Joulupörinät

Cisu ja Toto sekä Koratian ihmiset toivottavat kaikille hurisevan pehmeää, lämmintä ja  mukavaa joulua. Pör!
 
(Jouluisen hurinapörinän voi varmasti kuvitella videon taustalle.)

Cisu ja Cisun  (hetkellinen) joulurauha

Sopu sijaa antaa

Toto etsi eilen pitkästä aikaa esille rakkaan pesänsä. Hän mahtuu siihen juuri ja juuri unirullalle yksinään... ja tältä näyttää, jos velipoikakin haluaa ottaa iltatorkut pesässä. 

Melko hassua ja herttaista!

Aiemmin päivällä pojat olivat nukkuneet yhdessä pussilakanan sisällä. Vain Totosta oli lakanahavainto, mutta tunnustelimme Toton takana ollutta möykkyä. Se paljastui Cisuksi.

Hoitojärjestelyjä

Me Koratian hallitsijat hallitsemme maamme hallinnoinnin
sekä hoitotätien hurmaamisen.

Viime kesänä ja viime viikolla Cisu ja Toto ovat kokeneet uudenlaisia hoitojärjestelyjä.

Jo monen vuoden ajan vanhempani ovat käyneet satunnaisesti hoitamassa kissoja meillä, ja kesäisin kissat ovat olleet heidän mökillään noin viikon ajan. Tänä vuonna Cisu ja Toto ovat kuitenkin pysytelleet Koratiassa ja nauttineet sekä ystäväni että mieheni tyttären hoitotädin taidoista.

Ystäväni on nyt ollut kaksi kertaa viikonlopun ajan Koratian kissatätinä. Saamistamme viesteistä päätellen kaikki on sujunut erinomaisesti: hoitotäti on jopa toivonut, ettemme palaisi lainkaan, tai ainakaan pian, kotiin. Kissat ovat olleet sosiaalisia, puheliaita ja hurisevia jopa siihen saakka, että viime viikonloppuna hoitotäti ihmetteli, selittyykö heidän ruokahalunsa sillä, että kehrääminen kuluttaa paljon energiaa. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa hoitokeikalle, häntä oli jännittänyt etukäteen, kuinka pian kontakti poikiin syntyy. No, se oli syntynyt heti kun hän oli avannut ulko-oven. Cisu oli viuhahtanut keskelle ruokapöytää, kellahtanut selälleen ja pyytänyt maharapsua. (Toivottavasti kukaan ei halua varastaa Cisua, se taitaisi olla helppoa.)

Yhdestä asiasta hoitotäti ei ole ollut ilahtunut: vaikka hän on saanut päivisin lukemisseuraa, yöt on pitänyt viettää yksin. Toivotaan, että tästä takaiskusta huolimatta täti on vielä joskus käytettävissä ja kissat suvaitsevat tuolloin nukkua hänen kanssaan. 

Hoitotädin tytär oli muuten kesän hoitokeikan aikaan luonnehtinut Cisua ja Totoa hienostuneiksi - heidän pitäisi kuulemma esiintyä ranskalaisessa elokuvassa! Filmaussopimusta odotellessa siis.

Kesällä pojat olivat viikon verran myös mieheni tyttären hoivissa, ja tuokin viikko olisi sujunut erinomaisesti. Ensinnäkin koiranomistajahoitaja oli suhtautunut kurinalaisesti kissojen hoitoon: joka päivä kaksi tuntia ulkoilua, sitten lepohetki ja leikkimistä. Täytyy myöntää, ettei Koratian kotiväki ole ollenkaan noin ahkera eikä säännöllinen. Ilmankos Cisu ja Toto olivat senkin hoitorupeaman aikana olleet hyväntuulisia ja yhteistyöhaluisia (ja saamamme viestin mukaan "mahtavia huomionkerjääjiä"....)

