Matkaan lähde!

Ja hyvää uutta vuotta!


Cisu ja Toto suuntaavat tänään pienelle mökkilomalle. Siltä varalta, etteivät nettiyhteydet toimi mökiltä käsin, toivotamme kaikille hyvää vuotta 2012 jo nyt. 


Ottakaa rennosti, olkaa kaikkien kavereita,

huolehtikaa pikkuisista

ja olkaa tarkkaavaisia, niin kaikki menee hyvin!

Bonuksena vielä joululta unohtunut kuva: Cisu valvoo riisipuuron tekoa.

Maistuis varmaan mullekin!

Kissojen joulu

Koratian joulu sujui hyvin ja hauskasti, mutta kamera oli suurimman osan juhlasta joululomalla, näemmä vain muutama kissakuva on ikuistettu viime päivien aikana. Yritämme siis raportoida lähes ilman kuvia.


Cisun joulu alkoi oikein lupaavasti, suorastaan mallikkaasti. Katsoin anoppini kanssa televisiosta joulurauhan julistuksen ja Cisu katseli sitä vakavana mukanamme.


Sittemmin osoittautui, ettei Cisu ollut oikein sisäistänyt joulurauhan ideaa. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta hän onnistui syömään aattona pienen paperinarurusetin; asia huomattiin, kun Cisu oksensi rusetin ruokapöydän alle. Hän oli jonkin aikaa hieman koriseva ja huonovointisen oloinen, mutta piristyi sitten omaksi itsekseen. 


Joulupäivänä Cisu poltti itseään hipaisun verran kynttilään. Tästä ei ollut muita näkyviä seuraamuksia kuin että hän tuijotti sen jälkeen muitakin kynttilöitä kiukkuisesti. Erityisesti takassa (kipinäsuojan takana turvassa) ollut kynttiläjoukko sai tiukeita katseita: nuo ilkeät polttajat tuolla!


Tapaninpäivän kunniaksi Cisu söi lelusta irronneen höyhenen. Tästäkään ei tuntunut aiheutuvan mitään, mutta kaiken em. jälkeen seurailemme Cisun vointia. Totolta ei ole raportoitu kommelluksia.


Yläkuvassa Cisu on hiipinyt eteiseen katsomaan Joulupukkia. Kissat painuivat yläkertaan, kun alhaalta alkoi kuulua kahden lapsen, seitsemän aikuisen ja Joulupukin aikaansaama meteli. Jossain vaiheessa portaiden pienojen välissä havaittiin hyvin hämmentynyt kissannaama. Se kuului Cisulle, joka vilahti portailta äkkiä alakerran työhuoneeseen (mahdollisimman kaukaiseen huoneeseen Joulupukista nähden) ja kurkisti sieltä välillä kauhistuneena ihmisten lahjashowta. Kun kyykistyin huoneen ovelle rauhoittelemaan Cisua, hän ryömi villatakkini helman alle ja tarkkaili Joulupukkia salaa sieltä käsin. Yläkuvassa ollaan jo varsin rohkealla mielellä, kokonaan näkyvissä. Cisu ei kuitenkaan todellakaan halunnut tutustua Joulupukkiin. Cisu törmäsi pukkiin eteisessä, kun tämä oli jo jatkamassa matkaansa, ja juoksi matalana pörröturkkina äkkiä karkkuun. Kaikkea ihmiset keksivätkin!


Totolta meni koko pukki kokonaan ohi. Kun muut mekkaloivat alhaalla, ylhäällä saunassa oli näin rentoa. Toto osallistui jo joulusaunan lämmittämiseen ja saunoi sitten melkein koko jouluaaton. 

Vaan näki Totokin jotain jännää. Pihallamme kävi pariinkin otteeseen kaksi isoa koiraa, Oona ja Manu, ja sekös oli ensin kauheaa ja sitten kiinnostavaa. Cisu pakeni näkyä ensin yläkertaan, mutta uskaltautui sitten makaamaan aivan litteänä ikkunan edessä ja vartioimaan autoa, jossa koirat olivat. Kun auto saapui eilen pihallemme ilman koiria, piti sitä silti tuijottaa. Eihän sitä koskaan tiedä... Ja isot - tai pienetkään - koirat eivät ole tervetulleita jouluvieraita Koratiaan, ainakaan jos Cisulta kysytään.


Ihmisvieraat sen sijaan ovat. Kissoista oli mainiota, kun he saivat uusia leluja ja sitten oli jatkuvasti sekä yleisöä että etenkin leikittäjiä. Sellaista pitäisi olla aina! Nyt kun minä olen täällä kolmin Cisun ja Toton kanssa, he vaikuttavat hieman pettyneiltä ja tylsistyneiltä. Onneksi sentään pihalla juoksentelee taas metsähiiri. Toto katselee sitä tällä hetkellä korvat niin jäykistyneinä, että pelkään niiden menevän kramppiin.


