Pekka Matilainen : Kupoli

En ole renesanssin ajan Italian tuntija, mutta minut Matilainen vakuuttaa helposti. Puitteet tapahtumille ovat autenttisen tuntuiset ja minusta ne ovat kiinnostavasti ja ihastuttavasti kuvattu. Suorastaan ahmin miljöökuvauksia, joita on ihanan paljon. Oli maaseutua, koteja, toreja, kauppoja, kirjajäljentämöjä, kapakoita ja bordelleja.

Samalla juoni kulki jouhevasti sen selvittämiseksi, miksi ylhäisen suvun poika murhattiin ja miksi pappi lavastettiin murhaajaksi. Liittyikö tapahtumiin harvinainen käsikirjoitus ja mihin se päätyikään?

Mukava historiallinen dekkari :)

Firenze 1423. Brunel­leschi on rakennuttamassa tuomiokirkon kupolia, joka kohoaa kaupungin ylle. Ylhäisen suvun poika löytyy mur­hattuna sivukujalta. Rahakukkaro on tallella, mutta harvinainen käsi­kirjoitus on kadonnut. ­Todistajat väittävät, että tappaja on Medicien kirkon pappi. 

Kaupunki kohisee kuolemasta, kun porteista ratsastaa sisään syytetyn papin vanha ystävä, Antonio Loschi, jonka menneisyydestä kiertää monenlaisia huhuja. Loschi ryhtyy syytetyn asianajajaksi apunaan 16-vuotias kirjuri Pikku-Toni.

Kupoli seuraa Pikku-Tonia ja Loschia Firenzen kujille, ilotaloihin ja Medicien palatseihin, mutta käsikirjoituksen arvoitus ei ratkea. Mistä kiistelty teksti kertoo? Kuka on valmis äärimmäisiin tekoihin saadakseen sen käsiinsä? Entä miten Brunelleschin kupoli liittyy kuolemaan?

Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle renessanssin Firenzen värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Kirja on tarkka kuvaus ajasta ja paikasta, jossa koko Euroopan historia sai uuden suunnan. Samalla Kupoli herättää myös ajatusleikin: miten maailma voisi muuttua, jos kadoksissa oleva käsi­kirjoitus joutuisi vääriin käsiin.

Ilkka Remes : Omertan liitto

Muutaman edellisen kirjan ajan Remes ei ole oikein jaksanut innostaa. Ajattelin lopettaa Remeksien lukemisen. Onneksi en, sillä Omertan liiton juoni oli erittäin mielenkiintoinen ja se rullasi mukavasti eteenpäin. Tällä kertaa juonen kuljetuksessa ei ollut liikaa tapahtumia, henkilöitä ja paikkoja. Välillä Remes on sortunut viljemään turhia juonenkoukkauksia lukuisine henkilöineen, joka on tehnyt juonesta pirstaleisen ja vaikeammin seurattavan.

Omertan liiton juoni pyörii EU:n ympärillä. Jokainen haluaa osansa EUn rahoista ja päästä vaikuttamaan - myös rikollisjärjestöt. Tuomo Saari on tehnyt vaimonsa sisäpiirivinkillä mittavan päästökauppasijoituksen, joka epäonnistuu. Tuomo ryhtyy tutkimaan syitä epäonnistumiseen ja miettimään kiihkeästi keinoa hankkia menetetyt rahat takaisin. Tuomo löytää nopean ansaitsemismahdollisuuden vararikon partaalla huojuvasta italialaispankista ja tulee samalla sotkeentuneeksi vaaralliseen operaatioon. Samaan operaatioon sotkeutuu myös saksalainen radikaaliryhmä, jonka tarkoituksena on paljastaa EU:n ja pankkien väliset kytkökset.

Jännittävän juonen lisäksi Remes kirjoittaa mielenkiintoisesti EUsta. Kenen etu on EU? Kuka halusi perustaa EUn? Mikä yhdistää euroopan kansoja? Remeksen mukaan syynä on ollut isojen sisämarkkinoiden muodostaminen suuryrityksille, lähinnä amerikkalaisille suuryrityksille. EUta hallitsevat kulisseissa pankit ja rahoituslaitokset ja niiden johtopaikoille asetetut amerikkalaismieliset johtajat.

Pankkien tukemisesta kirjan Tuomo toteaa: ”Työttömyys on viemässä kokonaisen sukupolven monissa EU-maissa, kansalaiset ovat joutuneet rankkojen säästötoimien uhreiksi ja kärsivät pienen eliittiryhmän tekemistä virheistä. Kaiken keskiössä ovat pankit. Meneillään on historiallinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille, jotka aiheuttivat talouskriisin holtittomalla voitontavoittelullaan. Pankinjohtajat pyytävät ja saavat miljardeittain veronmaksajien rahoja pelastuspaketteihinsa omien virheidensä kattamiseksi.” 

