Aamuenergiaa

Ystävä lähetti linkin erään nettikaupan kuukauden kilpailuun: kerro, vaikuttaako kevät jotenkin lemmikkiisi.

Sepäs sattui, sillä olin juuri voivotellut sekä suullisesti että meilitse, että meillä on jatkunut kissat maaliskuussa -käytös koko huhtikuunkin eikä loppua näy. Siinä missä Cisu ja Toto talvisaikaan herättelevät ihmisiä aamuisin, että pääsisivät peiton alle halimaan, nyt pitää alkaa jo aamuyöstä aktiivinen kampanjointi sen puolesta, että joku heräisi ja leikkisi tai jopa veisi ulos (ei herää, ei leiki, ei ainakaan vie ulos).

Esimerkki tältä aamulta - ote siskolleni laatimasta meiliraportista:

Suloiset unikaverit alkoivat tänään pomppia sängyssä ja purra varpaita klo 4.30. Kun se ei tuottanut tulosta, he klonksuttivat makkarin lipastolla olevaa koriste-esinettä. Kong kong. Kun kukaan ei vieläkään leikkinyt, he käynnistivät ilmanpuhdistimen. Hur hur. Koska edelläänkään ei ilmennyt toivottuja reaktioita, piti kiivetä makuuhuoneen limoviikunaan. Tuotiin myös leluja sänkyyn: tässä on ihana kulahtanut kengännauha, leiki sillä mun kanssa, pliis! Makuuhuoneen ikkunalla ollutta taulua ei voitu enää tänään tiputtaa, sillä se viskattiin lattialle jo eilen. Onneksi voitiin sentään kiljahdella ja kurista. Reilun tunnin kekkaloinnin jälkeen riehakkeet olivat onneksi jo itsekin uupuneita ja menivät nukkumaan.

Vaikka ihanaahan se on, että toiset ovat niin hyväntuulisia ja tohkeissaan ja täynnä virtaa ja voimaa heti aamusta. Olisivatpa ihmisetkin enemmän kissojen kaltaisia.

Vai sellaisia juttuja!

Cisun ja Toton viikonloppu sujui varsin leppoisasti leikkien, ulkoillen ja hyvästä ruoasta (possunsydäntä!) nauttien. Kaikkea kukkakärpäsistä peuroihin tuli vaanittua, mutta paparazzi oli laiskalla tuulella eikä vaaninut mitään edellä mainittua kameransa kanssa. No news is good news blogissakin, eli hyvää kuuluu, mutta ei vaan ole saatu kerrottua sitä netissä.

Ehkei sen olisi väliksikään, jos Cisulta ja Totolta kysytään.

Olen ajatellut, että eläimistä voi hyvin blogittaa, kun ne eivät kuitenkaan opi lukemaan ja huomaa, että ahaa, näin hölmöjä sitten meistä kirjoittelit. Kissat ovat kuitenkin niin älykästä väkeä, etten ole varma, päteekö teoriani. Ainakin vähän aikaa sitten kävi ensin niin, että Cisu tunkeutui koneelle ja päätti tarkastaa, mitä Bloggerin päivitysikkunassa näkyy.Sitten Cisu kai kertoi Totolle, että toi toinen meidän ihmiskämppiksistä on sitten aika ajattelematon ja häpäisee meidätkin.
Kun tietokone saapui seuraavana päivänä kotiin, Toto hyökkäsi tietsikkalaukun päälle ja pysyi siinä koko illan. Olikohan tarkoitus kertoa, että tätä konetta ei sitten tarvitse enää käyttää. Vai sellaisia juttuja meistä kerrotaan!

Ikävä kyllä minulla on pääsy myös muille tietokoneille. Niin että voin kertoa vaikka siitä, että meillä on viime aikoina pohdittu jotain aivan kauheaa poikien päänmenoksi: on selvitetty, millaisia ovat kissojen pelastusliivit. Menemme vapuksi mökille ja olisi hauskaa, jos pojatkin pääsisivät piipahtamaan läheisessä saaressa ja siellä olevassa talossa. Onneksi taitaa olla niin viileää, etteivät kissat joudu muuntumaan merikarhuiksi vielä tällä visiitillä.

Uusia oikeuksia

Cisu on Koratian kuningas, Talon ensimmäinen kissa ja ennen kaikkea Isoveli. Hän on ollut aina hyvin tarkka siitä, että juuri hän on se vastuunkantaja, joka pesee sekä itsensä että pikkuveljen ja ylipäätään hoitaa kaikki vaativammat hommat.