Ai niin, mainittakoon vielä, että jos Toto saisi päättää, hän eläisi joulukinkulla. Valitettavasti hän ei saa.

Joulupoikien tervehdys

Koratiassa on jotain kummaa ilmassa. Eilen tänne tuli yövieraita, mutta sentään oikein hyviä tuttuja, ja tänään kylppäriin ilmestyi tällainen puu. Huomenna se muuttaa kuulemma olohuoneeseen.

Toto tuumaa, että voihan luimukorva, joulukuusta tai oikeammin joulupihtaa en ole ennen nähnytkään! Enkä haistanut. Enkä maistanut! 

Muuten molemmat kissankiipelit ovat ottaneet rauhallisesti vierailevat ihmiset ja puut sekä ruoanlaiton ja kaikenlaisen touhotuksen. Tänään on nukuttu paljon päiväunia ja kerätty voimia jouluaatoksi, mikä onkin varmaan viisasta.


Kuva ei tee oikeutta, mutta sain tästä tilanteesta vain yhden pikaotoksen; valokuvamalli luikki sen jälkeen tiehensä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että harmaassa huopakopassa punaisen joulusukan kanssa istuva harmaatonttu Toto on maailman kodikkain ja silitettävin näky.

Cisu on nauttinut mm. siitä, että kotiväki on siirtynyt pois makuuhuoneesta. Työhuoneen lattialla siskonpedissä on ihana kelliä. Cisu ehdottaakin, että pehmeä, kutsuva lattiasänky jätettäisiin hänelle pysyväksi söpöilyalustaksi. Harkitaan.

Näiden kuvien myötä Koratian kissapojat sekä ihmisväki toivottavat kaikille rentoa, lämmintä, pehmeää ja kehräävää joulua!

(Raportoimme lähipäivinä, säilyikö meillä tämä teema vai olemmeko siirtyneet riehumiseen ja kuusenkaatoon.)

Joulu kaapissa

Minusta Marttaliiton joulusiivousohje on mainio: älä siivoa jouluksi kaappeja, ellet aio viettää joulua kaapissa.


Minä en aio viettää kaappijoulua, mutta kaapit on silti raivattava. Ohessa melko siisti kohta vaatekaapista. Tuossa lattialla on vaatteita ja tavaroita vain nilkkatasoon asti; toisaalla voi kahlata lähes polviaan myöten rojussa. Kiitos salaperäistä omaa elämäänsä elävän kaapin, vaatteet tulee käytyä läpi ja järjesteltyä aika ajoin, useammin kuin tekisin ilman noita kaappimaanjäristyksiä.


Epäilen vahvasti, että maanjäristyksien takana ovat kiipeilemiseen ja tavaroiden viskomiseen erikoistuneet harmaatonttujoukot, jotka onnistuvat aika ajoin livahtamaan vaatekaappiini. Mitään todisteita ei kuitenkaan ole.


Yritin tivata Cisulta, tietääkö hän jotain uusimmasta sekasorrosta.

Ai mä vai? No en tiedä. Kuinka kehtaatkin epäillä? Mä en edes kuule sun puheita. 
(Cisulle löytyi sittenkin vielä yksi laatikko, sekin on tosin matkalla muualle).

Seuraavan tontun luona.

Ai mä vai? O-ou. Tai siis, ehkä olin kaapissa, ehkä en. En oo ihan varma, mitä pitäisi vastata. Paitsi että en mä tietenkään mitään oo tehnyt!

Pahvipäät!

Cisu ja Toto saivat kaksi laatikkoa Zooplussalta, mutta ilo oli lyhytaikainen. Laatikkolasti innosti ihmiset etsimään turhia laatikkoja talon joka nurkasta varastoa myöten ja keräämään eteisen lattialle suuren poistopahvipinon.

Pino oli ensin aivan vastustamaton. Se tarjosi lojumis-, mönkimis- ja kiipeilymahdollisuuksia. Sitten sitä siirrettiin ja Cisulle tuli huoli: Ne aikovat ottaa meidän laatikot! Cisu levittäytyi laatikkopinon päälle ja oli juuri niin tuima laatikkojen herra kuin yläkuvassa näyttääkin.

Totokin tajusi, millaisia pahvipäitä ihmiset ovat - heittää nyt hyviä laatikkoja pois! - ja kiipesi äkkiä taisteluasemiin kissanhiekkalähetyksen sekaan.

