JOULUKALENTERI 7

Maio 2010, Fourques

Pienenä muistona kulunesta vuodesta sekä kylästä ja talosta, jonka jätimme tänä syksynä: kaksi kuvaa viime toukokuusta Fourquen kylästä. Fourquessa on tapana joka kevät valita nuori tyttö symboloimaan kevättä, Maio.

Yläkuvassa kylän lapsia puettuina perinteisiin provensaalisiin vaatteisiin. Ja alakuvassa Caroline Serre, Arlesin kuningatar vielä ensi keväälle asti, puettuna tavallista yksinkertaisemmin maalaistytöksi (jos haluatte tietää, miten kaupunkitytöt pukeutuvat, vilkaiskaa kuvaa sivupalkissa) juhlakansan joukossa kylän kirkon edessä.

JOULUKALENTERI 6

Oliivipuu ja risti, Fourques

TUPPUKYLÄÄ

On tullut muutaman kerran puhuttua tästä tuppukylästä, jossa vietän lomani ja viikonloppuni. Koska nyt kävi ilmi, että joudumme muuttamaan tästä talosta ja voi olla, että muutamme kokonaan pois tästä kylästä, laitan kuvia, joita täällä olen räiskinyt, vähän niin kuin hyvästiksi tai pieneksi muistoksi.

Sinällään Fourques ei ole mitenkään mielenkiintoinen paikka ja ehkä juuri siksi niin mielenkiintoinen. Se on keskiverto etelä-ranskalainen kylä, ei kuvauksellinen, ei matkustelijoita houkutteleva, ei rikas tai ihmeellisen persoonallinen. Samanlainen maatalouskylän ja nukkumalähiön sekoitus kuin suurin osa tavallisista kylistä täällä etelä-Ranskassa alkavat olla. Osa asukkaista käy töissä ympäröivissä kaupungeissa: Arles, Nîmes, Montpellier, jopa Marseille. Toiset taas jatkavat pelloilla ja muovitunneleissa ahertamista kuin missä tahansa maaseudulla.

Listan täältä löytyvistä palveluista kirjasinkin jo aikaisemmin, tässä kuvia paikan kauniimmista ja rumimmista rakennuksista.

Pääkatu, tietenki Rue de la République ja yksi sen näteimmistä rakennuksista, muuten vuokrattavana, jos kiinnostaa. Takana häämöttää vanha kaupungintalo.

Entinen kaupungintalo edestä.

Yksityiskohta vanhalta kaupungintalolta. Rakastan näitä kivisiä pitsejä.

Vastapäätä oleva vanha juottokaukalo (?). Kuva on epäselvä, Nina on vetänyt juuri strategisella hetkellä (mitä lie kiinnostavaa tuolla alla).

Yksi kauneimmin entisöidyistä taloista pääkadun varrella. Tästä näkyy hyvin tuo paikallinen rakennuskivi.

Pitäisi kysyä näiltä ihmisiltä, miten he saavat kukkansa kukkimaan näin kauniisti varjoisalla kujalla ja vain pienissä ruukuissa melkein ympäri vuoden, kun meidän kasvit ei tahdo kukkia millään varjoisalla terassillamme.

Tyypillinen pikku aukio keskellä kylää, tyypillisen ristin ja tyypillisen oliivipuun kaunistama.

Kirkontorni pääkadulta päin.

Yksi näteimmistä, vasta korjatuista kaupunkitaloista.

Kaksi vasta remontoitua taloa lähellämme. Nämä pienet kaupunki- tai kylätalot, maison de village tai maison de ville, ovat nykyään muodissa ja hyvin haluttuja juuri lähistöllä, isommissa kaupungeissa työskentelevien nuorten perheiden kodeiksi.

Kylän maamerkki, keskiaikainen linnoitettu maatila kadulta päin, maatalousrakennuksineen.

Nämä maalaistalot ovat ilmiselvästi olleet ennen kylän keskustan ulkopuolella. Nykyään ne ovat tietysti keskellä kasvanutta kylää ja monet niistä on muutettu huoneistoiksi. Toisilla on kuitenkin edelleen vihannestarhansa kadun varressa.

