Palloilevaa uutta vuotta!

Hännät puuhkaan, koratpallopeli alkaa! Tässä uunituore koratpallomatsi suoraan Koratian eteisestä (kissanlelujen ym. roinan keskeltä). Toto Tottiainen on pääpelaaja, joka mm. johdattaa pallon välillä mamman helman alle. Kuvaaminen oli hieman haasteellista, ei vähiten helmaepisodin takia, ja videon taso on pahinta kotivideolaatua, mutta saatiinpa ikuistettua.

Koratpallovideon kuvaamisessa kesti tovi, sillä Cisu ja Toto olivat muutaman viikon pelitauolla. Se johtui siitä, että he antoivat karvansa joululahjakeräykseen: heidän suuri ihailijansa ja viimeksi mökillä kovasti koratpallon koostumusta ihmetellyt vaari sai joululahjaksi ikioman suuren suuren koratpallon. Pallolahjan tärkeydestä kertoo se, että joulun vietto julistettiin hetkelliseksi päättyneeksi, kun pallo oli yleisen hulinan keskellä kateissa. Onneksi se löytyi ja on nyt vanhempieni kotona kunniapaikalla.

Toivotamme kaikille iloista, reipasta ja vauhdikasta uutta vuotta! Olemme hyvin iloisia, kun olemme huomanneet karvapallourheiluharrastuksen tarttuneen ainakin yksiin kissablogikamuihin.

Lämpöiset jouluntoivotukset

Cisu-tonttu.

Terveisiä joulusaunasta ja ihanaa, lämminhenkistä joulua kaikille! 

Toto-tonttu.

Koratiassa joulusauna alkoi loistavasti. Huomasimme, että Toto, meidän supersaunatonttu, on oppinut saunaan-sanan! Hän oli nukkumassa, kun tuo taikasana kuului. Toto hyppäsi salamannopeasti ylös, hölkötti määrätietoisesti saunaan, hyppäsi lempipaikalleen, heittäytyi pitkäkseen ja aah - mikä nautinto.

Cisulle ei ollut joulusaunasta aivan yhtä suurta iloa. Hänkin kyllä tuli saunomaan muiden mukana (kannettuna), mutta lähti pian pois. Luulimme, että Cisu on lähtenyt kylpyhuoneestakin, mutta totuus paljastui vasta kun mieskin oli poistumassa saunasta ja kylppäristä. Cisu ei ollut saanutkaan kylppärin ovea auki, vaan istui suivaantuneena odottamassa sen luona, että joku päästäisi hänet pois. Vaikka mies avasi oven ja poistui pesutiloista, Cisu oli niin kiukkuinen, ettei voinut heti seurata perässä. Hän köyristi selkänsä ja mourusi minulle kovaäänisesti. En muista usein saaneeni sellaista läksytystä. Jo on kumma, ettei Koratian kuninkaan palvelusväki ole tehtäviensä tasalla edes joulusaunassa.

Onneksi Cisu antoi meille anteeksi ja auttoi hyvin auliisti ja pyyteettömästi lahjojen paketoinnissa. Totosta taas joulukoristelaatikon avaaminen oli tosi kivaa, ja hän saikin joulusukan painikaverikseen. Tästä on hyvä aloittaa joulun vietto. 

Toivotamme hurisuttavan mukavaa joulua kaikille kissa- ja kissaihmisystävillemme! 

Terveisiä mökiltä!

Terveisiä saaristosta! Nyt on käynyt niin hassusti, että sekä Cisu että Toto olivat kolme päivää mökkeilemässä, mutta vain Totosta on kuvia.

Kuvien vähyys selittyy huonojen valaistusolosuhteiden ohella sillä, ettei aluksi tuntunut olevan mitään kuvattavaa. Matka sujui rauhallisesti ja perillä kissat olivat itse seesteisyys. Toto parkkeerasi tuttuun tapaansa takan eteen loimutuksesta nauttimaan ja vietti muutenkin kovin verkkaisen loman.

Tässä Toto tuijottaa ikkunasta, miten vaarin lumityöt sujuvat. Toto ei halua panna tassuaan lumeen, mutta tukee muita lumiasioissa.