Nyt yön hiljaisuudessa on havaittu muutoksia pelisäännöissä. Cisu sallii (öisin) Toton pitävän itseään sylissä ja Toto on saanut myös suuren etuoikeuden, hän saa pestä Cisua. Ennen sellainen aiheutti vain riitaa tai ainakin hyvin tuiman katseen, että pidäs pikkurääpäle se kielesi kurissa.

Mutta nyt ajat ovat siis muuttuneet. Kamera salakuvasi erään yöhetken aikana. Cisu on tuo unirulla ja Toto halaava hoitaja.

Toto on aina kehrännyt kovasti Cisun hoitaessa häntä. Cisu ei kehrää, vaikka hän saisi Totolta maailman huolellisimman ja hellimmän niska- ja korvapesun. Toto sen sijaan kehrää hoitaessaankin: onhan suuri kunnia saada palvella hienoa isoveljeä.

Yökköskyöpeli

Kevät ei ole vain iloinen asia. Se on myös kovin tuskastuttava ja turhauttava.

Esimerkiksi joka ilta ikkunaan ilmestyy yöperhosia. Raivostuttavat yökköset kiipeilevät ylös ja alas lasia, lasin väärällä puolella. Ne eivät piittaa, vaikka kissa tuijottaa niitä, käkättää niille ja pullistaa häntänsä. Elävää ravintoa niin lähellä mutta niin kaukana.

Aina ei ole helppoa olla kissa.

Arveluttava tuoksutuliainen

Miten muissa kissakodeissa reagoidaan vieraiden kissojen hajuun?

Kävin eilen kyläilemässä kahden kissan luona. Kun tulin kotiin, Cisu ja Toto olivat tuohtuneita, eivätkä selvästikään vain siksi, että olin illan pois kotoa (mies oli kotona, mutta Cisun ja Toton se ei koskaan riitä, palvelusväen on oltava iltaisin täysmääräisesti saatavilla).

Pojat juoksivat minua vastaan eteiseen, mutta jo ensimmäinen nuuhkaus sai kummankin jäykistymään. Ei tietoakaan normaalista hurinasta, puskemisesta tai silitysasentoon rojahtamisesta. Cisu nuolaisi jalkaani hyvin ynseästi irvistäen: MITÄ tää nyt on?

Kumpikaan ei suostunut ollenkaan syliini, mutta sen sijaan vierastuoksuiseksi muuttunut takkini oli lumoava. Loppuilta sujui sen päällä köllien ja sitä välillä kirjaimellisesti nenä vinkuen haistellen.

Aamulla tilanne oli normalisoitunut ja olin saanut anteeksi petturimaisen retken muiden kissojen luokse.

Valloittavat ulkoilijat

Meillä on nyt aika aktiivisia ulkoilijoita. Vaikka ulkoilut kestävät vain muutamia minuutteja, niiden aikana tehokkaat harmaaveljekset ottavat nopeasti kaikki paikat haltuun.

Tänään Toto kävi ensimmäiseksi tutkimassa terassin tuolin (kannattaa muuten tuulettaa mattoa ulkona: kun sen tuo sisälle, siinä on mukana kissoista hyvin kiehtovia ulkomaailman hajuja).

Cisu on paljon rohkeampi kuin vuosi sitten: ennen ei olisi tullut kuulonkaan laskeutua ojan pohjalle ja pistää tassua veteen. Nyt se kuuluu ulkoilusääntöihin. Täp, tää puro on mun!

Sitten takametsää valloittamaan. Tottis ei päässyt tänne viime vuonna ollenkaan, koska kesällä heinikko on liian korkea ja punkkinen kissoille.

Mutta vielä onnistuu. Tottis jo kolmatta kertaa heinikossa, ja kerta kerralta enemmän tohkeissaan. Eilen Toto melkein jo kiipesi puuhunkin, mutta päätti sitten valloittaa koivun vain pitkällä ja intensiivisellä halauksella.

Seuraa veljeä ja yritä valloittaa myös terassin alus, ennen kuin tyhmä flexi puuttuu asiaan.

Toto n-a-u-t-t-i-i

Joskus kuulee kissoista, jotka piiloutuvat täysin vierailta. Blogia seuranneet varmaan arvaavat, että Cisu ja Toto eivät piiloudu keneltäkään (paitsi Cisu koirilta, jos sellaisia tulee pihallemme).