Mitä tapahtuu, kun halutaan vanhan kylän viereen tehdä jotain uutta, mutta silti "tyypillisen provencelaista". Tämä uus-vanha kaivo ilmestyi keskelle vanhaa tietä, joka haluttiin sulkea ja viereen rakennettiin iso parkkipaikka, aivan pääkadun päähän ja sen kauppojen viereen. Vaan eipä auttanut, parkkipaikka on melkein aina tyhjä ja autot pitää silti tunkea pääkadun varteen tai jonnekin, täysin kielletylle pysäköimispaikalle keskelle kylää.

Pieni katu vanhan kylän alueella.

Ja sitten katu uuden kylän puolelta. Nämä kylätaloiksi naamioidut rivitalot rakennettiin muutama vuosi sitten vanhan kyläkeskuksen viereen rakennettuun uuteen kylänosaan, asunnontarpeen räjähdettyä kylässä viereisistä kaupungeista muuttavien uusien asukkaiden vuoksi.

Uuden kylän keskustan tekoitalialainen piazza.

Uusi kaupungintalo.

Uutta kerrsotaloasutusta. Miksihän tätä etelä-Ranskaan levinnyttä tyyliä pitäisi kutsua? Neopalazzoksi? Tehdään isoja laatikoita ja roiskitaan sitten pilareita, parvekkeita ja loggioita sinne tänne...

Päiväkoti-koulukompleksi. Muut julkiset rakennukset ja kylän sydäntä ympäröivät omakotitalo-asutukset ovat niin rumia ja banaaleja, ettei niitä kehtaa edes kuvata.

Tässä maassa rakastetaan liikenneympyröitä. Ja niiden koristaminen on taidetta. Toisissa on kukkaistutuksia, toisissa kaupunkia kuvaavia symboleita, toisissa taas veistoksia. On kuulemma suuri bisnes, tuo veistosten myyminen kunnille. Tämän liikenneympyrän sisään on raahattu tuhatvuotinen, kunnalle lahjoitettu oliivipuu, yksi Provencen symboleista.

Se siitä vierailusta. Kylän parhaat ja pahimmat palat. Viikon kuluttua alkavat kylän nimikkojuhlallisuudet, la fête votive. Ja syyskuun alkupuolella on suurtapahtuma, la foire aux chevaux eli nimensä mukaisesti hevosmarkkinat, vaikka itse asiassa se on ihan muuta; luvassa on kulkuetta ja muita juhlallisuuksia. Ja aina, maan tavan mukaan, mukana on hevosia ja härkiä. Luultavasti ehdin vielä raportoida niistä, ennen uusia haasteita.

KUMMA TAPAUS TUPPUKYLÄSSÄ

Viime aikoina olen enemmänkin istuskellut kotona kättäni parantelemassa ja internetissä surffailemassa. Ilma yltyi lopultakin kesäiseksi ja olen pakoillut hellettä sisätiloissa tai kasvavan viiniköynnöskatoksen alla terassilla.

Perjantai-aamuna, istuskellesseni taas köynnöksen piilossa hörppimässä kolmatta aamuteetäni, saapui yht'äkkiä näkö- ja kuuloetäisyydelle lauma ulkomaan eläviä, nuoria sellaisia vielä kaiken lisäksi. Jonkinlainen koululuokka tai kielikurssiryhmä tai sen sellainen se siinä seisoi ja pajatti selvää (?) englannin kieltä kylän vesipisteellä. Mitä ihmettä tuo porukka hommasi Fourquen maailmanlaajuisesti tuntemattomassa tuppukylässä? Että nuoria, puolustuskyvyttömiä ihmisiä raahataan katselemaan parin kilometrin päähän, Arlesiin, roomalaisia raunioita tai ottamaan kontaktia alkuasukkaisiin lauantai-torilla, sen vielä ymmärtää, mutta että Fourquesiin?

Koko yrityksen huvittavuus tuli vielä alleviivattua, kun ilmeisesti ryhmänjohtajan virkaa pitävä mies, ennen laumansa vapauttamista kylän raiteille, neuvoi nuoriaan välttämään menemästä yhtenä joukkona samaan kauppaan, jotta alkuasukas ei pelästyisi kuoliaaksi.

Kauppojahan tässä kyläpahasessa on jopa kolme tai neljä. Tupakkakauppa lehtien ja savukkeiden ostoa varten, sekatavarakauppa vanhusten päivittäisiä ruokaostoksia ja meidän supermarkettiostoksista unohtuneita maitotölkkejä, voimötiköitä tai teepaketteja varten, leipuri tietty, sekä viime talvena avattu kenkä- ja asustekauppa ja upouusi vaatekauppa. Kaksi viimemainittua ihmetyttävät minua todella. En tiedä, kuka niissä käy ostoksilla, kun Arlesin ja Nîmesin ostosparatiisit ovat ihan vieressä.

