Hassua, kuinka aina syksyisin tulee liki paniikinomainen, pakottava tarve puuhastella pihalla. Tähän tyyliin, tiedättehän:
Vielä ehtii tämän ja tuon! Se ja se on edelleen tekemättä!
Mitään ei voi jättää kevääseen! Sitä hiesukasaa varsinkaan!
Kohtahan on jo talvi! Kääk!
Paljon on taas puuhasteltukin, melkein joka päivä jotakin. Sinne se hiesukin katosi, uusiin kukkapenkkeihin.
Koko kauden aikana on mennyt varmasti toistakymmentä traktorin kauhallista erilaisia maa-aineksia.
Kottikärryllisiä en uskalla yrittääkään laskea.
Kottikärryllisiä en uskalla yrittääkään laskea.
Tässä menee soraa. On mulla ihana ja innokas pikku apulainen.
(Raitapiposta tuli muuten suosikki!)
Siemeniä on kerätty talteen ja jonkin verran myös kylvetty.
Jotkin tietyn väriset kukat merkkasin langoin, jotta kerätessäni tiesin, mitkä siemenet säilön mihinkin pussiin
ja jotta sitten keväällä tiedän, minkä pussin tyhjään mihinkin penkkiin.
Näin tein esimerkiksi kesäunikkojen kohdalla.
Onpahan taas mitä odottaa. Sitä kevättä nimittäin.
Mukavaa viikon jatkoa teille!
Siemeniä on kerätty talteen ja jonkin verran myös kylvetty.
Jotkin tietyn väriset kukat merkkasin langoin, jotta kerätessäni tiesin, mitkä siemenet säilön mihinkin pussiin
ja jotta sitten keväällä tiedän, minkä pussin tyhjään mihinkin penkkiin.
Näin tein esimerkiksi kesäunikkojen kohdalla.
Sipulit on istutettu. Ehkä voisin vielä katsella, josko jotain puoli-ilmaisia tulisi tämän ja ensi kuun aikana jossain vastaan.
Siitäpä muistuikin mieleeni, että K-Raudan puutarhamyymälästä löytyi mainio tarjous:
loput perennat eurolla, puskat ja köynnökset kahdella. Että vink vink vaan!
Itsehän niitä tuossa toissapäivänä pelastin parin säkillisen verran
ja kanniskelin puolisentoista kilometrin mittaisen matkan,
kun töiden jälkeen jäi ylimääräinen tunti tapettavaksi.
(Hyvin tapettu tunti, mutta kyllä tuntui vastaantulijoita huvittavan. Se on se kukkapöljyys, mikä mua vaivaa.)
Onpahan taas mitä odottaa. Sitä kevättä nimittäin.
Mukavaa viikon jatkoa teille!