Kaappikukkulan kuningas

Sunnuntai-iltapäivän rauha rikkoutui äkillisesti, kun Cisu singahti kumeasti ulvoen olohuoneen vitriinikaapin päälle. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt ko. kaapin päällä kissaa, mutta Cisun vauhdista päätellen tämä ei ollut ensimmäinen kaappikeikka. Vähän vauhtia, ponnahdus viereiselle nojatuolille ja sieltä suoraan kaapin päälle. Ja siellä kurottautuminen kohti kattoa. Miten rohkea ja taitava kissa!

Toto meni Cisun tempauksesta aivan sekaisin. Hän huusi kiihtymyksestä suoraa huutoa: Äyyy....Ei voi olla totta, että toi pääsi tonne ja mä en osaa hypätä perässä! Ei voi olla totta! Iiiiiii!

 Väy, MÄY! Tuu heti alas!

Mutta ei se tullut. Se istui kaapin päällä tyytyväisenä myhäillen.

Kirjatkaa kansiin ja merkitkää historiankirjoihin: Ja niin Koratian kuningas valloitti vitriinivuoren.

Koratian varakunkkua otti todellakin päähän tuollainen poukkoilu. Hän jupisi hiljaa itsekseen, että jonain päivänä hänkin osaisi hypätä korkealle. Vielä korkeammalle kuin isoveli. Vielä hän näyttäisi Cisulle, muulle Koratian väelle ja koko maailmalle!

P.S. Tästä lisähuomautuksesta edes Koratian varakunkku ei kyllä pitäisi, mutta ei Cisun loikka kyllä ollut mitään Minnin singahteluun verrattuna.

Toto-pupun piilopaikka

Aurinkotuolien kaupanpäällisinä saimme hienon pupuessun. Se ripustettiin ovenkahvaan, eikä kulunut kauankaan, kun eräs harmaapupu oli löytänyt essumajan.

 Missä ihmeessä Toto on?

 Mutta voi, isovelipupu löysi Toton, vaikka hän oli piiloutunut niin hyvin. Täp, tuu esiin!

Toto ei tullut. Toto mökötti.

 Voihan... just kun mä sain kerrankin olla rauhassa!

 Mä en tuu enää ikinä esille! Mä laitan silmät kiinni, niin te ette nää mua!

Mutta isoveljeä ei hämätä. Hän huomasi, että piiloutujan häntä on mennyt viereisen kaapin alle. Täp täp, tuu nyt esiin!

Biitsitunnelmissa

Koratiassa on jo varauduttu pihakauteen ja meille saatiin uudet aurinkotuolit Elsan lempituolista. Koska tuoleille tarkoitettu osa pihasta on vielä lumen peittämä, tuolit sijoitettiin olkkariin ja vielä hiekanväriselle matolle. Ihan kuin rannalla siis!

Oletin, että Cisusta ja Totosta olisi mukavaa kölliä kangaspesässä, mutta eipä ollut eka kerta, kun ihminen olettaa väärin. Cisusta tuolit ovat kyllä tosi kivat, mutta vain siksi, että niiden alla voi leikkiä majaa.

Toto menee mielellään tuolin päällekin, mutta vain silloin, kun Cisu on tuolin alla. Tuolilta käsin voi hyvin kiusata Cisua!

Rantaleijonat.

Viilentävät valjaat

Kyllä kissa kiven löytää. 

Terassin vieressä olevasta kivikkomaasta on paljastunut jo yksi kivi. 

Sinne siis!

Ensi kesänä meillä juostaan haavin kanssa pitkin peltoja ja pyydystellään kissoja. Tai sitten meille rakennetaan tuulikaappi. Siltä on alkanut tuntua.

Ei voi olla totta, että Cisu ja Toto haluavat karata lumihankeen, mutta he haluavat. Yleensä vasta loppukesästä on saanut varoa innokkaita ulkoilijoita, jotka loikkaavat vauhdilla ulos, kun kotiin palaava ihminen vähän raottaa ulko-ovea, mutta nyt sitä tapahtuu jo tässä vaiheessa vuottakin, jee.