He olivat myös olleet pari yötä yksin! Tämähän on aivan normaalia suurimmalle osalle kissoista, mutta meidän lellipennut eivät olleet moista kokeneet. 

Miten he sitten reagoivat asiaan? Eivät mitenkään, eli olivat iloisia ja rauhallisia, vaikka kukaan ei nukkunut heidän kanssaan. Tulipa siis opittua se, jota olen epäillytkin: kissat pärjäävät ilman minua (meitä) paremmin kuin minä (me) ilman kissoja. Hyvä niin. Nyt kun tiedämme, että Cisu ja Toto ovat vastaanottavaisia erilaisille hoitajille ja erilaisille hoitojärjestelyille, voi heidät jättää huoletta hoitoon - tai siis isännöimään.

Viime viikonloppuna olimme Lontoossa, jonne lähisukulaisemme ovat muuttaneet. Mies palasi reissusta myöhään sunnuntai-iltana ja oli tavannut hyvin hiljaisia kissoja; maanantai-illan Cisu oli halunnut viettää kokonaan hänen sylissään. Minä tulin kotiin myöhään keskiviikkona, ja taas oli hiljainen kissakaksikko vastassa. Kun otin Cisun syliin, hän nojasi minuun, piti kynsillä (hellästi!) kiinni olkapäästäni ja hurisi aivan hiljaa, kuin ujosti. Samaan aikaan Toto nojasi jalkaani ja vikisi ja hurisi ihan hiljaa.

Eilisaamuun mennessä pojat olivat toenneet normaalin kovaäänisiksi ja vaativiksi, ja nyt he tuskin muistavat, että olimme poissa. Tai jos muistavat, ovat luultavasti tyytyväisiä - tuntuu, että vaihtelu virkistää kissojakin.


Millaisia hoitojärjestelyjä tai -kokemuksia muilla moukuloilla on?

Kissa sisustaa ja ulkoilee

Synkän ja myrskyisen yön jälkeen Koratian aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana. Sekin oli oivallista, että ensin ihan oikea harakka koputti keittiön ikkunaan ja sitten havaittiin, että tilukset ovat täynnä pikkulintuja. Ei auttanut kuin vetää valjaat niskaan ja lähteä bongaamaan.

Ikävä kyllä linnut huomasivat harmaat hiipparit ja siirtyivät läheiselle pellolle. Se havaittiin liian mutaiseksi hienoille koratintassuille, joten tassujen omistajat tyytyivät tarkkailemaan tirppoja pellon laidalla. Jännää oli sekin - ties mitä olisi tapahtunut, jos hallitsijat eivät olisi olleet valppaina valvomassa siivekkäiden puuhia!

Sitten tutkittiin ruusupuskien aluset. Toto ei ollut aivan tyytyväinen siihen, että riuhdoin fleksiä ja koetin kuvata häntä.

Ota nyt se kuva ja anna mun sitten olla rauhassa... Huoh, olisi siihen nyt voinut ottaa hännänkin mukaan!

Jaa, se sisustaminen? Kotiin tultuaan Toto näytti, mikä on sohvapöydän todellinen tehtävä: kannatella tyynyä.  Sohvan suojana oleva kangas taas voi suojata paitsi sohvaa kissalta myös kissaa häiritsevältä emännältä. Peitonalusmöykkynä on hyvä nukkua.

Toton videotervehdys

Nyt kun Cisu on muiden somettajien tavoin alkanut ottaa selfieitä, Toto haluaa kertoa, että hän on oikeastaan videobloggaaja eli vloggaaja. Ei ole montakaan päivää, kun Toto otti ulkoillessaan tälläisen pätkän, jossa hän vain istuu näennäisen rauhallisena - mutta jos katsotte tarkasti, on kissamaisen valpas koko ajan, totta kai.

