POSTCARDS FROM VERSAILLES

Versailles'n katedraali

Kuvien lataaminen blogiin ei onnistunut eilen, joten tässä jälkikäteen vähän Pariisin-matkani satoa, vaikkakin muualta kuin Pariisista. Tein päivämatkan Versailles'hin, en niinkään linnaa ihastellakseni, vaan nähdäkseni viimein paikan, josta olin paljon lukenut: le Potager du Roy eli kuninkaan kasvimaan. Se oli aiemmin osa linnan puistoa, mutta nykyään aita erottaa ne ja sinne täytyy kävellä kiepin kautta. Sisäänkäynti on Versailles'n katedraalin edessä, joten samalla tulee katseltua vähän kaupunkia.

Potager du Roy on myös puutarhaoppilaitos

Kuninkaan kasvimaa on jaettu useisiin, muurien ympäröimiin palstoihin. Keskellä on iso, neliöihin jaettu kasvimaa.

Sisäänpääsymaksu ei ole ihan ilmainen, mutta kaikille, jotka pitävät puutarhoista, paikka on rahan arvoinen. Keskellä on ranskalaiseen, laatikkomaiseen tyyliin istutettu puutarha, jossa kukat ja vihannekset on iloisesti sekaisin. Kivoin paikka oli puutarhuriopiskelijoiden omat palstat, joissa erilaiset ideat kilpailivat keskenään. Suurin osa paikasta on omistettu hedelmäpuiden erilaisille viljelytavoille ja eri hedelmälajikkeille. Ilmeisesti hedelmien paljous ruokapöydillä oli kuninkaan rikkauden vertauskuva.

Opiskelijat ovat ideoineen puutarhapalstansa kierrätystavaroilla

Tuulivoimainen linnunpelätin

Portti josta kuningas saapui linnansa puutarhasta tarkastamaan vihannespalstansa

Hedelmäpuita viljeltiin monenlaisilla tavoilla

POSTCARDS FROM VERSAILLES

Château de Versailles

Versailles'ssa kun olin, piti loppupäivästä käydä vielä kävelemässä linnan puistossa. Vinkki: puistoon on ilmainen sisäänpääsy, paitsi viikonloppuisin, kun upeat vesilaitteet pannaan päälle. Puisto on niin valtava, että yksinään siellä kävelisi koko päivän, varsinkin jos haluaa katsastaa Marie Antoinetten maatalon. Pieni juna, joka kiertää puistoa, on hyvä idea, se säästää vähän aikaa ja jalkoja. En ennättänyt kovinkaan pitkälle, näpsäsin pari kuvaa julkisivusta ja Appelsiinipuutarhasta ennen kun kuukahdin.

L'Orangerie

TOINEN SILMÄYS TYÖELÄMÄÄNI

Kuten jo kerroin, ilma on ollut todella hyvä tähän asti. Se tekee päivätyöstäni ulkoilmassa mukavaa, mutta luonto ei ehkä ole yhtä tyytyväinen kuin puutarhurilaumamme. Se ei näytä oikein tietävän, onko kevät vai syksy. Jotkut kasvit ovat alkaneet uudelleen kukkimaan ja työntämään versoa. Mikä voi käydä niille kalliiksi, kun pakkanen iskee.

Syksy on kuitenkin hiipinyt paikalle ja maalannut luonnon loistavilla väreillään. Se tekee työnteosta tässä ympäristössä ihanaa.

Jotta kaikki ei näyttäisi liian ihanalta, on kuulemma olemassa sanonta, joka toteaa, että jos lokakuu on erityisen kaunis, marraskuu on varmasti erityisen kamala. Minkä voimme todeta hyvin pian !