Laihan lompakon lahjaidea.

Mun oli tarkoitus jakaa tämä idea jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta en sitten väsymykseltäni ja kiireiltäni saanut aikaiseksi. Vaan eipä hätää, kyseinen lahja on erinomaisen hyvin soveltuva myös esimerkiksi synttäreille, nimppareille ja tupareille. Oikein juhlavasti ja arvokkaasti puettuna menee varmasti myös kihlajais- tai ehkä jopa häälahjasta!

Tunnistatko itsesi seuraavasta? Rahaa ei ole liikaa, mutta lahjojen antaminen on enemmän kuin ihanaa ja kaikenlainen omin käsin tekeminen suorastaan intohimo. Entä tästä? Keittiön kaappitilaa syövät tyhjät, orvot säilyketölkit ja lasipurkit, jotka vaistomaisesti niiden tyhjettyä lykkäät ensin pesukoneeseen ja sitten sinne kaapin perälle unohtumaan.

Yllämainittu yhtälö voi poikia alla olevan sorttisia lahjoja. Kivoja, helppoja ja erittäin lompakkoystävällisiä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Entä toteutus? Pese, koristele ja täytä lahjan saajan mieltymysten mukaisilla pienillä kivoilla jutuilla. Siinä se.

 

Koristeina voi käyttää vaikka mitä: kangasta, tapettia, tarroja, nauhoja, lahjapaperia, nappeja, kirjan tai lehden sivuja, maalia, nahkaa, pitsiä, teippiä, askartelupaperia, kuivattuja lehtiä, vahakangasta, strasseja tai helmiä..

 

Nätisti somistettu purkki on parhaimmillaan sekä paketti että lahja - kenelläpä ei olisi jotain sekalaista pikkusälää, joka kaipaa säilytyspaikkaa? Enin osa näistä purkeista ja tölkeistä tuli tyttöseni käyttöön, joten koristelin ne söpösesti ja täytin söpösillä hienostelutarvikkeilla, kuten pinneillä, ponnareilla ja itse askarrelluilla koruilla. Aikuisten tölkit sisälsivät herkkuja. Yksi meni mieshenkilölle, ehkäpä arvaattekin mikä..?



Asiasta viidenteen: eilen saattoi selvitä osasyyllinen harvinaisen pitkään kestäneeseen, epämääräiseen väsymykseeni. Kävin nähkääs lekurilla ja se setä siellä oli sitä mieltä, että mulla on kohtalaisen paha sylkirauhastulehdus. On saattanut ollakin tovin, sillä jo parisen kuukautta sitten tuntui pientä turvotusta, joka kylläkin hävisi itsekseen enkä siitä syystä käynyt silloin vastaanotolla. Nyt antibioottia naamariin ja toivotaan, että helpottaa!

Ihanaa ja sopivan lumista viikonlopun jatkoa itse kullekin!

Söpöä jämästä.

Ompelin tytölle ihan ekat ja ikiomat pikkuiset laukut, helppoa ja nopeaa kassimallia. Vielä toistaiseksi ne ovat enimmäkseen säilytyskäytössä (ja kasseista isoin siihen käyttöön luultavasti jääkin), syövät siis hyvin mielellään esimerkiksi palapelejä ja pikkuleluja, mutta on niitä kokeiltu myös olalla. Niihin on ilmeisesti erittäin hauskaa kerätä pihalta kaikenmoiset kiviset ja soraset sekä puoliksi nakerrellut käpyset.

 

 

 

Kankaat ovat pieniä jämäpaloja, napattu mikä mistäkin. Löytyy retrolakanaa, housunpunttia, vanhaa keittiöpyyhettä ja yksinäistä tablettia. Kivoja ja edullisia helmiä tilaan monesti VilliHelmestä. Kehuttavan nopsaa toimintaa ja huolellista paketointia, kaupanpäälliskarkkeja unohtamatta!

Ps. Laitoin kangaskasseille ynnä muille oman tunnisteen, kun niitä kohtalaisen usein tehtailen ja täälläkin esittelen.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille!

Lastulevyhirviö 3/4.

