Anna Jansson : Haudan takaa

Olipas jännittävä dekkari Janssonilta. Maria Wernillä on varsinainen vyyhti tutkittavanaan. On kadonnut teinityttö, murhattu nainen ja larppiryhmä, joka larppaa öisin kirkon raunioilla. Larppimausteen lisäksi on luurankojenkin tarina vielä selvitettävänä - ei tosin Marian toimesta vaan larppia vetävän Botelin. Sivupohteina kirjassa mietitään kauneutta - voiko olla liian kaunis? Kierroksia tutkimuksiin on siinä vaiheessa lisättävä, kun rikosten määrä kasvaa.

Kaksi viimeksi lukemaani Janssonia Hylynryöstäjä ja Murhan alkemia olivat pettymyksiä, mutta nyt on taas Jansson takaisin dekkaristien top 10.

Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös.

Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä? 

Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä tiukemmaksi käyvästä vyyhdistä.

Katarina Wennstam : Turman lintu

Tämä oli erittäin jännittävä ja ajatuksia herättävä kirja. Jos henkilö(t) ajaa toisen ihmisen tekemään itsemurhan, löytyykö rikosnimikettä, miten rikosta tutkitaan ja miten siitä syytetään. Kirjassa tutkitaan kunniamurhaa sekä äärimmäistä kotiväkivaltaa. Mikä on murha ja mikä on itsemurha?

Kirja on samaan aikaan jännittävä dekkari ja kantaa ottava teos. Pidin paljon. Ahmaisin hetkessä.

Ruotsalaisilla on selvästi taito tehdä kirjoja, jotka elävät voimakkaasti hetkessä.

Maria ja Tobias Allende ovat vihdoin löytäneet unelmiensa talon Tukholman lähistöltä. Nuorenparin arki järkkyy, kun entisen omistajan menneisyys tulee julki. Maria ryhtyy tutkimaan talon historiaa, muttei osaa varautua puistattavaan todellisuuteen kulissien takana.Samaan aikaan syyttäjä Madeleine Edwards kohtaa uusia haasteita sekä kotona että työssään. Teini-ikäinen tytär kaipaa kiireistä äitiään, mutta outo kuolemantapaus vie Madeleinen jälleen vaiettujen rikosten ja ruotsalaisen kansankodin häpeäpilkkujen ytimeen.

Marja Björk : Puuma

Tämä on kolmas Björkin kirja jonka luin. Ilmestymisjärjestyksessä toinen.

Minusta tämä on selvästi heikompi kuin kaksi muuta. Tarina on sirpaleita sieltä ja täältä, Mallan lapsuudesta ja aikuisuudesta. Motiivit Mallan toiminnalle jäävät aukeamatta. Ajatusketju siitä, että Malla olisi ihmisenä "rikkinäinen", koska ei halua sitoutua perheeseen tai parisuhteeseen, koska hänen äitinsä ei ole osannut olla läsnä perheessä, on jotenkin falski. Että nainen olisi kokonainen vain toisten ihmisten kanssa. Eikä nykyisin ei ole mitenkään tavatonta, että naisilla on sivusuhteita. Ei edes se, että sivusuhde on nuorempaan mieheen. Aiheesta voisi saada aikaiseksi komedian tai oikein kunnon draaman, mutta tämä kirja ei ole kumpaakaan. Jäi hyvin vaisuksi lukukokemukseksi.

Taas minä laihdun puoli kiloa päivässä, hän ajatteli. Chanel vitonen peittyy kohta tuoreen sperman hajuun. Kun saan selville, mitä partavettä Roy käyttää, ostan Kaukolle samaa.

Malla näkee ikkunasta, että vastapäiseen taloon on muuttanut uusi naapuri, varoituskolmion mallinen mies. Hän pakenee painovoimaa ja virtsankarkailua tämän lakanoihin, jotka ovat puhtaita ja raikkaita toisin kuin poikamiesten luona yleensä. Pitkä liitto on turvallinen satama, josta käsin seikkailla itseään satuttamatta.

Kun Malla oli lapsi, hänen äitinsä katosi öisin omille teilleen. Tyttö vaistosi, että äiti oli kuori vain, kuin omena jonka sisuksen joku oli salaa syönyt. Jääkö Mallasta itsestään mitään jäljelle?  

Tess Gerritsen : Mefisto klubi

Tämän lukemisesta on kulunut reilu viikko. Sen verran oli keskinkertainen lukukokemus, että juoni ja henkilöt alkavat jo unohtua.

Löytyy ensimmäinen uhri, joka johtaa muiden uhrien jäljille. Murhat on tehty rituaalimurhien tyyliin ja niissä on saatananpalvontaelementtejä.

Kun Jane penkoo riittävän kauan löytyy uhreille yhteys. He kaikki ovat kasvaneet samassa paikassa, jossa yhdelle perheelle kävi uskomaton määrä onnettomuuksia: poika hukkui, äiti kompastui rappusissa ja kuoli, perheen isä teki itsemurhan. Oliko kaikki onnetonta sattumaa vai oliko perhe murhaajan ensimmäinen uhri?

Tutkinnan yhteydessä Maura ja Jane törmäävät Mefisto klubiin, joka uskoo, että pahuu elää maanpäällä. Että joukossamme on "puoli-ihmisiä", joiden tehtävä on aiheuttaa sekasortoa ja kauhua. Onko Mefisto klubi oikeassa?