Nyt täytyy tunnustaa, että puhun palturia. Vaikka olisikin hauskaa ajatella, että Toto oli työntänyt kuonollaan kameran oikeaan paikkaan, painanut tassulla nauhoituksen päälle ja kipittänyt äkkiä videomalliksi, minä toimin kuvaajana. Ja tunnustan senkin, että oikeastaan tämän videon julkaisussa rikotaan kirjesalaisuutta. Toto nimittäin lähetti ensin videon vain Naukulan Sulolle, jonka kanssa hän tuntee hengenheimolaisuutta. Sulokin on sellainen iso pieni ja pieni iso sydämellinen rohkea mammanpoika. Lisäksi Toto luullakseen vähän kadehtii Suloa, koska Sulo tuntee koiria. Kesällä Totoa oli hoitamassa erään suuren mustan emäntä, ja kiinnostava suuri musta kävi Koratian ovellakin. Toto oli jo menossa moikkaamaan - Cisu ei todellakaan - mutta aivan viimehetkellä häntä alkoi jännittää liikaa. Mutta näistä tapahtumista kerromme tarkemmin joskus toisella kerralla.

Cisu hoitaa homman

Cisu huomasi, että heti kun blogi päivittyi, sinne tuli kommentteja. Kiitos niistä! Koska Cisu ei luota laiskaan kirjuriinsa, hän päätti eilen ryhtyä itse sisällöntuottajaksi. Tässä, olkaa hyvät, Cisun ottama kissa-selfie. Kunhan Cisu oppii kirjoittamaan, voin siirtää bloggailun Cisun taitavien tassujen hoidettavaksi. 

Vuoden luontokuva (ja yleistä blogihöpinää)

Pari viikkoa sitten tapahtui ihme: Koratian väki lähti pitkästä aikaa mökille. Syyskuusta huolimatta oli kesäisen lämmintä, ja vietimmekin pari päivää kallioilla viipottaen ja välillä melkein onnesta transsiin vajoten. Totokin unohti, ettei hän oikeastaan tykkää ollenkaan merestä, ja seikkaili kallioilla sekä rohkeutta että pörinää uhkuen. Oi onnea. Cisusta tuli otettua niin monta rantafilosofikuvaa, että ensi vuoden kissavaarin kalenterin voisi koostaa vain niistä. Tuo yläkuva on suosikkini sen viikonlopun kuvista, ehkä kaikkien aikojen mökkikuvasuosikkini: mietin jo, voisiko sen lähettää (käsiteltynä) kisaan, jossa etsittiin luonnonläheisiä, mukavia kuvia. Vielä kun jossain kallionkulmalla olisi kirja, siinä näkyisi oikestaan kaikki, mitä ihminen elämässään tarvitsee - ehkä viinilasillisenkin voisi jonnekin ujuttaa, tai vaikka suklaapalan. Vaarille lähti mökiltä toiseen suuntaan otettu vastaava kuva; siinä oli rantakallioita, meri, Cisu sekä vaarin rakas vene. 




Olen hieman vierottunut kamerastani, kun en voinut fyysisistä syistä pitää sitä juurikaan mukanani kuukausimääriin. Toisaalta olen huomannut, että puhelimessani on pokkaritason kamera, ja sitä tulee pidettyä aina mukana... Jotenkin, vältellessäni ennen käsiini kasvanutta kameraa ja aina edessäni ollutta tietokonetta, olen löytänyt Instagramin, jota päivitänkin sitten koko ajan. Siinä ei mene aikaa eikä se kuluta nikamia.