Eilen kuulin kotiin palatessani innostuneen selostuksen, kuinka meidän perheen pojat olivat ulkoilleet yhdessä. Karvapojat olivat karanneet, kun vähemmän karvainen oli tullut töistä. Ensin karvaiset olivat yrittäneet kiivetä ikkunalaudalle, vaikka sen edessä oli lumikinos. Olivat vähän mätkähdelleet lumeenkin, mutta ei haitannut. Sitten karvaiset olivat kuulemma "tykänneet kauheasti auton päällä istumisesta".  Cisu ja Toto eivät suinkaan olleet loikanneet sinne itse, vaan mies oli nostanut heidät, koska siellä viihdytään kuulemma kesälläkin. Kuulemma Cisu ja Toto ovat automiehiä...

Voi voi.  Ollaan me kyllä jo valjasteluakin kokeiltu, mutta siihen taas sää tuntui olevan yllättäen aivan liian kylmä. Cisu hyppäsi syliini ja toivoi, että saa ulkoilla avustettuna. Sitten kävelin Cisu sylissä Toton johdattaman matkan yhdeltä ulko-ovelta toiselle. Ainakin kuusi metriä ulkoiltiin.

Ilmeisesti pojilla on liian kylmäät valjaat, kun niiden kanssa ei kykene ulkoilemaan, mutta ilman niitä jopa autoilemaan. Siitä huolimatta aiomme pysyä tiukkana, nakuna ei ulkoilla. (Paitsi ehkä salaa miesten kesken auton päällä.)

Televisio-ohjelmien ikärajat

Kysymys kissanomistajille: missä iässä teidän kissat ovat saaneet katsoa vapaasti lintutelevisiota?

Meillä koitti onnenaika muutama viikko sitten, kun linnut vihdoin löysivät talipalloautomaattimme. Tai ainakin luulimme, että kyseessä on onnenaika, mutta tänään aloimme epäillä, että ehkä Cisu ja Toto ovat vielä liian nuoria katsomaan lintutelkkarin lähetystä. Se kun pistää itkemään, parkumaan ja tärisemään – ja tietenkin myös käkättämään holtittomasti. Ja jos lintuohjelmaa ei näykään, ulvotaan pettymyksestä. Onkohan kyseessä liian rankka ohjelma parivuotiaille, kun aiheuttaa tuollaista järkytystä ja riippuvaisuutta?

Tänään minäkin kurkkasin lintutelkkarin suuntaan ikkunasta vähän kyyryssä asennossa. Toto katsoi minua ensin hämmästyneenä, mutta alkoi sitten hurista: "Nyt toikin on oppinut, miten lintutelkkaria kuuluu katsoa, kyyryssä salaperäisesti yhä lähemmäs hiipien!" Ihan täysin oppinut en ole, sillä en alkanut käkättää enkä vapista, vaikka ruokailevan talitintin näinkin.

Tassulit kaivautuvat

Unna Tuutikki Penninraha on sitä mieltä, etteivät söpöimmätkään tuutulit kaivaudu. Koratiassa ei tavata tuutuleita, vaan sen sijaan tassuleita (Söpöyz harmaus kuorsimus), jotka kaivautuvat majaansa oikein mielellään.

Kaksi tassulia iltapäivänokosilla.

Eilen tassuleiden kanssa kaivautui myös videokamera. Tässä videossa ei ole mitään nähtävää, mutta sitäkin enemmän kuunneltavaa. Nupit kaakkoon, kohinan ja räminän seassa kuuluu yhden tassulin hurina ja toisen uninen tuhina!

Tassulit ovat hieman harkitsemattomia nukkujia. Kun päiväunimajasta roikkuu yli laidan kissan korva, ihmisen ei tee mieli sörkkiä sitä. Sen sijaan uninen tassurykelmä on aivan vastustamaton. Sitä on ihan pakko mennä hiplaamaan ja kuiskailemaan sille hassuja juttuja. Koratiassa tunnetaan myös kameran kanssa liikkuva ja kissoille lässyttävä bloginpitäjä (Blogistus sekopäistys maksimus).

