Kukkii kukkii!

Nyt kukkiikin niin kovasti, ettei aina meinaa kameransa kanssa perässä pysyä. Melkein joka päivä on joku uusi söpöläinen ilmestynyt johonkin penkkiin. Kamera, ulos, äkkiä! Vaikka puutarhantekeleeni on tosiaan vielä hyvin kesken, pihalle meno aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ihastelevaa huokailua ja harhailevia ajatuksia. Ihan kuin olis rakastunut.

Ensimmäistä kertaa kokeilussa olevan kirjosuvikakkaran kukat ovat varmasti maailman pirteimmän näköisiä.

 

Silkkikukkien meri. Ehdottomasti yksi parhaista kesäkukista!

 

 

Ruiskaunokkia, sinisievikkiä, kesäraunikkia..

 

 

 

 

 



Puhtaanvalkoisen pelakuun ostin jo toukokuussa, jolloin se kukki juuri sen verran, että tiesi mitä väriä hankki. Seurasi kummallinen, pitkä tauko, jonka jälkeen se taas innostui ilahduttamaan kukinnallaan.

Pioniunikot 'Oase' ja 'Ruby Bonanza'. Jälkimmäinen on kyllä tosi komea, mutta oletin sen olevan enemmän punainen ja vähemmän violetti. Oasen terälehdet ovat niin hienot, että kuivatan niitä talteen askartelutarkoituksiin.

Maloppia ja kehäkukkaa..

 

Melko paahteisella paikalla sisäänkäynnin molemmin puolin emalivadeissaan asustelevat, pistokkaista lisäämäni värinokkoset polttivat lehtensä alkukesästä, mutta totuttuaan viihtyvät erinomaisen hyvin.

 

Mahtavimpia yllättäjiä olivat keväällä istutetut 'Flammentanz' -köynnösruusu ja 'Hagley Hybrid' -loistokärhö, jotka salakavalasti tekivät näin. Enpä olisi uskonut, kärhöstä varsinkaan, että jo ekana vuonna! Ihanaa!

 

 

Pahoitteluni heille, joita kiinnostaa enemmän joku muu aihe kuin puutarha! Tällä hetkellä ei kauheasti muuta ehdi, kuin hoitaa ja kuvata kukkalapsiaan.

Iloa viikonloppuun!

Pihalla.

Siellä alkaa olla tooooosi kesäistä! Katsokaa vaikka!

 

Kirjopikarililja aloittelee kukintaansa Ville-koiran muistopenkissä. Tästä tuli heti yksi mun suosikeista, aivan ihastuttava!



 

 

 

 

Terijoensalavassa ei ole enää silmuja. On lehdet. On myös sininen taivas ja lämpimästi paistava aurinko.

 

 

 

Maasta nousee tupoittain tulppaaneja. Tässä on niitä ihanuuksia, joita syystalvella viime tinkaan ostin ja istutin.

 

 

 

 

Pionia odotan ihan erityisen paljon. Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta kyseinen tyyppi on vuosikymmeniä vanhaa juurakkoa ja peräisin isäni lapsuudenpihalta. Se on istutettu paikalleen toissa syksynä, jokohan se haluaisi kukkia..?

 

 



Särkyneetsydämet ovat jo melko kookkaita. Näidenkin vaaleanpunaista kukintaa odottelen kovasti.



 

 

Eka kunnon kukkashoppailureissu on tehty ja puutarhamyymälästä kotiutettu muiden muassa kuunliljaa, kallionauhusta ja tämän tarhurin ensimmäiset kärhöt: alppi-, viini- ja loistokärhöä, yksi kutakin.

 

 

 

 

Muistelisin jossain välissä täälläkin ihmetelleeni, kuinka yksi villiviineistä oli talven aikana kummallisesti kadonnut ja jäljelle jäänyt vain kolo. Kun lumi sitten suli kokonaan, paljastui revityn oloinen köynnöksenraato noin metrin päästä alkuperäisestä paikastaan. Jälkien ja tuhon laadun perusteella syytän muuan koiraa. Ajattelin kuitenkin, että voisihan viinin vielä kokeilla elvyttää ja näinollen työnsin sen takaisin koloonsa. Yllätti mokoma, se elää!

 

 

Jotain muutakin pikku ylläriä on tulossa vähän puolelle jos toisellekin. Miten voi ihminen olla niin hölmö, että luottaa omaan muistiinsa?!

Välillä, hieman harvemmin siis, sitä saattaa olla myös ihan fiksu. Viime keväänä istuttelin kaivonrenkaaseen upeaa räiskyvänpunaista liljaa ja jättipoimulehteä. Syksyllä tuli kuitenkin pelko, että mitä jos ne paleltuvatkin siihen talven aikana. Jätin osan renkaaseen ja osan siirsin toisaalle. Onneksi näin, eipä ole kovinkaan hyvinvoivan näköinen tämä poimulehti.

 

 

Ainakaan, kun vertaa siirrettyihin lajitovereihin. Sama juttu liljojen kanssa. Renkaaseen on nyt kylvetty kesäkukkaa.

 

Osuukohan diagnoosini yhtään oikeaan, jos väitän tämän tuholaisen olevan kehrääjä-/vihannespunkki? Tällaista löysin vähän turhan monesta esikasvatistani. Melkein ärsyttää, että menin vielä googlettamaan. Olisi ollut jotenkin helpompaa ajatella, että oho, sille vaan tuli joku ja se kuoli.

 

 

Mustasilmäsusanna ja päivänsini ovat nimittäin jo aika död. Ensinnäkin huomasin ongelman liian myöhään ja toiseksi sain tuholaismyrkkyä vasta muutamaa päivää huomaamisen jälkeen.

Eikä taida tulla ainoasta orvokistakaan orvokkia. Muutamat muut, onneksi paljon vähemmän saastuneet, ovat olleet kylpyhuoneessa eristyksessä ja saaneet käsittelyn Neudorffin mömmöllä. Toivottavasti tehoaa.

 

 

Kivaa ja kesäistä keskiviikkoa kaikille!