Remeksen tuotannon ykköseksi Omertan liitto ei vielä yllä, se paikka saattaa kuulua ikuisesti Pääkallokehrääjälle.

PANKEILLE SYYDETÄÄN VERONMAKSAJIEN MILJARDEJA. SAKSALAISEN RADIKAALIRYHMÄN SIETOKYNNYS YLITTYY. MITÄ KAPITALISMIA VASTAAN ASEIN TAISTELLUT BAADER-MEINHOF OLISI ASIALLE TEHNYT? Tuomo ja Riikka Saari ajautuvat hyytävään operaatioon, joka on räjähtämässä koko maailman tietoisuuteen. Todelliseen hengenvaaraan he joutuvat tajutessaan, että radikaaliryhmääkin vaarallisemmat fanaatikot löytyvät Brysselistä. Varsinainen helvetti repeää, kun heille valkenee millaisin keinoin vallan kabineteissa taistellaan eurooppalaisten rahoista ja sieluista.

Pauliina Rauhala : Taivaslaulu

Odotin pitkään, että pääsen lukemaan Taivaslaulun. Sinänsä oli ehkä ihan hyväkin, että olin jo ehtinyt unohtamaan sen ympärillä olleen vilkkaan keskustelun. Taivaslaulu on varmasti paras esikoisteos pitkään aikaan.

Taivaslaulu kertoo Viljasta ja Aleksista ja heidän uskostaan. Lestadiolaisnuoret perustavat perheen ja lapsia alkaa tulla tiuhaan tahtiin. Perheessä on paljon onnea ja rakkautta lapsia ja puolisoa kohtaan. Perheellä on usko. Mikään näistä ei estä Viljan väsymistä ja ahdistumista jatkuvasti raskaana olemisesta ja vauvan hoitamisesta ja uskonnollisen yhteisön painokstuksesta ehkäisemättömyyteen.

Kirjan kieli on kaunista, suorastaan runollista. Kuvaukset perhe-elämästä ja lapsista ovat erityisen kauniita. Kirja kuvaa myös hyvin Viljan väsymisen, masentumisen ja halun paeta. Tunteen siitä, että ei jaksa ja arvottomuudentunteen siitä, että ei pysty samaan kuin muut nuoret äidit.

Kirja kuuluu tämän vuoden luettujeni top-3.

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Sanna Eeva : Olot

Tämä kirja valikoitui luettavakseni sen hyllysijoittelun takia. Olen huomannut, että kirjaston työntekijät eivät todellakaan sijoita kirjoja "paraatipaikoille" kansi kohti lainaajaa sattumanvaraisesti. Jos en keksi muuta luettavaa, valitsen tuollaisen erikoissijoitetun kirjan. Kivoja kirjoja olen löytänyt näin :)

Olot koostuu lyhyistä luvuista jossa kuvataan elämää isoäidin Elsan, äidin Ellun ja tyttären Emilian näkökulmasta. Jokaisella heistä on oma taakkansa kannettavana. Elsa on kasvattanut lapset, jota ei halunnut. Ellu on kasvattanut paksun kuoren ja hän on kovapintainen menestyjä. Emilia taas on mielikuvitusmaailmaansa uppoava surullisen oloinen tyttö, jota Ellun vaikea ymmärtää.

Kieli on kaunista ja soljuvaa. Lyhyet luvut ovat täynnä tunnelatausta. Juonellisesti kirja on välähdys sieltä, toinen täältä. Vaikka yleensä pidän kokonaisesta tarinasta, niin tässä rakenne toimi kivasti.

Tämä kolahti:
”Olen luullut valitsevani, mutta ei täällä tehdä valintoja, täällä meitä vievät olot ja harhaluulot.”

Romaani äideistä, tyttäristä ja mielen kellareista

"Ruohonleikkuri on liiterissä ja sen päällä on tuuma pölyä eikä kukaan temmo narusta ja pölläytä pihaa täyteen bensanhajua, katkeavan ruohon kosteaa tuoksua. Mikään ei ole niin kuin on aina ollut. Tulee olo että koko ajan joku huutaa ja silti on aivan hiljaista. Tulee olo ettei minulle enää tule mitään toisenlaista kuin se mitä oli aina. Ja sen, mitä oli aina, on joku vienyt minulta pois. Tulee olo, että olen kulkenut harhaan, kauan sitten, ja ymmärrän sen vasta nyt.

Tulee olo että pitää mennä."

Ellu on Volvokuski, vaimo, äiti ja tytär. Elsa on isoäiti, äiti ja nainen. Emilia on lapsi. Kaikki omissa elämäntilanteissaan, omissa oloissaan,
silti sidoksissa toisiinsa. Mitä tapahtuu, kun kontrolli karkaa, hallintaa ei ole ja juuret puskevat pintaan? Mikä ihmistä silloin ohjaa?

