencessa. Kaikki puutarhatyöt ovat myöhässä ja ensimmäiset punaiset ruusutkin, jotka kuvasin sivupalkissa, menivät kaatosateessa pilalle.

Onneksi ruusuja tulee koko ajan lisää ja muutama mansikkakin on valmistumassa. Sato on kyllä aika niukan näköinen, hyvä jos saadaan oman farmin tuotoksia tarpeeksi ensi viikonlopun shampanja-aperitiivia varten, kun meille tulee - kerrankin - suomea puhuvia vieraita.

Iltapäiväsiesta kävelyä odotellessa.

Tänä lauantaina oli ensimmäinen ihan kesäinen päivä. Koiran ulkoiluttamisajat muuttuivat parissa päivässä radikaalisti: iltapäivän kävelylenkki, jonka talvella yritän mahdollisuuksien ja työaikojeni mukaan tehdä mahdollisimman aikaisin, nauttiakseni lämmöstä ja valosta silloin kun sitä on, lykkääntyy nyt pari kolme tuntia myöhemmäksi, välttääksemme iltapäivän kuumuuden.

Koirasta puheen ollen, täällä etelässä koiria vaivaa tauti, joka täällä tunnetaan nimellä leishmanioosi. Sitä levittävät hyttyset, ja niitähän täällä Camarguen lintusuojelualueen lähellä riittää. Tautiin ei ole lääkettä ja se on kuolemaksi. Siis ainoa vastatoimi on suojella koira hyttysiltä. Kun sitä ei voi sisällekään teljetä koko kesäksi, ostimme kaulapannan, joka karkottaa hyttyset ja muutkin hyönteiset. Mutta karkote on sen verran ytyä, että alkuun koiralla voi olla voimakkaitakin oireita. Seilori laittoi epäviisaasti pannan kaulaan heti eläinlääkärillä ja lähti sitten ajelemaan kotiin. Perille päästyään koira hoiperteli ulos autosta ja yökkäsi saman tien.

Lopuksi vähän uutisia remonttirintamalta. Into lopahti keittiöön, hyvä, että kaikki seinät saivat maalipeitteen. Olohuone saa odottaa kesän lomia. Ruokasalin uusi pöytä on saanut, ehkä väliaikaisesti, seurakseen neljä tyyliin sopivaa tuolia (edelliset olivat liian epämukavat). Saattaa olla, että jonkun ajan kuluttua huonekalut ovat jo muuttuneet.

KUUKAUDEN KASVIS: Palsternakka

Näin talvella saatavilla olevat kasvikset ovat ennen kaikkea juureksia. Yksi niistä on palsternakka, latinaksi pastinaca sativa, joka kuuluu samaan perheeseen kuin porkkana, mutta sen vitamiini- ja mineraalipitoisuus on suurempi kuin porkkanan. Ranskaksi sen nimi on panais ja se kuuluu niihin kasviksiin, joita on alettu käyttää uudestaan suuremmassa määrin.

KUKAUDEN YRTTI : Iisoppi

Ennen kuin kuukausi vaihtuu, pitää minun kertoa yrtistä, jonka valitsin maaliskuun yrtiksi. Kyseessä on iisoppi eli latinaksi Hyssopus officinalis. Se sopii lopputalvelle, koska kansanperimän mukaan se auttaa hengitysteiden ongelmiin, kuten yskään, keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Kasvin sisältämä karvasaine marrubiini helpottaa liman erittymistä hengitysteistä. Iisoppi kasvoi kauan luostarien yrttitarhoissa ja levisi munkkien myötä ympäri Eurooppaa. Yskää varten kollega minulle sitä antoikin. Siitä käytetään kaikki osat, kiehauttamalla suoraan vedessä.

KUUKAUDEN VILLIKASVI : PISSENLIT

Torstaisalaatti

Tästä blogista ei missään nimessä ole tulossa ruokablogi, koska ruuanlaitto ei ole minun parhaita puoliani. Syöminen sinänsä on ihan kivaa, mutta ruuan laittaminen ei ole intohimoni. Mutta siitä lähtien, kun olen ollut töissä kasvimaalla, olen oppinut käyttämään vihanneksia, joita en ennen edes tuntenut ja ranskalaiset kollegani tarjoilevat minulle harva se päivä uusia ruokaohjeita.

Vanha kansa täällä, kuten muuallakin, on osannut kauan hakea ruokaa myös suoraan luonnon helmasta. Sienien ja marjojen lisäksi käytettiin monia muitakin kasveja ruoka-aineina. Viime aikoina on tämä vanha tieto kokenut taas uuden nousukauden ja villikasvien käytöstä on tullut hyper tendance eli erittäin muodikasta. Niinpä minäkin olen tempautunut mukaan liikkeeseen, ei niinkään ollakseni muodikas vaan enemmänkin, koska maaseudulla asuessani ja niin monen tuntijan kanssa päivittäin jutellessani, asiasta on tullut ihan normaali.

Keväisin täällä näkee paljon porukkaa kävelemässä nenä maassa. Jos he eivät ole etsimässä tipahtaneita kolikoitaan, he ovat luultavasti etsimässä kevätsalaatteja. Tunnetuin villisalaatti on voikukka eli pissenlit, lat. taraxacum, joka on kuulemma hyväksi nivelille. Sitähän minä juuri tarvitsen, joten tänään käytin työn pellolla hyväkseni hakeakseni samalla illaksi salaattia.

THYM

Olen päättänyt, että tämän helmikuun kasvi on timjami, koska sen väitetään auttavan kurkkukivuissa, yskässä ja virustartunnoissa. Oikein, olen noukkinut jostain kurkkupöpön ja lepäilen tämän viikonlopun siitä toetakseni.

Timjami on Välimeren alueen kasvi, joka kasvaa villinä kukkuloillamme. Provencessa sitä kutsutaan myös nimellä farigoule. Se sisältää paljon eteerisiä öljyjä, joihin perustuu sen hoitavat ominaisuudet. Se on mm. antiseptinen. Timjamia voidaan käyttää niin vatsavaivoihin kuin vilustumisiin sisäisesti tai ulkoisesti hyttysten puremiin jne. Sitä käytetään teenä, hauteina, öljynä ja tietysti höyrynä hengitysteiden avaamiseksi.

Se on tietysti myös hyvä ruokayrtti ja runsaasti käytettynä ruuanlaitossa sen pitäisi auttaa ruuansulatusta. Ja tietysti paras timjami on Provencen auringon alla kasvanut timjami !

Katsokaapas mitä löysin lasinkierrätysastiasta. Ihmiset ovat outoja.