Viides Maura Isles -trilleri: joukko ihmispsyyken asiantuntijoita aikoo todistaa pahuuden olemassaolon

PECCAVI. Latinankielinen sana on kirjoitettu murhatun nuoren naisen verellä kuin joulutervehdykseksi kuolinsyyntutkija Maura Islesille ja etsivä Jane Rizzolille. "Olen tehnyt syntiä."

Rizzoli yhdistää nopeasti uhrin erääseen julkkispsykiatriin - hän kuuluu salaiseen Mefisto-klubiin, joka on päättänyt näyttää toteen, että saatana demoneineen elää keskuudessamme.

Mutta sitten Mefisto-klubi alkaa pelätä herättäneensä henkiin jotain, mitä kukaan ei pysty hallitsemaan. Rizzoli ja Isles joutuvat myöntämään, että heidän vastustajansa on vaarallisempi kuin koskaan - ja se on vasta alkanut toteuttaa suunnitelmaansa.

Leena Lehtolainen : Rautakolmio

Pitkästä aikaa Maria Kallio dekkari. Ne ovat olleet kotimaisia dekkarisuosikkejani ja jokaisen olen lukenut.

Kesäleskeksi jäänyt Maria saa tiiminsä kanssa tutkittavakseen kaksoismurhan. Aluksi vaikuttaa, että uhreilla ei ole mitään yhteistä. Ainoaksi löyhäksi linkiksi paljastuu se, että murhattu Saila on Tannerin vaimon sisar ja murhatun miehen ex-vaimo on töissä Tannerin miniän liikkeessä. Tanner itse on menestynyt jääkiekossa ja rahoituksessa. Koko perhe suree edelleen menehtynyttä äitiä. Onko Tannerin perhe kuitenkin jotenkin sidoksissa näihin murhiin? Voiko murhaaja olla perheenjäsen?

Tutkimuksiin osallistuu omatoimisesti kirkkonummelainen poliisi Jon Berg, joka tuntuu flirttaavan estotta kesäleski Marialle. Vaikeampi pala on se, että tutkimusten yhteydessä kuvioon tulee mukaan mies Marian menneisyydestä Mikke.

Kaikkiaan varsin mukava Maria kirja. Kerralla hotkailisin tämän! Työn ohella Maria pohtii itsensä ja parisuhteensa muutosta iän myötä. Kirjoissa kiintoisinta minusta on Maria itse.

Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen kaksi pienen Brändön saaren rannasta löydettyä, muoviin käärittyä ruumista. Toinen uhreista on entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja Saila Lind, jolla on runsaasti vihollisia. Lähistöllä on kuuluisan jääkiekkoilijan huvila, jossa Lind on viettänyt paljon aikaa.


Nenänsä tapaukseen työntää myös paikallispoliisi Jon Berg, jonka vetovoimaa Marian silmissä lisää se, että hänen perheensä on purjehtimassa ulkomailla. Toisen uhrin henkilöllisyyden paljastuessa nousee pintaan hälyttäviä asioita Marian menneisyydestä. Jääkiekkoilijan perheessä tapahtuva vakava pahoinpitely sotkee kuviota entisestään.

Oscar Wilde : Dorian Grayn muotokuva

Aloitetaan siitä, että en ole ikinä tuntenut mitään tarvetta tutustua Wilden tuotantoon. Jälleen 100-kirjaa projektini iski ja valitsin Wilden, koska se oli hyvin lyhyt verrattuna vaikka Tolstoihin :) Koska ahmaisin työreissussa dekkarini, korkkasin myös Wilden.

Kirja oli minusta erittäin mielenkiintoinen. Perusjuonena on se, että taitelija on löytänyt muusan Dorianin. Nuoren, viattoman ja huumaavan kauniin nuoren miehen. Hänen aatelisystävänsä päättää kertoa nuorukaiselle, kuinka hän on nyt kukkeimmillaan ja kuinka vanhemmat ihmiset kadehtivat hänen nuoruuttaan ja turmeltumattomuuttaan ja kuinka hän voisi sitä hyödyntää. Vanheneminen tulee viemään sen kaiken pois. Viuh, vain muutama vuosi ja Doriankin on pöhöttynyt ja ryppyinen äijä.

Nuorukainen ei halua vanhentua, hän toivoo, että hänen sijastaan taitelijan maalaama loistokas muotokuva vanhentuisi. Niin tulee käymään. Dorian elää nautiskellen aina pahasti moraalittomuuteen saakka ja säilyy itse nuoruutta ja viattomuutta uhkuvana. Tauluun sen sijaan tulee uurteita, häijy katse ja jopa veriset kädet.

Kirja on jännittävä kertomus Dorianista, ajatuksia taiteen tarkoituksesta, kuvaus ajan moraalista sekä kuvaus ulkoisen kauneuden kohtuuttomasta arvostuksesta. Lisäksi kirjassa on selvä homoeroottinen lataus. Sekä taiteilijan että lordin suhtautuminen Dorian kauneuteen ja inspiroivuuteen ei vaikuta pelkästään platoniselta.

Täytyy tässä vaiheessa todeta, että 100-kirjaa projekti on avartanut lukutottumuksiani hyvin. (Tulen perumaan kaikki puheeni, kun alan lukemaan venäläisiä klassikoita)