Olen ajatellut, että olisi kätevää, jos voisin jakaa noita puhelimella ottamiani kuvia suoraan Lumia-puhelimestani blogiin, mutten ole onnistunut. Aina tähän päivään saakka en ole osannut jakaa Instagram-tilinikään kuvia tänne, mutta äsken onnistuin. Mutta - pelkän kuvan sijasta tulee näemmä tuo kehyskin, kuvatekstiä sen sijaan ei. Jaksaako tuollaisia katsella blogissa? Edes vaihtoehtona sille, ettei muuten tule juuri mitään kuvia? Joka tapauksessa: tuolla tililläni on paljon kuvia Cisusta ja Totostakin. He ovat siis hyvävoimaisia ja yhtä hassuja kuin aina ennenkin. Koetan ryhdistäytyä bloggaajana ja ainakin lupaan kertoa, jos meille kuuluu jotain kummallista. Toistaiseksi voitte ajatella, että no news is good news. ;)

Toto tuli tähän huutamaan, että good news on valetta: on iltapalan aika ja mamma vain kirjoittaa. Totosta on alkanut tulla kova komentelija, ja tiedän, että jos en pian lähde palvelemaan häntä, hän menee ja kynsii sohvaa. Viikonloppuna Toto kynsi sitä niin paljon, että lopulta Cisukin alkoi jahdata Totoa: "Noin ei saa tehdä!"

Lopuksi vielä todiste, että aina Cisu ei suinkaan komentele Totoa, ei edes vaikka Toto istuisi suoraan Cisun pään päälle!






P.S. Äh, nyt kun julkaisin tämän, huomaan, etteivät linkitetyt kuvat edes mahdu artikkelikenttään. Annan kuvien kuitenkin olla: tulipa kuitenkin julkaistua kolme kissakuvaa pitkästä aikaa!

Pikainen lomapäivitys

Hei pitkästä aikaa! Täällä olemme. Lojumme kuumuudesta nuutuneina ja osa meistä voivottelee, mitä tekisi, toiset taas hurisevat: olosuhteet alkavat olla kuin Thaimaassa konsanaan.

Cisulle ja Totolle kuluu siis hyvää. Koratian väki on lomaillut heinäkuussa yhdessä  ja erikseen. Palaamme pian tarkemmin lomakuulumisiin, sillä niistä riittääkin kerrottavaa. Tänä kesänä olemme mm. kokeilleet uudenlaisia hoitojärjestelyjä ja kaikki on mennyt hyvin. Cisu ja Toto ovat toden totta Koratian kunkkuja ja heille voi vastuuttaa kissavaltakuntamme isännöinnin, kun ihmiset ovat muualla.

Tällä kertaa vinkkaan kuitenkin vain parista Kissakas.fi-sivustolle kirjoittamastani jutusta. Kun helle ei ollut vielä pehmentänyt täysin aivojani ja pystyin vielä kirjoittamaan, käytin erään loma-aamun sen pohtimiseen, mitä tekisin, jos saisin olla kissa yhden päivän ajan. Päätelmäni  löytyvät kolumnista Päiväni kissana. Kissakkaassa on nyt ilmestynyt myös kooste kissakirjasuosituksistani.

Nyt lähden varakuningas Tottendahloksen kanssa tarkastamaan Koratian tiluksia, sillä Toto on tätä naputellessani sanonut jo kuutisenkymmentä kertaa VÄY.

Hei hei ja väy väy!

Kuka ei ole nukkunut sängyssäni?

Nyt kun vuorenvalloitus- ja juhannustaika-asiat on käsitelty, on vihdoin aika kertoa, mitä kauheaa Koratiassa on tapahtunut: selkävaivani on pakottanut minut nukkumaan toisinaan olohuoneen lattian karvamatolla!

Senhän ei luulisi olevan kauheaa kuin korkeintaan minusta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että se ei ole minusta lainkaan kauheaa (vaan oikein hyvän tuntuista: vinkkejä kovista sängyistä ja esim. Futoneista otetaan vastaan!), mutta Totosta moinen arvonalennus on hyvin ikävä. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei voi nukkua lattialla öisin.

