Uskomatonta kyllä kirja oli suorastaan vetävä! Fredrikan tekstien kautta Mazzarella samalla kuvaa ajan avioliittoa, nuorten naisten olematonta mahdollisuutta koulutukseen, työteliästä perhe-elämää johon moni nainen joutuu hyvinkin nuorena sekä yhteisön odotuksia naisille - niin siveellistä käytöstä. Eniten kirjassa kuvataan Fredrikan poltetta kirjoittamiseen. Hän haluaisi tulla kuulluksi omana itsenään, saada teoksensa luettavaksi ja saada niille hyväksyntää. Tie kirjailijaksi on kivinen. Naiset eivät juurikaan kirjoita ja usein heidän saamansa kritiikki on usein kovaa. Fredrikalla on iso perhe hoidettavanaan ja miehensä varjossa on vaikea kukoistaa. Toki asetelmä jumaloidun kansallisrunoilijan puolisona on vaikea. Mutta itse en näkisi sitä pelkästään haittana, kuten kirjassa tuotiin korostuneesti esiin. Jos Fredrika olisi päätynyt avioliittoon jonkun muun kuin toisen kirjailijan kanssa, mitkä olisivat olleet hänen mahdollisuutensa kirjoittaa silloin lainkaan? Olisiko puoliso jopa kieltänyt sen? Olisiko hän ikinä pystynyt julkaisemaan mitään?
Kirja antaa Fredrikasta hyvin moniulotteisen kuvan. Hän on vapaamielinen, oman aikansa feministi, älykäs, työteliäs, kätevä, haaveilee kirjailijan urasta, mutta uhraa elämänsä puolisolleen ja perheelleen. Fredrikan luonteen huonommat puolet tulevat myös esiin. Hän käyttää sairasteluaan asenaan puolisoaan kohti ja usein verhoaa monta tavoitettaan ja pettymystään suorastaan nöyryteen vai pitäisikö sanoa, että teatraaliseen nöyristelyyn.
Mielenkiintoinen kirja. Tänä kesänä minua taitaa kutsua Runebergin kotimuseo Porvoossa.
