Worth kertoo kaunistelematta, mutta lämpimästi, työstään East Endissä. East Endin osia, ainakin niitä purkumääräyksen alaisia taloja ilman kunnallistekniikkaa, voi kutsua slummiksi. Synnytykset hoidetaan pääosin kotisynnytyksinä, vain riskipotilaat synnyttävät sairaalassa. Synnytyksen lisäksi kätilöt tekevät neuvolatyötä odottavien ja jo synnyttäneiden äitien parissa. Oman mausteensa kirjaan tuo Worthin työnantaja Nonnatus, joka on nunnien ylläpitämä.
Kirja imaisi minut mukaansa tapahtumiin. Perheet slummissa ja lapsia syntyy tuhkatiheään ei ole aiheena keveimmästä päästä, mutta Worthin kirjan lämpö ja sellainen positiivinen perusvire kantaa loppuun saakka.
En ole nähnyt tv-sarjaa, mutta kirjan perusteella se kiinnostaa kovasti.
On puoli kolme aamuyöllä! Vääntäydyn puoliunessa virka-asuuni. Miksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Kadunko valintaani? En koskaan enkä milloinkaan.
Jennifer Worth kertoo hauskasti ja liikuttavasti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Cable Streetin ilotalot, Krayn gangsteriveljekset ja pommien tuhoamilla alueilla notkuvat tenunlipittäjät ovat osa maailmaa, johon 22-vuotias nuori nainen astuu. Lapsia syntyy slummioloissa, mutta aurinko paistaa myös köyhille.
