FRIDAY FLOWERS

Joissain sisustusblogeissa on tapana tarjota lukijoille virtuaalinen kukkakimppu perjantaisin. Tällä viikolla halusin minäkin antaa teille pienen kimpun puutarhasta keräämiäni ruusuja, jotka laitoin lasinkeräysastian vierestä löytämääni vaasiin ruokapöydän päälle. Hyvää viikonloppua kaikille!

SATAA SATAA ROPISEE

Mitä tehdä sateisena sunnuntaina? Ommella ikkunaverhoja uuteen taloon ja katsella telkkaria. Kun vielä kanavatarjontamme romahti viiteen muuton jälkeen, täällä kun nimittäin ei internet-tarjoajamme televisio-liitäntä toimi (maalla asumisen iloja), puhumattakaan digitelkkarista, katselen kuutoselta uusintaa Maison à vendre, Talo myynnissä -ohjelmasta. Miten alas voikaan vajota...

Ohjelman perusidea on se, että relookataan talo, joka on ollut kauan myynnissä vaan ei ole kellekään kelvannut. Ei ihmekään; usein ne ovat taloja, jotka ovat räystäitä myöten täynnä kamaa, vanhahtavia huonekaluja, hirveitä tapetteja, kitchejä koristeita ja tekokukkia joka nurkassa... Yleensä eka juttu, joka tehdään, on tyhjentää turha kama ja maalata valkoiseksi tai neutraaliksi kaikki seinät. Kas, kun eivät tule itsekseen ajatelleeksi sitä?

Logiikka on se, että ihmiset ostavat talon, jossa ei tarvitse tehdä korjauksia. Miksi kaikki haluavat valkoiset seinät, on minulle mysteeri. Minä varmasti alkaisin heti uudestaan maalaustyöt, jos ostaisin yhden noista taloista. Lisäksi kuitenkin on usein myös korjaustöitä tehtävänä, sähkö- tai putkitöitä, ulkotilan siistimistä ja sen sellaista. 

Yksi asia, joka erittäin usein herättää huomiota on se, että kaksikerroksisissa taloissa pitää olla wc jokaisessa kerroksessa. Näppärää tietysti. Suurin juttu on kuitenkin se, että wc on erikseen, erotettuna kylpyhuoneesta. Joten pitää avata kaksi ovea ennen kuin pääsee pesemään kätensä. Ja kun yhteenkin taloon lisättiin alakertaan se puuttuva wc, laitettiin sinne pönttö, vaan ei käsienpesuallasta!  Asumista ranskalaisittain.

Yläkuvassa on vanhan talon keittiön ikkuna. Uudessa talossa on ns. ranskalaiset ikkunat eli tarvittiin yht'äkkiä kuudet pitkät verhot, jotka näkyvät alakuvassa.

KIIRETTÄ PITÄÄ

Laatikoita alkaa olla joka nurkassa. Kuormuri on varattu. Muuttopäivä lähestyy.

 

Papa Meilland antaa syksyn viimeiset ruusut. Ennen muuttoa leikkaan ruusupensaiden oksat ja toivon niiden lähtevän versomaan ensi keväänä.

 

Miniruusu antoi kaksi ruusua syntymäpäiväkseni.

 

Lahjaksi sain tämän ihanan vanhan englantilaisen polkupyörän. Miten moinen lahja pitää käsittää?

 

Sain muutakin, tummaa ja helmiäistä... ja tämä sängynvieruspöytä muuttaa vanhasta viikonloppumökistä omaan kotiini, samalla kun muu makuuhuonekalusto menee uusiksi. Eli, "nämä lähtee Nyonsiin, nuo uuteen taloon". Huh huijaa.

TOUKOKUUN KUULUMISIA

Tämän polun päässä

on nykyinen työpaikkani.

Olen jo pari viikkoa opiskellut lääkekasvien kasvattamista pikkutilalla Gardin departtementissa. Tällä hetkellä istutamme lähinnä iisopin, helikriisin (en löydä mistään suomenkielistä nimeä) ja melissan taimia. Työnä se ei niinkään eroa aiemmastani; samanlaista kylvämistä, istuttamista ja kastelua kuin vihanneksienkin kanssa.

Mutta syötävän sijasta lopputuloksena on eteerisiä öljyjä, jotka uutetaan kasveista. Tällä hetkellä ohjaajani käyttävät ulkopuolisia uuttamiseen, mutta heidän ajatuksenaan on hankkia tislauslaite tilalleen.

Iisopin taimia.

Ensi viikolla alamme timjamin leikkaamisen, sekin eteeristä öljyä varten. Sitten tämä työrupeamani onkin loppu, pari päivää entisessä vihannestarhassa ja sen jälkeen lähdenkin kohti uusia haasteita, joista puhun myöhemmin.

Kesä tulee, juppii. Ilmat alkavat lopultakin olla "sesongin keskiarvojen" mukaisia. Välillä on ihmetyttänyt, asunko todella Provencessa. Kaikki puutarhatyöt ovat myöhässä ja ensimmäiset punaiset ruusutkin, jotka kuvasin sivupalkissa, menivät kaatosateessa pilalle.

Onneksi ruusuja tulee koko ajan lisää ja muutama mansikkakin on valmistumassa. Sato on kyllä aika niukan näköinen, hyvä jos saadaan oman farmin tuotoksia tarpeeksi ensi viikonlopun shampanja-aperitiivia varten, kun meille tulee - kerrankin - suomea puhuvia vieraita.

Iltapäiväsiesta kävelyä odotellessa.