Bloginpitäjän puolustukseksi on sanottava, että näin hienot tassut kietoutuvat hyvin helposti ihmisen ympärille. Moni tassuleihin tutustunut on oikein toivonut, että pääsisi tassulin palvelijaksi ja ystäväksi.

K niin kuin koni

On suurien paljastuksien aika: Cisu ja Toto eivät ole enää ainokaisia eläimiä, vaan laumaan on liittynyt etäeläin, ihka aito hevonen.

Ihmiset kävivät juuri tutustumassa hevoseen ja hänen kotitalliinsa.

Kovin paljon en viitsi salaisuuksien verhoa raottaa, koska kyseisellä hevosella, tulevalla ravurilla, on monia omistajia. Yksi heistä on mieheni, aika suureksi yllätyksekseni.

Myös Cisu ja Toto olivat aika yllättyneitä, kun saivat hajuterveisiä hevosilta ja poneilta sekä vieläpä tallikoirilta ja -kissalta. Harmi, etteivät he voi tulla mukaan raveihin, vaikka Totolle se sopisi niin hyvin jo nimenkin puolesta. Näimme tänään Toto-hallinkin! (Sitä ei kyllä kirjoitettu noin, taisi olla kirjoitusvirhe.)

Kuten sanottu, kissajuttujen lisäksi Koratian blogissa voi välillä olla mainintoja muistakin eläimistä. Ei tästä kuitenkaan taida heppablogia tulla. :)

Korkeita kissoja

Cisu ja Toto saivat jo ajat sitten hienon tunnustuksen harmailta kollegoiltaan Tatsutaniasta (Koratian naapurivaltio). Kiitos! Tässä Cisun ja Toton vastaukset kirjurin avustamana.


1. Milloin aloitit blogisi?
1.1.2009




2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Cisu ja Toto: Blogimme käsittelee Koratian kissaelämää monipuolisesti. Me ollaan esitelty meidän talo ja poterot, kaikki majat, leikit ja ruokaakin, ja usein vain poseerataan hienosti ja näytetään, kuinka upeilta me tänään näytetään. Niin että tää on vähän sellainen lifestyle-blogikin kai. Koratian ihmisisistä tämä blogi kertoo valitettavan vähän, koska ihminen toimii kirjurina. Jos me osattais kirjoittaa, täällä ois TOTUUS ihmisten käytöksestä ja älystä. (Esim. eilen toinen ihminen meinas jättää Cisun ulko-oven väliin, kun se ei muka tiennyt, että thaimaalainen kissa haluaa mennä ulos lumisateella. Tietty haluaa, me ollaan sopeuduttu Koratian raakaan ilmastoon!)



Kissojen lisäksi täältä voi löytää mainintoja muista eläimistä, jotka piipahtavat maillamme. Näistä peurat on kivoja, kun niitä voi jahdata paistin toivossa, ja linnut ihan mahtavia, käkäkäkä. Kettua me vihataan ja pupuista ei oo mitään hyötyä, paitsi silloin kuin ne toimii meidän kesätyöntekijöinä, kuten viime kesänä.



Viime kesänä Koratiassa kävi kissavieraskin. Se oli Totosta niin kauheaa, ettei sitä halua edes ajatella, mutta ihmisiin lohikäärmeeksi muuttunut vihainen Toto teki niin suuren vaikutuksen, että he puhuvat siitä vieläkin aika usein.



3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin verrattuna?

Cisu ja Toto: Mikään muu ei kerro Koratiasta. Se on niin salainen maa, että edes Herra Google ei sitä tunne. Jos Googlelta pyytää Koratian uutisia, hän kysyy, tarkoitatko Kroatia.



4. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi kirjoittamisen?