Harmaaveljekset ovat aina hyvin uteliaita uusia tuttavuuksia kohtaan. Heitä nuuhkitaan ja kierrellään ja sitten testataan, osaavatko ne leikkiä lelulla, jos heille sellainen tuodaan. Syliin ei useinkaan mennä, mutta Cisu pyrkii nuolemaan ja sukimaan vieraiden hiuksia...

Ja tutut kylässäkävijät, ne ovat aina ihana yllätys! Siskoni vierailussa oli muutakin hyvää kuin se, että Cisu sai uuden päivän asun. Siskon ei tarvinnut kuin istua lattialle, niin Toto oli kärkkymässä silitystä. Ja saihan hän sitä. Ja nautti niin paljon kuin vain pieni onnellinen kissa voi nauttia.

HURRRRRRR! Tämä on ihanaa...

Päivän asut

Eikös blogeissa ole aina kuvia päivän asuista?

Tässä Toton jokapäiväinen ja varsinkin -iltainen asu: miehen entinen musta, nykyinen harmaakarvainen fleece. Sen päällä on ihana nukkua, etenkin jos se on sängyn päällä. Kun fleece oli eräänä aamuna tipahtanut lattialle, Toto katseli sitä pitkään, samanaikaisesti miettivänä ja lempeänä. Rakas nukkuma-alusta, yksin lattialla, voi kauheaa!

Cisu ei ole tapojensa orja. Kun siskoni kävi kylässä ja jätti ajattelemattomasti takkinsa eteisen penkille, Cisu hoksasi heti, että tuon vaatteen päällä en olekaan vielä nukkunut (olipa se musta fleece tai jokin muu vaate, mutta vaatteen päällä on aina hyvä nukkua, siitä on Cisukin yhtä mieltä).

Tähän voisi kyllä tehdä pesän...

Tai sitten Cisu vain yritti estää, ettei aina silittivä ja leikittävä vieras lähde ikinä pois.

Veli Ponteva

Totoa ei todellakaan saisi vähätellä ja pitää hömppäpikkuveljenä: hän on hyväkuntoinen, komea, lihaksikas sekä hyväturkkinen ja -hampainen. Ja reipas ja sosiaalinen ja yhteistyökykyinen. Ja hieno.

Tämä ei ole omistajan lätinää vaan ihan lääkärin lausunto. Mies käytti Tottiksen eilen 1-vuotislääkärissä ja pollea Tottis palasi näin mairittelevien lausuntojen kera. Hän ei ollut edes saanut huomautusta painostaan, ja kyllähän me olemme viime aikoina huomanneetkin, että pullukka-ahmatti on muuttunut rotevaksi lihaskimpuksi. Jos sirpakkaa ultrajuoksijarakenteista Cisua ei olisi, Toto näyttäisi aivan tasapainoiselta eikä jättiläiseltä. Mutta sporttinen on siis hänkin, on vain kuulamörssäri.

Toto ei ollut ollenkaan vihoitellut toimenpiteitä, ei edes silmien tai korvien tutkimista tai rokotetta, aluksi oli vain hieman pörhentänyt vastaanoton tytölle. Rohkea Tottis, pelottavassa paikassa ja vielä ilman Cisua! Lääkäri olikin puhunut, että pentuajoilla on suuri merkitys ja sanonut, että Cisun ja Toton kissalasta tulee aina hienoja, sosiaalisia pentuja. Niin tulee, siitä mekin olemme varmoja - ja kovin iloisia ja kiitollisia!

Lääkärikeikassa oli mielenkiintoista sekin, että Cisun viimekesäistä 1-vuotislääkäriä lukuun ottamatta pojat eivät ole sitten Toton meille muuttamisen olleet koskaan erossa toisistaan edes tällaista vajaan tunnin aikaa.

Cisu tuntui ensin kovin järkyttyneeltä siitä, että Toto laitettiin koppaan ja vietiin pois; hän piiloutui minua pöydän alle eikä tullut sieltä ilman herkkuraksuja. Valjaat aiheuttivat himoulkoilijassa pakoreaktion: MUA ei ainakaan siepata! Hetken kuluttua Cisu kuitenkin otti valjaat ihan mieluusti niskaansa ja yhteisen miniulkoilun jälkeen hän olikin aivan tohkeissaan, että saimme olla kahden. Laatuaikaa - voi sitä kehräämisen ja puskemisen määrää! Vähän huolestunut Cisu kuitenkin taisi olla, sillä en voinut liikauttaa sormenpäätäkään ilman kissakaveria: Cisu ei selvästikään tahtonut olla sekuntiakaan yksin.

