Elina Tiilikka kirjoittaa nuoren tytön kehityskertomuksen. Tytön, joka päättää elättää itsensä prostituutiolla. Kirja on fiktiivinen, mutta perustuu kirjailija omakohtaisiin kokemuksiin.
Prostituoidun ammatti pikkukaupungissa ei täyty vaaroilla eikä seikkailuilla. Se täyttyy "helpolla" rahalla, vähitellen kasvavalla itseinholla ja kyvyttömyydellä solmia ihmissuhteita.
Lukijan tirkistelyn halu näivettyy nopeasti, koska tapahtumat kuvataan asiallisesti -suorastaan kuivasti. Asiakkaat ovat tavallisia miehiä, palvelu kestää 30 minuuttia, jos sitäkään. Kuvauksena siitä, miten itsensä myyminen vaikuttaa psyykeeseen, tarina on onnistunut. Nopeasti lukaistu aika lailla keskitason teos.
Miksi pitäisi siivota toisten sotkuja, kun paremman palkan saa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Punaisen mekon päähenkilö. Nooralle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ymmärtäisi. Eikä lopettaminen ole helppoa - ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa.