Cisu: Mamma oli vajaassa kahdessa kuukaudessa ehtinyt mun ansiosta (ei mikään ihme siis!) hullaantua kissoihin ja koukkuuntua kissablogeihin niin, että mullekin hankittiin tällainen oma blogi. Kuulemma täältä oli kaverien helpompi lukea ja katsoa mun kuulumisia kuin puhelimesta. Sen jälkeen niitä kavereita on muuten tullut tosi paljon lisää. <3

Kun Toto tuli meille, päätettiin, että se saa tulla samaan blogiin eikä tartte omaa, vaikka se aluksi olikin välillä aika rasittava ja mä olisin ihan mielelläni lähettänyt senkin joskus jonnekin naapurivaltioon.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?


Cisu: Tekisin mielelläni enemmän poteroesittelyjä. Toivottavasti saamme lisää poteroja kevään mittaan.



Toto: Tästä voisi tulla ruokablogi. Esittelisin mielelläni uusia ruokia, vaikka joka päivä.


***


Kirjuri oli muutaman päivän pois koneelta eikä enää ollenkaan pysy perässä, ketkä kissat ovat saaneet tämän haasteen ja ketkä eivät. Cisu ja Toto ohjaavat tunnustuksen edelleen Temppukissoille, Luolaleijonan klaaniin ja ihastuttavalle venäjänsiniselle Mantelille pentuineen ja kissakavereineen.

Kauhujen yö

Huh, millainen aamuyö Koratiassa olikaan. Harvoin on meillä herätty keskellä yötä suureen paniikkiin, singahdettu makkarista vauhdilla omaan pahvitaloon ja sieltä mm. pöydän alta salaa ryömimällä yläkertaan piiloon. Yleensä Cisu ja Toto selvittävät ensin, onko syytä kauhistua, ja toimivat sitten sen mukaan.

Nyt ei ollut aikaa, sillä pihalta alkoi ennen aamuneljää kuuluu hyytävää ulvomista. Ken on kuullut ketun huutavan, tietää, että sen ääni voi olla todella veret seisauttava. Itse kuulin ketun karjuvan ensimmäistä kertaa juuri kun olimme muuttaneet nykyiseen kotiimme, ja luulin, että takapihalla tapahtuu murha. Järkyttävä meteli.

Niin nytkin, mutta ihmisistä kevätkiihkossa pitkin pihaa ja lähitienoita ravaava ja keuhkojensa vahvuudella karjuva kettu oli vain kiinnostava, ei pelottava. Cisua ja Totoa en sen sijaan muista nähneeni noin kauhistuneena aikoihin - tai melkein ikinä. Vaikka he eivät nähneet kettua (kumpikaan ei katsonut ikkunasta), he selvästi tiesivät, että äänen lähde on eläin ja vielä vaarallinen eläin. Niin kauan kuin ketun ääni kuului kauempaakin, pojat pysyivät piilossa. Onneksi paniikki hellitti äänen katoamisen myötä, ja pian sängystä löytyi taas kissojakin. 

Kettu on aiheuttanut meillä mielenjärkytystä ennenkin. 

Kerran Cisu meni ulkoillessa aivan sekaisin. Kesken heinikon nuuhkiminen hän sai kirjaimellisesti sätkyn ja alkoi juosta aivan päättömänä ympyrää. Fleksi meni solmuun ja sain suurella työllä pyydystettyä Cisun syliin ja vietyä kotiin rauhoittumaan. Silloinkin syynä oli arveluni mukaan kettu, tai siis pelkkä ketun haju.

Kettu on siis ehkä maailman pelottavin juttu, ja kyllähän sitä kissan sietää pelätäkin. Jos Cisu ja Toto saisivat ulkoilla vapaina, olisi koko ajan sydän syrjällään, sillä "meidän kettu" on varsin rohkea, tulee aivan ikkunan alle. Huh tosiaan!

Tilajärjestelyjä

Illalla eteisen lattialta löytyi aika väsynyt Toto.

Kun olin aikeissa ottaa hänestä vielä toisenkin kuvan, majasta ilmaantuikin Cisu.