Toton paluu veti molemmat aivan hiljaiseksi ja vakavaksi. Nuuhkiminen kesti kovin kauan puolin ja toisin, mutta sitten kaikki palasi normaaliksi. Toto painui ruokakupille ja Cisu lähti leikkimään kengännauhalla.

Paluu kesäpaikalle

Juuri viikonloppuna mietimme, milloin mahtaa olla niin kevät, että kissat ottavat keittiön pöydällä ikkunan ääressä olevan tekoturkispatjan päikkäripaikakseen. Nyt on! Patjalla nukuttiin koko viime kesä, mutta talvella ei kertaakaan... Nyt kesäpaikka taas kelpaa, mitä parhaiten.

Välillä yksi nukkuu ja toinen tähystää. Yllättäen päällekönyäjä on Toto.

Rakkaat aurinkojellonat.

Tutkimusmatkailija Elliot Totander

Nyt on syytä käyttää Totosta Toton oikeaa nimeä Elliot. Ja - kuten siskoni minulle juuri kipakasti puhelimessa sanoi - lopettaa jutut "pienestä, kiltistä höppänästä". Kyllä Tottis... siis Elliot on ihan urhea ja reipas kissa hänkin, selvästi petojen sukua.

Terassikauden avaus teki Toto Elliotiin selvästi suuren vaikutuksen. Eilen vielä aika lievästi arvioin, että pikkumoukulaakin kiinnostaa näemmä ulkoilu nyt aiempaa enemmän... Mutta joo, se kiinnostaa todellakin: eilen Tottis sai jollain ilveellä terassin oven auki, ja hänet tavattiin yksin terassilta istumasta! Onneksi häntä kiinnosti vain maisemien ihailu eikä retkeily.

Tänään päästin jo retkeilynkin makuun. Olin kissojen kanssa ensin missäpä muuallakaan kuin terassilla, mutta kannoin heidät sitten tontin rajalla olevalle puusillalle lumen yli. Cisu oli ihan tyytyväinen siinäkin, mutta Toto-seikkailija yritti lähteä yksin läheiseen (jo lumettomaan)metsään kävelylle. Kauheaa kiskomista ja mahdollisimman kauas pyrkimistä, ja kotimatkalla (lue: parikymmentä metriä kissat sylissä lumessa kahlaamista) se olikin tällä kertaa pikkuveli, joka rimpuili kovasti ja päästi protestihuutoja.

Metsäkävelyn jälkeen Toto on vinkunut ovien ja ikkunoiden luona ja säntäillyt riehaantuneena ympäriinsä. Vaikuttaa kovasti siltä, että meillä onkin nyt kaksi ulkoilijakissaa. Eikä edes mitä tahansa kissoja, vaan yksi heistä on Metsän kuningas Cisu ja toinen Tutkimusmatkailija Elliot Totander.

Koska silloin, kun huomaa kissan karanneen kotoa tai pyrkivän karkaavan metsään, on aika paljon puuhaa, ei suuren tutkimusmatkailijamme edesottamuksista ole kuvia. Jos tahti jatkuu samana, eiköhän me pian saada kuvia Totosta puunlatvassa, katonharjalla tai jossain muussa jännittävässä paikassa, mikä nyt hänen seuraava tutkimuskohteensa onkaan.

Terassikausi on avattu

Cisu ja Toto ovat syliulkoilleet jo aika kauan, ja pääsiäisen aikaan päästiin piipahtamaan vähän heinikossa hyppimässäkin. Varsinaista ulkoilua ei ole kuitenkaan saatu vielä aloitettua, koska on liian kylmää ja märkää, ja paras ulkoiluun totuttelupaikka terassi on ollut lumen valtaama.

Ei ole enää, kokonaan. Ja vaikka oiskin, ei haittaa. Eilen pojat huusivat terassiovella siihen malliin, että terassikausi päätettiin korkata.

Ensin työnjako oli selvä. Cisu tarkistaa terassin laidat ja Toto terassin vieressä olevan kivikkomaan.

Muurahaisia!