Missään ei ole toki määrätty, että pitäisikään, mutta Toto ja Cisu nyt sattuvat olemaan sitä mieltä, että heidän velvollisuutensa on nukkua kanssani. Cisu oli ensimmäisenä lattiailtana hämmästyneen oloinen, mutta sopeutui pian tilanteeseen ja on jopa välillä nauttinut siitä; muu ei selitä sitä, että herään vatsani päällä istuvaan ja kovaäänisesti hurisevaan, minua lempeästi katselevaan Cisuun. Toto on sen sijaan jäänyt useasti kiinni, että heti kun nukahdan, hän livahtaa oikeaan sänkyyn. Jos herään yöllä, makuuhuoneesta viuhahtaa hyvin matala ja nopea Toto, joka kiepsahtaa rullalle jalkoihini ja teeskentelee parhaansa mukaan kesken makoisien unien herätettyä kissapoloa! Tuo Toto ei ollenkaan ymmärrä, miksi nauran hänelle, pienelle hassulle petturikissalle.

Toton onneksi olen pahimman kipuvaiheen jälkeen palannut taas ihmisten sänkyyn, enkä aio hämmentää häntä mattopedillä kuin satunnaisesti. Yllä olevalla videolla Toto kertoo ja näyttää, miten olohuoneen mattoa pitäisi oikeasti käyttää - ei suinkaan nukkumiseen. 

Vastataika

Oletko sinäkin joutunut kissojen yötaikojen uhriksi? Tässä Koratian ihmisten eilen ilalla kehittämä vastataika, joka takaa rauhallisen yön koko porukalle:

Odota iltaan asti ja vie kissasi sitten ulos. Tarjoa sille jotain mieltä kutkuttavaa katseltavaa, kuten hernepellossa loikkiva peuraemo vasoineen. Jotta kissasi voimat kuluisivat, kehota sitä kuitenkin jatkamaan matkaa...

Kutsu paikalle pesäänsä kovaäänisesti vartioiva lintu. Toivo, että se kaartelee yllänne ja asettuu sitten lähistölle tarkkailemaan tilannetta.

Vaikka kissasi ei kuuntelisi juuri ihmisten toiveita, hänelle saattaa tulla arkajalkakohtaus, kun lintu käskee.

Koettuaan suuria elämyksiä kissasi saattaa kerrankin olla sitä mieltä, että oikeastaan onkin mukavaa mennä vapaaehtoisesti kodin turvaan ja lämpöön.

Jos taika onnistuu täydellisesti, kissasi on kaikesta ilta-U:ssa kokemastaan voipunut, että se menee nukkumaan ennen sinua ja nukkuu kellon ympäri.



Tämän vinkin antoi Koratian kirjuri, jolla ei ole enää aivan niin voipunut olo kuin eilen ja joka aikoo viedä Cisun ja Toton tänäänkin iltaulkoilulle ovelasti juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.

Seitsemän juhannustaikaa Koratiasta

Hyvää juhannusta Koratiasta! Täällä kuninkaat Cisu ja Toto ovat tehneet kaikkensa, että juhannus olisi todellakin yöttömän yön juhlaa. Tässäpä koratialaisten vinkit kaikille kissoille hyvän kissavuoden takaamiseksi. Luulemme, että kissojen kalenteri on joustavampi kuin ihmisten, joten vinkiksi muille kissoille: näitä taikoja voi tehdä vaikka joka yö.

Juhannustaiat kissamaisen elon onneksi...

1. Jos haluat pysyä kimmoisana, hypi sängyssä halki juhannusyön. Käytä ihmisiä trampoliinina ja kokeile, voiko emäntäsi pään kautta ponnistaa yhä ylemmäs. 

2. Jos haluat pysyä kovaäänisenä, kilju ihmisten korvaan halki juhannusyön. Älä välitä, vaikka sinut tunnettaisiin normaalisi hiljaisena: jos ihminen kysyy, mitä sinäkin huudat, ala karjua kahta kovempaa. Näin takaat hyvät keuhkot tulevaisuudessakin.

3. Jos haluat pysyä nopeana, ravaa hullun lailla ympäriinsä halki juhannusyön. Taian tehoa lisää, jos törmäilet seiniin. Älä välitä eteesi sattuvista huonekaluista ja esineistä.