Tänä lauantaina oli ensimmäinen ihan kesäinen päivä. Koiran ulkoiluttamisajat muuttuivat parissa päivässä radikaalisti: iltapäivän kävelylenkki, jonka talvella yritän mahdollisuuksien ja työaikojeni mukaan tehdä mahdollisimman aikaisin, nauttiakseni lämmöstä ja valosta silloin kun sitä on, lykkääntyy nyt pari kolme tuntia myöhemmäksi, välttääksemme iltapäivän kuumuuden.

Koirasta puheen ollen, täällä etelässä koiria vaivaa tauti, joka täällä tunnetaan nimellä leishmanioosi. Sitä levittävät hyttyset, ja niitähän täällä Camarguen lintusuojelualueen lähellä riittää. Tautiin ei ole lääkettä ja se on kuolemaksi. Siis ainoa vastatoimi on suojella koira hyttysiltä. Kun sitä ei voi sisällekään teljetä koko kesäksi, ostimme kaulapannan, joka karkottaa hyttyset ja muutkin hyönteiset. Mutta karkote on sen verran ytyä, että alkuun koiralla voi olla voimakkaitakin oireita. Seilori laittoi epäviisaasti pannan kaulaan heti eläinlääkärillä ja lähti sitten ajelemaan kotiin. Perille päästyään koira hoiperteli ulos autosta ja yökkäsi saman tien.

Lopuksi vähän uutisia remonttirintamalta. Into lopahti keittiöön, hyvä, että kaikki seinät saivat maalipeitteen. Olohuone saa odottaa kesän lomia. Ruokasalin uusi pöytä on saanut, ehkä väliaikaisesti, seurakseen neljä tyyliin sopivaa tuolia (edelliset olivat liian epämukavat). Saattaa olla, että jonkun ajan kuluttua huonekalut ovat jo muuttuneet.

KYLMÄT VAATTEET

Talvi on ollut kalsa ja luminenkin tänä vuonna, mutta nyt taisi siltä mennä niskat poikki. Jo muutamana päivänä on ollut lämpimiä iltapäiviä ja vaikka aurinkoa voisi mielestäni olla enemmän, alkaa kevät pikkuhiljaa tuoksua ilmassa ja kevään ensimmäiset kukat nostavat päätään tien varressa.

Viime päivinä on Ranskassa tullut vettä turhankin paljon. Onneksi meillä etelässä on vältytty niiltä surullisilta myrskyiltä ja hyökyaalloilta, jotka ovat vaatineet usean ihmishengen pohjoisessa ja Atlannin rannikolla.

Silti veden alle joutuminen voi olla kohtalona monille taloille myös etelässä. Useassa paikassa Ranskassa on asuttamisen paineen alla annettu rakennuslupia turhan kevein perustein. Monia uusia asuntoalueita on rakennettu jokien varsille tai meren rannalla paikoille, jotka tulvan sattuessa jäävät veden alle.

Rakentaminen on muutenkin aika kirjavaa. Bloggarikollega Stazzy kirjoitti asuntonsa haitoista. Juuri hänen kuvailemansa kosteus on usein haittana täällä, varsinkin vanhoissa taloissa. Muistanpa opiskeluajoiltani opiskeluasuntolan huoneet, joissa piti uusi vuosi aloittaa hinkkaamalla seinät kloriitilla homeen poistamiseksi.

Toinen ongelma on lämmitys. Varsinkin etelässä tuntuu asutukset olevan ajateltu kesää, ei talvea varten. Kuitenkin meilläkin tulee talvi, jos ei niin kylmä kuin Suomessa, niin talvi kuitenkin. Osittain huono lämpö johtuu huonoista eristyksistä. Toisaalta patterit ovat toista kokoluokkaa ja harvemmassa kuin Suomessa. Yleensä modernit huoneistot ovat aika hyvin lämmitetyt, kylmyys on ongelmana varsinkin vanhoissa taloissa.

Oma asuntoni on vanhassa kaupunkitalossa. Meitä asukkaita on kaksi asuttamassa talon neljää kerrosta, minä kahta alakerrosta, naapurini kahta ylempää. Huoneet ovat pienet ja siksi aika helpot lämmittää huonosta eristyksestä huolimatta. Sen sijaan rappukäytävä, jossa ei ole lämmitystä on todella jäinen.

Huoneiden pienuudesta huolimatta minulla on kaikkien naisten unelma: vaatehuone. Toisin kuin edellisessä kaksiossani, jossa vaatteet ja kaikki muu tavara piti ängetä kaappeihin, jotka veivät tilaa jo pienestä asunnosta, on minulla nyt käytössäni kellari, kaappikomero ja vaatehuone! Vaatehuoneen ainoa ongelma on se, ettei siellä ole lämmitystä. Talvella minun siis täytyy muistaa hakea aamulla tarvitsemani vaatteet jo illalla lämpiämään makuuhuoneeseen.

Viikonlopputaloni on taas vanha kylätalo, jonka ikkunat ja kattokin ovat alkaneet pahasti vuotaa. Viime aikojen kovissa sateissa on jo kerran satanut sänkyyn. Vesinorot jättävät valumamerkkejä pitkin seiniä. Ja huonot ikkunat tietävät suuria vaikeuksia lämmittää taloa.

Talon omistaja on lopultakin herännyt tajuamaan, että tätä vauhtia hänellä ei pian ole taloa, joka tuo mukavia vuokratuloja. Hän on siis päättänyt korjata. Tällä hetkellä hän tutkii korjaajien tarjouksia. Tästä tuleekin varmaan mielenkiintoinen projekti, raportoin töiden edistymisestä tulevissa viesteissäni.