Arvatkaa, mikä näistä tassuista ei oo mun!

Hei, mihin mun kaveri katosi?


Aamuun menessä pojat olivat keksineet ratkaisun fleeceteltan tilanahtauteen. Cisu oli repinyt majan pohjatyynyn leuanpidikkeeksi.

Ja Toto asettunut suosiolla tyynyn viereen majan lähistölle.

Toton katse on hieman pysähtynyt, koska hän on aivan uninen. Heti kun kamera sanoi klik, Toto ummisti silmänsä. Siellä sitä nyt rötkötetään eteisen lattialla.

Nukkumapaikoissa on selvästi säätilan mukaan menevä logiikka. Aurinkoisena päivänä nukutaan olkkarin sohvalla tai mieluiten siellä lituskaläikässä sohvapöydän alla. Oikein kylmällä ilmalla hakeudutaan kylpyammeen alle, ja muuten päikkärit otetaan eteisessä lattialämmityksen kuumimmassa kohdassa. Ja yöt sitten sängyssä, tietenkin.

Katkarapuperjantai

Naukulan mallin mukaisesti meilläkin päätettiin eilen testata katkarapuperjantaita.


Ostimme pussillisen pakastekatkiksia ja laitoimme ne sulamaan keittiöaltaaseen. Tottis jäi heti kiinni altaassa möyrimisestä ja sulatussiivilän nuolemisesta. Hän oli vissiin itsekin sitä mieltä, ettei kissan pitäisi mennä sörkkimään ruokaa, joka ei ole hänen kipossaan, sillä samalla sekunnilla, kun tulin keittiöön, Toto singahti pois katkarapualtaasta.


Kun ravut olivat melkein sulia, annostelin kummallekin kissukalle annoksen keittiön tasolle. Kuppeja ei ehditty vielä laittaa Cisun ja Toton ruokailupisteisiin, kun herkkujen kimpusta löytyi - kukapa muukaan kuin Toto. Jäistä katkarapua on tosi kiva nuolla!

Hyvä keksintö tää katkarapuperjantai!


Cisu ei ollut ollenkaan samaa mieltä. Koska hän ei suostunut tulemaan katkarapujen luokse, katkaravut menivät hänen luokseen eteiseen. Mutta Cisu pysyi tiukkana: Yök, en syö! Syön mieluummin vaikka kengännauhan!

Ja yllättäen... Pian kohti Cisun kuppia hiippailikin eräs ahmatti, häntäkin hieman katkishimosta aktivoituneena.

Cisu katseli vierestä, kun pikkuveli veteli hänen rapuannoksensa samanaikaisesti maiskuttaen ja kehräten.

Lopputulema oli, ettei meillä aleta järjestää katkarapujuhlia vain Totoa varten. Saakoon maistaa, jos ihmiset joskus syövät katkiksia, mutta teemaperjantai ei ole meidän juttu. Tai ei ainakaan Cisun juttu (loppukatkaravut menivät ihmisten napaan, kun söimme uuniperunoita ranskankerma-katkaraputäytteellä; Toto tuijotti täytteen valmistamista nenä varisten ja yritti saada osansa siitäkin herkusta.)

Iltaruuhka

Eräänä iltana jokin aika sitten Toto katosi. Etsimme häntä kaikkialta muualta paitsi keskellä lattiaa olleesta kissanmajasta, koska kenenkään kissan ei ole koskaan nähty nukkuneen siellä. Toto paljastui vasta, kun hänen uninen päänsä rötkähti lattialle. 

Sittemmin majasta on tullut suosittu iltatorkkupaikka. Sen saumat ovat ratkeamaisillaan ja seinät pullistelevat, kun kaksi aikuista kissaherraa tunkee sinne, mutta kyllä sinne juuri ja juuri mahtuu.

Korateilla on kyllä vähän liian isot korvat tähän majaan. On myös vaara, ettei herätessä tiedä, mikä tassu kuuluu itselle. Ihmisen on ainakin vaikea saada tolkkua sikinsokin nukkujista.