Tämän hirviön piti olla se viimeinen ja vaikea. Olikin vain sitä jälkimmäistä, tai vähintäänkin aikaavievä. Aloitin operaation tammikuussa ja sain täysin valmiiksi vasta parisen viikkoa sitten. Lievällä viiveellä siis esittelen. Suuren ja ruman hirviön tuunaus hieman yllättäen aiheuttikin totaalisen myllerryksen olohuoneessa.

Kirjahylly.

Lähtökohta oli jotain niin absoluuttisen kamalaa, että mua ihan oksettaa. Kuvaa varten ei ole yhtään stailattu, järjestelty tai edes pyyhitty pölyjä. Hyi, oikein hävettää.

Taatusti maailman ahdistavin kirjahylly, joka ensinnäkin kaikessa valtavuudessaan söi sen vähäisenkin valon, mitä muutenkin pimeänpuoleisessa huoneessa joskus ehkä hyvällä tuurilla oli. Kokonsa ja muotonsa takia hyllyn sai mahtumaan tasan yhdelle seinälle, mikä tietysti aiheutti päänvaivaa muiden huonekalujen sijoittelussa. Tämän lisäksi hirviö krääsineen oli jotenkin tosi hankala saada fiksusti ojennukseen, saati että siitä olisi saanut missään määrin nätin. Se oli vaan lykätty täyteen tavaraa ja luovuttu toivosta vähäisenkään edustavuuden suhteen. Ja ehkä karmeinta tässä kaikin puolin ällöttävässä kokonaisuudessa oli tuo möllykkätelkkari. Joo, sellainen meillä oli.

Odottelin vaan kevättä, sulaa maata ja sitä, että voisin viedä rumiluksen pala kerrallaan ulos näyttääkseni sille spraykannua.

Joulun aikaan olkkarissa jouduttiin kuitenkin tekemään pieniä siirtoja erinäisille kalusteille, jotta saatiin takka käyttöön. Tässä yhteydessä kirjahyllyäkin jo hieman operoitiin: saatiin erilliset vitriinit, tv-taso ja hyllyosa. Vannon, että mun oli tarkoitus jaksaa katsella ihania pyökinsävyjä ja epämääräistä kaaosta kevään tuloon saakka. Senhän tietää, että en todellakaan jaksanut.

Tammikuun alussa kyllästyin ja pyysin miestä tuomaan maalia. Ihan sama mitä, kunhan on mustaa, telattavaa tai sudittavaa, eikä ainakaan täyskiiltävää. Hän toi Helmi-kalustemaalia, jotain sellaista himmeäkiiltoista. Mullehan kelpasi paremmin kuin hyvin. Ryhdyin maalaushommiin ja maalasinkin valehtelematta koko sen tammikuun ajan, aina kun oli lyhytkin hetki aikaa. Telasin tai sudin joka osan joka puolelta kahteen tai kolmeen kertaan.

No, sain maalattua. Ja taisin vähän huijata tuossa, että joka puolelta muka maalasin. Kyllä mä yhdet puolet liimasinkin. Vitriinien sisukset halusin vaaleiksi, koska liika on liikaa myös mustassa, myös minun mielestäni. Sitä paitsi, vitriineissä säilytetään koiriemme saamia hienoja pokaaleja ja muita palkintoja, ja halusin että ne myös näkyvät sieltä lasien takaa. Siispä vanhan kirjan sivuja ja liimaa kehiin.

Sisuksista tulikin niin hienot, että ihan harmitti täyttää hyllyt ja laittaa ovet paikalleen. Tällä tavoin haluan ehdottomasti vielä joskus jotain muutakin päällystää. Jotain, mikä jää enemmän näkyviin.

Viimeistelin kaikki ovet ja laatikot uusilla, mielestäni paljon paremmin kokonaisuuteen sopivilla vetimillä. Vanhat ovat nuo pienet ja tylsät tuossa ylävasemmassa kuvassa. Koukkuvetimet ovat oikeasti verhotamppikoukut, mutta ei kai sillä mitään väliä ole, eikä moni olisi välttämättä edes tiennyt ellen olisi kertonut.

