Valo..

Tästä ollaan varmaan kaikki yhtä mieltä: valo on ihan hirveän tärkeä juttu. Sen vähyys saattaa aiheuttaa suorastaan lamaannuttavaa väsymystä. Onneksi tuli hieman lunta, onneksi on myös kynttilät ja takka! Viimeaikoina päivät ovat menneet suunnilleen niin, että teen vain sen, mikä on ehdottoman pakko tehdä ja sen päälle vain olen.

 

 

 

Toiset ne ovat sitten kadehdittavan sisukkaita! Ei väsytä vähäinen valo eikä pahastuta pikku pakkanen.

 

Kauniista vanhoista muffinssivuoista saa kivoja tuikkukippoja. Laitoin ne kirppikseltä löytyneiden, metalliverkkoisten kynäpurkkien sisälle. Aiemmin olen hyödyntänyt vuokia esimerkiksi tauluissa ja naulakoissa.

 

 

Pian tämä väsy helpottanee, kun kaikki syksyiset pihahommat alkavat viimein olla tehty. Tästä lähtien tiedossa on enää lumitöitä ja niihinkin voin näemmä käyttää erittäin innokasta ja reipasta lapsityövoimaa. Vaikka eiköhän tuokin vielä joskus opi ymmärtämään, että lumityön ja lumileikin välinen ero on melkoisen valtava.

 

 

 

Jaksamista ankeaan vuodenaikaan ja kaikkea mukavaa alkavaan viikkoon!

Sisustelua saunalla.

Koska kesäisin meidän pihasaunamme lämpenee tavallisesti ainakin kahdesti viikossa ja sinne hyvin usein jäädään itse saunomisen lisäksi oleskelemaan, olen koittanut tehdä jäähyhuoneesta mahdollisimman mukavan ja viihtyisän. Tämä lienee taas niitä pitkäaikaisprojekteja, joita puuhaan pikkuhiljaa pala kerrallaan ja joiden ainaiseen keskeneräisyyteen on tyytyminen.. Tässä kuitenkin muutamia kuvia saunan tämänhetkisestä sisustuksesta ja tunnelmasta.

 

 

 

 

Klapilaatikkoon sain inspiksen ensin Geraniumin kasvihuonelaareista,

sitten siitä tosiseikasta, että paljain varpain on harvinaisen ikävää astua puusta irronneeseen roskaan.

Sitä roskaa on myös harvinaisen ikävää siivota. Tosiseikka tämäkin.

 

Minkään sortin laatikkoa ei siis aiemmin ollut, vaan puut pyörivät pitkin lattiaa,

eli todelliseen tarpeeseen tuli!

Paneelit ovat tuplakierrätettyjä, olivat viimeksi palstaa rajaamassa

ja siksi vähän savisen näköisiä pesuyrityksistä huolimatta.

 

Tila on melko pitkä ja kapea, ja siksi hieman haastava sisustaa (ja kuvata).

Hakusessa on vielä ainakin matto, mielellään vaalea ja pyöreä, ihan tuohon etualalle.

Sillä voisi saada hämättyä tilan mittasuhteita.

 

Huoneessa oli aiemmin hirmuisen pitkä, kirjava räsymatto.

Se oli kyllä upea, mutta harmikseni kohtalaisen kuollut

ja kieltämättä korosti huoneen käytävämäisyyttä epäedustavissa määrin.

Olen miettinyt myös pirttikaluston maalaamista valkoiseksi.

Silläkin saattaisi saada aikaan jonkinmoisen optisen harhan,

jos ei muusta niin valosta.

 

 

Seinille tein muutamia tauluja jämälaudasta (tähän tyyliin).

Lisäksi mulla oli ollut ainakin pari vuotta jemmassa pätkä

jotain ikivanhaa muovimattoa.

Kehystin senkin tauluiksi.