Hän myös komensi muita niin kauan kunnes pääsi kaapin päälle. Siellä olevassa korissa hän oli kesälläkin nukkunut. Kesällä korille pääsi kiipeämään avonaisen ikkunan päälle pomppaamalla ja sieltä matkaa jatkamalla, mutta nyt talvella piti käskyttää ihmisiä, kun ikkuna pysyi Toton harmiksi kiinni.

Ainoat sisäriehat aiheutti koratpallo, jota Toto tässä pelailee tapojensa mukaisesti lauantai-illan huumassa. Äitini tunnusti epäilleensä, että olin liioitellut koratpallon suosiota saadakseni hyvän blogijutun, mutta omasta karvasta tehdyn pallon perässä tuntikausia singahtelevat kissat saivat hänet uskomaan, että koratpalloinnostus on aitoa ja syvää.

Koska Totosta olisi ollut epäkohteliasta tuijottaa vaaria jatkuvasti ikkunasta, hän keksi tänään, miten vakoilu sujuu peilin kautta. Ehkä Toto toivoo joululahjaksi juorupeiliä?

Cisu taitaa toivoa, että saisi edes joskus seikkailla rauhassa. Viikonlopun ainoa todella mainittava tapaus koettiin vasta juuri kotiinlähdön hetkellä, mutta se olikin sitä dramaattisempi episodi. 

Myönnän, että Cisu oli minun kanssani mökin portailla ja että minä päästin hänestä hetkeksi irti. En myönnä suunnittelleeni, että Cisu luikahtaa salamannopeasti talon alle ja kieltäytyy tulemasta sieltä pois. Siinä sitten vanhakin jo nuortui, kun kaikki paikalla olleet ihmiset joko ryömivät talon alla tai konttasivat pitkin seinustaa kissansieppausvalmiudessa. Lopulta Cisu antautui, tuli itse ulos ja antoi minun poimia hänet syliinsä. Kissalla ei ollut kylmä, hän ei ollut järkyttynyt, sisälle päästyään - tai jouduttaan - hän meni suoraan ruokakupille. 

Tämä oli kerrankin jo sellainen hetki, että kissabloggarikaan ei miettynyt, pitäisikö hakea kamera vai siirtyä etsimään kissaa. Tilannetta ei siis ikuistettu - paitsi että veikkaan siitä tulleen hieman sanomista mökkipäiväkirjaan, kun Koratian retkue oli vihdoin saatu matkaan.

Retkue pääsi melkein mallikelpoisesti kotiin asti, mutta viimeinen tunti kului tuttuun tapaan Cisun karjuessa ja Toton säestäessä. Nähtiinpä sellainenkin näky, että vihainen kissa hyppii tasajalkaa, kun hänen vihaansa ei oteta todesta. Autokiukun todesta ottaminen tarkoittaa, että kohtaa rohkeasti silmästä silmään Cisun pistävän katseen ja juttelee hänelle ja silittää ja lellii häntä minkä pystyy, vaikka hänellä on uhmakohtaus.

Eli sellainen reissu tällä kertaa. Jos luulet, että kissasi on harvinaisen rauhallisella tuulella, älä usko. Se hämää.

Cisu ja Toto paljastavat kaiken

...eli vastaavat vihdoin kysymyksiin. Tällaisia kysymyksiä he saivat:


Mitäs luulette, Cisu ja Toto, miksi ihan oikeesti teidän ihmisnainen halusi pukea teille sen villapaidan?
C ja T: Se ei ole kai lapsena pukenut tarpeeksi nukkeja. Grrr, toivottavasti joulupukki tuo sille nuken niin ei tarvi enää kiusata meitä.

Miksi kissa kehrää?


C: Kehrään ilmentääkseni hyvää oloa. Joskus en haluaisi myöntää, että olen hyvällä tuulella, ja silloin kehräämisestäni tulee röhkimistä, kun yritän tukahduttaa hurinaani. Kehräsin vahingossa silloinkin, kun minulle puettiin villapaita päälle.
T: Kehrään ilmentääkseni hyvää oloa, sitä että olen olemassa ja lohduttaakseni ja rauhoittaakseni itseäni ikävässä paikassa, kuten autossa. Kehrään joskus myös unissani. Kehrään siis aina, siksi että olen kissamainen kissa.


MIKSI vaate on kissalle niin vastenmielinen? (kysymys osoitettu Jennille)
J: Vaikka vaate on tehty toisen eläimen eli lampaan karvasta, mikään ei ole kauniimpaa kuin kissankarva, eikä sitä saa peittää millään. Ikinä.