4. Jos haluat pysyä leikkisänä, pelaa palloa emäntäsi päällä. Muukin lelu käy. Taian ideana on viskoa lelua nukkuvan ihmisen päälle sängyssä ja kun et enää jaksa leikkiä, voit piilottaa sen hänen kainaloonsa. Seuraava leikkijäkissa voi sitten hyökkiä sinne, kun huomaa lelun.

5. Jos haluat pysyä ovelana, toimi kuten edellä, mutta piilota lelu mahdollisimman vaikeaan paikkaan. Suosittelemme erityisesti kaapinalusia ja muita niin matalia paikkoja, että joudut lelua esiin kaivaessasi siirtelemään tavaroita ja ähkimään ja kiroilemaan kovaäänisesti. Oveluus on sitä, että keksii jopa itselleen liian ovelat aarteidenpiilotuspaikat.

6. Jos haluat pysyä reippaana, vaadi ulkoilutusta halki juhannusyön. Et tule todennnäköisesti pääsemään U:hun yöllä, mutta vaatiminen takaa hyvän ulkoiluonnen. Kun pääset vihdoin U:hun, ole kyllästynyt ja pyri het takaisin sisälle. Se takaa, etteivät ihmiset pidä sinua yksioikoisena ja ennakoitavana jatkossakaan.

7. Jos haluat kaiken tämän lisäksi pysyä myös virkeänä, käytä juhannuksen ajat päivät nukkumiseen. Muuten et jaksa taikoa juhannusöisin ja seuraavasta kissavuodestasi saattaa tulla rauhallinen ja helppo. Se vasta tylsää olisi.



Tämän kaiken kirjasi kovaäänisesti moukuvan sanelun perusteella ylös Koratian kirjuri Jenni, joka on taikojen keskelle jouduttuaan niin väsynyt, ettei jaksa etsiä bloggaukseen sopivaa kuvaa. Jos kuva olisi, siinä olisi harmaa viuhahdus, joka kuvaisi juhannustaikojaa toimissaan.


Toivotamme hyvää ja mahdollisimman rauhallista juhannuksen jatkoa!

Metsän kuninkaat

Minun piti tänään bloggailla jostain aivan muusta, mutta Cisu ja Toto päättivät toisin.

Oikeastaan he päättivät toisin jo eilen, mikä johti tähän kuvasarjaankin. Maanittelin iltaruoan jälkeen miestä metsäkävelylle, mutta hän kieltäytyi. Sen sijaan hän ehdotti, että veisimme kissat ulos... Cisu ja Toto olivat ilmeisesti kuunneelleet keskustelua, sillä katsokaa, miten kävi: Koratian kunkut suuntasivat suoraan metsään ja ylös vuorelle! Teimme lähes tunnin kallio-, metsä- ja heinikkoulkoilun. 


Kuvat puhuvat puolestaan. Oli jännää - ja kun koti näkyi, oli kiire juosta Koratian linnaan!

Kuka eka kotona!

Tyytymätön unikeko

Totolla oli eilen illalla vähän vaikeaa. Annetaan Tottiaisen kertoa omin sanoin:

"Olin jo alkuillasta aivan väsynyt poloinen. En olisi tahtonut mitään muuta kuin päästä nukkumaan ja että joku tulisi seurakseni. En pidä yksin nukkumisesta.

Ensin minut vietiin muun sakin mukana ulos. Ilta-U on kuulemma jännä juttu. Ei ole minusta, katsokaa vaikka yläkuvasta.

Sisälle palattuamme veljeni Cisu ei huomannut minua ollenkaan. Hän tarkkaili mieluummin jäniksiä ikkunalla kuin hoiti minua.

Vetäydyin vällyjen väliin yksin. Näytin kuulemma säälittävältä, enkä ihmettele. Minulla olikin aivan surkea olo. Jos osaisin puhua, olisin sanonut kuten pieni ihmisserkkupoikani, joka palautti häntä hoitamassa olleen ja mielestään hyvin pärjäävän emäntäni taannoin maanpinnalle ilmoittamalla, että 'en ole tyytyväinen, olen vain iloinen'.