Kissanpäiviä

Kevätaurinko on tuonut mukanaan lituskakissoja. Tämän kissarodun tunnistaa siitä, että se viettää aikaa pehmeällä matolla sohvapöydän alla, mahdollisimman litteänä aurinkoläikässä maaten. Lituskainen olotila takaa, että mahdollisimman suuri kissapinta-ala on auringossa. Rotu paljastaa usein olinpaikkansa hurisemalla hiljaa itsekseen. Rodun lempivuodenaika on kevät.

Tässä yksi lituskakissa on kiivennyt poikkeuksellisesti kerälle sohvalla olevaan läikkään. Hetken vanhempaa lituskamestaria katseltuaan hänkään ei enää voi vastustaa pöydänalusläikän kutsua.

Lituskakissat saattavat hetkellisesti häiriintyä ja nousta istumaan, jos heidän pyhään olinpaikkaansa yrittää mönkiä ihmisiä kameran kera. Rotu ei kuitenkaan jaksa istua kovinkaan kauan, vaan auringonlämmin matto vetää heitä vastaanpanemattomasti puoleensa.

Lituskalandiassa kaikki hyvin.

Hämähäkkimies

Mun iltapala meni tonne!

Totokaan ei huuda joka ruoan perään. Pari iltaa sitten kylpyhuoneesta alkoi kuulua kovaäänistä hurinaa, ja sieltä löytyi pörisevä Toto iltapalahämähäkkiä saalistamasta. Cisu toimi tarkkailijana. Ammeessa oleva muoviastia on kissoista tosi kiva piiloutumispaikka, olkoon siis toistaiseksi siellä. Amme on muuten rikki, joten siitä ei ole ihmisille iloa. Onneksi Cisu ja Toto hyödyntävät sitä sitten ihmistenkin edestä ryömimällä ammeen alla ja saalistamalla sen sisällä. 

Kissakirjasto esittelyssä

Jälleen ristiinmainostuksen aika: kirjablogiin on ilmestynyt esittelyjuttu kissakaunokirjallisuuskokoelmastani.

Rakastettava kepulikatti

Mitä upein tunnustuspalkinto on lähtenyt kiertämään kissablogimaailmaa, kiitos Wilma Ilona Naukulan (eli Cisun kaukorrrrakkauden!) hienon sydäntaideteoksen ja Unna Tuutikki Penninrahan innovatiivisuuden ja aktiivisuuden. Kiitämme sydämellisesti palkinnosta!


Tämän palkinnon säännöt ovat seuraavat:
Tunnustuksen saajien tulee ystävänkirjamaisesti tunnustaa, millä tavoin on rakastettava kepulikatti. Kuvatodistusaineiston esittely on suotavaa soveltuvin osin samoin kuin tunnustuksen eteenpäin luovuttaminenkin.
 
Kysymykset:
 
Rakastettava kepulikatti/-katit
Koratian maan kuninkaat, itämaanprinssit Cisu ja Toto alias Tottis Tottendahl



Valvomme tiluksiamme talvellakin (30 sekuntia/ulkoilukerta).


Inhokkiruoka
Molemmat: kaikki kala ja kaikki pateet. Piparkakku.

Herkullisin kielletty ruoka
Cisu: Ihmisten hiukset, suoraan päästä lipoen nautittuna.

Toto: Vihreät kuulat, vaan ei ne makeiset vaan oliivit ja viinirypäleet.

Paras kielletty leikkikalu
Cisu: Ihmisten vaatteet. Jos niistä roikkuu nauhoja, on niiden perässä ihana pomppia. Vaatteita voi myös raahata ympäriinsä ja käyttää omiin tarkoituksiinsa, kuten kissanpetinä. Tykkään myös keittiön alasokkelista.

Toto: Ihmisten varpaat. Mutta kun ne vaan maistuu parhaalta just aamulla!



En varmasti aikonut haukata varvasta. Mä oon ihan rauhallinen. Mua nukuttaa kauheasti, siksi mä tulin sänkyyn!