Yhtäkkiä Cisu päätti, että terassi on nyt nähty ja on aika siirtyä mahdollisimman lähelle Cisun lempiulkoilupaikkaa, ojanvartta ja sen takana olevaa metsää. Vain takajalat kävivät lumessa, kun Cisu ponnahti kivelle, joka on jo aivan lähellä näitä lempimestoja. Tällä kertaa ei mennyt siis tassu suuhun.

Toto hämmästyi: miten toi pääsi tonne lumen saartamalla kivelle? Minäkin yritän.

Oho, vähän liian syvää lunta.

Cisukin haettiin pois kivilinnastaan ja molemmat siirtyivät vielä hetkeksi puskien alle nuuhkuttamaan.

Vaikka Toto ei olekaan yhtä reipas ulkoilija kuin Cisu, hänkin on selvästi nyt innostumassa avarasta maailmasta. Totokin huutaa ikkunoita auki, karkailee ulko-ovesta ja jos ei onnistu, kiljuu oven edessä, että ULOS! ja heti. Cisulle on jo muistunut mieleen, mitä maailman paras sana "ulos" tarkoittaa. Sen sanan kuultuaan Cisu pomppii kuin pieni iloinen koira. Me ihmiset emme siis enää käytäkään ulos-sanaa, koska muuten Cisu saa hepulin. Meillä puhutaan taas "u:lla alkavasta paikasta". Tämäkin on selvä kevään merkki, u:lla alkava sana on taas merkityksellinen.

Kevät toi, kevät toi... paisteja!

Cisu ja Toto olivat tänään illansuussa rauhallisesti pahvilaatikkounilla, kun ihmiset vähemmän rauhallisesti, hyvin kiihtyneinä, raastoivat heidät hereille. Tonttimme takametsikössä oli todisteita siitä, että kevät on nyt varmasti voittanut kovan talven: kallioilla kiipeili kolme valkohäntäkaurista.

Kissojen viisaudella harmaaveljekset ymmärsivät heti, että tämä ei todellakaan ollut turha herätys. Paisteja tähtäimessä, heti tuijotusasemiin!

Paistienvaaninnan aikana kamera vaani profiilitutkielmia.

Cisu tarkkailee kokeneen kauriinmetsästäjän tavoin. Hän oli jokin aika sitten syliulkoilulla, kun saimme tämän kevään aivan ensimmäisen peurahavainnon. Se oli niin vaikuttava, että Cisu kurkki vuorokauden ajan tuon tuosta ikkunasta havainnon suuntaan.

Kyllä kevät on pakahduttavan jännittävää aikaa!

Totuus harmaa"herroista"

Olen itse ollut tämän viikon lomalla, mutta sain töistä sähköpostia.... Eräällä työkaverillani on kova kissakuume, ja olen varmasti rasittavuuteen asti markkinoinut hänelle ihania, hauskoja, helppoja ja sopeutuvaisia korateja, kissoista parhaimpia.

No, toinen työkaveri, meillä usein vieraillut, meilasi ja kertoi, että hän oli vähän valistanut tätä kissakuumeista siitä, millaisia ne koratit oikeasti ovat: kuumeilijalle oli esitelty koratin ääninäyte. Viestissä kyllä vakuutettiin, että "mainostin heti perään myös kissojen sosiaalisuutta". Että on niillä kai sentään jotain hyviäkin puolia.

Hui. Uskallankohan enää suositella koratia kuin kuuroille? Ja epäilläänköhän minua nyt suuresta huijauksesta? Voi nimittäin hyvin olla, että olen vain kertonut, kuinka kilttejä ja reippaita ja sosiaalisia ja helppohoitoisia meidän moukulat ovat. Se karjumisominaisuus on saattanut jäädä vahingossa mainitsematta.

Ja tiedä nyt siitä kiltteydestäkään. Nyt kun on paljastettu, miten Cisu (ei Toto, tuurilla voi siis saada hiljaisenkin koratin) huutaa, niin myönnetään tämäkin: ne tappelevat usein. Ja kovasti ja rajusti ja vauhdikkaasti.

Usein taistossa on sellaista vimmaa, ettei köpö kamera ja vielä köpömpi kuvaaja pysy perässä. Tai ehkä hetken,
mutta sitten ne karkaavat kuvasta

tai pupujalat potkivat niin nopsaan, ettei kamera saa siitä enää tolkkua,

kuten ei saa kurkkupurennastakaan.