Sofi Oksanen : Kun kyyhkyset katosivat

Kun kyyhkyset katosivat on odottanut pitkään kirjahyllyssäni lukuvuoroaan. Silmäilin sitä saadessani sen anopiltani lainaan enkä siinä hetkessä tuntenut lainkaan imua kirjaan. Se voi olla hyväkin asia, koska odotuksen aikana ehdin jo unohtaa lehtien kirjoitukset kirjasta.

Kirjan päähenkilö on Edgar Parts. Edgar on selviytyjä Viron myllerryksen vuosissa. Kirjan alussa Edgar valmistautuu Viron itsenäisyyteen serkkunsa Rolandin kanssa sotilaskouluttautumalla salaa Suomessa. Saksalaisten miehityksen aikana hän "raportoi" Viron ilmapiiristä. Neuvostoliiton vallan alla Edgarista tulee osa heidän urkintakoneistoon. Tällä kertaa hän keskittyy kaivelemaan natsien törkyhistoriaa opiskelijoiden vakoilun ohella. Edgar ei ole miellyttävä mies. Lukija miettii pakostakin, että onko hän iljettävä opportunisti (jos annan arvokkaita tietoja, niin ehkä saan auton) vai onko hän vain olosuhteitten uhri, joka yrittää pelastaa oman nahkansa. Mitä olisit itse valmis tekemään välttääksesi pakkotyöleirin Siperiassa?

Minä en pidä ajanjaksohyppely-rakenteista. Lähes poikkeuksetta se sotkee lukukokemustani. Kirjassa ajanjaksokuvaukset ovat välillä hyvin lyhyitä, mikä teki hyppelystä hankalaa seurata. Lopussa palaset loksahtavat yhteen.

 Kirja kuvaa hyvin Viron ahdistavia vuosia Saksan ja ennenkaikkea Neuvostoliiton alaisuudessa.

Kirja kertoo ihmisten valinnoista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta, sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta maassa, jonka kohtalona on joutua miehittäjien armoille. Romaanissa liikutaan 1930-luvulta 1960-luvulle, terrorin ja rauhan vuosina. Kun kyyhkyset katosivat on Viron lähihistoriaa ja Euroopan kahtiajakoa käsittelevään Kvartetti-sarjan kolmas osa. Edelliset osat ovat Stalinin lehmät ja Puhdistus. 

Reijo Mäki : Nuoruustango

Aluksi palataan takautumaan Vareksen nuoruudessa. "Nykythetkessä" Vares saa tehtävän selvitellä asiakkaansa aviomiehen potentiaalista uskottomuutta. Mies vaikuttaa etäisesti tutulta ja Vares tajuaakin pian roikkuvansa nuoruuden ystävänsä kannoilla. Miksi ystävä on vaihtanut nimensä ja valehdellut perheestään? Sitten pulpahtaakin seuraava kaveri nuoruudesta. Tarina rullaa sujuvasti eteenpäin. Vares seuraa kohdetta ja renttuilee (=dokaa ja pokaa). Vaaratilanteita mahtuu yhteen kirjaan sen verran, että onpa ihme, että Vares on pysynyt monen kirjan verran hengissä.

Vares ei kuulu suosikkihahmoihini. Olen enemmänkin sellaisten terävien naisten tai "herrasmiesetsivien" ystävä. Mutta olihan tämä ihan viihdyttävä. Voisi näitä Vareksia lukea vaikka kerran vuoteen.

Nuori Jussi Vares maleksii 1970-luvulla haisaappaissa Merikarvialla, kuuntelee Ziggy Stardustia ja haaveilee meijerin kauniista Emiliasta. Eräänä kesäyönä pahaa-aavistamaton Jussi lähtee kuskaamaan Morris Marinallaan humalaisia tovereitaan levytansseihin taka-Satakunnan rämemaille. Tansseissa on tunnelmaa ja antautuvaisia naisia, mutta valitettavasti siellä on myös isoja mustasukkaisia miehiä. Ja pian Vares huomaa todistavansa tapahtumia, joilla on peruuttamattomat seuraukset.

Vuosikymmenten kuluttua Vares kohtaa yllättävässä yhteydessä yhden noista vanhoista ystävistään. Kaverit ovat päätyneet varsin epätavallisiin ammatteihin, ja tapahtumien pyörteessä Jussi joutuu pohtimaan, kuinka paljon vaakakupissa painaa vanha ystävyys, kun toisella puolella ovat asiakkaan etu ja Suomen laki.

Virpi Hämeen-Anttila : Toisen taivaan alla

Luin tämän kirjan lomallani. Se oli juuri sopivaa lomalukemista. Kevyt, mutta mielenkiintoiset henkilöhahmot ja miljööt. Kirjan teemana on omat juuret. Olivia haluaa kieltää ne ja "teeskennellä" brittiä. Hänen poikaansa sen sijaan juuret kiinnostavat ja hän haluaa tutustua isänsä kotimaahan Suomeen. Maiden ja mannerten välisiä rakkaustarinoita riittää kaikkiin kolmeen sukupolveen. Itselleni olisi maistunut paremmin vähemmän kosmopoliitit ja vähemmän rakkautta ensi-silmäyksellä rakkaustarinat ;)

Sujuvasti kirjoitettu, kategoriaa ihan kiva.