 Kamalin hoitotoimenpide ja kuinka sitä välttelen
Cisu: Mutaisten tassujen pesu. Ulvon niin, että se kuuluu Thaimaahan asti. Inhoan myös sitä, jos joku (=Toto tai emäntä) näkee minun nauttivan kynsienleikkuusta. Alan heti ulkoa, irvistellä ja sätkyttää, jos jään kiinni siitä, että vietän miesten manikyyrihetkeä.

Kierin ainakin 27 kertaa päivässä huutaen lattialla, koska en kestä enää sekuntiakaan ilman mammaa ja sen rapsuttavaa kättä. En kuitenkaan IKINÄ alkaisi niin pehmoksi, että antaisin sen katsoa, miten mun kynsiä leikataan.

Toto: Harjaaminen. Tai nautin siitä kyllä, jos sekin pysyy miesten juttuna. Jos mamma yrittää harjata, menen ihan littanaksi ja kiemurtelen äkkiä pakoon. Miksi se ei ikinä tajua, ettei naisten pidä sotkeentua kauneudenhoitoon?

Mittavin tihutyöni
Cisu: No, äh... no ootte te sen kuullutkin: ihmisten sänkyyn pissaaminen.

Toto: Erään koristelampaan raatelu ensimmäisellä mökkireissullani. Sen jälkeen en ole lampaita nähnytkään, sillä kaikki koristeet piilotetaan aina kun minä Suurpeto ja HURja raatelija saavun paikalle. Ai niin, olen raadellut myös lampaantaljaa ja tuhonnut oliivipuun taimen kotona. Ja tappanut päästäisiä jopa ajatuksen voimalla!

Kuinka saan ihmisten jakamattoman huomion
Cisu ja Toto: Eilen me saatiin ainakin mamma tosi nopeasti hereille! Se nukkui kyljellään ja me aseteltiin kengännauha sen pään päälle. Sitten me tuijotettiin sitä kumpikin omasta suunnasta ja se havahtui tosi vikkelään, kun se pelkästi, että me loikataan sen pään kimppuun! Oikeasti me ei ikinä tehtäisi niin, me ei koskaan uskalleta ottaa leluja ihmisten pään päältä, sitä on kokeiltu. Me ollaan villejä mutta kilttejä ja kunnioittavia.

Viattomin ilmeeni


Cisu:

Siirrämme palkinnon eteenpäin Paavolle ja Harmille, joilla ei ole vaikeuksia asua samassa taloudessa lampaantaljan kanssa.

Varjoteatteria

Kevät ei tule kissakotiin huomaamatta. Kun kotona kulkee tuon tuosta tällaisia kevätkiihkoilijoita häntä valmiustilassa, on aika pistää heidät hetkeksi jäähylle.

Tässä vastavaloon kuvattu videonpätkä Cisun ja Toton aamuisesta terassikeikasta. Cisu suunnisti suoraan rakennuslavalle, joka erottaa meillä hienosti terassin lumesta. Toto oli sitä mieltä, että lumivuorelle pitäisi päästä. Lumi ei kuitenkaan parin käskynkään jälkeen muuttunut miellyttäväksi, joten Tottis kömpi veljen perässä lava-aidalle maailmaa ihmettelemään.

Ihan kauheasti emme aio tällaisia vapaaulkoiluja harrastaa, jotta valjaat eivät olisi järkytys, kun lumi ei enää ole kissapaimenena.

Cisu on muuten aika ovela. Pari päivää sitten hän huusi kovaan ääneen, että avaisin keittiön ikkunan. Kun kysyin, mitä siellä nyt on, Cisu vastasi välittömästi: "Vauva!" Onneksi Cisu ei ollut oikeassa, mutta sai nyt kuitenkin minut avaamaan ikkunan. Ehkä hiirivauva oli kierrellyt lumella, ainakin pikkuisia tipsutusjälkiä näkyy lumessa tuon tuosta.