Välillä pojat sentään harkitsevat seuraavaa siirtoa niin kauan, että siitä voi saada suhteellisen ymmärrettävän kuvan.

Mutta sitten taas mennään eikä meinata.

Eli tiedoksi: ne ovat ihania, hauskoja, helppoja ja sopeutuvaisia. Ne ovat myös kilttejä, reippaita, sosiaalisia ja helppohoitoisia. Mutta joo, koratpojat tuppaavat olemaan myös kovaäänisiä villiäisiä! (Toivottavasti meidän blogia ei nyt poisteta Suomen koratrenkaan linkkisivulta).

Ja niin, maanjäristyspaljastuksen jälkeen tämä oli kai aika turha kirjoitus. Mutta tapellessa tai maata järistellessä ei kuitenkaan yleensä huudeta!

Yhtä köyttä

Vähän rauhallisempia leikkejä tänään kuin eilen...

Onko sinulla kaksi seurankipeää kissaa? Haluaisivatko he koko ajan ihmisten huomiota, mutta itse joskus toivoisit, että he leikkisivät hetken yksikseen? Ratkaisu voi olla vain yhden askartelukauppareissun päässä.

Cisu ja Toto saivat äidiltäni askartelukauppatuliaisina metrin pätkän huovutettua paksua nauhaa. Se on mainio pätkä! Cisu kuljettaa sitä ylpeänä suussaan ja Toto juoksee perässä, yrittää tavoitella aarretta itselleen.

Ihmisen alkuavustuksella saadaan aikaan myös hyvin jännittävä köydenvetoleikki.

Ensin köysi ripustetaan roikkumaan kissatalon yläikkunasta. Cisu yrittää anastaan sen heti omiin leikkeihinsä.


Mutta ovelaakin ovelampi Toto onkin majan sisällä ja kiskaisee köyden itselleen. Seuraa taistelua, kun Toto pyrkii pitämään huopakäärmeen itsellään ja Cisu taas vetää sitä majan alaikkunasta.

No tietenkin isoveli voittaa. Ähäkutti, sainpas nauhan, älkää edes koettako tulla ottamaan sitä multa!

Samassa tuliaispaketissa oli jotain aivan tyrmäävää: jättikokoinen kulkunen. Se oli ensin niin ällistyttävä näky, ettei siihen voinut edes koskea. Mutta pian Cisu ymmärsi, mistä on kyse, ja kiikutti kulkusen arvokkaasti astellen sinne minne kaikki kulkuset kuuluvat, siis ruokakuppiin.

Maanjäristys Koratiassa

Unohtakaa aamuiset lässytykset suloisista kainalokissoista. Cisu ja Toto eivät vähään aikaan pääse kainaloon kuin korkeintaan siksi, että heitä kannetaan jonnekin jäähylle.

Onneksi minulla on vapaapäivä, enkä ehtinyt vielä lähteä kotoa minnekään, sillä pojat järjestivät äsken hieman actionia.

Kuului kauhea rymäys ja sen jälkeen Toto näytti tältä.

Cisullakin on häntä valmiustilassa, mutta hän sentään uskaltaa mennä katsomaan, mitä ihmettä Koratiassa on tapahtunut.

Jos kaksi kissaa juoksee peräkkäin parkour-henkisesti seinällä, seinän koristeena ollut kangas saattaa tippua.

Sekös kummastuttaa.

Oho, kylläpä meille pojille sattuu ja tapahtuu!

Silläkin riskillä, että koko talo on hujan hajan palatessani, MINÄ lähden nyt jäähylle, ennen kuin tulee jälkijäristyksiä. Tämä mellakka ei nyt oikein vastaa käsityksiäni rentouttavasta lomapäivästä.

Osa 2 - jälkijäristys

Niin, en sitten kerinnyt minnekään, kun todellakin sattui ja tapahtui taas. Pitäisikö itkeä vai nauraa? Ainakin haluaisin kirkua. Hysteerisesti.

Ehkä kyseessä ei olekaan maanjäristys vaan vallankumous. Ainakin Koratian kuninkaanlinna on vallan kumossa.

Linnanherra Tottendalos huojuvassa talossaan.

Kauhean kiva tää kaatunut talo. Nyt ei kyllä häntää pörhistytä lainkaan.

MINULLA alkaa nyt olla karvat aika pystyssä. Onko noi tulleet ihan hulluiksi?!