Olivia asuu Lontoossa ja työskentelee antikvariaatissa. Hänen turvallinen elämänsä on alkanut murentua aviomiehen kuoleman jälkeen. Olivia on kärsinyt rotusyrjinnästä eikä voi unohtaa tahitilaisen äitinsä kohtaloa. Maailma on muuttunut, mutta myös uusi suvaitsevaisuus pelottaa Oliviaa. Miten hän tulee toimeen ilman suojavärejään?

Olivian poika Matthew ei suojavärejä tarvitse. Hän on ylpeä sekä äitinsä juurista että isänsä suomalaistaustasta. Työ lavastajana antaa hänelle tilaisuuden matkustaa Suomeen, jota hän pitää henkisenä kotimaanaan.

Miia Jansson on saanut kesäksi töitä samasta elokuvaprojektista kuin Matthew. Hän kiinnostuu vaiteliaasta nuoresta miehestä ja tämän suvun historiasta. Mutta onko Suomi sittenkään Matthew’n kotimaa, ja tahtooko hän liittää tarinansa Miian tarinaan?

Miina Supinen : Orvokki Leukaluun urakirja

Kirjassa on 40 Orvokki Leukaluun jakamaa uraohjetta. Orvokin neuvot ovat toinen toistaan absurdimpia: kilpailuhenkinen sopii ikkunanpesijäksi, eläinten kanssa työskentelemisestä haaveileva konservaattoriksi ja ulkonäöstään kärsivä malliksi jne.

Minä en ole otollista maata huumorikirjoille. Ei toiminut tämäkään. Ei naurattanut yhtään. Jos kirja olisi ollut pidempi, olisi varmaan jäänyt kesken.

Kaipaatko elämällesi suuntaa? Orvokki Leukaluu kertoo mihin sinusta on!Ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluu tarjoaa tässä kirjassa kaiken, mitä uraputkeen, oravanpyörään tai toimistokuutioon halajava tarvitsee: 40 selvitystä suomalaisille sopivien ammattien perimmäisestä (ja siten täysin yllättävästä) luonteesta.Luonto ei ole villi, eräopas on.

Pekka Hiltunen : Sysipimeä

Lia jatkaa toimintaansa Marin kanssa Studiolla. He alkavat tutkia nettiin ladattuja murhavideoita. Studion tutkimukset etenevät poliisin tutkimuksia nopeammin, kunnes ne saavat karmaisevan käänteen. Mari suistuu hetkellisesti masennukseen ja apatiaan, minkä aikana Lia oppii enemmän Marin menneisyydestä. Studion väki työskentelee entistä kovemmin ja vaaroja kaihtamatta saadakseen mielipuolisen murhaajan kiinni.

Jännä kirja. Pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Nämä mielipuoliset, supertaitavat ja erinomaisin resurssein varustetut murhaajat eivät ole minun juttuni.

Alussa on pimeys.Joku on murtautunut usean brittinuoren YouTube-tileille vain ladatakseen niille minuuttikaupalla mustaa ruutua.Sitten tulevat murhat. Videoklippejä, joissa puolustuskyvyttömiä ihmisiä potkitaan hengiltä.Kun muu Lontoo jähmettyy pelkoonsa, suomalainen graafikko Lia saa nähdä kuinka hänen ystävänsä Marin johtaman salaperäisen Studio-yksikön ammattilaiset tarttuvat toimeen. Vasta sitten he tajuavat kuka heillä on vastassa. Joku, joka ei kaihda keinoja raahatakseen heidät kaikki sinne minne ei valo yllä - ja Marin menneisyyteen.

Pekka Hiltunen : Vilpittömästi sinun

Suomalainen Lia on muuttanut Lontooseen ja viettää työnsä ulkopuolella yksinäistä elämää. Syntymäpäivillää hän tapaa toisen suomalaisen Marin ja he ystävystyvät nopeasti. Mari on poikkeuksellisen lahjakas ja salaperäinen. Hän on varakas ja käyttää varojaan ja taitojaan tehdäkseen maailmasta vähän paremman paikan. Mari ja Marin työ kiehtovat Liaa ja imevät häntä kohti Marin pyörittämää Studiota.

Naiset alkavat työstämään kahta tapausta: raakaa murhaa ja sitä kuinka väkivaltaista ja epärehellistä äärioikeistopoliitikkoa voisi estää etenemästä kohti päättävää asemaa. Apuna heillä on Marin palkkaama Studion väki.

Kirja on mukaansa tempaava. Välillä kyllä hiukan nauratti se, että Marista tulee mieleen Batman :) Yksinäinen, lahjakas ja varakas maailman parantaja.