Vaikka minulla ei kyllä ollut edes yhtään iloinen olo. Välillä vikisin yksikseni.

Lopulta ihmisiskäni vetäytyi sänkyyn. Silloin tulin todella iloiseksi! Olin niin ilahtunut, että halusin aivan välttämättä nukkua hänen jalkansa päällä, vaikka ihmiset epäilivät, voiko se tuntua minusta mukavalta.

Voi se. Jos en olisi ollut niin väsynyt ja onnellinen, olisin suuttunut, kun emäntäni kutsui minua 'onnelliseksi possuksi'.

Lopulta Cisukin jätti jänisharrastuksen sikseen ja hakeutui mukaan miesten petiin. Kylläpä minulla oli hyvä olo!

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Tänään olemme unikekoilleet Cisun kanssa melkein koko päivän, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Hyvää yötä kaikille!"

t. Toto

Kadonneen jäljillä

Kuten Saaripalstalta on jo selvinnyt, muutama päivä sitten minä ja Saila pakkasimme autoon Mustin, Ransun ja siiderit ja suuntasimme saaristokierrokselle mm. käärmejahtiin. Koti-Koratia jäi täysin miesten valtakunnaksi. 

Kissamiehet olivat hämmentyneet tästä käänteestä. Ensin he olivat kuulemma etsineet kadonnutta emäntäänsä, mutta sitten näyttäneet päällisin puolin rauhallisilta. Olo ei tainnut silti olla aivan normaali, sillä kun Koratian ihmismies oli pyytänyt ystäviään kylään, Cisu ja Toto olivat aivan poikkeuksellisesti piileskelleet vieraita sängyn alla.

Kun palasin kotiin toisten kissojen tuoksuisena, havaitsin, että yleensä niin puheliailta koratialaisilta on kadonnut kieli. Cisu suostui tulemaan syliini ja hurisikin aivan hiljaa, mutta hän ei kyennyt juttelemaan minulle. Huomasin hänen kyllä pariin kertaan kurkkaavaan minua ja sitten kipittävän miehen luokse naukumaan havaintojaan - ja kuulin myös miehen vakuuttavan, että kyllä, se on todellakin Jenni, se on tullut takaisin kotiin.

Palasin iltayhdeksän maissa ja kadonneen kielen metsästys jatkui aina seuraavaan yöhön kello 4.30 asti. Tuolloin molemmat pojat löysivät puheenlahjansa ja tulivat hyppimään päälleni sänkyyn ja selostivat kovasti viime aikojen tapahtumia. Tai ehkä ne vain halusivat minun nousevan katsoamaan Koratian pihalle reissuni aikana kotiutunutta ylisöpöä jäniksen poikasta...

Totolta katosi myös hänen kuuluisa hurinansa. Se löytyi täydelle teholla vasta kun olin ollut kotona jo vuorokauden! Eilen Toto olikin sitten pelkkää huria. Totomaiseen tapaan häntä pörisytti jo se, että silitin Cisua. Toto on niin joustava tyyppi, ettei tee suurtakaan eroa itsensä ja isoveljensä välille, vaan usein hän eläytyy innokkaasti siihen, että veljeä hellitään, hoidetaan ja leikitetään. 

Vaikka on Totoakin hellitty ja lellitty. Eilen lohdutin häntä kertomalla, että vaikka oli aivan ihastuttavaa matkailla Saaripalstan kissaherrojen kanssa, on myös ihanaa, että saa kaapata syliinsä maailman pehmeimmän Toton - Toton, joka on oman älykkään lausuntoni mukaan "Toto, eikä kukaan muu".

On myös ihanaa, että vielä on muutama päivä lomaa ja kiireetöntä aikaa. Hur!