Kaikkea yllämainittua seurasi järjetön määrä järjestelyä, useita pikkutuunauksia, reissut Ikeaan ja ison marketin elektroniikkaosastolle, tekstitauluja ja nahkamattoja, aarteita ja laatikoita, ompelukoneen surinaa, lisää järjetöntä järjestelyä. Osa tavarasta hakee edelleen paikkaansa ja jotain viimeistelyä tai koristelua olohuone vielä kaipaa, mutta lopputulos on suunnilleen tämän näköinen:

Lokerikko Ikeasta, laatikot H&M:ltä,

verhon takana jemmassa ruma mutta tärkeä musamasiina.

Kajarikukkatorni pitää koteloida jotenkin, kunhan jaksan.

Niin, ja seinä tarvitsee tauluja.

 

 

 

Hyllyosasta tuli sivupöytä.

Verho, jonka taakse sai taas rumia juttuja piiloon,

on kiinnitetty takaa ja sivuilta nastoilla, edestä solmittu silmukkaruuviin.

Lampuista tulee oma postauksensa joskus.

 

Koriste-esineille tein hyllyt päältä maalatuista ja alta tapetoiduista liimapuulevyistä.

Tason lasioviin saatan ehkä väsätä jotkut verhot.

Ja sitten se tuunauksen hinnakkain tekijä,

vaikka pienin ja halvin mahdollinen olikin.

 

Mä olen päättänyt, että sitten joskus kun haluan vaikka uudet vitriinit tai tv-tason, niin voitan ensin lotossa ja sitten ostan. Toistaiseksi olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen olkkarin uuteen ilmeeseen, vaikka varsin rasittava projekti olikin. Tai ehkä siksikin. Saipahan kärsivällisyyteni treeniä, kun valmista ei vaan voinut tulla heti.

Mitään ennen-kuvia olohuoneesta ei ole eikä tule, mutta kirjahyllyn entisestä olemuksesta voi päätellä liikaakin. Muistan hyvin elävästi parin vuoden takaisen tilanteen, jolloin ekaa kertaa vinkkasin miehelleni aikeistani muokata kyseistä huonetta kauniimmaksi. Silloin ehdotin, että josko ostettaisiin uusi sohva. Mies tuumasi, että eihän meidän ole mitään mieltä tehdä hankintoja olohuoneeseen, kun siellä niin vähän vietetään aikaa. Minä siihen, että siellähän saattaisi vaikka viihtyäkin, jos olisi vähän viihtyisämpää.

Sohva vaihtui ja siitä se lähti. Nyt meillä on O L O H U O N E, jossa siis todellakin ollaan ja viihdytään.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Lankalaatikot.

Tarvitsin säilytystilaa langoilleni, joita en yhtä seiskaveikkakerää lukuunottamatta pidä askartelunurkkauksessani, vaan olohuoneessa. Lankaa on ihan kohtalaisen paljon, koska ostan monesti muutaman kerän varastoon, kun jostain löydän kivaa ja edullista. Siksi tilaakin täytyi kehitellä kahden suuren laatikollisen verran.

Jokin aika sitten kirpparilta kotiutettu mäntyboksi vaihtoi väriä petsilakan avulla. Lakan sävy on pähkinä, mikä sinällään on kyllä hyvin kaunis sävy, mutta kokemuksesta tiedän, että "normaalisti" sudittuna minun makuuni liian peittävä. Kokemuksesta tiedän myös, että kun lakkaa sutii puolikuivalla sudilla pari kerrosta siten, että pinnan ei anna kunnolla kuivua välissä, lopputulos on hunajapähkinä!

Näin saa feikattua mieleisensä puunsyykuviotkin, jotka normisutimisella saattavat hävitä näkymättömiin.

Ennen petsilakkausta siistin rosoisimmat säröt pikkutaltoilla ja hiomapaperilla. Viilaa tai raspia olisin mieluiten käyttänyt ja mieheltä sellaisia kyselin. Hän tuumasi, että eipä ole, mutta kirves sen sijaan löytyisi. Pöh!

Kuviot tein kontaktimuovisablonien avulla. Sablonit on tehty ihan samalla tavalla, kuin tehdään joulun aikaan niitä sellaisia paperilumihiutaleita: taitellaan monin kerroin, leikellään koloja ja avataan. Sitten vaan kiinnitetään haluttuun kohtaan ja lakataan/maalataan yli. En ole vielä osannut päättää, häiritsevätkö nuo paikoin läpi päässeet lakat, vai annanko olla. Myös tuo vähäinenkin määrä mäntyä saattaa ehkä häiritä. Jää nähtäväksi.