Lia on paennut keskinkertaisuutta Lontooseen. Elämä on yksinäistä, koska tämän suomalaisen naisen on vaikea päästää ihmisiä lähelleen. Päivisin hän työskentelee graafikkona laatulehdessä, illat lenkkeilee ja kulkee puistossa puhumassa patsaille.

Mutta Lian elämään astuu vaara. Hän kohtaa raa'an rikoksen, joka ei jätä rauhaan. Kun hän pian sen jälkeen tapaa kiehtovan maannaisensa Marin, elämä muuttuu lopullisesti. Heistä tulee läheisiä ja Mari uskoutuu poikkeuksellisesta kyvystään. Mari osaa lukea ihmisiä, nähdä heistä enemmän kuin muut. Hänellä on myös epätavallinen työ. Hulppeassa Studiossa Banksidella työskentelee huippuammattilaisten tiimi, joka tarvittaessa ottaa oikeuden omiin käsiinsä taistellakseen kovaa poliitikkoa tai naisten hyväksikäyttöä vastaan. Lialle avautuu rikosten ja peiteltyjen operaatioiden vaarallinen maailma. Mutta Marin salaperäisyyttä on vaikea murtaa. Kuka tuo nainen oikeastaan on, ja mitä hän Liasta haluaa?

Marja Björk : Poika

Poika oli minusta realistinen kuvaus siitä, minkälaista on, kun on aina ajatellut olevansa kuin poika ja ollut kiinnostunut tytöistä, kun sitten alkaakin kasvaa naiseksi. Miltä tuntuu piilotella itseään ja yrittää olla mies naisen ruumiissa. Minkälaista on kun ei voi olla oma itsensä eikä tiedä miten kasvaa omaksi itsekseen eli tytöstä mieheksi.

Pidin kirjasta, avartava lukukokemus.

”Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän.”

Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki  ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.

Marja Björk : Puuma

Tämä on kolmas Björkin kirja jonka luin. Ilmestymisjärjestyksessä toinen.

Minusta tämä on selvästi heikompi kuin kaksi muuta. Tarina on sirpaleita sieltä ja täältä, Mallan lapsuudesta ja aikuisuudesta. Motiivit Mallan toiminnalle jäävät aukeamatta. Ajatusketju siitä, että Malla olisi ihmisenä "rikkinäinen", koska ei halua sitoutua perheeseen tai parisuhteeseen, koska hänen äitinsä ei ole osannut olla läsnä perheessä, on jotenkin falski. Että nainen olisi kokonainen vain toisten ihmisten kanssa. Eikä nykyisin ei ole mitenkään tavatonta, että naisilla on sivusuhteita. Ei edes se, että sivusuhde on nuorempaan mieheen. Aiheesta voisi saada aikaiseksi komedian tai oikein kunnon draaman, mutta tämä kirja ei ole kumpaakaan. Jäi hyvin vaisuksi lukukokemukseksi.

Taas minä laihdun puoli kiloa päivässä, hän ajatteli. Chanel vitonen peittyy kohta tuoreen sperman hajuun. Kun saan selville, mitä partavettä Roy käyttää, ostan Kaukolle samaa.

Malla näkee ikkunasta, että vastapäiseen taloon on muuttanut uusi naapuri, varoituskolmion mallinen mies. Hän pakenee painovoimaa ja virtsankarkailua tämän lakanoihin, jotka ovat puhtaita ja raikkaita toisin kuin poikamiesten luona yleensä. Pitkä liitto on turvallinen satama, josta käsin seikkailla itseään satuttamatta.

Kun Malla oli lapsi, hänen äitinsä katosi öisin omille teilleen. Tyttö vaistosi, että äiti oli kuori vain, kuin omena jonka sisuksen joku oli salaa syönyt. Jääkö Mallasta itsestään mitään jäljelle?  

Leena Lehtolainen : Rautakolmio

Pitkästä aikaa Maria Kallio dekkari. Ne ovat olleet kotimaisia dekkarisuosikkejani ja jokaisen olen lukenut.

Kesäleskeksi jäänyt Maria saa tiiminsä kanssa tutkittavakseen kaksoismurhan. Aluksi vaikuttaa, että uhreilla ei ole mitään yhteistä. Ainoaksi löyhäksi linkiksi paljastuu se, että murhattu Saila on Tannerin vaimon sisar ja murhatun miehen ex-vaimo on töissä Tannerin miniän liikkeessä. Tanner itse on menestynyt jääkiekossa ja rahoituksessa. Koko perhe suree edelleen menehtynyttä äitiä. Onko Tannerin perhe kuitenkin jotenkin sidoksissa näihin murhiin? Voiko murhaaja olla perheenjäsen?

Tutkimuksiin osallistuu omatoimisesti kirkkonummelainen poliisi Jon Berg, joka tuntuu flirttaavan estotta kesäleski Marialle. Vaikeampi pala on se, että tutkimusten yhteydessä kuvioon tulee mukaan mies Marian menneisyydestä Mikke.