Kaikki itseään kunnioittavat kylät sisältävät tietysti, leipurin lisäksi, ainakin kirkon ja jos lapsia on tarpeeksi, koulun sekä apteekin. Niitä on tässä maassa aivan uskomattomia määriä, vauraammissa kylissä kaksikin ja apteekkarit ovat täällä tunnetusti hyvin toimeen tulevia. Yleinen näky on myös Crédit agricole, eli maalaispankki, jolla ainoana pankkina on edelleen konttoreita pienemmissäkin kylissä, asiakaskuntansa läheisyydessä. Muut pankit ovat alkanet keskittää palvelujaan vain isompiin asuinkeskuksiin.

Samoin postitoimipaikkoja suljetaan, mutta Fourquen postitoimisto, joka kuuluu Beaucairen kantopiiriin, on vielä tähän mennessä säilynyt, vaikka aukioloaikoja on supistettu. Beaucaireen olisikin melkoisesti matkaa, jos sinne pitäisi lähteä pakettejaan hakemaan.

Välillä epäilin jo tämän kylän kauppojen elinmahdollisuuksia, koska monta pääkadun kaupoista suljettiin. Toinen sekatavarakauppa sulki ovensa kannattamattomana, mutta toinen jäi jäljelle ja sai jopa uuden, nuoren yrittäjäpariskunnan. Ilmeisesti täällä myös on elintilaa ainakin yhdelle kauneushoitolalle ja jopa kahdelle kampaajalle, mene ymmärrä.

Perjantai-iltana sen sijaan olisi kannattanut raahata tuo nuorisoryhmä Fourquesiin, kun (yllä olevan kuvan) areenalla pidettii Toro Piscine, jonkinlainen nuorten härkien ja uima-altaan kohtaaminen, todella perhetapahtuma ja kuulemma hirveän hauska (?!). Pitäisikö joskus mennä kuvaamaan. Ne, jotka joskus katsovat kesäohjelmia Ranskan teeveestä ovat saaneet esimakua hommasta Interville-ohjelmissa.

Näiden tervehenkisten iltamien lisäksi täällä harrastetaan härkiä myös muilla tavoin, kuten olenkin jo aiemmin maininnut, sekä lottoa eli bingoa kylän baareissa. Joskus ilonpito yltyy tähtien alla tanssimiseksi, kun lämpimämpään aikaan baarit järjestävät ulkoilmadiskoja edessään aukeavalle tie- ja boulodrome-yhdistelmälle. Vuotuisten perinnetapahtumien lisäksi ei sitten paljon muuta toimintaa olekaan tarjolla, mutta täkäläinen nuoriso on siitä onnekasta, että Arlesin keskustan huvitukset ovat kävelymatkan päässä ja Nîmesin elokuvateattereihin ja iltajuottomoihin pääsee autolla puolessa tunnissa. Onpa täällä muuallakin diskoja, jopa melkeinpä maaseudulla, joihin tottuneet tuntevat kyllä tiensä. Ei täällä nyt ihan metsässä asuta!

Kun nyt innostuin kertomaan näin pitkään kylämme elinkeinoelämästä, lupaan ottaa joku päivä ensi viikolla kamerani mukaan ja kuvaavani näitä kylän maamerkkejä enemmän kanssa teille näytettäväksi. Hellettä itse kullekin!

VIIME VIIKOLTA

Viime viikolla unohdin näyttää kuvia sunnuntain retkestämme. Koiran kanssa kolmistaan ajelimme Aix-en-Provencen ja Montagne Sainte Victoiren toiselle puolelle, Rousset'n kylään. Eräs rakkaista ystävistäni muutti Marseillesta sinne, pikkukylän rauhaan.

Tarkoituksena oli mennä Sainte Victoiren rinteille piknikille, mutta harmiksemme satoi. Söimme siis piknikkimme ystäväni pikku kodissa. Iltapäivällä onneksi ilma vähän kirkastui ja lähdimme sulattamaan herkkuja kiipeilemällä Sainte Victoirelle. Sain siitä pari kuvaa harvinaisemmasta kuvakulmasta, koska olen tottunut näkemään sen Aix-en-Provencen puolelta.