Meidän Poika sai jostain kummasta (!?) kimmokkeen kissojen vaatettamiseen ja tänään villasukkaa on sovitettu myös pipoksi ja häntälämmittimeksi. Mitäpäs ovat Koratian valtiaat mieltä moisista vaatekappaleista?

C ja T: Kauheaa, iljettävää ja noloa!!! Pyydämme tyhmän mammamme puolesta vilpittömästi anteeksi, että muutkin kissat joutuvat kärsimään. Villasukka sopii erinomaisesti painitarkoituksiin ja toisinaan tyynyksi, mutta ei ikinä pipoksi tai häntälämmittimeksi. Siis ikinä.

Mitä te koratit teitte silloin kun asuitte vielä Thaimaassa?

C ja T: Me tuotiin - ja tuodaan - onnea ja oltiin häälahjoja ja jonkun legendan mukaan me tultiin viidakosta. Moni Koratiassa käynyt ihminen on sanonut, että meidät voisi kuvitella kävelemään elegantisti thaimaalaisessa temppelissä.

Kysysin, että mitä koratialaiset siniveriset ei voi vastustaa?

C ja T: Harjausta (paitsi mamman suorittamaa). Meillä kävi just yksi kissatäti kylässä, ja etenkin Toto innostui sen harjaamispalveluista niin että tunki koko ajan Cisun ja harjan väliin. Silti se täti harjasi Cisunkin niin pehmeäksi, että Koratian ihmismies luuli Cisua Totoksi - ja Toto on siis maailman pehmein kissa. Emme voi vastustaa myöskään koratpalloja, kissanminttua, kesäisen luonnon kutsua, lämmintä saunaa, ikkunaan koputtavaa lintua, kylpyammeen alla olevaa kissankoloamme emmekä rapinaa. Vaikka ihminen olisi vain vaihtamassa roskapussia, luulemme aina, että rapina tarkoittaa kissanherkkupussin avaamista. Ai niin, myös naisten pitkät hameet ovat meistä vastustamattomia. Ja me ite, tietty.

Mistä tulee sana korat ja miksi korat on korat?

C ja T: Korat on thaimaalainen maakunta ja me ollaan sieltä kotoisin. Thaimaassa meitä kutsutaan myös nimellä Si-Sawat, jonka merkitys on Wikipedian mukaan "Color of the Sawat Seed", mutta emme tiedä, mikä on Sawat.

Kysyn, miltä tuntuu olla julkkiskissa. Tunnistetaanko Teidät joskus, kun käytte U:ssa?

C ja T: Me ollaan vaatimattomia julkkiksia ja ollaan vetäydytty niin syrjäisille seuduille, että me ei nähdä koskaan vieraita U:ssa. Me ei olla kerrottu naapureille että me ollaan netistä tuttuja, mutta kerran, kun Toto kiipesi ulvoen mamman selkään eläinlääkärin aulassa, ihmiset toivoivat, ettei kukaan tunnista meitä. 

Ajatteletteko koskaan meitä lukijoita, kuinka me haluaisimme työntää kätemme turkkeihinne?

C ja T: Ajatellaan. Siksi me joskus poseerataan oikein pehmoisina. Ja jos me tavataan lukijoita joskus livenä, niitä kissatätejä vaikka, me kellahdetaan selällemme ja annetaan tätien armollisesti silittää ja ihailla meitä. Vähän aikaa sitten me käytiin pitkästä aikaa mummilla ja vaarilla kylässä. Siellä me jouduttiin köllöttämään tuon tuosta, kun tiedettiin, että kaikki kuitenkin haluavat helliä meitä.

Koiran villapaita koratille? Hei haloo, jotain rajaa.

C ja T: TOSIAAN!

Oletteko huumorintajuisia? Voitteko antaa esimerkkejä huumorintajustanne?

C: Olen. Menen usein piiloon ja hurisen siellä. Usein alan myös tehdä temppuja ja monenlaisia jekkuja, etenkin jos minulla muutakin yleisöä kuin kotiväki. Olen silloin tosi iloinen ja hyvin tyytyväinen itseeni.

T: En. Mutta tykkään kyllä härnätä Cisua. Ehkä se on pikkuvelimäistä huumoria.

Entä miten on tottelevaisuuden laita?