Kaikkiaan varsin mukava Maria kirja. Kerralla hotkailisin tämän! Työn ohella Maria pohtii itsensä ja parisuhteensa muutosta iän myötä. Kirjoissa kiintoisinta minusta on Maria itse.

Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen kaksi pienen Brändön saaren rannasta löydettyä, muoviin käärittyä ruumista. Toinen uhreista on entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja Saila Lind, jolla on runsaasti vihollisia. Lähistöllä on kuuluisan jääkiekkoilijan huvila, jossa Lind on viettänyt paljon aikaa.


Nenänsä tapaukseen työntää myös paikallispoliisi Jon Berg, jonka vetovoimaa Marian silmissä lisää se, että hänen perheensä on purjehtimassa ulkomailla. Toisen uhrin henkilöllisyyden paljastuessa nousee pintaan hälyttäviä asioita Marian menneisyydestä. Jääkiekkoilijan perheessä tapahtuva vakava pahoinpitely sotkee kuviota entisestään.

Marja Björk : Posliini

Kirjan aluksi hetken aikaa kuvittelin jo lukeneeni sen. Jaana asuu pienellä maaseutupaikkakunnalla ja hänen perheolonsa on ovat ahdistavat. On konkurssi, köyhyyttä, äidin uskottomuutta ja lasten asiat eivät vanhempia kiinnosta lainkaan. Piti oikein tarkastaa: samalla lailla alkaa tarina kirjassa "Prole".

Mutta posliinin aihe on vielä rankempi: pedofilia.

Jaana pääsee Helsingissä asuvan tätinsä ja hänen miehensä luokse vierailemaan. Ensimmäistä kertaa hän on aikuisille näkyvä. Joku on kiinnostunut hänestä, juttelee, opettaa ja pitää lähellä.

Jaanasta tulee helppo uhri Kurtille eli Nuutti-sedälle. Jaana janoaa läheisyyttä ja on ymmärtämätön sen suhteen, että mikä on sallittua ja mikä ei. Sillä kukapas Jaanalle olisi sellaisia asioista vaivautunut puhumaan. Keneltä Jaana voisi kysyäkään mitään, kun Nuutti-setä vannottaa olemaan hiljaa. Välillä tyttö miettii, että mitä Nuutti-setä saisi tehdä ja mitä ei. Välillä hiukan nolottaa. Jaanan tunteet heittelehtivät laidasta laitaan ja välillä hän jopa uskoo rakastavansa Nuuttia ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Hetkellisessä "rakkauden huumassaan" hän jopa tarjoaa itseään Nuutille. Jaanan ajatusmaailma on jo mennyt sekaisin ja rikki, hän ei enää käyttäydy kuin normaali lapsi. Tosin Jaanan elämä on sellaista sekamelskaa, että siinä ei ole mitään normaalia. Juuri tästä johtuen hyväksikäyttö saa jatkua kenenkään sitä huomaamatta.

Nuutti polkee Jaanan luottamuksen ja terveen kehityksen jalkoihinsa omia sairaita halujaan tyydyttäessään.

Tarina on kirjoitettu Jaanan näkökulmasta. Se on hyvin uskottava ja analyyttinen. Vivahteita on moneen suuntaan. Toki kertomus itsessään on vastenmielinen, mutta se ei tarkoita, että asiasta pitäisi vaieta.

Kun helsinkiläinen täti ja hänen miehensä kaartavat Plymouth Barracudallaan kyläkaupan pihaan, kuusivuotias Jaana on häikäistynyt. Anita on kaunis kuin filmitähti, ja hänen ulkomaalaisen näköinen miehensä puhuu laulavasti ja silittää Jaanaa hiuksista – häntä, joka yleensä on vain tiellä. Pian Jaana pääsee yksin junalla pääkaupunkiin Anitan ja Nuutti-sedän hoiviin. Ylellisessä kodissa, lapsettoman pariskunnan huomion keskipisteenä, hän saa nauttia hellittelystä jota ei ole aiemmin saanut osakseen.

Onnessa lymyää kuitenkin onnettomuus. Jaanan harteille lasketaan raskas salaisuus, eikä kukaan näe hänen hätäänsä ja hämmennystään.

Laila Hietamies : Hylätyt talot, autiot pihat

Olen karttanut Laila Hietamiestä. Mielikuvani on, että hänen kirjansa ovat supertylsiä. Ainoa tylsyyden pätkivä elementti on siirappisuus. 100-kirjaa haasteeni takia päädyin kuitenkin tarttumaan jatkosodan Karjalaan ja Viipuriin sijoittuvaan Hylätyt talot, autiot pihat kirjaan. Pitkin hampain.