 

Naisnäkövinkkelistä katsellen peili on aika kiva juttu saunallakin,

jotta suurinpiirtein tietää, minkä näköisenä sieltä poistuu.

Kyseinen kuvastin on uskoakseni jostain vanhasta peilipöydästä.

 

 

 

 

 

Haalin vanhoja lakanoita ja pöytäliinoja aina kun jostain halvalla tai mieluummin ilmaiseksi saan.

Nämä lakanat olivat suurelta osin tosi tahraiset ja reikäiset,

eli pidemmiksi verhoiksi niistä ei välttämättä olisi ollutkaan.

Onneksi ihanat pitsit olivat kuitenkin ehjät!

 

Valkoistahan tuo kangas on alunperin ollut ja sen värisenä olisin sen mieluusti pitänytkin,

mutta miehen huomautettua erittäin todennäköisestä nokeentumisesta

ja siitä johtuen joka tapauksessa edessä olevasta värinvaihdosta,

päädyin värjäämään verhot keväisen vaaleanvihreiksi.

 

 

 

Valaistuksena on vain elävää tulta.

Tuikut ja tulentekovälineet säilyvät kauniissa sikarilaatikossa

ja allekirjoittaneen ala-asteen puutyötunneilla tekemässä boksissa.

 

Ala-aste-aikaisia tekeleitä on myös löylyhuoneen puolella koristeena oleva kauha.

Jonkun muun tekemä hauska muka-mittari on lahjaksi saatu.

 

 

 

 

 

 

Viime syksynä vaivalla väsätyistä salavaverhoista toinen jouti valitettavasti jo hävitykseen,

mutta toinen, edelleen hyvässä kunnossa oleva, pääsi uuteen tehtävään.

Mielestäni se sopii paikalleen kuin olisi siihen suunniteltukin!

 

Tällainen ikuisuusprojekti tämä. Hiljaa hyvä tulee, vaikka tekisi mieli ajatella, että mitä pikemmin sen parempi..

Kivaa ja toivottavasti aurinkoista viikonjatkoa kaikille!

Patiolla.

Saunan patio on saanut kukkasensa.

Kuormalavoista ja sekalaisesta puutavarasta nikkaroimani kukkapenkit saivat valttia pintaansa ja pääsivät käyttöön. Hieman kiukuttaa, kun iso osa kesäköynnöksistä meni punkkien suihin ja eloonjääneetkin ovat vain nippanappa eloonjääneitä. Juurakkoina ostetut daaliat viininpunaisissa ruukuissaan kasvavat kovin hitaasti, mutta valkoisen ruukun siemenistä kasvatetut yksilöt huitelevat menemään puolitoistametrisinä. Violettikukkainen kelloköynnös teki violetit lehdet ennen niitä kukkia. Miinanköynnös kiemurtelee saunan seinällä kesäbegoniat seuranaan. Kukkapölkkyjä tein pari lisää, tällä kertaa ruskeiksi valtattuina. Ihanat tonkatkin koristavat pation reunaa ja värinokkoset asustelevat suuressa emaliämpärissä. Sitten vaan odotellaan kaikkien kukintaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Pala kerrallaan olen jatkellut pation "aitaamista", vaikka uima-altaan kohtalo onkin tällä hetkellä epäselvä. Se kun vie kaikkine putsaamisineen ynnä muineen törkeän paljon aikaa eikä todellakaan ole turvallinen lapsiperheessä, mutta ainahan sen ympärystä koristella saa. Ehdotin miehelle, jonka hommia altaan puhtaanapito on siis ollut, että altaasta tehtäisiinkin kukka-allas, jolloin hoitajan tehtävä siirtyisi minulle. Hän ei (vielä) oikein lämmennyt ajatukselle. Kenties sitten joskus?

Nyt kuitenkin toivottelen ihanaa ja sopivan lämmintä juhannusta kaikille teille ihanille ihmisille siellä!

Kukkapölkyt.