Hiutalekuviointia on vielä joskus kokeiltava myös töpötellen maalaamalla ja spraylla, oli sen verran hauskaa!

Valkoisessa emalipadassa säilytän tällä hetkellä työn alla olevaa virkkuuta. Aika näppärä jemma onkin, kerät pysyvät siististi sen sisällä eivätkä päädy pyörimään pitkin lattioita kissan tai tytön riepoteltaviksi.

Toisen ison lankasäilön tuunasin pahvilaatikosta. Ensin päällystin laatikon tapetilla (joo, taas tuota samaa, kun sitä sattuu olemaan paljon ja se on nättiäkin) ja sudin ohuen kerroksen kevyesti vedellä ohennettua liimaa tapetin päällekin.

Kiinnitin laatikon toiseen sivuun vetimen ja lopuksi pikapikaompelin tukevasta puuvillakankaasta mittojen mukaisen pussin. Pussi laatikkoon, pussin reuna laatikon reunan yli ja valmista tuli.

Nytpä on sen verran tilaa, että voi halutessaan huoletta hankkia useammankin kerän odottelemaan!

 

 

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua teille!

Oma nurkka.

Se pieni tärkeä soppi, jossa tapahtuu kaikki ompelu, moni askartelu, usein myös maalaus. Oma rakas nurkkaukseni, jossa yleensä vallitsee kamala kaaos. Lähes pyhä kaaos, täytyy myöntää, niitä harvoja kaaoksia joita siedän.

Olen aina välillä jotain puuhanurkasta maininnut, mutta kovin harvoin yhdelläkään kuvalla juttua höystänyt. Nyt nurkkaukseni on kuitenkin poikkeuksellisesti edes suunnilleen siinä kunnossa, että viitsii vähän esitellä. Lähinnä siis näitä säilytysjuttuja, joita ei mielestäni vaan voi olla liikaa. Ainakaan siinä tapauksessa, jos roinaa on siinä määrin kuin minulla ja lisää tulee aina kun halvalla sattuu löytämään..

Olen vihdoin ymmärtänyt tonnikalapurkkien potentiaalin krääsän säilytyksessä! Ne eivät olekaan liian pieniä, vaan oikeastaan hyvin näppärän kokoisia ja muutenkin todella käteviä. Ne menevät kivasti päällekkäin ja niihin saa mahtumaan yllättäviä määriä pikkusälää. Sanalla sanoen mahtavia! Suurempiakin säilyketölkkejä hyllyilleni on päätynyt ihan reippaasti.

Myös boksit 1-10, muutama kangaskori ja monin eri tavoin tuunattuja lasipurkkeja on ahkerassa säilytyskäytössä. Ylempien kuvien pieni musta lokerikko on mummoni vanha ompelutarvikesäilö. Sen käyttötarkoitus on edelleen sama, ompelija ja säilöjä vaan on vaihtunut.

Hyviä säilytysratkaisuja sekalaiselle, päättömästi seikkailevalle pikkutavaralle voi helposti löytää katsomalla keittiön astiakaappiin. Rumat kipot, kupit, mukit ja tuopit maalaa tai muuten päällystää äkkiä ja kas, nehän saattavatkin toimia täydellisesti aivan toisessa tarkoituksessa!

Etten valheellisesti antaisi itsestäni ja nurkkauksestani ihan liian siistiä ja järjestelmällistä kuvaa, vilkaistaanpa vielä hyllyjen alle, työpöydälleni. Vielä on hieman tekemistä, ennen kuin ompelemaan pääsee. Pöydän alustaa ei todellakaan katsella! Nurkkaukseni suurin vika on tällä hetkellä se, että isommalle tavaralle, kuten kirjoille ja kankaille, ei ole riittävästi tilaa. Ongelma saattaa korjautua jossain vaiheessa huomisen jälkeen (pääsen Ikeaan, jee!), joten siitä ehkä lisää sitten joskus.

 

 

Pidemmittä höpinöittä toivottelen kaikille oikein ihanaa viikonloppua!