Kirja kertoo kahden sukupolven tarinaa kolmannelle sukupolvelle. Yritteliäästä Eskosta tulee menestynyt elektroniikkakauppias ja hänen vaimonsa Liisa huolehtii perheen kolmesta lapsesta. Elämä koostuu arkisen työn lisäksi pienistä kohokohdista ja niistä hetkistä, jotka määräävät seuraavien vuosien kulkua. Esko ja Liisa tuntuvat juuri sellaisilta ihmisiltä, että voisin väittää heidän olevan jonkun tuttavani vanhemmat. Jokainen tietää ainakin yhden itseään etsivän Esan, joka ei meinaa saada kiinni perheensä keskiluokkaisesta elämänrytmistä ja -tavasta, mutta ei kuitenkaan myöskään löydä vaihtoehtoa sille. Jokainen tietää yhden Liisan, joka lasten aikuistuttua herää miettimään, että onko hän elänyt vain läheistensä kautta ja onko elämällä enää mitään tarjottavaa vanhenevalle naiselle. Minusta henkilöt ovat tuttuudessaan kiehtovia, kuin tämä kaikki olisi oikeasti tapahtunut. Kuin kirjailija olisi elänyt Vuoren perheen mukana ja kirjoittanut heidän tarinansa. Monesti tuli mieleen Westön Leijat Helsingin yllä. Itkonen on mielestäni tunteellisempi, herkempi ja hahmoilleen armollisempi. Itse kuitenkin pidän enemmän särmästä. Mutta hyvä on Itkonenkin!
Tekniikan voittokulku, amerikkalainen unelma, usko tulevaisuuteen - niistä on tehty elektroniikkakauppias Esko Vuoren maailma. Tie on auki, kun vain itse yrittää, ja laitekehityksen aurinko nousee Japanista. Puoliso Liisa herää etsimään itseään ja elämäänsä uudelleen viisikymppisenä. Mitkä unelmat lopulta olivat hänen omiaan, mitkä Eskon. Vain kaipuu on varmuudella Liisan oma. Perhekuvaa piirtää Esa, vanhin pojista. Siipeensä saanut toimittaja, särkyneiden unelmien sukupolven ääni, jonka oma elämä tuntuu menneen enemmän etsimisessä kuin löytämisessä. Hän yrittää ymmärtää vanhempiaan, yhteiskuntaa, maailmaa, mutta ennen kaikkea tavoittaa tyttärensä Miian, teatteriohjaajan, joka on halunnut lentää vielä kauemmas pois: irti perheestä, suvusta, omasta maastaan. Kun Esa alkaa kelata perheen vaiheita auki, sotkuisilta VHS-nauhoilta löytyy paljon muutakin kuin Lake Placidin olympialaisten kohokohtia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ä Itkonen Juha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ä Itkonen Juha. Näytä kaikki tekstit
lauantai 25. toukokuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Juha Itkonen : Anna minun rakastaa enemmän
Kirja kertoo kuinka Suvi Vaahterasta, Antin tyttöystävästä ja yhteisen aloittevan bändin solistista, tulee Summer Maple - kansainvälinen rocktähti.
Vaiheita käydään läpi Antin ja Suvin äidin muistelemina. Antti kertoo kahdesta ensirakkaudestaan: Suvista ja musiikista. Molemmat alkoivat ankeassa jääkiekkokaupungissa, jossa Antti avioerolapsena vietti aikaansa yksikseen isossa talossa kuunnellen levyjä. Kunnes kuvioon ilmaantui Suvi. Kiinnostus musiikkiin saa Suvin perustamaan bändin, johon Anttikin ystävineen liittyy. Vähitellen alkaa syntyä biisejä, päästään pienille keikoille ja jopa levyttämään. Suvin ja Antin suhde rakoilee ja pahan särön siihen lyö se, että päästääkseen urallaan eteenpäin Suvi hylkää bändin. Silti Antti on aina Suvin laulujen Hän.
Suvin äiti Leena on kirjan alussa teini-ikäisen tyttären äiti. Tasaisesti hän palaa muistoissaan Suvin lapsuusvuosiin - suloiseen saparopäähän. Leena ei ole ikinä edes osannut haaveilla rock-tähteydestä, hänestä parasta olisi, kun Suvi keskittyisi opintoihinsa ja olisi kuten muidenkin lapset. Valmistuisi ja menisi naimisiin. Leenan elämässä on tyhjä kohta, ehkä se on tehnyt suru siitä, että Suvi jäi hänen ainoaksi lapsekseen ja nyt hänkin pyristelee aikuisuuteen ja eroon lapsuuden kodistaan. Kun Suvista tulee Summer se muuttaa hänen suhdettaan vanhempiinsa ratkaisevasti. Isä ei osaa suhtautua tyttären tähteyteen. Äidin ja tyttären välinen suhde saa oman syvän särönsä, kun Summer käyttää perhettään biisiensä materiaalina.
Kirja kuvaa myös suomalaisen talouden kolme viime vuosikymmentä. Vapautuvista rahoitusmarkkinoista, lamasta jolloin Suvinkin isä menettää työnsä aina nousukauteen. Mielestäni parasta kirjassa on bändiviittaukset ja kuvaukset keikoista esiintyjän näkökulmasta ja biisien tekemisestä.
Kirjan rakenteesta tekee hauskan ja tuoreen väliin sijoitetut kuvitteelliset lehtiartikkelit ja levyarvostelut Suvista ja Summer Maplesta.