Pihasaunan takana oli ollut mäntypöllejä täysin säiden armoille unohdettuina kuivumassa kaiketi pari vuotta. Ne eivät itsekseen polttopuiksi pilkkoutuneet. Kumma juttu. Viime syksynä kävin sieltä jokusen pelastamassa pihistämässä toiseen tarkoitukseen ja vein oikeasti kuivumaan röyhkeästi piilotin autokatokseen.

Edellisessä postauksessa niistä olikin jo pari saanut uuden elämän vähän niinku jakkaroina, sittemmin olen hyödyntänyt vielä viisi hieman toisella tavalla. Eli näin:

 

 

Niistä tuli kukkapölkkyjä. Hyödynsin myös rikki menneen pallogrillin pallonpuolikkaat ja yhden emalivadin, jotka kiinnitin pölkkyihin parilla ruuvilla, jotta varmasti pysyvät kyydissä. Pölkyt on kuivauksen jälkeen kuorittu, hiottu ja maalattu valkoisella talomaalilla (jonka löysin pihalta, ja joka oli ilmeisesti pihalla ollutkin talven yli ja tästä johtuen ei enää varsinaisesti ollut maalia, vaan lähinnä sellaista jännää pigmenttivaahtoa).

Tietysti tähänkin puuhaan koukutuin ja jemmasin lisää pöllejä, niitä onneksi riittää.

Kylvöt on tehty ja jos kaikki menee hyvin, näissä on kesemmällä sekalaista punaista, vaaleanpunaista ja sinistä kesäkukkaa. Mukana on emalivatien kanssa samasta puskasta löytyneet kottarit. Punaisiin ruukkuihin suunnittelin laittavani punaiset daaliat.

Pölkyt sijoitin saunan pation reunalle. Siihenhän olisi vielä tuloillaan lavoista väsättyjä kukkapenkkejä, eli jonkinlaista edistystä tapahtuu pation "aitaamisen" kanssa.

 



Pihalla tapahtuu paljon muutakin. Kevään kaikki kylvöt, palsta mukaanlukien, on kylvetty ja kukkaa pukkaa aina vaan enemmän. Jos ei muuten niin kesäkukkia ostamalla.

 

 



Ja kyllä vähän muutenkin. Särkynytsydän meinasi kukkia salaa, mutta huomasinpas ajoissa! Kauniisti se aloittelee.

Tulppaania tulee enemmän ja useamman värisenä kuin piti, mutta sehän on vain plussaa! Valkoista en ainakaan muista enkä myönnä tarkoituksella istuttaneeni. Kirjopikarililjankin piti kai olla vain violettia. Oranssihtavan punainen kaveri on terttutulppaani 'Tubergen's Variety', muista ei ole tarkempaa tietoa.

Viime syksyn aleheräteostos, keltajapaninangervo 'Golden Princess' on todellakin hyvin kellertävä. Ja söpökin vielä!

Takapihaa rajaava norjanangervoaita alkaa peittyä valkoiseen. Niin tylsä ja tavallinen kuin norjanangervo onkin, se on mielestäni ihan äärettömän suloinen kukkiessaan. Varsinkin, jos katsoo oikein likeltä.

 

 

Kultapallo yllätti noviisin. Se on kasvanut aivan hillittömästi! Pöheikkö on nyt vähintään kolme kertaa sen kokoinen, mitä oli viime kesänä. Tämähän on periaatteessa ihan positiivinen juttu..

 

 

 

..paitsi ehkä kultapallon valtaisaan varjoon jäävien tiikerililjojen, jättipoimulehtien, kielojen ja keltakurjenmiekkojen mielestä.. Ou nou. Siirtelyä, jakamista tai leviämisen estämistä tiedossa.

 

Takaisin kukkiviin. Pieniin ja sinisiin sellaisiin. Tarkalleen kevätkaihonkukkaan, tummahelmililjaan ja pikkutalvioon. Olen ollut puolivahingossa tosi järjestelmällinen: pienet siniset kukkivat samaan aikaan samalla alueella.