Ikävä kyllä kissat hävisivät taiston ja kaikki laatikot ovat poistuneet Koratiasta. Onneksi täällä on paketoitu hieman lahjoja ja siirrelty jopa huonekaluja, niin avustus- ja valvontatehtäviä on piisannut. Joulukuusi on vielä ulkona, yritämme vältellä kuusenkaatoshown alkamista.

Tyyni ja tassukas

Toto puhuu:

Ajattelin tällä kertaa bloggailla ihan itse ja parantaa mainettani.


Viime aikoina tästä blogista on voinut saada kuvan, että olen tassuton puikula, joka karkailee koko ajan. Se ei pidä paikkaansa. Katsokaa vaikka, olen alkanut nukkua taas tassujen kanssa. 

Ja minä jos kuka osaan nukkua hyvin hienostuneesti tassujen kanssa.


En ole myöskään karannut kolmeen päivään. Näistä kolmesta päivästä olen yrittänyt karata vain yhtenä. Ja näistä kolmesta päivästä yhtenä, tänään, en ole edes karjunut ulos! En, vaikka eilen ikkunastamme näkyi ensin kutsumaton vieras ja sitten ruumis. Katsoimme koko perhe, kun metsähiiri aterioi lintulaudan alla, missäpä muuallakaan, ja sitten Koratian ihmismies yritti pyydystää sen. Hiiri sai makupalan monta kertaa irti loukusta, mutta yhtäkkiä loukussa olikin päästäisvainaja. Me Cisun kanssa olisimme voineet hoitaa homman, mutta kai tuon ihmisenkin on saatava toteuttaa metsästäjää itsessään. Hän väitti, että hiiret voivat tulla ilman loukutustoimenpiteitä meille sisään, mutta kuka hiiri nyt muuttaisi tänne harmaiden suurpetojen valtakuntaan? Tänään täällä ei ole vainottu ketään. Minä olen ollut rauhallinen, samoin koko Koratia.

Ensi viikko ei kai ole ihan kauhean rauhallinen, sillä joudumme kuulemma tekemään kotitöitä, koska meille tulee joku Joulu. Sen kanssa tulee Kuusi ja Pukki. Ihmiset ovat sanoneet, että me ei saada Cisun kanssa kaataa Kuusta. Aika outoja ajattelevat - eihän me ulkonakaan puita kaadeta!

Naukulan Mammalle erityisterveiset, jos satut tätä lukemaan. Vaikka olenkin omasta mielestäni taas aivan tyyni, olen onnistunut riipimään pitkän pätkän köyttä Helmin meille lähettämästä tolpasta. Niin että kuka on muka tassuton? Sitä paitsi ilman tassuja en olisi voinut kirjoittaa tätä.


Ei muuta asiaa. Tavataan taas!"

Villiäinen

Viimeaikaisista kirjoituksista voitte varmaan päätellä, ketä tarkoitan.


Tulin juuri tapaamasta ystäviä. Kerroin heille, että lähtiessäni Cisu ja Toto olivat juuri heränneet päiväunilta ja olivat todella villillä tuulella. Jotta heistä ei olisi niin ikävää jäädä vaille ihastuttavaa seuraani, päätin rauhoittaa heitä hieman ennen kotoa lähtemistä.


Otin kissat vuorotellen syliin ja ulos. Cisun kanssa meni hyvin, hän vain kehräsi ja tarkkaili, nuuhki ilmaa ja pyysi lopulta päästä maahan. Siinä hän seisoi kauniisti, pidin muodon vuoksi pannasta kiinni.


Mutta sitten se meidän kiltti ja rauhallinen, luotettava Toto... Hän ponkaisi salamannopeasti sylistäni heti ovella ja eteni korkein jättiläisloikin suoraan naapurin asuntovaunun alle. Sieltä minua sitten kurkisteli hyvin myhäilevän näköinen kissa. Vähän piti nostella tassuja kylmässä ja märässä maassa, mutta muuten Tottis tuntui olevan oikein tyytyväinen tempaukseensa. Kuihtunut lehti ei auttanut, mutta puolimädällä heinällä sain houkuteltua hänet vihdoin pois piilostaan.


Vein Toton sisälle ja jätin tappelemaan Cisun kanssa. Cisu oli vihainen, kun pikkuveli oli (taas) niin kauan ulkona. Hyvin toimi siis rauhoitustemppuni.;)

Edellisessä postauksen kommenteissa Naukulan Mamma epäili, että Toto etsii tonttuja. Ainakin hiiri- ja rottatonttu onkin tänään nähty pihallamme. Voihan... Koratiassa on nykyisin aika eläimellistä menoa.