C ja T: Riippuu asiasta. U-käskyä tottelemme aina, etenkin Cisu, mutta muita käskyjä todella huonosti. Esimerkiksi tuo edellä mainittu kyläreissu päättyi ikävään sanaan "kotiin". Tulkitsimme sen niin, että menimme heti piiloon mummin ja vaarin ison sängyn alle. Saatiin hyvin venytettyä reissua. 

Yleisesti ottaen olemme melko tottelemattomia ja ylpeitä siitä. 

Tunnetteko mustasukkaisuutta tai sisaruskateutta?

C ja T: Tunnemme. Vaikka olemme toistemme parhaimmat kaverit, olemme kateellisia milloin sylistä, milloin ruoasta ja harjaamisesta, melkein kaikesta, kun sille päälle satumme. Aluksi Cisu oli myös mustasukkainen molemmista ihmisistä ja tunki aina sohvalle ihmisten väliin tai vaihtoi sylistä syliin ja katseli omahyväisesti sitä raukkaa, joka ei saanut pitää häntä sylissään.

Miksi olette niin suloisia? 

C: Koska olen kaunis, älykäs, uuttera, yllättävä ja komea, ainutlaatuinen olento.

T: Ja mä oon tuon lisäksi myös todella pehmeä ja ystävällinen. (Enkä huuda niin kovaa kuin Cisu, joka ei huutaessaan ole aina ollenkaan suloinen edes minusta.)

Lähetättekö tai saatteko perinteisiä joulukortteja?

C ja T: Ei lähetetä, mutta joskus ollaan saatu. Me annetaan vaarille aina meidän kuvista tehty kalenteri joululahjaksi, ja joskus ollaan allekirjoitettu jotain pakettikortteja.

Oletteko koskaan tavanneet tyttökissoja?

C ja T: Ei olla sen jälkeen kun muutettiin Koratiaan. Tai ehkä junassa tai eläinlääkärillä, mutta niitä ei lasketa. Kerran meille soitettiin koneelta kiimaisen tyttökissan huutoa, ja Toto meni sekaisin eikä voinut liikkua kahteen tuntiin, niin että nyt meillä ei ole enää edes virtuaalikokemuksia. Paitsi tietty meidän blogikissatyttöystävien kanssa.

Mitä tapahtui maitohampaillenne?

C ja T: Me ei tiedetä. Emme itse muista ja me ollaan tultu niin isoina Koratiaan, ettei ihmisetkään tiedä. Joko meillä on ollut jo aikuisten hampaat tai sitten ihmiset eivät ole huomanneet vaihtumisia. 

Oletteko koskaan käyneet kaupungilla?

C ja T: Jos Pasilan asema lasketaan kaupungiksi. Joku täti tuli juttelemaan meille, mutta me ei silti viihdytty. Cisu on käynyt myös Helsingissä rautatieasemalla. Huh.

Miten kuvailisitte kissan sielua? 

C ja T: Täydellisen arvaamaton mutta kaikessa täydellinen sielu.

Voiko kissa käyttää kenkiä tai sukkia?

C ja T: Voi, painikaverina, sänkynä ja kulkusenpiilotuspaikkana. Olemme kuulleet myös yhdestä kissasta, joka vuosia sitten pissasi vaarin kenkään. Muuta virkaa kengillä ja sukilla ei ole.

Miksi se kulkunen on niin kallisarvoinen verrattuna kaikkeen muuhun?

C: En kommentoi. En kommentoinut pari yötä sittenkään, kun sama kysymys esitettiin minulle kesken unieni. Minulla on oikeus tuoda kulkunen sänkyyn, jos niin haluan, ja ihmiset voivat sitten vain syyttää itseään eikä minua, jos heräävät kulkunen selän alla. Kulkuskokoelmani on asia, jonka vain minä itse ymmärrän, enkä keskustele asiasta ymmärtämättömien kanssa. (Onneksi Totokaan ei ymmärrä kulkusjuttua, tulisi kulkusriita.)

Kuinka sikeästi nukutte?

C: Nukun läpi yön hiljaa ja kauniisti, aika sikeästi.

T: Nukun läpi yön itsekseni maiskuttaen, joskus kiljahdellen ja huristen, hyvin sikeästi. Joskus nukun silmät auki.

Aiotteko koskaan päivittää noita luonneprofiilejanne?