 

 

Luonnossakin kukkii ihanasti. Mulla on jostain syystä aina vaikeuksia muistaa tämän pensaan nimi, mutta jollen ihan kamalan väärässä ole, niin kyseessä on isotuomipihlaja. (Saa korjata!) Tämä villi yksilö kasvaa pihamme reunalla.

 

 

 

 

Luonnossa kukkii myös ei-niin-kovin-ihanasti. Nämä villit yksilöt eivät ymmärrä jäädä sinne pihan reunoille, vaan tunkeutuvat liian voimakkaasti joka paikkaan. Vastaan taisteleminen on todella turhauttavaa, jopa turhaa, koska tonttiimme kuuluva pelto on näitä täynnä. Olisivat edes jonkin muun värisiä!

 

 



Hyvää tätä päivää ja viikon jatkoa keltaisista vihollisista huolimatta!

Sittenkin tervetuloa?

Otsikkoa täytynee selventää. Nyt lähinnä kuvin, koska allekirjoittanutta väsyttää ihan törkeän paljon.
Kuvat selittäkööt myös väsymystä.

 

 

Pihan häpeällisimpiä kohtia: sisäänkäynnin ympärys. Ensimmäinen kuva viime kesältä ja toinen parin viikon takaa. On näyttänyt varmasti tosi hyvältä silloin joskus, kun nätisti aseteltujen luonnonkivien väleistä ei ole vielä puskenut vähemmän nättiä luonnonkasvia. Alkoi olla vähän sellainen, että painu hel.. No, tiedätte kyllä.

 

 

Tilanne nyt. Pienimuotoisia kylvöjä ja istutuksia on tähän jo tehty kuvan ottamisen jälkeen. Uusi penkki yhdistyi oikealle jäävään seinänvieruspenkkiin. Hoitoa helpottamaan tein lyhyen, sorapintaisen polun. Aika paljon parempi, sanoisin.

 

 

Sisäänkäynnin toinen puoli, kuvat samoista vaiheista.

 

 

 

 

 

 

 

Ettei vahingossakaan tulisi tylsää ja jotta liikuntaakin saisi liikaa riittävästi, täytyi paria istutusaluetta laajennella ja perustaa vielä yksi uusi. Nyt pitäisi olla tilaa kaikille esikasvateille, siemenille, sipuleille, ostotaimille ja varmaankin myös jokuselle heräteostokselle.

 

Kaivonrengaspenkki laajeni jo syksyllä vasuriin ja nyt sitten vastakkaiseen tahoon. Kattila, potta ja tynnyri pelastettu metsästä. Kuvitelkaa vaikka krassia roikkumaan niiden reunojen yli.

 

 

 

Viime keväänä "huostaanotetuille" kasveille hätähätää kyhätty pikkupenkki (se pyöreä harmaa osa siinä etualalla) sai reilusti jatkoa ja ikivanhat kattotiilet reunoilleen.

Koska harvoin suunnittelen sen kummemmin, useimmiten siis menen vaan ja teen, kävi tietysti niin, että tiilet eivät istuneetkaan kaivelemani kuopan reunoille täydellisesti (vaikka tietty oletin) ja jouduin paikkaamaan tilannetta kivillä.

Talon pohjoispuolella kasvaa pöpelikön lisäksi harmillisen vähäisesti mitään. Sitäkin tilannetta paikkasin.

 

 

Kasvimaalla on edelleen jonkin verran tehtävää, ennen kuin kylvöpuuhiin pääsee. Onko sillä toisaalta niin kauhea kiirekään.. Palstaprojektista lisää sitten toiste.

 

Pahoitteluni vielä sekalaatuisista kuvista, joista osa on otettu puhelimen hyvin alkeellisella kameralla.



Mukavaa viikon jatkoa teille!