Tosi rakkaus odottaa - ruoka-aikaa

Minulla ei ole epäilystäkään tunteistani Totoa kohtaan. Toto Tottis Tottendahlos on maailman ystävällisin, pehmein ja pitkämielisin kissa, tietysti myös hyvin rakas.

Ajattelen mielelläni, että Toto näkee myös minut ystävällisenä ja pitkämielisenä, melko ymmärtäväisenä nyt ainakin. Olen ollut näihin päiviin asti melkoisen varma myös siitä, että Toto rakastaa minua koko luottavaisella kissan sydämellään. Luulen, että hän pitää pehmeydestänikin, vaikka itse olen sitä mieltä, että voisin olla vähemmän tyynymäinen.

No, asiaan. Tunnustan, että parina päivänä mielessäni on käynyt aavistuksen omainen epäilys, josko Toto rakastaa minussa kuitenkin erityisesti sitä, että ruokin häntä. Voi jopa olla, että Toton todellinen rakkaus on jokin muu kuin minä.

Epäluuloa ovat aiheuttaneet seuraavat tilanteet:

Istuin lukemassa olohuoneen nurkassa, kun Toto ilmestyi lattialle parin metrin päähän. Hän katsoi minua lempeästi ja heittäytyi sitten selälleen. Tulkitsin tämän niin, että jo ajatus rapsuttavasta kädestäni on Totosta ihastuttava, ja kiirehdin rapsuttamaan. Toto nousi, pökkäsi kättäni ja juoksi keittiöön ruokakaapilleen.

Tämä tapahtui illalla. Seuraavana aamuna sain pitkästä aikaa aamuhalauksen. Yleensä Toto ei jaksa keväällä ja kesällä odottaa heräämistäni, vaan viipottaa touhuissaan aamuyöstä alkaen. Nyt hän kyttäsi sängyn vierellä, milloin nousen istumaan. Kun nousin, sain heti syliini hyörivän ja pyörivän hurinakissan. Hetken halailtuaan se liu’utti itsensä käsieni välistä lattialle, katsahti minuun ja juoksi keittiöön, arvatenkin ruokakaapilleen.

Voi Toto. Jos en tietäisi, että olet kissaksi harvinaisen vilpitön tyyppi, luulisin, että odotat minulta herkkuja etkä hellyyttä.

Tai sitten Toto on vain niin suurisydäminen, että hänen sydämeensä mahtuu poikkeuksellisesti kaksi ämmää: mamma ja murkina (ja muitakin asioita, sanoisi Toto, nimittäin Cisu ja monta muuta ihmistä ja aurinkoläikät ja hiiret ja lampaantaljat ja ulkopissa ja karvamatto!).

Cisu edustaa, eikä (siksi) kommentoi

Tässä postauksessa ei ole nyt muuta asiaa kuin se, että tässä ihastellaan Cisua, joka asettautui oikein poseeraamaan minulle mökillä. Toisaalta juuri kuningas Cisun ihasteleminen, kun hän hoitaa hallitsijan tehtäviään siirtomaavierailulla, on hyvinkin asiallista toimintaa. Harvalla on näin komea kuningas, ja harvalla johtajalla on näin hyvä itseluottamus kuin Cisulla. Toisinaan Cisu on hyvin edustava.

Minua sietää ihailla joka suunnasta!

Ihailin myös Cisun käytöstä. Kun istuskelin ulkoilun jälkeen sohvalla, sain niskaani Cisun, joka asetteli ensin huppuni itselleen sopivaan asentoon ja kietoutui sitten niskaani kissapuuhkaksi. Se oli ihanaa.

Kotimatkalla Cisu ei sitten ollutkaan yhtä ihailtava, vaan hän koetteli alamaistensa hermoja sekä korvia. Cisu päätti kuitenkin noudattaa viisaan maltillista mediastrategiaa ja vaikeni, kun kaivoin esiin huudontallentimen.