C ja T: Aiomme vaihtaa ainakin kuvat joskus. Haluamme kuitenkin, että sivupalkissa on aina ulkoilukuvia, niin että ihmiset näkevät, että kissa voi ulkoilla valjaissa. Lisäksi ulkoilu on lempiharrastuksemme. Lopetimme ulkoilukauden vasta pari päivää sitten, kun tuuli niin kovasti, että jopa Cisun piti kääntyä heti ovella takaisin kotiin ja juosta siellä niin pitkälle kuin fleksi antoi periksi. Tänään Cisu livahti hetkeksi ulos, huomasi lumen, sanoi oi oi oi ja odotti, että hänet kannetaan sisälle.

Millaisesta musiikista pidätte? 

C ja T: Koratinlaulusta ja linnunlaulusta. Ja kerran kun kuulimme radiosta AC/DC:tä, Cisu sai kauhean hepulin radion edessä. 

Hiiviskelettekö salaa öisin?

C ja T: Aika harvoin, tai ainakaan emme kerro asiasta tarkemmin. Ihmiset ovat sitä mieltä, että nukumme usein ihan yhtä pitkät ja jatkuvat yöunet kuin hekin, mutta emme kerro, onko niin. Jos nukahdamme vahingossa ennen ihmisiä esim. sohvalle, siirrymme useimmiten sänkyyn yön aikana, mutta emme aina.

Oletteko koskaan riidelleet toistenne kanssa oikein tosissaan?

C ja T: Kyllä me joskus huudetaan toisille kurkku suorana. Ja kun Toto oli pieni, Cisu ajoi sen usein jonnekin loukkuun ja iski tassulla otsaan, jos Toto yritti pakoon. Emme koskaan murise tai sähise toisillemme, mutta ulvomme varoitushuutoa ja tuhisemme, niin että se kuuluu metrien päähän. Joskus ihmisiä vähän hermostuttaa  riitelymme, mutta usein vain naurattaa. Sovimme kaikki riidat aina nopeasti.

Mikä Teitä kummastuttaa tässä maailmassa? 

C ja T: Miksi aina ei voi olla kesä? Miksi emme voi asua ulkona metsässä? Miksi emme voi syödä vain kuivattua ankanlihaa? Miksi emme opi ikinä itse harjaamaan itseämme? Miksi on maanantai? Maanantaisin olemme usein pahalla tuulella illalla, kun ihmiset ovat taas hylänneet meidät. Miksi emme voi asua mökillä? Miksi meillä ei ole jatkuvasti kivoja kissatätejä kylässä? Mihin koiria tarvitaan? Miksi supikoira huutaa niin että meitä pelottaa? Miksi kuollutta päästäistä ei saa tuoda kotiin? Miksi meillä ei ole lintuja kotona? 

Tunnistatteko toistenne nimet?

C ja T: Emme. Olemme omahyväisiä ja tunnemme omat nimemme lempinimiä myöten, mutta veljen nimi ei juurikaan kiinnosta. Tajuamme kyllä, jos veli on kateissa ja häntä huudellaan: alamme itsekin huutaa ja etsiä.

Kuinka monta suomen kielen sanaa osaatte (ymmärrätte)?

C ja T: Ainakin omat nimet, syömään, ei, tule, ei tule, kotiin, ulos, hyppää. Meille on yritetty opettaa myös mm. saunaa, mutta emme opi sitä.

Onko kuulonne valikoiva?

C ja T: On erittäin valikoiva erityisesti ei-sanan kohdalla. Usein vilkaisemme ei:n sanojaa salamannopeasti ennen kuin jatkamme puuhiamme pokkana.

Kuinka paljon on ihmiset teillä on asetellut tavaroita vääriin paikkoihin, että ne on joutunut leikkiessä rikkomaan?

C ja T: Hyvin vähän. Meillä on pääsy melkein kaikkialle, mutta melkein kaikkialta on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Toto rikkoi kerran yhden mukin ja pelästyi kauheasti. Ihmiset eivät olleet osanneet arvioida, että Toto saapuu salamannopeasti keittiöön hyppäämällä pöydän yli, kun mitään siihen viittaavaa ei ollut koskaan ennen tapahtunut. 

Cisu ja Toto kiittävät kysymyksistä ja toivovat, että ovat osanneet kertoa edes jotain uutta itsestään!