Kirja oli varsin vetävää luettavaa. Rock-skene uskottavaa, rakkaustarina haikean kaunis ja kasvu/muutostarina mielenkiintoinen. Mutta minun on todettava, että jälleen kerran petyin kirjan loppuun. Tällä kertaa vielä pahasti. Mikä siinä on, että hyviä alkuja on paljon, mutta loppuja ei?
Tämä on 100-kirjaa lukuprojektin osa.
Leena Vaahtera ja Antti Salokoski. Suomen suurimman rocktähden Summer Maplen, ristimänimeltään Suvi Vaahteran, äiti ja entinen poikaystävä. Molemmilla heillä on, tahtoivat tai eivät, osansa Summer Maplen yhä mielikuvituksellisemmaksi kääntyvässä tarinassa. Sivuosa, kenties - tarinassa jota kumpikaan ei pysty hallitsemaan. Ja pystyykö kukaan? Summer Maple itse on nimittäin kadonnut Afrikan-matkallaan kuin tuhka tuuleen.Molemmat omalla tavallaan Leena ja Antti kerivät auki elämäänsä, suhdettaan rakastamaansa ihmiseen, joka muuttui joksikin toiseksi. Mutta miten kohdata se, minkä olemus juuri on olla haaveita ja kuvitelmaa, kuulua kaikille eikä kenellekään? Juha Itkosen toinen romaani on kiihkeä tarina kahden sukupolven toteutuneista ja toteutumattomista unelmista ja näiden unelmien hinnasta. Romaani musiikista. Romaani rakkaudesta. Romaani musiikista rakkautena.
Vaiheita käydään läpi Antin ja Suvin äidin muistelemina. Antti kertoo kahdesta ensirakkaudestaan: Suvista ja musiikista. Molemmat alkoivat ankeassa jääkiekkokaupungissa, jossa Antti avioerolapsena vietti aikaansa yksikseen isossa talossa kuunnellen levyjä. Kunnes kuvioon ilmaantui Suvi. Kiinnostus musiikkiin saa Suvin perustamaan bändin, johon Anttikin ystävineen liittyy. Vähitellen alkaa syntyä biisejä, päästään pienille keikoille ja jopa levyttämään. Suvin ja Antin suhde rakoilee ja pahan särön siihen lyö se, että päästääkseen urallaan eteenpäin Suvi hylkää bändin. Silti Antti on aina Suvin laulujen Hän.
Suvin äiti Leena on kirjan alussa teini-ikäisen tyttären äiti. Tasaisesti hän palaa muistoissaan Suvin lapsuusvuosiin - suloiseen saparopäähän. Leena ei ole ikinä edes osannut haaveilla rock-tähteydestä, hänestä parasta olisi, kun Suvi keskittyisi opintoihinsa ja olisi kuten muidenkin lapset. Valmistuisi ja menisi naimisiin. Leenan elämässä on tyhjä kohta, ehkä se on tehnyt suru siitä, että Suvi jäi hänen ainoaksi lapsekseen ja nyt hänkin pyristelee aikuisuuteen ja eroon lapsuuden kodistaan. Kun Suvista tulee Summer se muuttaa hänen suhdettaan vanhempiinsa ratkaisevasti. Isä ei osaa suhtautua tyttären tähteyteen. Äidin ja tyttären välinen suhde saa oman syvän särönsä, kun Summer käyttää perhettään biisiensä materiaalina.
Kirja kuvaa myös suomalaisen talouden kolme viime vuosikymmentä. Vapautuvista rahoitusmarkkinoista, lamasta jolloin Suvinkin isä menettää työnsä aina nousukauteen. Mielestäni parasta kirjassa on bändiviittaukset ja kuvaukset keikoista esiintyjän näkökulmasta ja biisien tekemisestä.
Kirjan rakenteesta tekee hauskan ja tuoreen väliin sijoitetut kuvitteelliset lehtiartikkelit ja levyarvostelut Suvista ja Summer Maplesta.
Kirja oli varsin vetävää luettavaa. Rock-skene uskottavaa, rakkaustarina haikean kaunis ja kasvu/muutostarina mielenkiintoinen. Mutta minun on todettava, että jälleen kerran petyin kirjan loppuun. Tällä kertaa vielä pahasti. Mikä siinä on, että hyviä alkuja on paljon, mutta loppuja ei?
Tämä on 100-kirjaa lukuprojektin osa.
Leena Vaahtera ja Antti Salokoski. Suomen suurimman rocktähden Summer Maplen, ristimänimeltään Suvi Vaahteran, äiti ja entinen poikaystävä. Molemmilla heillä on, tahtoivat tai eivät, osansa Summer Maplen yhä mielikuvituksellisemmaksi kääntyvässä tarinassa. Sivuosa, kenties - tarinassa jota kumpikaan ei pysty hallitsemaan. Ja pystyykö kukaan? Summer Maple itse on nimittäin kadonnut Afrikan-matkallaan kuin tuhka tuuleen.Molemmat omalla tavallaan Leena ja Antti kerivät auki elämäänsä, suhdettaan rakastamaansa ihmiseen, joka muuttui joksikin toiseksi. Mutta miten kohdata se, minkä olemus juuri on olla haaveita ja kuvitelmaa, kuulua kaikille eikä kenellekään? Juha Itkosen toinen romaani on kiihkeä tarina kahden sukupolven toteutuneista ja toteutumattomista unelmista ja näiden unelmien hinnasta. Romaani musiikista. Romaani rakkaudesta. Romaani musiikista rakkautena.
Tunnisteet:
100-kirjaa,
kaunokirjallisuus,
kotimainen,
Ä Itkonen Juha
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)