Yllätys oli suuri. Pidin kirjasta! Se kertoo pääosin siviilien elämästä Karjalan kannaksen puolustuksen murtuessa. Sota tulee voimakkaasti siviilien elämään. Lähes jokaisella on rintamalla mies, veli, isä, poika tai jopa kaikki. Ja liian monella on haudassa sankarivainaja. Karjala on kaaoksessa, sotilaiden taistelutahto on murentunut ylivoiman edessä ja rintamalta karataan. Jokainen toivoo rauhaa.

Puolustus murtuu ja Viipuri menetetään. Kaoottisissa olosuhteissa siviilit evakoidaan, haavottuneita sidotaan kuin liukuhihnalla ja siirretään kauemmaksi rintamalinjasta. Elämä on tyhjän päällä: jos säilyy hengissä, niin missä on koti ja miten pystyy ansaitsemaan elannon perheelleen.

Kirja oli koskettava ja kiinnostava, jopa siinä määrin, että aion lukea sarjan seuraavan osan.

On vuosi 1944. Suontaan pieni kylä Karjalan kannaksella on nyt naisten kylä. Murhe ja toivo sydämessään rakentavat talvisodan evakkomatkalta palanneet naiset ja lapset elämää raunioille; pellot kynnetään, peruna istutetaan. Kunnes sitten eräänä aamuna repeää itäinen taivaanranta jälleen hurjaa jyrinään. Kirjan keskeiseksi tapahtumapaikaksi nousee Viipuri, ennen niin elämäniloinen kaupunki, josta nyt tulee suuren suomalaisen murhenäytelmän keskeisiä näyttämöjä. Mutta jälleen kerran elämä voittaa, vaikka sen saamaa suuntaa on vielä vaikea ymmärtää.

Juha Vuorinen : Juoppohullun päiväkirja

En ollut tätä aikaisemmin viitsinyt lukea. Koska tiedän, että hyvätkään huumorikirjat eivät yleensä naurata minua, lähinnä vitsinvääntäminen joka asiasta tympii. Omaan käsitykseeni huumorista ei istu televisioiden ikkunasta heittely, laatanheittely, naiminen, käteenveto ja tolkuton viinanjuonti. Vaatimattomasta sivumäärästä huolimatta, Juoppohullun lukemiseen meni pari viikkoa. Vielä suurempi yllätys oli, että kirja kuitenkin nauratti ainakin kerran :)

Juoppohullun päiväkirjan asioksi voitanee lukea se, että kirja on varmasti saanut monia, jotka eivät kategorisesti luke, tarttumaan kirjaan.

Kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.

Timo K. Mukka : Tabu

Tabu valikoitui luettavaksi sen takia, että se oli samassa niteessä Maa on syntinen laulun kanssa. Nykypäivän rikosmerkistön mukaan Tabu kertoo alaikäisen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jos on olemassa joku termi jatketulle rikokselle, niin lisättäköön se vielä "rikosnimekkeeseen".

Leskeksi jäänyt äiti tyttärensä kanssa tarvitsee tilansa maatöihin miehistä apua. Sitä tarjoaa lähistön vuokralainen. Äiti on kovasti mieltynyt mieheen ja harkitsee häntä uudeksi aviopuolisokseen. Nuori tytär on myös mieltynyt äidin sulhasehdokkaaseen, niin kovasti, että lupaa miehelle seksiä. Ajoittaista pientä katumusta osoittaen mies makaa tytön (tarinan alussa 12-13vuotiaan). Säännöllistä seksiä lapsen ja aikuisen välillä riittää tytön raskauteen saakka, jolloin mies pakenee. Tytön lisäksi miehellä on myös seksisuhde äitiin. Tytön kohtalo järjestyy siten, että hän menee naimisiin paikallisen iäkkäämmän miehen kanssa, joka on pitkään haaveillut omasta lapsesta (ja nyt niitä tulee vähän kuin kaksin kappalein).

Helppoa uskoa, että tuollaista on meno aikoinaan ollut. Mikäli lehtikirjoituksiin on uskomista, niin samanlaista tapahtuu edelleen suljetummissa yhteisöissä, kuten herätysliikkeiden sisällä.

Timo K. Mukka : Maa on syntinen laulu

Maa on syntinen laulu kuvaa kyläyhteisön karua elämää Lapissa sekä luonnonkiertokulkua. Kirjan päähenkilö on nuori nainen Martta joka rakastuu saamelaiseen mieheen. Martan isä vastustaa liittoa.

Arki on raskasta ja aika yksitotista. Miehillä huvina (ja kirouksena) on viinanjuonti. Rankimmat juopottelut johtavat tappeluihin ja jopa tappoihin. Naisilla huvina on naapurin pirtinpenkillä juoruilu. Herätysliike tuo oman vaihtelunsa arkeen, eikä sekään aina pelkästään hyvässä.

Martan heräävä seksuaalisuus saa ison osan kirjassa, tosin onhan sillä kauas kantavat seuraukset Martan ja hänen lähipiirinsä elämässä.

Vaikka kirja on ilmaisuvoimainen, ja siinä on tiivis tunnelma ja koskettava juoni, se ei silti vedonnut minuun.

Kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.

Aino Suhola : Rakasta minut vahvaksi

100 kirjaa lukuprojektini etenee tuskaisen hitaasti. Lukuprojektini aikana lukemani hurjat viisi kirjaa ovat kaikki olleet hyviä, joten en edes tiedä, että mikä projektissa tökkii. Ehkä se, että mielenkiintoista luettavaa on niin paljon ja usein tekee mieli tarttua kuitenkin dekkariin.

Mutta siis Suholan kirjaan.

Ensimmäiseksi pitää todeta, että en lue runoja. Eino Leino on lähes ainoa runoilija, jonka tuotantoon olen tutustunut laajemmin. Siksi on ehkäpä epäreilua arvostella kirjaa, vaikka Suholan kirja sisältää myös runojen lisäksi pieniä tarinoita.

Suhosen kirja on kannustus miettimään oman elämänsä tärkeitä asioita ja riisumaan se ulkoisista menestysmerkeistä. Jokainen ihminen on itsessään tärkeä, eikä ihmistä pitäisi arvottaa hänen tuottavuutensa mukaan. Kirja kannustaa vaaliman elämä tärkeitä asioita ja rakastamaan.

On helppo uskoa, että monelle Suholan kirja on ollut koskettava ja osalla vaikeassa elämäntilanteessa elävälle jopa voimauttava.

Osa teksteistä on minusta kauniita. Rakkautta koskevat olivat minusta parhaimpia. Elämästä/arkipäivästä kertovissa teksteissä minua alkoi lukemisessa häiritsemään se, että ne jotka oravanpyörässä rekittävät ovat jotenkin "alempiarvoisia" ja heiltä on jäänyt jotain tärkeää elämässä ymmärtämättä. Kautta aikojen suurimman osan aikuisikäisten elämästä on kulunut ruuan ja suojan hankkimiseen. Välillä on vaikea ymmärtää asian päivittelyä ja "mustamaalamista". Sitäpaitsi konsepti on perusteeltaan aivan sama: ennen mentiin pellolle tai metsään päiväksi, nykyisin painutaan toimistolle puhumaan siihen Mobiraan (julkaisemisesta on hetki vierähtänyt) korvalla toimistossa.

Tua Harno : Ne jotka jäävät

Harno kirjoittaa sukupolvitarinaa kolmesta sukupolvesta, joita kaikkia vaivaa omanlaisensa levottomuus ja kyvyttömyys sitoutua. Frida miettii, että kykeneekö hän äidiksi, kykeneekö hän luopumaan osasta itseään ollakseen jatkuvasti toisen käytettävissä. Pystyykö hän vastaamaan avopuolisonsa toiveeseen omasta lapsesta kadottamatta itseään.

Fridan suvussa on lähtemisen ja katoamisen malli kulkenut isältä pojalle. Fridan isä vaihtoi intohimonsa musiikkiin kunniallisiin päivätöihin, koska niin kuuluu perheellisen miehen tehdä. Ensin hän katosi työmatkoille ja sitten omaan mieleensä ja skitsofreniaan. Fridan isänisä oli varsinainen lähtijä. Hän vaihtoi sujuvasti maata ja jopa maanosaa ja jätti jälkeensä hajonneita perheitä ja isäänsä kaipaavia lapsia. Fridan isänisänisä oli jääjä, mutta hän katosi omaan työhuoneeseensa, perheensä ulottomattomiin.

Kirja kertoo rinnakkain usean sukupolven tarinaa. Rakenne toimii yllättävän hyvin. Kirjassa on omanlaisensa herkkä tunnelma, josta pidin paljon ja sen lisäksi vielä hyvä tarina. Kirjan kruunasi tavanomaisesti poikkeava loppuratkaisu. Varsin onnistunut esikoisteos.

Pentti Saarikosken juhlavuoden kirjoituskilpailun voittaja - kaunis ja viisas esikoisromaani sukupolvelta toiselle periytyvästä orpouden kokemuksesta.

Fridan isä oli Leonard Cohenin näköinen mies. Lapsuudenkodissa isä soitti Fridalle levyjä ja kehotti kuuntelemaan sanoituksia tarkkaan. Sitten isä katosi, ensin oman mielensä pimentoihin, myöhemmin kokonaan. Jäljelle jäivät laulut: “Suzanne”, “I’m Your Man”, “Take This Waltz”. Niistä aikuinen Frida yrittää koota isäänsä ehjäksi jälleen.

Isänisä Poju kuului niihin, jotka lähtivät ja jättivät. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Poju kiersi maailmaa, otti vaimon toisensa jälkeen ja jätti polkunsa varrelle perheiden raunioita.

Kolmikymppisessä Fridassa asuu suvun miesten rauhattomuus, mutta hän ei halua osaksi samaa surullista historiaa. Voisiko tarinan aloittaa tyhjästä uudelleen?