Ilma on ollut todella epäkeväinen. Huhti- toukokuun vaihteen sijasta tuntuu, että elämme syksyä. Vettä tulee niin paljon, että ensi kesänä tuskin tarvitsee pelätä kuivuutta, vesivarastojen pitäisi olla täydet. Nuo sivupalkissani olevat ihanat punaiset ruusut eivät ilahduttaneet meitä kuin muutaman päivän,  niiden kauneus meni saderyöpyissä pilalle.

Perjantaina otin matkalaukkuni ja koirani kainaloon ja muutin Fourquesin kylään Gardin departtementtiin. Sanoin väliaikaisesti hyvästit työpaikalleni puutarhassa. Ensi maanantaina vaihdan toiseen puutarhaan kolmeksi viikoksi. Kyseessä on pieni taimitarha, joka tuottaa aromaattisten ja lääkekasvien sekä joidenkin kasvisten taimia orgaanisesti. Kerron siitä lisää, kunhan olen aloittanut työpaikallani.

ps. Marseille trop puissant: viime viikolla Olympique de Marseillesta tuli Ranskan jalkapallomestari, kahdeksantoista vuoden odotuksen jälkeen.

Suunnitelmissa siis oli rauhallinen, HILJAINEN viikonloppu. Vaan kuinka sitten kävikään…
Siestan jälkeen heräsimme siihen, että kylän keskusta oli taynnä autoja. Mitä täällä tapahtuu ? Epäilyttävä kalina valaisi asiaa: concours de boules eli petankkikilpailu kylän keskellä olevalla petankkikentällä, boulodrome, juuri taloamme vastapäätä.
Tuollainen kenttä löytyy kaikista etelä-Ranskan kaupungeista. Isoimmista useampia. Meidän kylässä se on tällainen (kuva suoraan yläkerran ikkunasta). Sen nimi on les Lices. Plataanit, nuo etelä-Ranskan symbolit, varjostavat iltapäivän helteessä pelaavia. Sitä reunustavalla kadulla on kaksi baaria, kylämme peruspilarit. Ensimmäisen edessä näkyy härän veren punaiseksi maalatut baaritiskit, buvette, jotka ovat jo paikoillaan ensi viikonlopun juhlallisuuksia varten. Luvassa on taas härkää kaikissa muodoissa. Mutta luultavasti noissa kilpailijoissakin on tarpeeksi janoisia.

Fourques, part 1

Uusia uutisia, vanhoja kuvia.

Syksy on ollut erittäin vetinen tähän asti, joten valokuvien otto on jäänyt vähäiseen. Tämäkin viikonloppu meni sateen pitämiseen. Siksi laitan vaan näytille muutaman vanhemman kuvan "viikonloppukylästäni". Kylän nimi on Fourques ja vaikka se onkin Gardin puolella departtementtirajaa, se sijaitsee kuitenkin vain kiven heiton päässä Arlesista. Keskustaan kävelee meiltä viidessätoista minuutissa.

Arles onkin ihan mukava kaupunki ja minun pitääkin kertoa siitä teille joku päivä. Mutta pitäisi saada otettua uudempia, aurinkoisempia valokuvia, koska sen vanhat kivet ovat hyvien kuvien arvoisia.

Kotiovi

Mikä kylä täällä "härkäalueella" olisi täydellinen ilman omia areenoitaan?

Henkilökohtaisesti en ole hirveän ihastunut tähän härkäinnostukseen, joka tunkee täällä joka paikkaan. Härkien kuvia kaikkialla, areenoita joka kylässä ja kaikki paikalliset juhlat keskittyvät härkiin ja hevosiin. Mutta maassa maan tavalla. Härkätaisteluihin minua ei saa lahjomallakaan, mutta paikallinen laji, "courses camarguaises", on ihan kivaa katsottavaa.

Kylän kirkko.

Le Chateau, kylän "linna", joka on enemmänkin muureilla varustettu maatalo. Se on edelleen yksityisessä omistuksessa, joskus siellä järjestetään häitä yms.

Fourques on todella pieni ja hiljainen kylä, se elää suuren naapurinsa varjossa. Asukkaat ovat paljolti töissä Arlesissa ja liikenne on tiuhinta aamulla Arlesin suuntaan ja illalla kotiin päin. Oikea nukkumalähiö, siis.